Alla on esimerkki siitä, miten postaus tehdään. Valitse/maalaa hiirellä harmaa laatikko, jotta näet sen sisällön.

Jos kirjoitat mekaniikkaan liittyvää tekstiä, se tulee tähän, ENNEN varsinaista postausta. Huomaa, että kappaleen alkuun pitää kirjoittaa prosenttimerkki, l (pieni L) ja prosenttimerkki. Mainitse hahmon nimi.

Varsinainen teksti tähän. Mainitse hahmosi nimi vähintään kerran joka kappaleessa, niin ettei ole epäselvää, kenen toimia kappaleessa selitetään.

PJ: Samuli
Pelaajat: Arkhios, Jacen, NiTessine, Veltzeh
Hahmot: Järkäle, Kyra, Marek, Kummor
Linkit: OOC-ketju

Sisältö: Prologi — Käskynjako — Metsään — Kaappaus metsässä — Yö — Riddywipple — Vanhoja tuttuja — Hautakumpu — Paluu

Prologi

Muutamaa kuukautta aiemmin eräs Tiennäyttäjien johtohahmoista surmasi Opparassa paikallisen aatelisen ja ajoi teollaan tiennäyttäjät ulos Taldorista. Tämän jälkeen järjestö on keskittänyt huomiotaan ympäri Golarionia, enimmäkseen tukijoidensa ydinalueille. Mikään tehtävä tai toimeksianto ei ole nykyään niin vähäpätöinen, ettei siihen etsittäisi parasta mahdollista ryhmää - varmuuden vuoksi.

Magnimariin on koottu neljän tiennäyttäjän pystyvä iskuryhmä. Se koostuu taistelijasta, temppeliritarista, magiankäyttäjästä sekä varkaasta. Ryhmään kuuluu ihminen, haltia ja kaksi kääpiötä. Joukossa ei ole yhtään taldorilaista

Ryhmän huomiotaherättävin näky on valtavan kokoinen kääpiö mustassa kivisessä kokovartalopanssarissaan, jossa sojottaa lukemattomia kiiltävänmustia ja hyvin terävän näköisiä laavalasipiikkejä. Näkyä korostaa entisestään tulenpunainen tuuhea parta, joka pilkistää mustan, hopeajuovaisen ja vahvatekoisen teräskypärän alta. Tämän lisäksi käsissään tällä on kylmärautaiset taisteluhansikkaat ja selässään poikittain lyhytjousi ja nuoliviini. Muita varusteita kääpiöllä ei sitten oikeastaan olekaan, vain monitaskuinen tukevatekoinen nahkavyölaukku, josta roikkuu isohko teräksinen kenttäpullo ja kultakirjailtu hopeinen tuoppi. Kääpiön on nimeltään Harrock Hammerstout, joka myös Järkäleenä tunnetaan - varsin osuvasti tämän panssarin ja kansansakin mittapuulla kookkaan olemuksensa mukaisesti.

Magnimariin saavuttuaan Järkäle tapansa mukaisesti kävi "kunnioittamassa" kolmea paikallista juottolaa läsnäolollaan (joskin kahteen näistä hänellä on edelleen elinikäinen porttikielto). Paikalliseen loosiin toimistoon saavuttuaan hän onnistui pienessä hiprakassaan rysäyttämään koko painollaan yhden puisista tuoleista tuhannen päreiksi. Sittemmin Järkäle raahasi sen tilalle käytävältä kivisen kukkaruukun, jonka kulmalla hän nyt istuksii, jupisten partaansa jotain huonosta käsityötaidosta, aina välillä täydentäen tuoppiaan kenttäpullonsa väkevätuoksuisella sisällöllä.

Kummor on saapunut paikalle ajoissa ja suunnilleen yhtä epämiellyttävänä kuin ennenkin. Hänet aikaisemmin tavanneet huomaavat tosin, että hänen naamassaan ja muualla kehossaan olleet arvet loistavat poissaolollaan. Hänellä on vyöllään ja repussaan aivan käsittämätön määrä tavaraa, joista oudoimmat lienevät silti lapio ja saha, jotka roikkuvat matkassa kuin mitkä tahansa aseet lingon, lyhytjousen, hakun, tikarin, pampun ja sorkkaraudan kanssa. Järkäleeseen verrattuna hän on auttamattoman pienen, nössön ja mitäänsanomattoman näköinen – eikä hän välitä tästä faktasta tippaakaan. Hän on selvästi tullut jostain paikallisesta kapakasta, sillä hänellä on mukanaan pieni tynnyri kaljaa, jota hän imee pienen letkun läpi. Jos kukaan viitsii katsoa tarkemmin, hänen tukassaan kasvaa muutama pieni sieni. Kummor vaikuttaa masentuneelta.

