Alkukohtaukset

Castamir on Legioonalaisen kodissa juomassa vanhan kaverinsa Banaryoksen kanssa. Tämä kertoo työtarjouksesta (lunarin tarkastaja kurittomalle palkkasoturikompanialle), jota varten Castamirin on kuitenkin juteltava armeijan komentajan, polemarkki Hucipiteksen kanssa tulevissa juhlissa. Castamir saa kutsun juhliin.

Jokat käy määrätietoisesti kauppaa Issariesin temppelissä, ja saa kuulla, että laiva Merentähkä on saapunut Corflun satamakaupunkiin, ja että sen kapteeni on tulossa neljän päivän kuluttua Pavisiin käymään kauppaa harvinaisilla, paikallisilla kartoilla.

Karastang kohtaa Pavisin temppelin portailla vanhan vaivautuneen tuttunsa, joka antaa tälle vinkin kolmen orlanthimiehen kaappauksesta yelmaliolaisseremoniaan. Asian ratkaisusta on luvassa palkkio.

Sonam on käymässä Kehtojoen jumalan Zola Felin temppelissä, ja saa pienten vaikeusten jälkeen suoritettua tervehdysrituaalin isoäitiylipappi Aminan kanssa. Amina kertoo, että lunarit järjestävät juhlat ja aikovat tehdä siellä jonkin suuren julistuksen (Amina tahtoisi tietää, minkä).

Aslantir on tutkimassa Häilyvän totuuden kirjaa, kun ankka Odastar tulee tuomaan hänelle kirjettä hänen mestariltaan. Kirjeessa varoitetaan, että joella liikkuu jokin joka vastustaa havaintoloitsuja. Odastar kertoo myös mestarin uudesta, kehnohkosta oppipojasta, ja sanoo olevansa osa sitä vähemmistöä, joka näkisi mielellään Aslantirin taas ankkojen parissa.

Seremonia

Odastarin lähdettyä Aslantir tutkii vielä kirjaa, ja saa valmiiksi käännöksen uudesta osasta sitä. Muut palaavat takaisin temppelille ja valmistautuvat ensimmäiseen seremoniaansa ylipappeina. Aslantir löytää kaapista jotain vanhaa roinaa josta tekee helisevän rituaaliesineen, lisäksi varustukseen kuuluu tiu munia ja jakinmaitoa. Alakerran puolella ruokoton palvojakunta on jo kerääntymässä, ja joukkoon kuuluu kaksi paimentolaista.

Seremonia alkaa Karastangin inspiroivalla puheella, minkä jälkeen Aslantir tulee toikkaroimaan lavalle Sanamin selostaessa. Homma lähentelee farssia, mutta sitten jotain tapahtuu ja läsnäolijat löytävät itsensä sankarten maailmantasolta keskeltä Suurta pimeyttä. Kaikkialla on pimeää. Paimentolaiset nousevat lavalle, ja Aslantir neuvoo heitä paikkaan, jossa on maukasta ruohoa ja varoittaa näitä vartijasta. Tapahtuu vaellus pohjoiseen, ja jalkojen juuressä alkaa näkyä siellä täällä ruohotuppoja. Paimentolaiset menevät Aslantirin osoittamana paikkaan, mutta jokin tukkii näkyvyyden, ja pimeydestä alkaa kuulua huutoja. Äkkiä lumous särkyy toisen paimentolaisen hyökätessä pimeydestä Aslantirin kimppuun. Todellisuus palaa, ja käy ilmi, että toinen paimentolaisista on kuolemaisillaan ja toinen pahoin raadeltu. Sankarimme taltuttavat paimentolaisen, joka vannoo kostoa ja nilkuttaa pois panikoivien palvojien lomassa. Castamir ja Sonam toteavat ryypyn olevan paikallaan, muut taas hajaantuvat.

Jokatin ja Karastangin kaupunkireissu

Jokat ja Karastang lähtevät seuraamaan Karastangin vinkkiä kaapatuista Orlantheista. He tapaavat Geon kapakassa Orlmartin, Härkäkymen klaanin humakti-sotataanin joka kertoo, että miehet (lanko-Harlmart , Carlsting ei-niin-fiksu ja Ernalsting puhdas, jonka pitäisi olla yelmaliolainen) kaapattiin pelloiltaan ja mahdollisesti uhrataan koplmen vihan iskun rituaalissa tulevan viikon tulipäivänä. Orlmart lupaa miesten palauttamisesta kaksi lehmää kustakin.

Seuraavaksi parivaljakon tie vie Aarrekätkö-Hubrin luo, joka tietäisi ehkä jotain paimentolaisista. Kaksikko kuitenkin löytää Hubrin lattialta tajuttomana ja kuumeen kourissa. Mies kertoo Ernaldan temppelissä virottuaan saaneensa asiakkaaksi pitkän, lierihattuisen muukalaisen, joka halusi ostaa kaikki hänen Ison murskan karttansa ja maksoi kultapyörillä. Hubri möi vain kartat, joista hänellä on kopiot. Kolikoista käy tutkittaessa ilmi, että ne on lyöty jossain kaukaa, ja että niihin on piirrelty kaaosriimuja. Hubri kertoo myös maksaneensa kolikoilla velkoja Kahan Puhtaalle, korkeassa asemassa olevalle yelmaliolaiselle.

Kahan Puhtaan senesalkki ottaa hahmot vastaan, kuuntelee kun he kertovat totuuden, ja sanoo ettei ole myynyt karttoja Hubrille, mutta että hänen haltuunsa on päätynyt kolikoita, ja että hänen isäntäsä on kaksikolle kiitollisuudenvelassa (Jokatilla ja Karastangilla +3 suhteisiin heidän kanssaan). Hän myös vannottaa hahmot tuomaan kolikoita levittävän häpäisijän kultin tuomittavaksi.

