Thassilon, kadonnut keisarikunta

Thassilonialainen velho on olento suoraan legendoista: riimujen peittämä, ylväs ja taikuudessaan väkevä, kykeneväinen murskaamaan armeijoita yhdellä sanalla ja kutsumaan luokseen olentoja, jotka ovat itsekin enää pelkkiä myyttejä. Heidän keisarikuntansa nousi maltillisen kuninkaan ja hänen seitsemän mahtavimman velhonsa kannattelemana, mutta taikuus ja vallan turmelus lopulta särkivät sen. Kun velhot merkitsevät riimuilla välineitään, he seuraavat Thassilonin perinteitä, missä riimut merkitsivät kaikkien suurten velhojen omaisuutta, ja jättiläiset ja lohikäärmeet taipuivat ihmisten tahtoon.

Valtakunta

Thassilonin valtakunta oli keisari Xinin yritys luoda paratiisi maanpäälle. Xin perusti ritariuden ja velhouden lainkuuliaiset järjestöt, käynnisti luostarilaitoksia ja lahjoitti valtionkassasta hyväntekeväisyyteen ja lopettaakseen nälän. Vieläkin enemmän kuin hyväntahtoinen hallitsija, Xin oli kuitenkin visionääri. Pyrkimyksessään luoda sivilisaation paratiisi omana elinaikanaan, hän kutsui olentoja olevaisuuden tuolta puolen ja kävi kauppaa muinaisten lohikäärmeiden kanssa. Nämä mystiset sopimukset antoivat Xinille ymmärryksen riimutaikuudesta - jonka jotkut väittävät olevan itsensä luomisen kirjakieli - ja toi salaperäisen jumalatar Lissalan palvonnan Thassiloniin. Hän kaiversi valtansa symbolit käskykirjeisiin ja sopimuksiin ja täten hallitsi kaupankäyntiä, jakoi oikeutta ja järjesti iäti kasvavat maansa seitsemäksi suureksi valtakunnaksi mahtavan taikuuden tehokkuudella. Xinin oikeudenmukaiset, taikuuden kyllästämät käskyt tunnettiin Riimulain nimellä ja aikaansaivat uskomattomia tekoja, vahvistivat valtakunnan palvelijoita ja johdattivat suurten ihmeiden luomiseen. Kaikki tämä nosti vauhdikkaasti Thassilonin valtaa ja mahtia, ja tämä kausi tunnettiin keisarikunnassa taivaallisena aikana.

Seitsemän valtakunnan nimet ovat: Barakhan, Cyrusian, Edasseril, Eurythnia, Gastash, Haruka ja Shalast. Keisari Xin jakoi valtaansa seitsemälle riimuvaltiaalle, jotka kukin hallitsivat aluettaan kuninkaiden tavoin.

Riimuvaltiaat

Xin eli monella tavalla kauemmin kuin luomuksensa. Hän ei kyennyt pitämään lukua kaikista nopeasti kasvavan imperiuminsa provinsseista, veroista, armeijoista ja alamaisista, joten hän nimitti kuvernöörejä, suosien velhoja heidän suuren ymmärryksensä vuoksi ja siksi, kuinka helposti heidät saattoi palkita tiedoilla riimutaikuudesta. Mahtavimmat näistä käskynhaltijoista olivat seitsemän riimuvaltiasta, mahtavaa velhoa, jotka olivat osoittaneet erityistä taitoa ja intohimoa riimujen sekä keisarillisen magian käytössä. Tämä tunnettiin myöhemmin synnintaikana. Kun velhojen mahti kasvoi, niin kasvoi myös heidän tyytymättömyytensä palvelijan asemaan ja Ensimmäisen kuninkaan vallassa elämiseen. Salassa, he solmivat omat sopimuksensa salaperäisten ulkomaailmallisten voimien, ahneiden lohikäärmeiden ja viekkaiden abolethien kanssa.

Ajan myötä keisarikunnan kenraalit, neuvonantajat ja riimuvaltiaat näkivät että vanha Xin ei kyennyt enää hallitsemaan väkevää taikuuttaan. Hallittuaan 110 vuotta, Xinin taikuus hävitti hänet punaisten liekkien pätsissä, joka tuhosi suuren osan keisarillisesta palatsista eikä jättänyt edes jäänteitä ensimmäisestä kuninkaasta. Välittämättä keisarinsa omituisesta lopusta, riimuvaltiaat ottivat valtakuntiensa hallinnon omiin käsiinsä, alistaen Xinin mahtavimmat kenraalit ja visiirit ja jättäen hänen vanhimman poikansa nukkehallitsijaksi Xinin kaupunkiin - pieneen vuoristovankilaan, jossa häntä saatettiin kontrolloida. Riimuvaltiaat kääntyivät suurempien suunnitelmien pariin, kehittäen ymmärrystään riimutaikuudesta voidakseen alistaa valtaansa myös kollegansa. Kukin halusi vallata keisarikunnan itselleen, hallita Xinin riimut ja käyttää valtakuntien rikkautta kehittääkseeen taikuutta millaisesta edes ensimmäinen kuningas ei ollut saattanut uneksiakaan.