Ryhmän mukana kulkee myös pitkä haltia, jonka kasvoilta on havaittavissa hetkellinen hätäännyksen häivähdys kun hän ymmärtää olevansa samassa tiimissä kahden hygieenisesti rajoittuneen kääpiön sekä Kyran kanssa. Marek Mustalehvä kuitenkin pysyy vaiti. Hän on sonnustautunut tummiin, koruttomiin kaapuihin ja kantaa selässään pitkäjousta.

Käskynjako

Useasti kiitelty ja vuolaasti ylistetty kapteeni Sheila Heidmarch marssii toimistoonsa, jossa ryhmä odottaa häntä. Pysähdyttyään tammipöytänsä taakse hän mittaa ryhmää hetken katseella, joka kertoo vuosien kenttätyön kokemuksesta. Hänen koko olemuksensa on täynnä rauhoittavaa, eittämättä vain onnistuiden tehtävien mukanaantuomaa itsevarmuutta, ja hänen hyväksyvä, vaivoin havaittava hymynkareensa valaa seikkailijoihin terveellistä itseluottamusta - tunteen, ettei mikään voi mennä hänen antamallaan tehtävällä pieleen.

Sheilan ääni on pehmeä, matala ja puhetavaltaan täsmällinen. "Tiennäyttäjät, lyhyesti Ensisijaisesta, keijujen rinnakkaistodellisuudesta. Kuten me kaikki tiedämme, keijujen valtapiirit ovat omituisia, täydellisen ennalta-arvaamattomia ja etenkin vaarallisia. Ensisijainen ei ole tästä poikkeus, eikä kukaan täysijärkinen halua olla sen kanssa missään tekemisissä. Kaltaisiamme tiedonjanoajia se kuitenkin vetää puoleensa kuin kärpäsiä. Järjestömme on vuosien saatossa lähettänyt lukuisia retkikuntia ja tutkijoita kartoittamaan oman maailmamme ja Ensisijaisen alati häilyviä rajoja. Sanos-metsä on lähin tällainen paikka, jossa näiden kahden maailman välinen verho on silkinohut."

Sheila odottaa hetken ja jatkaa sitten: "Noin kuusi kuukautta sitten lähetimme tutkimusryhmän Sanos-metsään. Tätä ryhmää johtaa maahinkaisdruidi Ignizi Dinnelletter ja hänen apunaan on viisi nuorempaa tutkijaa. Normaalisti Ignizi työskentelee yksin, mutta onnistuimme suostuttelemaan hänet ottamaan itselleen tutkimusapulaisia, jotka voivat samalla oppia yhdeltä innovatiisimmalta keijujen asiantuntijalta. Valitettavasti nuoret tiennäyttäjät eivät ole yhtä itsevaraisia kuin heidän eksentrinen johtajansa, joten toimitamme leiriin ajoittain ruokatarvikkeita sekä Ignizin tilaamia työvälineitä. Ilman näitä välineitä hän saattaisi kieltäytyä vastaanottamasta lähetyksiämme. Ja ilman lähetyksiä nuoret tiennäyttäjät tuskin selviäisivät kuukauttakaan."

"Teidän tehtävänne on yksinkertainen. Toimittakaa seuraava lähetys leiriin, varmistakaa Ignizin ja hänen oppilaidensa hyvinvointi, ja palatkaa raportoimaan asiasta. Kuormajuhta on jo pakattu ja sen satulalaukuista löydätte ohjeet perille. Odotan teidän lähtevän viipymättä. Ellei teillä ole kysyttävää?" Sheila lopettaa ja katsoo ryhmää odottaen.

