Variksenpelättimien yö

Hullun kuiskaukset

Sankarit jatkavat tutkimustaan murhien selvittämiseksi. He jututtavat Ibor Thornia, murhatun Banny Harkerin työtoveria. Hetken vakuuttelun ja jututtamisen jälkeen Ibor kertoo pelkäävänsä Scarnettien olevan tämän takana, Harker kun oli huijannut asiakkailta ylimääräistä ostoksista ja pitänyt rahat itsellään. Scarneteista huhutaan, että he eivät ole anteeksiantavia heitä huijaavia kohtaan, Ibor pelkää myös oman henkensä puolesta. Sankarit vakuuttelevat, että sheriffi pitää hänestä huolen.

Decimus käy jututtamassa myös Ven Vinderiä ja niskaansa tyttärensä menettäneen miehen vihan. Decimuksella on kuitenkin sanottavaa kauppiaalle, hän muistuttaa miestä siitä, että hänellä on edelleen tytär joka kaipaa isäänsä, ehkä enemmän kuin koskaan. Hän antaa Venille Katrinen rannekorut ja Ven aloittaa niiden puhdistamisen vankilassaan, kiittäen Decimusta sanoistaan.

Skip ja Haringroth lähtevät tutkimaan latoa, jossa kolme uhkapeluria oli murhattu. Lato löytyy helposti mutta vihjeitä ei löydy. Selvästi latoakin on jokin tarkkaillut metsän puolelta ja sisältä löytyy taistelun jälkiä. Kaksikko palaa takaisin kylään hakemaan Decimusta, on aika lähteä Haben mieliparantolalle tapaamaan Grayst Sevillaa.

Parantola on puuta ja kalkkikiveä, iso rakennus jossa on hieman tornia muistuttava yläkerta. Oven heille avaa Erin Habe, parantolan omistaja, rauhallisen ja hieman pelokkaan oloinen mies. Hän vastailee kysymyksiin hiljaisella äänellä ja kun sankarit pyytävät tavata Grayst Sevillan, hän lähettää kaksi pirunsikiö-avustajaansa hakemaan Sevillan. Habe varoittaa heitä siitä, ettei miehestä luultavasti saa mitään irti.

Grays on pahassa kunnossa. Hikisen märkä, kuihtuneen näköinen mies on kuumeinen ja houraileva. Vain muutaman sanan sankarit kuulevat hänen suustaan; puukoista, hampaista ja Nylkypuukko miehestä Sevilla höpisee. Vasta kun Haringroth puhuttelee miestä, Sevilla selkenee ja saa sanottua enemmänkin: Hän sanoi. Hän sanoi, että tulet. Hänen ylhäisyytensä. Se, joka rikkoi minut. Hän laittoi minut muistamaan viestin. En saanut unohtaa, en saanut unohtaa.. Hän sanoi, että ruumiit ovat merkki. Kunhan hän saa työnsä päätökseen, sinut tullaan muistamaan ikuisesti ja Turmiola tulee olemaan valtaistuimesi ja hautasi. Tämän sanottuaan mies valittaa voimakkaasti ja päästää hullun kiljaisun, repäisee pakkopaitansa auki ja hyökkää kiljuen Haringrothin kimppuun!

Caizarle Zerren, epäonninen nekromantikko

Sevilla taltutetaan nopeasti, Haringroth ja Skip taklaavat hänet maahan ja sitovat hänet kasaan. Haringrtoh ehti kuitenkin ottaa osuman miehen nyrkistä. Erin Habe taas on paennut ovesta ulos. Sankarit ihmettelevät tapahtunutta ja juuri kun he ovat iskemässä Sevillan tajuttomuuden lepoon, läheinen ovi aukeaa ja sieltä marssii esiin kaksi kävelevää ruumista!

Alakerrasta esiin ryömineet ruumiit ja näiden herra, nekromantikko Caizarlu Zerren, voitetaan nopeasti kun Zerren antautuu Haringrothin iskujen edessä. Myös Habe saadaan kiinni, tämä yritti ryöstää sankarien hevoset paetakseen. Kaksikkoa jututetaan ja tarina heidän takaansa alkaa selvitä. Habe pitää yllä parantolaa, jonka menehtyneet asiakkaat päätyvät Zerrenin tutkimuspöydälle ja Zerren rahoittaa parantolan ylläpitoa. Sankarit päättävät hakea sekä isä Zanthuksen kuin sheriffi Hemlockin paikalle, sairas Sevilla tarvitsee pappeja ja vangit taas sheriffiä. Apujoukkojen kanssa parantola tutkitaan ja parantolasta löydetään muutamia asiakkaita sekä ihmsrotta, joka viedään myös Hiekkasärkkään. Isä Zanthus jättää yhden akolyytin tutkijoiden avuksi ja lähtee muiden kanssa viemään Sevillaa hoidettavaksi.

