Telja Savujuuri

• Pitkän talven aikana sankarit tekevät paljon erilaisia hommia ja taustatutkimusta tulevan varalle. Alexandra keskustelee Linenen kanssa Zhentarimista ja Xanderin asemasta sielä, ja Linene vahvistaa tältä osin vanhemman Yönpimin tarinan; hän on aluepäällikkö, ei todellinen johtaja kaiken takana. Linene on myös lojaali yhä Zhentarimin aatteille, mutta ei yhdelle aluepäällikölle. Alexandra tutkii myös lohikäärme Kharaxonaxin taustoja, mutta tiedot ovat hieman ohuita. Routa matkustaa takaisin kotiseuduilleen Yartariin hakemaan lisäinfoa Xanderilta vanhoilta kollegoiltaan Yartarin Kädessä. Xander on kuulemma erikoistunut kiristykseen, salakuljetukseen ja kontrollin hakemiseen, joten ei sinänsä ole ollut kilpailussa Käden toiminnan kanssa. Xander meni maan alle vuosia sitten, ja tänä aikana kaksi muuta rikollisliigaa katosi myöskin; Koirapojat sekä Mustatähden Syndikaatti, jonka johtajan Routa ja muut olivat tavanneet Rautapiikin vankilassa. Sinami palaa myös kotiseuduilleen, koittaen löytää lisää tietoja Gemmasta. Tämä ei tuota tulosta. Haukan Metsästysmajalla hän kuitenkin saa kuulla myyttisestä lykantrooppien kokoontumispaikasta nimeltä Susien Luola, jonka sijaintia kukaan ei tarkalleen tiedä. Sinami poikkeaa myös Phandalinissa, ja paikka on yhä huonossa jamassa syksyisen hyökkäyksen jäljiltä. Oscar nauttii selkeästi eniten maineestaan, juhlien läpi Ikikesän, ja vältellen Kullatun Silmän ritarikunnan inkvisiittoria Hendrick Stoltia, jota kiinnostaa Fellbloomin suvun asiat suunnattomasti.
• Kevään koittaessa, on viimein häiden aika. Kauniina keväisenä päivänä alkavat valmistelut sankarien uudella asunnolla Ikikesässä. Vieraita alkaa saapua jo varhain; näiden joukossa on muun muassa Alexandran ottoäiti Telja Savujuuri, tämän vanhat ystävät Lei Ivanova ja Inka, Punakorven kylänvanhin Muori Sananjalka, Fellbloomit Jared ja Ren, Phandalinin uusi pormestari Don-Jon Raskin, Alexandran rikoskontakti Maximillian Dillon, Zhentarim- operatiivi Kiiva ja Jergalin pappi Akram. Puolen päivän jälkeen alkaa kuitenkin tapahtua outoja; Alexandra tapaa Tharkus Harmaatuulen, Linenen isän- ja tapaa tämän saman tien uudestaan. Samanlainen outo deja vu tapahtuu myös Roudalle, joka näkee jonkun poistuvan juhlapaikalta epäilyttävällä tavalla. Myös Sinami näkee oudon ilmiön, hänen kasvattamansa ruusupuskan kuihtuessa paikalleen. Pian kaikki pimenee.

Neutraali

• Vihreä valo täyttää näkökentän. Valon himmentyessä, näette toinen toisenne seisomassa samassa tilassa. Juhlavaatteet ovat vaihtuneet normaaleihin varusteisiin. Huone on mustaa obsidiaania, täydellinen neliö jonka seinissä ei ole merkkiäkään virheistä. Joskus huoneen reunat hohkaavat hetken vihreää valoa, jonka jälkeen himmenevät taas. Huoneessa on kaksi oviaukkoa pimeyteen. Nelikko on jokseenkin hämmentynyt tilanteesta, Alexandran epäillessä tämän olevan Linenen isän outo vitsi. Pian kuitenkin päätetään tutkia tätä uutta tilaa, ja toinen kahdesta oviaukosta valitaan kulkusuunnaksi.