Aslantir löytää veneen

Aslantir menee joenrantaan tutkimaan jokea loitsullaan ja löytää veneen, jonka pohjalla on vettä. Vesi paljastuu maagiseksi, joten Aslantir menee tutkimaan sitä temppelille. Alkoholilla male bondanneet Sonam ja Castamir liittyvät seuraan, ja kolmikko saa selville, että vesi on tälle maailmalle luonnotonta ainetta jossa vaikuttavat illuusion voimat, ja että illuusiovaikutus heikkenee ajan myötä. Rannalla jokikansan jäsenet kertovat, että vene kuuluu jollekin pitkälle muukalaiselle, jolla on kirstu.

Paimentolaisen ruumiin palautus

Kaikki viisi ovat jälleen koolla ja päättävät palauttaa ruumiin hevosantilooppiratsastajien leiriin. Lunar-vartijat ihmettelevät raatoa jokiportilla, mutta ongelmat vältetään. Paimentolaisleiristä vastaan tuleva kiertovartija näyttää vaikeammalta palalta, mutta liikuttuu kyyneliin Sonamin kuvaillessa sielukkaasti, kuinka heidän kantamansa soturi kaatui taistelussa kaaosta vastaan pieleen menneessä rituaalissa (Sami heitti kriittisen PJ:n fumblea vastaan). Leirissä itse klaanin päällikkö ottaa sankarit vastaan ja vannoo kaatavansa kaaospedon miestensä kanssa, jos hahmot vain järjestävät rituaalin uudestaan. Päiväksi sovitaan seuraava maapäivä (ke). Veriraha sovitaan myös tällä kuitatuksi.

Paluumatkalla koukataan rannan kautta, mutta taikavettä täynnä ollut vene onkin kadonnut. Paikalliset liskomiehet sanovat kauniin, kirstua kantaneen naisen soutaneen sen alavirtaan. He myös tunnistavat aluksen corflulaiseksi kalastajaveneeksi.

Häilyvän totuuden rituaali

Perillä temppelissä hahmomme kaipaavat vastauksia, ja niitä haetaan Häilyvän totuuden rituaalilla Aslantirilta. Kysymykset ja vastaukset menevät näin: K: Vaikuttiko pitkä hattupää mies Näkymättömän jumalan rituaalin lopputulokseen? V: Miehen vene saapui rannalle tunti sen jälkeen, kun rituaali oli tehty. K: Mikä voima vedellä on (tai joku tommonen)? V: Sen tarkoitus on kätkeä asioita joen silmiltä. K: Mitä veneessä ollut vesi kätkee sisäänsä? V: Vesi ei hämää näköaistia. Neljäs kysymys särkee taian ja Aslantir saa pahan päänsäryn loppupäiväksi.

Haavoittuneen paimentolaisen jäljitys

Hahmot päättävät jäljittää toisen paenneen paimentolaisen, koska hän ei ollut palannut klaaniinsa. Käy ilmi, että tämä majailee läheisessä Jokikalan majatalossa. Majatalo on osin kaislasta rakennettu yksinkertainen hökötys, jossa on pieni olohuone ja takana maakuuhuone, jossa on oletettavasti makuulavitsoja vieraille. Puljun omistaja on nöyristelevä jokikansalainen, ja asiakaskunta lähinnä jokikansaa sekin. Paikan kalakeitto on hyvää mutta kaislaviina pahaa, jos ei oteta lukuun tiskin alta löytyviä parempia pulloja. Vainoharhan kouraisema Castamir saa kuitenkin reilusti tilaisuuksia tutustua paikan antimiin viettäen yön baarissa nuokkuen ja kuunnellen paimentolaisen tuskallista kuorsausta.

Entä sitten aamulla

Aamulla Aslantir ja Karastang lähtevät rantaan etsimään veneen omistajaa. He havaitsevat veneen, havainnonestoloitsu viritettynä ja vanhan miehen soutamana. He kadottavat vanhuksen aamun väentungokseen, mutta pöllivät veneen.

Sonam tulee syömään Jokikalan majatalon kalakeittoa, ja hän sekä Carastang abduktoivat kivun sokaiseman paimentolaisen. Mies toimitetaan Seitsemän äidin temppeliin hoitoon, ja Karastang, jonka kasvoja tämä ei ole nähnyt, jututtaa tätä hieman.

Mies kertoo, että hän ja hänen veljensä Shoppa tunsivat kutsun ja saapuivat temppeliin rituaalia varten. Myytissä heidän koko kansansa huijattiin käymään hirviön kimppuun, ja suljettiin ansaan tämän kanssa. Lopputuloksena kansa tuhoutui. Mies tiedustelee veljensä tilaa ja vannoo kostoa Häilyvän jumalan kultisteille. Hän tahtoo myös tietää, onko hänen ratsunsa vielä hevosantilooppi, vai onko se muuttunut jakiksi. Jokatilla tämä soittaa kelloa, sillä hän on Häilyvän totuuden kirjan pohjalta muistanut, että kaaoksen tuhoama jakkiheimo oli yksi Suuren pimeyden aikana hävitetyistä heimoista.

Hahmot vetäytyvät temppeliin pohtimaan asiaa, ja toteavat, että on ensiarvoisen tärkeää saada lisätietoa myytistä, niin että sen lopputulosta voidaan hienoisesti muuttaa tarvittaessa.