Rakas Katrina,

olen suunnattoman pahoillani nyt alkavasta tapahtumaketjusta. Kuten varmasti arvaat, en tiennyt asiasta etukäteen mitään. Ilmeisesti asiaa on pohdittu suljettujen ovien takana jo pidempään, mutta nyt neuvottelut Senaattimielisten ja Demokraattien välillä ovat tulleet siihen pisteeseen, että uusi liittouma on muodostumassa ja tämä… järjestely varmistaa, että kahdella neuvotteluille oleellisella suvulla on ainakin jossian määrin samat agendat.

Liittoumaneuvottelujen vuoksi asiaa on lähdetty ajamaan mitä kiireisimmällä aikataululla, tai ainakin näin minulle väitetään. En ole varma uskonko annettua syytä, mutta sillä ei kai tässä vaiheessa ole enää juurikaan väliä. Olen nyt virallisesti vaihtanut sukua ja asia julkistetaan muutamien päivien sisällä. Pelkään, että tulevien uutiskuvien katsominen voi osoittautua sinulle vaikeaksi ja kivualiaaksi kokemukseksi. Itseni kohdalla näin ainakin on. Hymyt ja katseet, jotka näet ovat kemiallisen muokkauksen tuotteita siinä missä tunteeni sinua kohtaan ovat aitoja. Pyydän, että pidät tämän mielessä katsoessasi uutiskuvaa häistä.

En usko, että voin tavata sinua lähiaikoina, vaikka niin kovasti haluaisinkin. Sisällisodan kohtalo on vaakalaudalla ja minut on siirretty parrasvaloihin sen uusimpana pelinappulana. Toivoisin, että näin ei olisi, mutta kuten usein olemme puhuneet, meidän toiveillamme on harvemmin väliä. Jos kaikki tämä olisi tapahtunut puoli vuotta sitten, voisin olla jopa onnellinen. Nyt turrutan tunteeni parhaan kykyni mukaan ja koitan jatkaa eteenpäin. Silti tuntuu mitä suurimmalta vääryydeltä, että juuri kun olen löytänyt elämässäni jonkun joka ymmärtää sitä maailma jossa itse elän, pystyy samaistumaan siihen ja vastaamaan kaipuuseeni, se viedään pois mitä julmimmalla ja äkkinäisimmällä tavalla.

Toivon, että voimme vielä jonain päivänä tavata ja kenties tutustua uudelleen. En kuitenkaan usko, että voimme koskaan saavuttaa sitä, mitä lähdimme yhdessä rakentamaan. Tulen aina kaipaamaan yhteisiä keskustelujamme ja niiden jälkeisiä kahdenkeskisiä hetkiä ja pelkään, että en koskaan tule löytämään sellaista rauhaa ja yhteyttä, jonka me kaksi saavutimme.

Menetystämme surren,

Johan Arc