M1.489, Huurahuippu

• Jäinen tuuli puhaltaa vuorilta alas, ja paksut pilvet peittävät taivaan. Kivestä rakennettu linnake on kevyen jäähuurten peittämä, ja vallituksilla on jäätyneitä raatoja sekä kasa kultaa. Ennen kuin tilanteen todellisuus ehtii iskea sankareihin, kuulevat he äänen jonka ovat viimeksi kuulleet vuosi sitten. “Tunnen hajunne. Tunnen pelkonne maun. Vihdoin joku rohkenee kohdata minut, Cryovainin, suuren Arveiaturacen jälkeläisen. Odotan innolla sitä, kun näen viimeisen kauhun pilkastuksen kasvoillanne ennen kuin nielaisen teidät kitaani." Valkoinen lohikäärme Cryovain laskeutuu linnakeen kadolta katolle, ja karjaisee suureen ääneen. Vanha vihollinen on jälleen edessä, mutta kokemusta on karttunut paljon tuon nyt legendaarisen kohtaamisen jälkeen. Cryovain hyökkää rajusti Sinamin kimppuun, mutta lohikäärmestä ei ole vastusta kokeneille sotureille. Historia toistaa itseään, ja Alexandra tappaa tämänkin Cryovainin samalla loitsulla millä aikaisemminkin. Alexandran fiilis on muuttunut: "Parhaat polttarit ikinä!" Uusi ovi aukeaa, ja matka jatkuu.

M2.454, Ikikesä

• Ilmassa leijuu konfettia, rummut pärisevät ja torvet huutavat. Edessä aukeavalta parvekkeelta tulvii auringonvaloa, joka on sokaista kirkkaudellaan. Suurella parvekkeella on joukko kultaisiin kaapuihin pukeutuneita hahmoja, muutama haarniskoitu ritari sekä korokkeella oleva hahmo, jolla on kultalangasta ja helmistä tehty mekko. Nainen kääntyy katsomaan paikalle ilmestyneitä ryysyläisiä; hänellä on valkoiset hiuket, rubiineista tehty kruunu ja mekon syvä avonainen kaulus paljastaa sydämen muotoisen rubiinin, joka on upotettu naisen ihoon. Rhaene Fellbloom, alias Sydämien Diktaattori on raivoissaan; “Heittäkää nämä tunkeilijat alas minun palatsistani”. Taistelu jumalaisilla voimilla varustetun bardin kanssa on hirveä. Tämän velhoavustajat jähmettävät loitsuillaan sankareita vuorollaan, jolloin ritarit käyvät armottomaan hyökkäykseen. Diktaattori ottaa Oscarin hallintaansa, ja pakottaa tämän maahan polvilleen. Sinami ja Routa ottavat kovimman kohtelun, ja Alexandra koittaa parhaansa mukaan hallita tilannetta parannusloitsuilla ja vastahyökkäyksillä - kunnes Sydämien Diktaattori avaa suunsa ja huutaa niin kovaa, että Sinamin ja Roudan päät räjähtävät. Velhot pudottavat tulipallon toisensa jälkeen Alexandran ja Oscarin niskaan, ja pian kaikki pimenee.

Neutraali

• Vihreä valo täyttää näkökentän. Valon himmentyessä, näette toinen toisenne seisomassa samassa tilassa. Juhlavaatteet ovat vaihtuneet normaaleihin varusteisiin. Huone on mustaa obsidiaania, täydellinen neliö jonka seinissä ei ole merkkiäkään virheistä. Joskus huoneen reunat hohkaavat hetken vihreää valoa, jonka jälkeen himmenevät taas. Huoneessa on kaksi oviaukkoa pimeyteen. Päät: tallella, tavarat: tallella, henki: tallella. Ei kai tässä muuta, valitaan toinen ovi ja eteenpäin.

