Jokimatka

Varisian eteläiset kylät

Jokimatka alkaa Magnimarista ja kun Decimus saadaan kyytiin Hiekkasärkän erämailta, kiitos Sandru Vhiskin opastuksen, ovat sankarit samassa lautassa. Myös Shalelu Andosana, haltiasamooja, on mukana matkassa, Magnimar hankki heille metsät tuntevan oppaan. Matka kohti Konnanselkää on alkanut. Joen pohjoispuolella maisemat vaihtuvat tasaisesti, alkumatka on kumpuilevia mäkiä ja niittyjä, välillä taas hieman metsäisempää seutua. Eteläpuolella taas on suota ja rämettä, Sohjosuon tuoksu on voimakas ja suon äänet ovat voimakkaat, erityisesti yöllä. Othon lautan miehistö on kuitenkin kokenutta ja osaa ohjata lauttaa turvallisia reittejä, koko matkalla ei satu yhtäkään välikohtausta.

Ensimmäinen pysähdys tulee Wartlen pikku kylässä. Sankarit nauttivat tukevasta maasta jalkojensa alla. Decimus vierailee paikallisessa tavernassa, Joen Mutkassa ja saa vaihtelua puolituisten ruokiin ja myös kunnon yöunet. Skip taas käy visiitillä Sanoksen metsässä, päästen kokemaan sen tainomaisuuden ja öisen kauneuden. Myös Shalelu on metsän lähistöllä. Haringroth yrittää löytää kylästä kylmärautaista asetta mutta ei lopulta onnistu siinä, kylä on liian pieni.

Jokimatkan seuraava pysähdys on Pillilässä, maahisten ja ihmisten kylässä aivan Syrantulan järven rannalla. Soitinrakentajien kylä soi tuulessa jatkuvasti, helistimet ja pillit soivat välillä kauniisti, välillä kakofonisesti. Kylässä Skip päättää tarjota maahisille huvitusta ja antaa muutamasta kuparista heidän ratsastaa Pedolla. Haringroth jatkaa kylmäraudan metsästystä, ainoastaan kuullakseen sepältä, että vaikka tämä haluaisi kylmärautaa työstää, kylän maahiset eivät pitäisi siitä. Decimus tapaa paikallisen kylähullun, keijunoituri Zaromin, jonka kanssa hän keskustelee kauan taikuudesta ja heidän lahjojensa erilaisuudesta. He saavat kuulla Syrantulan järven jättikarpeista, Haringroth ei enää suostu puolituisten uimakisoihin kun lautta järvelle pääsee.

Ilsurian, joka sijatisee aivan Kallojoen haarassa on selvästi sivistynein matkan kylistä. Kylän perustivat Korvosasta lähteneet Arodenin seuraajat ja vanha historia näkyy kylässä edelleen. Arodenin temppeli on Decimuksen mieleen historiallisessa mielessä. Haringrtoh löytää lopulta kylmärautaisia miekkoja mutta ne ovat liian raskaita ja myös perheiden sukukalleuksia. Skip käy tutustumassa Tuhkametsään, joka on synkän uhkaava verrattuna taianomaiseen Sanoksen metsään. Miekka&Kilpi on tähän astisista tavernoista paras.

Konnanselkä

Othon lautta saapuu yöllä Konnanselän hiljaiseen kylään. Heidän allaan oleva Savipohjajärvi on synkkä ja kylmä. Kaukana näkyvät myös Koukkuvuoren huiput, vaikka sade pienentääkin näkyvyyttä. Kylässä palaa valoja ja Otho neuvoo heidät paikallisen tavernan suuntaan, Konnankuori on pienehkö mutta kodikas majatalo. Isäntä ottaa heidät vastaa ja myy heille huoneet. Sade hakkaa kattoa mutta yö on muuten rauhallinen. Aamusta he kysyvät majatalon isännältä kylän tilanteesta ja Rannickin linnakkeesta mutta isäntä ohjaa heidät puhumaan pormestarin kanssa, hänet löytää isosta kivirakennuksesta järven rannalta.