Sheilan olemus masentaa Kummoria entisestään, vaikka hän vaikuttaakin rohkaisevalta, sillä Kummor ei voi enää olla olematta hyvin pessimistinen. Kummor seisoskelee jossain nurkassa, vaikuttaa vaivaantuneelta ja alkaa mumista: "Ääääh. No ensinnäki, mitä me sit tehään, kun me löydetään ne nyypät kuolleina jostain? Ne on kuitenki kuolleita. Aina siinä käy sillee. Aletaanko me tutkimusapulaisiks niitten tilalle vai jätetäänkö me se mikälie Ignizi omilleen vai? Ja onko siellä metsässä vaarallista?" Kummor miettii, mitä hän on kuullut tai lukenut näistä alueista. Hän osaa nimetä Magnimarin ylipormestarin, muistaa kaikenlaista paikallisista tavoista ja laeista, ja osaa hahmotella paperilla Magnimarin, Korvosan ja Rätselporin suhteelliset sijainnit, mutta Sanos-metsästä hän ei saa päähänsä sitten mitään hyödyllistä.

Järkäle purskauttaa juuri tuopista hörppäämänsä olutta niin, että roiskeita lentää Kummorinkin päälle. "Phahhah, poika on oikeassa! Maahinenhan ei minua ala komennella, oli sitten kannonhalaaja tai mikä hyvänsä viherpeukalo! Mitäs me tehdään sitten, kun nää koltiaiset todellaki löydetään maahan tallottuina? Turisitpa tuossa ittekin, ettei tätä Ign...Ignitsi... Ig- Ärh ..tätä kaistapäistä hukkapätkää luultavemmin kiinnosta apulaisten hyvinvointi?" Järkäleen puhe vaimenee kun tämä kumoaa tuopistaan jälleen komean hörpyn ... ja röyhtäisee kuuluvasti.

Sheila keskeyttää alaistensa jupinan välittömästi ja varmasti: "Retkikunta on meidän vastuullamme, minun vastuullani, enkä aio hylätä ainuttakaan tiennäyttäjää, joka minulle on uskottu. Tämä koskee myös Igniziä, riippumatta siitä kuinka eksentrinen hän on". Sheila hakee katsekontaktin jokaiseen ryhmän jäseneen ja jatkaa sitten: "mikäli havaitsette leirissä mitään poikkeavaa, odotan teidän auttavan retkikuntaa parhaan kykynne mukaan".

"Ja mitä tulee Igniziin, hän toimii minun mandaatillani teidän suhteenne tähän tehtävän ajan" Sheila painottaa puhuen koko ryhmälle, mutta katsoen Järkälettä.

"Käsky on selvä. Rukoilkaamme Sarenraeta että kaikki on hyvin. Hän johdattakoon tietämme ja pitäköön asekätemme vakaana, jos sitä tarvitaan", Kyra sanoo muille.

Järkäle kohottaa kulmiaan Kapteenin katseelle, nielaisee suunsa tyhjäksi ja pyyhkii vielä parrallaan suupielensä, ennen kuin nostaa toisen kätensä ja sanoo: "Juuh, pysys nyt vaan tyttö housuissas, ei tässä mitään niskuroimassa olla. Sanoinpahan vaan, etten kuuntele käskyjä ihan keneltä vaan. Mutta nyt kun tämä käskynjakoketju selkis, niin voidaan jatkaa..." Järkäle kumoaa jälleen hörpyn tuopistaan "...Olikos tämä metikkö kaukanakin? Mitenkä pitkä matka meidän on tallattava ja onko teillä kertoa mitään, mihin matkan varrella voi odottaa törmäävänsä? Oli se sitten kuinka epätodennäköistä tahansa..." Sitten hän silmäilee Kummorin kaljatynnyriä ja selkeästi kysäisee tältä kääpiöksi jotain, kohottaa tuoppiansa nuoremmalle kääpiölle ja virnistää leveästi paljastaen irvokkaan hammasrivin josta puuttuu muutama hammas.

Sheila istahtaa rennosti pöydän kulmalle ja vastaa Järkäleelle: "Matkaan kuluu nopeudestanne riippuen neljästä kuuteen päivään. Tästä ensimmäiset kaksi kolmasosaa ovat taajaan kuljettua tietä. Viimeinen kolmannes seuraa puroa ylävirtaan metsän siimekseen. Tämä polku on kuitenkin suhteellisen turvallinen eivätkä aiemmat saattueemme ole havainneet sen varrella mitään epäilyttävää. Leiri on perustettu riittävän etäälle Ensisijaisen verhon pahimmasta rakoilusta, joten keijujen vaikutuksen pitäisi olla käytännössä olematonta. Ymmärrän kyllä huolenne, emmekä normaalisti lähettäisi näin pätevää joukkoa näin yksinkertaiselle tehtävälle. Opparan katastrofin jälkeen en vain halua ottaa minkäänlaisia riskejä. Olen perustanut tämän loosin yhdessä mieheni kanssa, eikä meillä ole aikomustakaan nähdä sen kaatuvan. Odotan teiltä siis niin esimerkillistä käytöstä lainvartijoita kohdatessanne kuin moitteetonta suoritusta tiennäyttäjinä. Toivotan menestystä." Sheila nostaa luottamusta kohottavan hymyn kasvoilleen vaivattomasti ja saattaa tiennäyttäjät ulos toimistostaan.