Thassilonin kaatuessa riimuruhtinaita olivat: Alaznist, Belimarius, Karzoug, Krune, Sorshen, Xanderghul ja Zutha.

Keisarikunnan tavat

Kukoistuskaudellaan, Thassilonin keisarikunta oli yli tuhat mailia leveä, valtameriltä korkeille vuorille, peittäen aavikoita ja joenuomia - valtava ja vauras alue. Keisarikunnan keulahahmoina toimivat Xinin pojat ja tyttäret, mutta he olivat liki voimattomia. Käytännössä, Thassilonia hallitsivat seitsemän mahtavaa riimuvaltiasta, vallasta juopunutta velhoa, jotka taikuudella ruokkivat omaa turmeltuneisuuttaan. On epäselvää, pidensivätkö samat seitsemän ruhtinasta elämiään satojen vuosien ajan vai ottivatko heidän oppilaansa heidän nimensä ja tittelinsä mestareidensa kuoltua.

Vallan hyveet: Ensimmäisen kuninkaan Xinin ja jumalatar Lissalan opetusten mukaan riimuvaltiaat pitivät vaurautta, hedelmällisyyttä, rehellistä ylpeyttä, yltäkylläisyyttä, ahkeruutta, oikeamielistä vihaa ja lepoa seitsemänä vallan hyveenä, palkkioina, joista saattoi nauttia ollessaan korkeassa asemassa. Riimuvaltiaat kuitenkin hylkäsivät pian näiden positiiviset puolet ja kääntyivät ahneuteen, himoon, mässäilyyn, kateuteen, vihaan ja laiskuuteen hallitsijan palkkana. Thassilonin tuhon jälkeen nämä alkuperäiset seitsemän hyvettä tunnetaan suurina sielun synteinä, ja enää harva Thassiloniin erikoistunut tietäjä tuntee niiden alkuperäiset lähteet.

Kastilaitos: Thassilonissa oli kaksi ihmisten kastia: sotilaat ja tuottajat. Sotilaat keskittyivät sotataitonsa kehittämiseen ja ylistivät taistelua sekä elämän yksinkertaisia iloja. Tuottajat olivat maanviljelijöitä, kaivosmiehiä, taitelijoita ja käsityöläisiä, jotka olivat vähemmän tyytyväisiä elämäänsä riimuvaltiaiden ruoskan alla. Tänä päivänä, soturikastin jälkeläiset elävät shoantien barbaarikansana Storvalin ylängöllä kun taas tuottajakastin jälkeläiset muodostavat varisialaisten kansan, paimentolaiset ja kiertolaiset, jotka vielä harjoittavat esi-isiensä mystisiä perinteitä Thassilonin ajoilta. Kumpikin kansa muistaa keisarikunnan tyrannian, vaikkeivät velhoja itseään tai edes riimuvaltiaan nimikettä. Barbaarien kertomukset, joita tarinankertojat ovat toistaneet tuhansien vuosien ajan, muistavat riimuvaltiaat nimellä Azghat, elämää suurempana sodantuojien ja tuomareiden pantheonina. Varisialaiset muistavat Thassilonin hallitsijat demoneina ja puhuvat heistä vain kuiskaten.

Shalast, Ahneuden valtakunta

Shalast oli vaurauden ja ahneuden valtakunta, Storvalin jättiläisten ja Riikinkukkohengen luostareiden muinainen kotimaa. Cyrusianin jälkeen toiseksi suurimpana valtakuntana Shalastin varakkuus oli peräisin sen kulta-, mithral- ja kuparikaivoksista, mutta koskaan tämä ei ollut tarpeeksi. Riimuherra Karzoug halusi aina lisää ja sanotaan että hänen pääkaupunkinsa Xin-Shalastin kadut oli kivetty kullalla, joskin suurin osa kullasta katosi aarreholveihin ja alkemistien työpajoihin eikä koskaan palannut.

Shalast tunnettiin villeistä jättiheimoistaan ja metsäjättiläisistään, kuten myös orjuutetuista kivijättiläisistä ja eksoottisista kääpiökäsityöläisistään. Sen aarteita kuljetettiin joskus mahtavilla mammuttien karavaaneilla. Tavallinen kansa eli lähinnä kaivostyöläisinä, seppinä ja kauppiaina, jotka tuottivat lisää vaurautta. Monet hylätyt kaivokset vieläkin täplittävät Storvalin ylänköä ja Shalastin vuoristosolissa on vieläkin vanhoja luostareita ja erämaahan hylättyjä raunioita.

Karzoug Valloittaja