Rohkar Cindren, rosvopäällikkö

- Talvisen metsän syövereissä olevat seikkailijat heräsivät kylmään ja sateiseen aamuun. Akariel ja la Gorda muistelevat, että lähistöllä on paikallisten mannuvartijoiden käyttämä Jalovahtien loossi, ja että tie metsässä johtaa sinne päin. Aamukahvien jälkeen joukkio jatkaa matkaa tietä pitkin. He äkkäävät pian kuitenkin että edessäpäin on leiri, ja Akariel, Pablo ja Herra Napajää käyvät katsomassa mitä edestä löytyy. He näkevät kolmen maantierosvon leirin, jossa kylmissään olevat konnat kinastelevat saalista ja valittavat kylmästä. Napajää noutaa muut, kun taas Pablo ja Akariel koittavat hämätä heitä hieman. He marssivat roistojen nuotion ääreen, kuin eksyneet matkalaiset konsanaan ja koittavat kysellä nuotion sijasta paikkaa itselleen. Rosvot eivät lankea ansaan.

- Yksi rosvoista huutaa lähtevänsä "varoittamaan Rohkaria", ja kimpaisee karkuun. Taistelu on käynnissä kun muut ryhmäläiset saapuvat paikalle. Nuori Lucenzo juokseee karkuun lähteneen rosvon ylitse. la Gordan paha silmä pistää toiselta rosvolta haarniskan sekaisin, kun Lunkka taas hoitelee toisen kylmäksi vasarallaan. Lucenzo tekee toisen rynnäkön, ja pian kaikki konnat ovat vaaterissa. Pablo onnistuu herättämään yhden roistoista tajuihinsa, ja tenttaa tältä tietoja rosvoista, keijuista ja heidän teoistaan. He saavat varmistuksen että Jalovahtien tupa on rosvojen hallussa, ja että Rohkar on heidän johtajansa. Rosvolta riistetään aseet, ja tämä passitettaan kävelemään kohti Heldreniä.

- Jalovahtien loossilla uusi suunnitelma on jo Pablolla ja Akariellilla vireillä; he ampuisivat harpuunanuolen ikkunaan, ja osa kiipeäisi talon ylempiin kerroksiin ja muut taasen tulisivat ovesta sisään. Akariel ampuu nuolen, ja la Gorda sekä Pablon lähtevät kiipeämään ylös. He toteavat että ikkunasta pääsisi läpi vain sen rikkomalla...ja että sen toisella puolella on kaksi jäisellä liekillä palavaa luurankoa, jotka tuijottavat suoraan heitä silmiin. Pablo ja la Gorda jäävät pohtimaan mitä tehdään, mutta Lunkka päättää toimia ja koputtaa reippaasti oveen. Hetken kolinan jälkeen ovi pamahtaa auki, ja sankarit tuijottavat kolmen roiston miekkojen kärkiä. Taistelu alkaa, ja maatierosvojen miekoista ei ole vastusta Lunkan lekalle, Akarielin veitselle ja Gragin pertuskalle.

- Hetken kuluttua kuitenkin ovi aukeaa, ja selkeästi sairaan oloisia rosvoja juoksee taisteluun mukaan. Talon toiselta puolelta kiertäneet roistot koittavat jakaa sankarien huomion kahteen rintamaan. Äsken kuolleet roistot nousevat yhtäkkiä ylös zombeina ja palavat jääluurangot liittyvät taisteluun yläkerrasta. Tiukan taistelun jälkeen on viholliset lyöty taas maahan, kunnes vielä kaksi soturia liitty taisteluun; puoliörkkinainen pitkän veitsen kanssa ja tyhjästä ilmestynyt hienovaatteinen, ruma mies joka upottaa lyhytmiekkansa Akarielin kylkeen. Rohkar Cindren ei kuitenkaan ehdi esittäytyä, ennen kuin Lunkka lyttää miehen maahan vasaralla. Pablo parantaa miehen kuoleman reunalta, ja käskee tätä kertomaan kaiken mitä hän tietää. Rohkar köhisee verta keuhkoistaan, kunnes kuiskaa Pabloa lähemmäksi. Köhisten hän sanoo: "ylistetty on Norgorber!"