Metsään (taustamusiikkia)

"Esimerkillistä käytöstä lainvartijoita kohdatessamme?" Järkäle mutisee matkalla pois, näyttäen jokseenkin hölmistyneeltä, samalla kun huomaamattaan puristelee käsiään nyrkkiin ja auki, pian huomaten sen, puistaen päätään ja päästävän hölmön pörähdyksen suustaan ja kietaisee tuopin pohjalta loput Caydentisleestään ja sulloo tuopin isoimpaan nyöritettyyn pussukkaan vyöllään. "Pah! Taidanpa tarvita täydennystä ennen matkaa... Mitäs ootte mieltä, jos tehdään ihan pikainen visiitti, öö... vaikkapa tuolla?..." Järkäle osoittaa paksulla sormellaan kohti lähintä juottolaa ja lähtee marssimaan kohti odottamatta vastausta.

Kyra katselee kääpiötä hetken miettien kaikkea mitä niistä on kuullut ja nähnyt. "Meille sanottiin että pitäisi lähteä viipymättä. Eli ostakaamme nopeasti kaikki tarvittava. Tästä syystä kuvittelisin että minun olisi parempi hoitaa myös Teidän ostoksenne majatalosta", Kyra sanoo diplomaattisesti Järkäleelle.

"Nnno hyvä", mumisee Kummor itsekseen eikä esitä Sheilalle jatkokysymyksiä. Hän poistuu toimistosta vähin äänin ja vastaa Järkäleelle jotain kääpiöksi. Hän ei katso Järkäleen perään, vaan alkaa kaataa tynnyrin sisältöä reppuunsa. Reppu nielee kymmenisen litraa kaljaa. "Kuormajuhta on varmaan tuolla tallissa mun kamelin kanssa. Onks teillä muilla ratsuja? Päästäis nopeemmin perille", hän kysyy katsomatta muihin. "Osta mulle kaks rautaputelia, tos on raha." Hän antaa Kyralle kaksi hopeaa. "Muuta en tarvi, kai. Mä käyn maistamassa sen ison kääpiön kaljaa ja tuon sen sitte talleille." Kummor ei ole tarpeeksi sosiaalisesti tietoinen kysyäkseen kenenkään nimeä.

Kun kukaan ei viivytä häntä pidempään, Kummor kävelee Järkäleen perään ja virittää samalla letkun juuri täyttämäänsä repuntaskuun. Järkäle valitsee viimeisen juottolan, joihin hänellä ei ole vielä porttikieltoa Magnimarissa, ja yhdessä kääpiöt tilaavat caydentislettä.

Kyran, Marekin ja kenties jopa Kummorinkin yllätykseksi Järkäleen aikomus ei ole (tällä kertaa) jäädä juomaan puolta kaupunkia pöydän alle (vaikka siihen helposti pystyisikin), vaan saatuaan täydennettyä Caydentislettä tarpeidensa pitimiksi kääpiö kääntyy poistuakseen ja ojentaa Kummorille tuopillisen samaa vahvaa olutta, juuri kun tämä on aikeissa tilata jotain. "Onpas noilla olevinaan kova kiire, tultihin tänneki etananvauhtia, luulis että tässä nyt tuopposen ennättää huitaista... Nohh, mennäänpä, ettei hätähousut karkaa pöksyistänsä... Ja varopas ettei läiky, joudun muuten nuolemaan sen maasta! Menee hyvä juoma muuten hukkaan!...Rhöhhöhhöh!" jonka jälkeen Järkäle nauraa hekotellen poistuu kapakasta. Ulkopuolella Kummor ottaa Järkäleen tarjouksen vastaan caydentisleen maistamisesta ja tarjoaa myös omaa kaljaansa, joka on karmeaa halpaa litkua.