Rakennus paljastuu Erastilin; metsästyksen, yhteisöjen, perheen ja suojelun jumaluuden, temppeliksi. Pormestari on nuori mies, aivan hieman Skipiä vanhempi Erastilin pappi, Maelin Shreed. Iästään huolimatta isä Shreed on viisaan ja vanhan oloinen, ehkä Erastilin seuraaminen tuo nämä ominaisuudet mukanaan. Isä Shreed selittää heille huolensa Mustista Nuolista ja kylästään. Linnakkeesta ei ole kuulunut mitään nyt jo reippaasti yli kuukauteen ja metsät kylän ympärillä käyvät koko ajan vaarallisemmiksi, normaalisti Mustat Nuolet pitävät huolen etteivät pedot ja muut kauhut pääse uhkaamaan kylää. Isä pelkää, että jotain pahaa on tapahtunut linnakkeella. Hän ja kyläläiset eivät uskalla lähteä pohjoiseen, Kreeginmetsän tienoilla on jo kadonnut ihmisiä ja pedot ovat koko ajan rohkeampia. Sankarit toteavat, ettei heillä ole muuta vaihtoehtoa kuin suunnata linnakkeelle, siitä heille maksetaan.

Ollessaan ostoksilla kylässä, sekä Skip että Haringroth huomaavat huolestuttavan asian kahdessa eri kyläläisessä. Palatessaan temppelille he jakavat huolensa: kyläläisillä on Sihedronin riimu tatuoituna kehoonsa! Isä Shreed on myös nähnyt tähden muotoisia tatuointeja muutaman mutta ei tiedä niiden merkitystä. Sankarit huolestuvat, riimu on nähty niin hiisien kuin murhaajien käytössä. Decimus kysyy onko kylään saapunut ketään tuntemattomia viime aikoina ja isä Shreed kertoo heille lady Lucreciasta ja Paratiisista, uhkapelilautasta, joka tosin upposi kolmisen viikkoa sitten järven pohjaan tulipalossa. Sankarit päättävät jatkaa alkuperäisellä suunnitelmalla, tilannetta pitää kyllä tutkia mutta linnake on heidän huolen aiheistaan suurin.

Epilogi: Metsästäjä ja saalis

Matka kaatosateessa sujuu nopeasti, kiitos Decimuksen aaveratsu-loitsun. Kuitenkin Kallojoen yli vievän sillan jälkeen matka keskeytyy kun metsästä kuuluu haavoittuneen kissapedon ääni. Skip lähtee tutkimaan muiden odottaessa tien laidassa. Skip löytää puuman, joka on kiinni julman näköisessä karhunraudassa. Eläin haistaa hänet ja uikuttaa apua, saaden Skipin tulemaan avuksi. Samassa syvemmältä metsästä kuuluu koirien haukuntaa ja tien vieressä olleet sankarit ryntäävät myös metsään. Metsäaukealle saapuu viisi koiraa, jotka hyökkäävät puumaa suojelevien kimppuun ja niiden takaa kuuluu metsästäjän huutoa, karmeaa yleiskielistä mongerrusta. Pian metsästäjä saapuu näkyviin, kammottava jätinpenikka, jonka toinen käsi on yhtä valtavaa sormea.

Rukus

Jätinpenikka käy taisteluun ja oikeastaan vain Haringrothia kiinnostaa taistella olentoa vastaan. Skip pitää huolta puumasta, Decimus yrittää päättää onko olento oikeasti vaaraksi ja Shalelu tyytyy ampumaan koiria, koska ne ovat uhka puumalle. Kuitenkin Decimus päättää taistelun ennen kuin jätinpenikka Rukus menehtyy Haringrothin käsissä, loitsien vesipallon Rukuksen ympärille ja varoittaen Haringrothia löymästä uudestaan tai tämäkin joutuu palloon.

Rukuksen lannevaatteesta löydetään riepu, mihin on ommenltu Mustien Nuolten tunnuksia. Tämä vaikuttaa erikoiselta ja Rukusta päätetään jututtaa. Skip tosin seuraa puumaa, joka haluaa näyttää samoojalle jotain. Rukus kertoo miten heillä on talossaan ihmisiä ja miten hänen mammansa ompeli merkit hänen vaatteeseensa. Decimus kysyy voisiko Rukus näyttää missä talo on ja jätinpenikka lupaa tehdä näin leveän pahansuovasti hymyillen. Sillä välin Skip on löytänyt talon ja lähettää Pedon hakemaan muut.

Pohjoinen ja linnake saa nyt odottaa, Kreeginmetsän reunoilta löytyi jotain mikä voi olla heille arvokasta tietoa.