- Negatiivisen energian aalto on kaataa sankarit, ja mies alkaa nauramaan pahantahtoisesti yhä köhien. Akariel koittaa kolkata miehen mutta ei aivan onnistu. Lunkka taasen onnistuu liiankin hyvin, ja Rohkar Cindren on vainaa. Yksin jäänyt puoliörkki juo näkymättömyysjuoman ja katoaa paikalta varsin vikkelään. He tutkivat Jalovahtien tuvan, ja löytävät Rohkarin kirjeen jollekin talven noidalle, jossa mainitaan "ovi", "torni" ja nimer Ted Knotten ja Hommelstaub. Kellarista he löytävät lady Argentean sekä viimeisen jalovahdin, Gustav Härvän, joka paljastuu myös Upi Lunkan serkuksi. Ilta vietetään loossissa, osa sisällä ja osa ulkona. Kiitollinen Lady Argentea osaa nimetä myös jonkun sinisen olennon nimeltä Izoze joka johti hyökkäystä tämän vaunujen kimppuun, mutta ei tiedä syytä miksi hänet kaapattiin.

Gustav Härvä, jalovahti ja lauluntekijä

- Sankarit palaavat Ladyn kanssa Heldreniin, ja matkalla he löytävät tapetun ja puusta roikkuvan maantierosvon. Heldrenissä Lady antaa palkkionsa, ja Ionia Teppen kyselee metsän tapahtumista. Kirje saa hänet huolestuneeksi, ja hän pyytää sankareita palaamaan takaisin metsään piakoin. Joukko varustaa ja suunnittelee matkan kunnolla, ja Lucenzon vetämiin vaunuihin asennetaan jalakset lumessa kulkemista varten. la Gorda tekee itselleen lumikengät ja Pablolle oman talvitakin. Varustauduttuaan ja levättyään seikkailijat palaavat Rajakorpeen. He yöpyvät taas Jalovahtien Loossissa, ja ylittävät joen seuraavana päivänä. Matkalla lumisade senkun yltyy, ja pakkanen on yhä kireämpi. He törmäävät aukioon, jota täplittää jäisten obeliskien metsä. Obeliskien seassa he näkevät pienen lapsen, joka näyttää ulfenilta. Akariel ja Pablo koittavat päästä tämän luokse, mutta pienokainen katoaa alati obeliskien taakse. Lopulta hän varoittaa Akarielia ja Pabloa, kunnes hajoaa lumeksi. Kuolevien ja kärsivien lasten huuto kaikuu obeliskien välissä.

- Obeliskien takana on puinen tupa neljän puunvarren varassa. Grag, Pablo ja la Gorda kiipeävät ylös ja löytävät nuken-pelottavan paljon samannäköisen kuin se lapsi obeliskien luona. Grag kohtelee hetken nukkea kaltoin, kunnes heittää sen alas Akarielille. Kaikkien yllätykseksi nukke alkaa levitoimaan ja kyselemään, miksi hänet halutaan rikkoa. Upi pelästyy nukkea silmittömästi ja koittaa murskata sen vasarallaan, joka kuitenkin lentää ohi. Grag loikkaa majasta nuken kimppuun tämän jähmetettyä Upin paikoilleen. Nukke myös Gragia jota jähmettyy, ja Akarielin yritykset osua tähän ovat epäonnistuneita. Lunkan ja Gragin vapauduttua jähmetyksestä nuken elo päättyy. Akariel poimii tämän päästä sinisen jalokiven ja pikkiriikkisen peilin mukaansa.

Metsän mysteeri senkun syvenee....

Nukeista oudoin