"En valitettavasti omista ratsua, eikä minulla taida olla varaa hankkia sellaista", Kyra harmittelee Marekille. Hän jää hölmistyneenä katselemaan kääpiöiden poistuvia selkiä saatuaan rahaa käteen ja kääpiöiden kadotessa majataloon. "Eihän tässä näin - tarkoitus oli että ne eivät menisi juomaan", hän mutisee itsekseen siten että muut eivät kuule.

Marek kuulee kyllä Kyraa, mutta samalla hän miettii, mitä kaikkea muistaa Sanosmetsästä ja keijuväestä. Hän on tyytyväinen Sheilan kuvaukseen Ensisijaisesta ja verhon heikkenemisestä Sanos-metsän siimeksessä, ei sen reunoilla. Keijuista Marek tietää paljonkin. Ne ovat ilkikurisia, ennalta-arvaamattomia, epäluotettavia ja niillä on mitä eriskummallisempia kykyjä. Jotkut ovat uskomattoman nopeita, toiset osaavat lentää, ja kolmannet ovat pirullisen murhanhimoisia. Kaikki kuitenkin tottelevat kylmää rautaa. Marek osaa lisäksi spekuloida, että on tavattu kylmäsietoisia keijuja, myrkyllisiä keijuja, piikikkäitä keijuja, sähköelementtiä kestäviä keijuja, ja oikeastaan melkein mitä tahansa. Jotkut keijut kasvavat myös sieniä, kuten Kummor.

Kummor ei välitä Järkäleen varoituksista, vaan juo tuopillisen tavanomaiseen tapaansa, johon ei kuulu läikyttämistä. "No huh. Kai se oli parempaa ku kalja." Koska Kyra ja Marek eivät ole vielä menneet talleille, Kummor suuntaa takaisin heidän luokseen. "No oliks teillä ratsuja vai onks meidän pakko madella?" hän kysyy ja tuijottaa Marekin napaa.

Kyra käy pikaisesti hoitamassa ostoksia ja palaa takaisin. Hän ojentaa tilatut tuotteet ja mahdolliset vaihtorahat takaisin. "Niin ratsua minulla ei ole eikä ole varaa sellaiseen", hän kertoo uudelleen. Myöskään Järkäleeltä ei löydy ratsua, joten ryhmä päättää kulkea hieman hitaammin. He varautuvat tähän ostamalla tarpeeksi ruokaa sekä itselleen että eläimille sekä hankkivat kunnolliset leiriytymisvälineet niille, joilta ne puuttuvat.

Reitti kulkee Yondabakabri-joen pohjoisrantaa Korvosaa kohti. Matkanteko raskaissa panssareissa ilman ratsuja osoittautuu kuitenkin yllättävän hitaaksi. Vaikka matka kulkee jonkin verran kuljettua kauppareittiä, öisin järjestetään vartiointi, joka hidastaa matkantekoa entisestään. Lisäksi Kummorin kameli esittää eriäviä mielipiteitä milloin mistäkin. Vasta kymmenennen päivän iltana ryhmä löytää pohjoiseen haarautuvan polun, joka on mainittu heidän ohjeissaan. Polku sukeltaa puolen päivän matkan jälkeen Sanos-metsän uumeniin ja jatkaa siellä puron seuraamista ylävirtaan. Metsässä ei enää näy jälkeäkään ihmisten vaikutuksesta. Jää epäselväksi, kuka on sitten tehnyt polun, jota ryhmä seuraa.

Kaappaus metsässä (aka cottage under siege)

Toisena päivänä metsän siimeksessä, puolenpäivän tienoilla Kummor havaitsee, kuinka metsän ääniä ei enää kuulu. Hän viittilöi ryhmän pysähtymään ja haistaa ilmassa mädäntyvän lihan tuoksu. Järkäle löytää lähistöltä karhun jälkiä ja päättelee, että lähistöllä on luultavasti raato. Marek sen sijaan osaa kertoa, että leirin pitäisi olla suhteellisen lähellä. Ryhmä jalkautuu varmuuden vuoksi ja lähtee etenemään tarkkaillen ympäristöään petoeläinten varalta. Järkäle ottaa rohkaisuryypyn Marekin loitsiessa jotakin.

Reiluun kymmeneen minuuttiin ei tapahdu mitään. Sitten mutkan takaa paljastuu aukio, jonka keskellä on yksikerroksinen puinen talo. Sitä takoo parhaillaan tavallista kookkaampi huuhkarhu, jonka sekä Marek että Kyra osaavat tunnistaa epäkuolleeksi. Samalla huuhkarhu havaitsee ryhmän ja kääntyy sitä vastaan, jättäen liitoksissaan narisevan etuoven rauhaan.

