Pelaajat: mosi, Palkki, FranKc, xJx

1. Ryhmä

Hahmot: Oolatranna(druid 4), Cedric (cleric 4), Jack (monk 4), Goruza (bard 4)

Sopimus: Perinteinen, uusi lisäartikla: kaatuuneen seikkailijan omaisuus tulee tuoda menehtyneen kiltahuoneelle tai omaisille.

1. Reissu

Tulos: Reitti pötsiin tarkistettu sekä jatkettu teleportti helvetin kartoitusta

2. Reissu

Tulos: Tutustuttu pötsiin ja hieno matto tuotuna kotiin.

Jack kertoo matkastaan.

"Tuttujen ja kokeneiden tovereiden kanssa kävimme matkaan tarkoituksena tutkia Tuomion Suun neljäs kerros. Kävimme ensin varmistamassa kolmannen kerroksen viimeisen mutkan, joka on tutkimatta eikä liity siihen pirulliseen sokkeloon, jota toverini kutsuvat teleportaatiohelvetiksi. Yksi syöpäläisdemoni ja kasa rottia oli vielä vaanimassa viimeisessä huoneessa aarrearkun kanssa. Näiden olentojen tavat tuntien kukistimme ne melko vaivatta emmekä edes sairastuneet näihin tauteihin. Uskaltaisin sanoa että olemme nyt kukistaneet tämän taudin ja sen sivuvaikutukset."

"Laskeuduimme portaat neljännelle tasolla, jossa meitä tervehti kaksi ovea. Valitsimme ensin sen jonka yllä luki 'pötsi'. No, tämä käytävä tuntui jatkuvan suoraan ties kuinka pitkään. Tie Rappan Athukiin itseensä kenties? Emme jatkaneet käytävää pitkään, vaan palasimme varmistamaan vastapäisen oven. Sen takaa löytyi hevostalli asukkeineen, nimittäin epäkuolleita hevosia. Vaikka hevoset eivät käyneet kimppuun, katsoimme parhaaksi tuhota ne. Jos joku niitä aikoi käyttää, on parempi heittää kapula rattaisiin. Epäkuolleita hyödyntäviin ei ole luottaminen."

"Emme lähteneet samalla seisomalla matkaamaan Rappan Athukiin, vaan suuntasimme sittenkin teleportaatiohelvettiin josko sieltä löytyisi vinkkejä tai peräti suora väylä perille. Oolatranna sekä Cedric olivat päässeet jo jotenkin jyvälle noiden teleportaatioalustojen logiikasta. Muutaman hypyn jälkeen saimmekin naamallemme epäkuolleita Varjoja! Akun ote on hölstymään päin ja saatoimme nämä epäkuolleet hautojensa rauhaan. Goruza ja Agub tosin saivat tuta niiden kylmän kosketuksen, joten emme halunneet jatkaa pidemmälle. Pääsimme sieltä myöskin helposti pois lähtöhuoneeseen! Aku, ansasi eivät tule päihittämään minua ja tovereitani. Yhteistyö on osoittautunut avaimeksi Rappan Athukin valloittamisessa. Goruzan, Cedricin ja Oolatrannan taikavoimien tuella minäkin olen vielä yhtenä kappaleena. Goruza osaa jopa tanssahdella innoistavasti, sain huomata. Varjojen edessä olisin ollut voimaton ilman Oolatrannan taikoja. Cedricin parantavat voimat ja rukoukset taas ovat tervetulleita, vaikka ne jättävätkin hieman käyneen mäskin makua suuhun. Mainitsi hän jumalansa sallivan hänen poistaa jopa tauteja nykyään."

Kuningas Donner ei hyväksy valtansa kyseenalaistamista.