Juuri kun sheriffi ja sankarit ovat suuntaamassa kohti Hiekkasärkkää, kuuluu metsästä avunhuutoja. Metsästä juoksee maanviljelijä Grump, joka on selvästi kauhuissaan ja sekaisin. Miestä rauhoitellaan ja pian selviää miksi hän on peloissaan. Hambleyn tilalla asiat eivät ole hyvin, Grump kertoo variksenpelättimistä jotka syövät ihmisiä ja koiria, he olivat miesjoukolla lähteneet katsomaan miksi Hambleyn tilalla ei ole liikettä ja nämä pelättimet olivat hyökänneet heidän kimppuunsa! Tilalla on lapsia ja nuoria vaarassa, apua tarvitaan heti! Sankarit lähtevät yötä vasten ratsastamaan kohti Hambelyn tilaa, mukanaan akolyytti Isaac ja vahtimies Ulrich, sheriffi kuljettaa vangit kylään ja lupaa lähteä apujoukkojen kanssa heidän peräänsä mahdollisimman pian.

Yö peltojen keskellä

Kuu nousee taivaalle ja yön äänet saavat sankarit varovaisiksi. Heidän takaansa, Paholaisen kalliolta, kuuluu eläimen huuto. Yö on laskeutunut Hiekkasärkän lähialueille ja pimeys ei ole heidän ystävänsä. Pian joukko saapuu Hambleyn peltojen laidalle ja he huomaavat, ettei tilalla ole missään valoa näkyvillä. Joukko ratsastaa rauhassa peltotielle ja lähtee kulkemaan kohti tilaa. Viljaa ja maissia kasvaa molemmilla puolin tietä, peittäen näkyvyyden hyvin. Pian he saapuvat risteykseen, jota vartioi yksinäinen variksenpelätti. Varovaisesti he lähestyvät risteystä ja huomaavat pian pelätin olevan olkea ja vaatteita.

Seuraavassa risteyksessä on kaksi pelättiä joiden ohi ratsastaessa, ne liikahtavat eloon! Toinen loikkaa Ulrichin kimppuun, repien vartijan kaulan auki! Taistelu pellolla kestää hetken, Skip taistelee yhtä pelättiä vastaan hevosen selästä ja Haringroth kohtaa toisen jalalla. Olennot kaatuvat nopeasti mutta näiden hampaat ja kynnet tekevät myös vahinkoa. Taistelun jälkeen Ulrich todetaan kuolleeksi, Isaacia rauhoitellaan ja annetaan vastuu soihdusta. Decimus tunnistaa olennot ghuuleiksi, älykkäiksi epäkuolleiksi jotka levittävät kuumetta, joka tappaessaan muuttaa ghuuliksi. Sevillan olotilalle saadaan siis selitys.

Seuraavassa risteyksessä, Haringrothin ehdotuksesta, Skip ampuu nuolen näkyvillä olevaan variksenpelättiin ja nuoli sujahtaa sen olkisesta päästä läpi. Seuraavan pelätin kohdalla sama lähestymistapa toistetaan, tällä kertaa nuoli rusahtaa pelättimen päähän. Skip ampuu myös toisen nuolen, varmistaen ettei se enää liiku. Kuitenkin lähemmäksi tullessa kauhu valtaa Skipin, pelätin ei ollutkaan ghuuli vaan nuorukainen, joka oli edelleen elossa mutta ghuulikuumeen kourissa. Ghuulit käyttävät pimeyttä, pelkoa ja omaa tautiaan edukseen julmalla tavalla. Lopulta joukko saapuu tilan rakennuksille.