Etäisyyttä etummaisena kulkeneeseen Järkäleeseen on kymmenisen metriä ja muu ryhmä on heti hänen takanaan eläimiä taluttaen.

"Se on epäkuollut! Ei hajuakaan millainen.", Kyra huudahtaa muille samalla kun sitoo kuormajuhdan kiinni vapauttaakseen kätensä ja estääkseen juhdan pakenemisen epäkuolleen hyökätessä. Marek kietaisee niin ikään hevosensa liekaan lähimmän puun oksaan. Kummor matkii Kyraa ja Marekia, ja sitoo kamelinsa kiinni seuraavaan puuhun. "Mikä tossa on vialla?" hän kysyy ärsyyntyneesti vilkuillessaan huuhkarhua.

Järkäle murahtaa, ja rymistelee maanvyöryn lailla raskain askelin syöksyyn aikeenaan takertua huuhkarhuun piikeillään kuin takiaispallo. Piikit raapivat huuhkarhua pahoin, joka vastaa hyökkäykseen murjomalla ja repimällä pientä kivistä kääpiötä. Iskut ovat onneksi kömpelöitä, mutta muutama niistä satuttaa Järkälettä pahoin, ja huuhkarhu nappaa kääpiön tukevaan otteeseen.

Kyra ottaa muutamia askeleita lähemmäksi ja kohottaa pyhän symboolinsa lausuen hiljaisen rukouksen Sarenraelle. "Aurinko paistaa ja elämä voittaa", hän huudahtaa symbolin leimahtaessa ja valon levitessä hänen ympärilleen.

Marek lähestyy painivaa paria ja kaivaa kaavuistaan lyhyen sauvan.

"Mitä te luupäät oikein kuhnitte!? Tappakaa se!" Järkäle ärähtää ja karjahtaa sekä kivusta että raivosta. Kääpiö saa jostain käsiinsä pienen keraamisen pullon (tarkkanäköisimmät saattavat huomata kuinka se ponnahtaa tämän rannesuojuksen alta esiin), jonka tämä heittää kokonaisena suuhunsa, puree palasiksi ja kasvaa silmänräpäyksessä entistäkin valtavamman kokoiseksi. Kääpiön mukana panssari piikkeineen kasvaa, ja ne uppoavat huuhkarhun mätänevään ruumiiseen. Otus lysähtää jälleen kuolleena Järkäleen syliin. Järkäle purskahtaa mielipuoliseen hekotteluun, potkaisee otuksen sivuun ja nousee seisomaan huohottaen raskaasti. Hetken päästä Järkäle palautuu alkuperäiseen kokoonsa.

Kummor ottaa pari juoksuaskelta vetäen kylmärautaisen hakun esiin ja näyttää sitten hölmistyneeltä.

"Oletko kunnossa?", Kyra kysyy siirtyessään Järkäleen viereen. Hän kaivaa parannaussauvan vyöltään ja heilauttaa sitä kertaalleen. Tämän jälkeen hän siirtyy tutkimaan epäkuollutta.

"Phuhhuh! Peijooni kynsi ja puri mojovasti!" Järkäle toteaa puuskuttamisen lomasta ja venytellessään koettelemuksen jälkeen jatkaa: "Kyllähän minä taidan henkiin jäädä, vaikka hieman kyllä kolottaapi edelleen... Olipahan sentään melkonen otus painimaan, hohhoo!" Järkäle jatkaa hekottelemistaan tovin, kunnes lopulta rauhoittuu entiselleen. Kyran tutkiessa huuhkarhun raatoa Järkäle sujauttaa uuden keraamisen pullon rannekoteloonsa.

"Kammottavia otuksia nuo epäkuolleet. Pilkkaavat eläviä ja jumalia", Kyra totetaa ja tutkii Järkälettä. "Varman vielä yksi olisi hyväksi", hän toteaa. "Jos yövymme mökissä, niin käytän loitsun ja jos pitää nopeasti jatkaa matkaa, niin saat vielä yhden latauksen sauvasta", Kyra lupaa hetken päästä. "Nyt voisimme varmaan tutkia tuota mökkiä. Joku siellä voi tarvita apuamme."