"Vetäydyimme sivistyksen pariin hankkimaan tarvikkeita pitkän matkan varalle ja toipumaan Varjojen hyökkäyksen jättämästä voimattomasta olosta. Varustauduttuamme lähdimme samalla ryhmällä jatkamaan matkaa, vaan emme päässeet keskeytyksettä edes Tuomion Suulle.Hieman ennen saapumistamme havaitsin puiden takana väijyvän valkosuikkaisia rosvoja... (Te ketkä ette ole tietoisia näistä konnalaumoista; valkoinen suikka tarkoittaan "Kuningas Donnerin" rosvoja. Toivon metsässä pesiin ainakin neljän eri rosvopäällikön joukkoja.) He perintesesti virnistellen keskeyttivät matkamme astuen puiden takaa tiellemme ja antaen tervehdyksen kuninkaaltaan. Cedricin refleksi oli loitsia, johon rosvot reagoivat ainoalla tavalla, jolla he tuntuvat reagoivan mihinkään: väkivalloin. Metsästä tuli yhteensä tusinan verran roistoja. Taistelu kesti pitkään, mutta pysyimme yhdessä muodostelmassa jykevän puun runkoa vasten ja saimme kuin saimmekin rosvot kukistettua. Ainoastaan heidän pelkurimainen johtajansa, joka pysytteli näkymättömänä ja ampui meitä salamoilla, pääsi pakenemaan. Yritimme jäljittää häntä, mutta velhojen seuraaminen on kovin vaikeaa, jos nämä eivät pakene jalkaisin. Palasimme lauttakylään ennen matkan jatkamista, rosvoista oli luvattu kuitenkin palkkiot."

"Pötsi osoittautui kovinkin pitkäksi ja yksitoikkoiseksi käytäväksi. Kuljettuamme käytävää useita tunteja tulimme risteykseen jossa oli mainos majatalosta. No, meidän tarvitsisi yöpyä täällä kuitenkin, joten ajatus turvallisesta sisätilasta kelpasi. Majataloa ylläpiti yksinäinen Torakkamies nimeltään Urovok. Hänellä oli tarjota siistejä huoneita, tuoretta ruokaa ja talon erikoisena itsetehtyä makkaraa. Emme havainneet mitään erikoista, joten otimme yhden suurehkon huoneen ja kävimme lepäämään asettaen kaksi vuorollaan vartioon. Minä ja Goruza otimme ensimmäisen vahtivuoron, Oolatrannan ja Cedricin käydessä lepäämää sängylle. Ja Agub asettautui matolle... Useiden tuntien jälkeen Matto kääriytyi Agubin ympärille ja ryhty rusentamaan tuota jaloa olentoa hengiltä! Ansa ja väijytys! Matto, ansoittaja-olento siis, runteli Agubia, eikä sitä pystynyt vahingoittamaan ilman että Agubiin ja täten Oolatrannaan olisi tullut vahinkoa. Torakkamies tuli katsomaan mistä kaikki meteli johtuu ja luonnollisesti kävi päälle! Seisoin lähinnä ovea ja sain tuta tämän kynsien viillot nahoissani. Menetimme Agubin ja ansoittaja kävi Goruzan kimppuun seuraavaksi, revimme mattoa riekaleiksi Oolatrannan kanssa Cedricin käyttäessä parannusloitsujaan, jotta Goruza ei menehtyisi. Saimme maton kukistettua aivan viime hetkellä ja Torakkamies pääsi pakenemaan. Nyljimme ansoittajan ja otimme sen matto-osion saaliiksi. Urovok oli paennut majatalostaan pidemmälle käytäviin, joten emme seuranneet häntä kovin kauas. Tutkimme majatalon ja löysimme toisesta suuremmista makuuhuoneista putken jota pitkin huoneen voisi täyttää myrkkykaasulla. Tuhosimme ansakuvotuksen ja otimme verirahoina Urovokin aarteet ja myrkyt mukaamme. Raskain mielin käännyimme takaisin Agubin ruumis kannossa. Paluumatkalla vastaamme tallusti jättmäinen ja ruma mies, joka ei puhunut sivistyneiden kieltä. Arvatenkin ulkomuotomme ei vaikuttanut kovin helpolta saaliilta joten hän ohitti meidän ilman taistelua. Chelcorin lautalla Oolatranna kääntyi kyseenalaisen puoskarin puoleen saadakseen Agubin takaisin elävien kirjoihin. En itse olisi moiseen ryhtynyt, mutta Oolatranna päätti kokeilla onneaan. Ja kas vain! Agub nousi takaisin elävien seuraan ja vielä täysissä voimissaan!"