Ulkorakennus tutkitaan ensin, siellä on ollut ghuuleja aterioimassa mutta nyt lato on tyhjä. Joukko siirtyy päärakennukselle ja joutuu ghuulien väijytykseen. Taistelu kolmea ghuulia vastaan on nopea mutta nämä saavat apua sivuhuoneesta, isompi ja pahalta haiseva ghuuli saapuu mukaan taisteluun. Olennon haju vastaa sahalta löytynyttä hajua. Taistelu kääntyy sankarien voitoksi nopeasti vaikka iso ghuuli onkin vahvempi kuin tavalliset kalmot. Decimus tunnistaa ison ghuulin ghastiksi, ghuulien kehittyneemmäksi muodoksi. Sankarit tutkivat talon loppuun ja löytävät kammottavan näyn: Hambleyn tilan väen murhattuna rituaalisesti, sihedronin riimu kaivettuna lihaansa. Isäntä, emäntä kuin näiden lapset ovat kammottavassa kunnossa. Skip löytää isännän kädestä viestin Haringrothille, se on "hänen ylhäisyydeltään".

Skip löytää tilan suuret rahavarannot mutta ne saavat jäädä taloon. Decimus tutkii tilikirjaa ja toteaa talon olleen jo sukupolvien ajan hyvin kitsasta, kaikki rahat ovat käytännössä säästöjä. Samalla ulkoa kuuluu eläinten huutoa, ghuulit ovat hevosten kimpussa ja pellolta on tulossa vielä lisää!

Sankarit joutuvat nopeasti päättämään jättävätkö he hevoset taakseen ja pakenevat jalan vai pelastavatko he hevoset. Hevoset päätetään pelastaa ja ghuulien rynnätessä heidän kimppuunsa, Skip lähtee hakemaan hevosia. Seuraa taistelu, josta sankarit yrittävät vetäytyä, puolustaa hevosiaan ja tappaa ghuuleja yhtä aikaa. Ensimmäisenä ratsaille pääsee Decimus, joka jähmettyy ghuulien kosketukseen. Skip pelastaa velhon lähettämällä tämän ratsun laukkaan kohti kylää. Sitten on tapahtuu yllättävää, ghuulit repivät yhden hevosen hengiltä ja kolmelle jäljellä olevalle pakenijalle, Haringrothille, Skipille ja akolyytti Isaacille on vain yksi ratsu. ISaac ja Haringroth nousevat ratsun selkään ja Skip laittaa juoksuksi. Isaac jähmettyy ghuulin kosketuksesta ja Haringroth tekee valinnan, hän tönää Isaacin alas tehdäkseen tilaa Skipille. Akolyytti jää makaamaan tilan pihalle kun kaksikko karauttaa karkuun kohti Kadonneen Rannikon tietä, kolme ghuulia perässään.

Skip ja Haringroth törmäävät ensimmäisenä sheriffiin, ollen vain muutaman mailin päässä kylästä. Hemlockilla on mukanaan 20 ratsumiestä ghuuleja vastaan. He lähtevät yhtenä joukkona kohti tilaa, ollen huolissaan Decimuksesta joka ei ollut vielä tullut sheriffiä vastaan. Muutaman mailin päästä Decimus ratsastaa heitä vastaan, mukanaan akolyytti Isaac. Velho oli vapautunut jähmetyksestä ja palannut takaisin tilalle ja nähnyt akolyytin yhden ghuulin armoilla ja päättänyt pelastaa tämän ja paennut aiemmin kulkemaansa reittiä takaisin pohjoiselle tielle.

Sheriffin johtama joukko tuhoaa Hambleyn tilan ghuulit yön aikana yhdessä Skipin kanssa. Maanviljelysalue rauhoittuu.

Epilogi: Taakka kannettavaksi

Aamu sarastaa mutta yön tapahtumat painavat itse kunkin mieltä. Yksi kuollut vartiomies, yksi petetty akolyytti, yksi vahingossa tapettu renkipoika, murhattu perhe ja pakeneminen pimeässä jättävät itse kunkin pohtimaan omia tekojaan ja sitä miten voisivat tekonsa hyvittää. Haringroth käy pyytämässä tekoaan anteeksi akolyytti Isaacilta, joka ei vastaa hänelle mitään. Skip ilmoittaa sheriffille tappaneensa renkipojan vahingossa, epähuomiossa ja ajattelematta ja haluaa korvata tekonsa. Decimus taas tutkii ghasteja hankkimastaan kirjasta. Skip lisää Haringrothin tuskaa antamalla hänelle tilalta löytämänsä viestin. Palkkamiekka alkaa hukuttamaan huonoa oloaan pullon pohjalle.