Pelaajat: mosi, Palkki, FranKc, xJx

1. Ryhmä

Hahmot: Oolatranna(druid 3), Cedric(cleric 2), Jack(monk 3), Goruza(bard 3)

Sopimus: Perinteinen

1. Reissu

Tulos: Tutustuminen teleportti helvettiin ja paluumatkalla tapaaminen sinihatturosvojen kanssa.

2. Reissu

Tulos: Voittoisa Reissu! Pestilenssi kutistettu!

Jack muistelee.

Jo entuudestaan tuttujen tovereiden kanssa lähdimme tutkimaan Tuomion suun kolmatta tasoa. Cedric oli mukavan selvän oloinen, Oolatrannan karhu oli selvästikin entistä voimakkaampi ja Goruza oli... No tatuoitu ja omien sanojensa mukaan onnen suosima. Mitä se ikinä tarkoittaakaan. Olimme kuulleet uusilta seikkailijoilta huhuja taudeista, ansoista sekä teleportaatiolaitteista. Aku on päättänyt tehdä taipaleestani vaikean.

Taudille oli olemassa kirjaimellisesti lähde. Kolmannella tasolla oli tullut vastaan tautia levittäviä epäkuolleita sekä rottia. Saastainen paikka, emmekä olleet erityisen innoissamme tutkimaan tätä lähdettä tarkemmin. Teleportaatiomekanismi sen sijaan oli valintamme. Siirryimme muutamasta huoneesta ensin toiseen, muttemme saavuttaneet merkittäviä edistymisaskeleita. Muutama edesmennyt Otsolainen (heiltä oli jäänyt jopa hieman rahaa ja jalokiviä) ja hämähäkki häiritsivät matkaamme alussa. Oolatranna sekä Cedric yrittivät kirjoittaa ylös karttaa huoneista, joiden suhteellista sijaintia toisiinsa emme mitenkään voineet tietää. Löysimme kivetettyjä seikkailijoita eräästä huoneesta, joka lienee jonkinlainen risteyskeskus. Aseteltuna kuin patsaat tervehtimään matkalaisia, huolestuimme ja huomasimme ettei meillä ollut keinoa matkata takaisin päin. Siis eteenpäin...

Heti ensimmäisen siirtymän jälkeen olimme keskellä maanalaista järveä, jonka rannalla näkyi olevan toinen teleportaatioasema. Ennen kuin ehdimme edes astua tasolta alas, vedestä nousi suuri, viisipäinen peto. "Hydra! Sen päät voi leikata irti!" Ehti Goruza neuvoa meitä ennenkuin pedon päät purivat hänet maihin. Tilanne näytti huonolta, mutta peto kukistuikin, kun Agubin kynnet pureutuivat sen rintakehän läpi ja osuivat ilmeisesti hyvinkin herkkään kohtaa ja peto valahti elottomana takaisin järveen.

Cedric pystyi vielä nostamaan Goruzan jaloilleen ja matkamme jatkui. Suuntavastoni katosi nopeasti ja kuvailenkin vain lyhyesti vastaamme tulleet haasteet; jättiläishyönteiset tippuivat niskaamme ja purivat ikävästi Cedriciä sekä Goruzaa, yhdessä kohtaa huoneessa leijaili suuria kuplia joita heittelimme aikamme Goruzan tyhjästä kiskaisemilla soittimilla (ne luonnollisesti räjähtivät ja löivät Cedricin tajuttomaksi sekä Goruzan tuttuun tapaan huojumaan jaloillaan vuotaen verta nenästään ja korvistaan). Tyydyimme jatkamaan vain 'suorassa linjassa' siirtymiä ja pääsimmekin takaisin lähtöhuoneeseen. Päätimme suunnata lauttakylälle tässä välissä. Paluumatkalla meidät ryöstettiin taas.

Ryöväreiden (sinihattuiset tällä kertaa) johtaja kävi välittömästi Oolatrannan kimppuun ja löi tämän miltein jaloiltaan, vaikkemme olleet edes vetäneet aseita. Ne tyytyivät viemään jalokivet ja uhittelemaan sillä miten ryövärinä eläminen on helpompaa kuin seikkailijana. Houkat, en minä seikkailemisen takia elä elämääni tällä tavoin; se on hätäilevien nuorten valinta. Minun tavoitteeni ja tehtäväni on jalo ja oikeutettu. Nämä lainsuojattomat ryövärit päätyvät vielä oikeudeen eteen, jahka nämä maat saadaan vapautettua Akun pahasta, joka virtaa Rappan Athukista.