M1.395, Jäätuulen Laakso

• Hyytävä kylmyys viiltää kasvoja, kun pohjoinen tuuli on kuin pieniä neuloja pitkin naamaa. Ilman täyttää meteli, korviahuumaava huuto ja meteli, joka syntyy kolmen armeijan keskeisestä taistelusta - jonka keskellä te seisotte! Lumisella tundralla joka puolella maahan kaatuu ihmisiä, örkkejä, hiisiä ja muita olentoja miekkojen katkoessa päitä ja raajoja, nuolisateiden pudotessa taivaalta ja tulipallojen räjähdellessä ympärillä. Akar Kesselin Kristallitorni kohoaa taistelukentän takana, ja kymmenen kaupungin puolustajat koittava syrjäyttää julman valloittajan. He näkevät sadan jalan päässä hohtavan oviaukon, ja täältä on päästävä pois. Oscar käyttää taika-ovea siirtääkseen itsensä ja Alexandran välittömästi oven luokse, Routa juoksee taikakengillään sukkelasti läpi taistelun melskeen. Raskaasti haarniskoitu Sinami on aluksi hieman huolissaan miten pääsee toiselle puolelle, mutta Alexandralla on ässä hihassa - myrkkypilvi, joka avaa nopeasti reitin auki Sinamille. Aina välillä taistelun tuoksinta käy iholle, mutta kaikki pääsevät pois paikalta ilman armeijat kääntävät huomiotaan liikaa outoihin muukalaisiin.

M1.500, Baldurin Portti

• Kaupunki ympärillänne on tuttu - Baldurin portti - mutta nyt se on ilmiliekeissä. Korkeat tornit kaupungin hienolla alueella kaatuvat alas suurten järistysten myötä, kun vuori liikkuu keskellä kaupunkia. Kauhuissaan olevat asukkaat juoksevat kohti satamaa, ja vanha mies tarttuu Alexandraa rinnuksista huutaen “TALOS! TALOS ON SAAPUNUT KOSTAMAAN! MAAILMANLOPUN PETO ON TÄÄLLÄ”. Siinä hetkessä, kolossaalinen hirviö astuu läpi kaupungin sisämuurista, maan järistessä sen mahdottoman painon alla. Tarrasque on täällä! Yhdellä hirveällä hotkauksella se nielaisee Sinamin, Roudan ampuessa niin monta nuolta kuin kerkeää pysäyttääkseen tämän. Massiiviset kynnet ja sarvet pistävät Oscarin maahan. Alexandra koittaa loitsuillaan pysäyttää petoa, mutta päätyy myöskin hirviön mahaan. Ennen kuin titaani ehtii tehdä saman Roudalle, kaikki pysähtyy.

Neutraali

• Vihreä valo täyttää näkökentän. Valon himmentyessä, näette toinen toisenne seisomassa samassa tilassa. Obsidiaaninen huone avautuu suurempana kuin aiemmin, sen rajojen venyessä kohti taivaita ja niin pitkälle ettei sen mittaa enään hahmota. Mustuuteen syttyy valo, ja vihreästä hohkasta laskeutuu obsidiaaninen valtaistuin, jolla istuu tuntematon hahmo. Vihreät kaavut, musta ihoa myötäilevä haarniska sen alla ja hopeinen, peilaava kypärä joka peittää koko pään ilmeettömyyteen.
• Routa Yönpimi. Sinami Hapanjuuri. Oscar Fellbloom. Alexandra Stillmore. Minä olen Eoni. Voitte kysyä minulta mitä tahdotte, vastaan jokaiseen kysymykseen jonka vastauksen voitta ymmärtää.
• Eoni on erittäin voimakas arkaaninen loitsija, kronostaikuuden mestari jonka alus, Musta Pyramidi, on kokoelma muistoja, hetkiä, temporaalisia artefakteja joita Eoni on tallentanut vuosien saatossa. Jokainen huone on tessarakti, hyperkuutio, jossa valon tapaan muisto on ikuisesti pyörimässä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Eonin piti tallentaa Peilihuipun outo temporaalinen todellisuus ennen sen romahtamista, mutta tuntematon muuttuja aiheutti sen aikaistumisen. Eonia alkoi kiinnostaa, mikä aiheutti tämän muutoksen aikavirrassa, ja alkoi seurata pienen joukon kulkua. Kronostaikuus ei ole eksaktia tiedettä, ja Eoni ei ole kaikkitietävä; hänen piti etsiä repeämiä ajan harsossa ja todellisuuden kulmissa josta hän pääsisi sisään. Tämä aiheuttaa joskus lokaaleja deja vu- ilmiöitä. Tämä oli testi, jolla Eoni katsoi oliko kaikessa kyse oudosta sattumasta, vai kenties uudesta temporaalisesta solmukohdasta, jossa tulevaisuus määritellään uudestaan.
• Sallikaa minun myöntää heikkouden hetki: 18. Kerralla aloin miettiä, onko tässä järkeä. 23. kerran jälkeen pyyhin tapahtumat mielestänne, ja aloitin viimeisen kerran testin uudestaan. Ja nyt te olette täällä. Palkintona annan teille mahdollisuuden vaikuttaa kohtaloonne.
• Eonin lahja on näky tulevaisuudesta, profetia joka voi ohjata heidän tietään, kertoa mitä on edessä tai mitä voi tapahtua. Kuvajaiset kuin unesta täyttävät obsidiaanisen huoneen, ja Eonin kypärä hohtaa valoa tämän aloittaessa ennustuksensa:

Käärmeen sielu hohtaa pimeässä, käärmeen lapset elävät, käärmeen verso on itänyt

Yön pimeys piilottaa taaksensa menneisyyden varjon, pimeyden leikkaa koston kalpa

Kuolema kulkee ruumiden keskellä, nälkä riivaa, veri riivaa, menneisyyttä ei voi paeta

Hän tulee punaisen sateen myötä, hän saapuu kuin teloittajan terä, hän on syntien summa

• Kuvajaiset häilyvät pois, ja Eoni näyttää väsyneeltä. Hänen jäykkyytensä katoaa, ja hahmo nojaa päätään kättään vasten. Tämän valtaistuin alkaa laskeutua lähemmäksi.
• Oli menneisyys millainen tahansa, olin aina tulossa tähän hetkeen. Tähän pieneen hetkeen. Hetkeen josta vanhempanikin puhuvat vielä. Olin aina halunnut nähdä sen, ja tallentaa sen muistoihini. Kaunis hetki ennen kaiken loppua, ruusu ennen kuihtumista.
• Eoni astelee sankarien eteen, ja alkaa irrottamaan hopeista kypäräänsä. Tämän alta katsoo nuoret kasvot, joissa on arpia, jäänharmaat silmät ja punaiset hiukset."Eoni on titteli, kroonosvelhojen arvonimi. Minut nimettiin isoisoäitini mukaan. Mutta te voitte kutsua minua vain Alexiksi."
• Alexandra, Routa, Oscar ja Sinami löytävät itsensä takaisin kauniissa aamupäivässä Ikikesän keväällä. Alexandra ottaa sekavasti vastaan Tharkusin, ja pian he kokoontuvat nopeaan neuvonpitoon siitä mitä tapahtui - Alexandra haluaa puhua kaikesta, mutta mielellään vasta huomenna, hän haluaa nauttia tästä päivästä vielä kun voi. Pian häät jatkuvatkin, ja Isä Akram vihkii iltapäivän auringossa Linene Harmaatuulen ja Alexandra Harmaatuulen aviopariksi, Oscarin soittaessa kaunista sävelmää ja Roudan tekemät sormukset vaihtavat omistajaa. Yleisö itkee, ruoka on hyvää, mustat ruusut kukkivat. Lahjapöydällä riittää lahjoja; rahaa, olutta, lahjakortteja, mutta kaksi erottuu joukosta; uhkaava kirje, joka kehoittaa laskemaan synnit (allekirjoittajana "W") sekä lasinen hyperkuutio, johon on kaiverrettu teksti "Hän on viimeinen lajiaan. Hyvää hääpäivää." Sen sisältä löytyy kissa, jolla on ilveksen korvat, leijonamainen häntä ja turkki joka säkenöi kuin tähtitaivas. Aitherikissa nimetään Mirriksi.
• Ja silmien näkemättömissä, Musta Pyramidi lentää talon yllä. Sen parvekkeella seisoo Alex, joka katsoo alas hymyillen surullista hymyä. Tämä on kaunis hetki, onnellinen hetki ennen kuin kaikki loppuu, tavalla tai toisella. On aika mennä. Musta Pyramidi rikkoo rajat avaruuksien, jättäen sankarit ratkaisemaan tulevaisuutensa itse.

Tarrasque, Maailmanlopun Peto