Toinen matka:

Samalla ryhmällä päätimme palata muutaman lepopäivän jälkeen takaisin ja tutkia Tuomion Suun toisen tason huoneet, jotka olivat vielä ratkaisematta. Liekkihuone ratkesi helpolla, painoin nappia ja silta työntyi liekkien yli. Vastapäätä oli toinen nappi, johon tarvitsi vain osua kivellä. Jahka sillat olivat paikallaan kolmas nappi ja kivi saattoivat meidät aiemmin tavoittamattomalle ovelle. Ovien takaa löysimme kaksi kryptaa, yhden Varjon ja joitani luurankoja. Oolatranna oli loitsinut juuri oikeat loitsut itselleen ja Agubille joten selvisimme Varjosta helposti. Aarteita maaginen miekka sekä joitain jalokiviä.

Seuraavaksi huoneeseen, jossa Akun ansa nöyryytti minua ja sai minut käymään toverieni kimppuun. Tällä erää otimme varovaisemma lähestymistavan: Oolatrannan kutsui huoneeseen jonkin pienen olennon, joka vain katosi. Toivoimme että ansa lataisi itseään hetken ja ehtisimme huoneen poikki ovelle ilman suurempaa harmia. No eipä näin käynyt tietenkään, Cedric ensimmäisenä sai kaasua naamalleen ja jähmettyi paikalleen. Seuraava yritys ja minulle valkeni kovinkin karkea ratkaisu: Cedric onnistui välttämään kaasun vaikutuksen ja heitin hänelle säkin, jonka laittoi kaasupylvää päälle. Pienet kivet ja perunasäkit, niilläkö suuret sankariteot on siis suoritettava? Huoneesta pääsi tyhjään varastohuoneeseen sekä toiseen, josta löytyi patsas sekä pieni koroke. Ääni kysyi "Kokemusta vai valaistuminen?" Oolatranna oli ensimmäisenä huoneessa ja vastasi "Kokemusta." mutta mitään ei tapahtunut. Rohkaistuin ja astuin korokkeelle toistamaan sanat. En huomannut suurta eroa, mutta hetken tunnusteltuani itseäni, tajusin saaneeni Ki:ni avattua vihdoin. Olen kenties huijannut tietäni kohti ruumiin ja mielen täydellisyyttä, mutta kenties tämä on merkki siitä että tavoitteeni ja etsintäni kohti oikeutettua Akun kukistusta on osunut ylempien voimien silmään. Illan meditoinneissa kiitin Shizurua vaikken olekaan rukoillut häntä vuosiin.

Toisen kerroksen viimeiset arvoitukset ratkaistuamme päätimme jatkaa kohti Ruton lähdettä kolmannella tasolla tarkastaaksemme josko jotain olisi tehtävissä. No, jahka astuimme huoneeseen, lähde alkoi kuplia ja synnyttää jotain koteloituneita olentoja. Emme pystyneet vahingoittamaan niitä juurikaan, ennenkuin kotelot purkautuivat ja olennot (jotka Goruza tunnisti ruttodemoneiksi) vapautuivat ja kävivät kimppuumme. Paholaiset eivät olleet erityisen haastavia tai vahingoittaneet meitä vakavasti, mutta Ruton lähteellä oli muutakin varallemme tarjolla...

Vain sekunteja myöhemmin kimppuumme syöksyi epäkuolleita olentoja, kymmenittäin rottia, jättiläishyönteisiä ja vielä lopuksi koteloista lisää demoneja! Jäin itse huoneen nurkkaan jumiin tovereideni linnoittaessa oviaukkoa. Rotat ja hyönteiset kiipesivät seiniä pitkin kimppuuni, demonit keskittivät tovereihini näkymättöminä tai näkyvinä. Taistelu kesti pitkään, mutta onnistuimme kukistamaan kaiken mitä lähde meitä vastaan syöksi. Akun paha voima on rajattu.

Tutkittuamme huonetta ja vihollisten ruumiita havaitsimme demonien silmien olevan itseasiassa jalokiviä. Lähteen viereisellä seinällä olevan patsaan kaulaan oli asetettu roikkumaan kaulanauha joka oli tehty ihmisen käsistä. Aiemmissa huoneissa seinille oli kuvattu parantajia ja pappeja, joiden vasemmat kädet oli turhittu saastaisella mustalla maalilla. Patsas kuvasi ilmeisesti suurta parantajaa ja olimme kuulleet epäkuolleista papeista joiden toinen käsi oli leikattu irti... No, emme olleet varmoja mutta kokeilimme laskea kaulanauhan lähteeseen häpäisemästä parantajamiehen patsasta. Alkuun ne sulivat, vaan hetken päästä lähteen pulputus heikkeni ja taudin löyhkä heikkeni. Suuri saavutus ja voitto!

Vaan olimme kaikki saaneet jonkin taudin, huono-onnisimmat useamman... Matkasimme lauttakylästä kaupunkiin ja maksoimme useita taudinpoistoloitsuja, vaan jäimme kaikki henkiin. Tauteja oli ymmärtääkseni useita, Cedric ja Oolatranna ryhtyvivät mätänemään peräti... Aku, saat maksaa tästä. Tämän vannon.