"Höh", mutisee Kummor ja tuijottaa epäkuolleen raatoa. "Tuikkaa se tuleen", hän sanoo Kyralle ja vilkaisee sitten elukoiden suuntaan. Nähtyään niiden olevan kunnossa hän vääntelee naamaansa ja tuijottaa taloa. Jos kukaan ei estele, hän menee kurkkimaan sisään mahdollisista ikkunoista.

Kummorin lähestyessä mökkiä yhtä sen ikkunaluukuista raotetaan. Ensin varovasti, niin että Kummor näkee vain parin tuikkivia silmiä. Sitten luukut rävähtävät selälleen ja ikkunasta loikkaa pää edellä jokin pieni vihreähiuksinen olento pyllähtäen istumaan keskelle pahoin tallottua kukkapenkkiä. Mökistä hänen takaansa kuuluu parahduksia, joissa pelätään epäkuolleiden abominaatioiden syövän heidät kaikki.

"Hahaa", maahinen sanoo räväyttäen valloittavan hymyn kasvoilleen. "Oletteko te niitä tiennäyttäjiä? Toitteko te vihdoin koiruohoviiniä? Minulla on ollut jo viikkoja valtava jano, ja sitten tuo valtavan valtava epäkuollut tuli murjomaan ovia ja ikkunoita niinkuin olisi aikeissa syödä meidät. Mitä se kyllä taisi olla. Olisi luullut sen tietävän paremmin, ettei minun mökilleni ole mitään asiaa. Se koiruoho...." maahinen sanoo kömpien epäkuolleen huuhkarhun ruhon yli ja kirmaa kuormahevosen luo alkaen tonkia sen satulalaukkuja.

Samaan aikaan mökin ovelta kuuluu avautuvien salpojen ja lukkojen ääntä, jonka jälkeen joukko nuorempia tiennäyttäjiä avaa oven. He alkavat varovaisesti tutkia mökin saamia vaurioita, epäkuolleen raatoa ja yleisesti päivitellä kuinka kamalan hyökkäyksen kohteeksi he taas kerran joutuivat. Ignizi vilkaisee heitä närkästyneesti nakellessaan tavaroita satulalaukuista pihamaalle etsien yhä jotain juotavaa "Tuollaisia he ovat olleet jo ainakin viikon. Aina siitä asti kun epäkuolleiden hyökkäykset ja kammottavan löyhkäinen lounaistuuli saapuivat. Kuulisittepa miten nuo epäkelvot kokelaat valittavat yhden pienen zombie-aallon vyöryessä leiriä päin: 'Yhyy, me kuolemme kaikki. Voi ei, nyt se-mikä-sen-nimi-oli tuli zombien viemäksi. Eih, en halua tulla syödyksi' . Sitä samaa päivästä toiseen, ja he haluavat muka tulla tiennäyttäjiksi."

"Hah!" Ignizi huudahtaa voitonriemuisesti ja nostaa vaaleanvihreää nestettä sisältävän koristeellisen pullon päänsä päälle: "Vihdoin jotain juotavaa". Ignizi kiiruhtaa aarteineen sisälle jakaen käskyjä matkalla: "Te tolvanat, polttakaa tuo ruumis. Se löyhkää kammottavalta. Ja te aseissa olevat, purkakaa kuormahevonen ja kantakaa tavarat sisälle. Ja laittakaa tuo turnipsipelto samalla kuntoon, kun olette täällä. Kukaan näistä kokelaista ei ymmärrä maanviljelyksen päälle penninkään vertaa. Ja kun olette siitä selvinneet, voitte tulla kertomaan kuinka lihava ja rupsahtanut Sheila on tätä nykyä. Mutta ette ennen kuin olette pesseet kätenne ja kopistelleet mullan saappaistanne. No niin, riprap, vauhtia".

Sisältä kuuluu lasien kilinää ja onnellinen hihkaisu korkin avaamista muistuttavan äänen jälkeen.

"Mmmmitä!?" Järkäle jää toljottamaan hetkeksi maahisen perään, kun tämä on hiljentynyt toviksi pitkän höpinänsä ja vaatimuslitaniansa päätteeksi. Kääpiön ilme näyttää siltä, kuin tämä ei voisi käsittää miksi hänelle ei kerrottu että lasti sisälsi koiruohoviiniä. Syy tähän lienee ilmiselvä, mutta Järkäleen se saa vain närkästymään ja jupisemaan itsekseen mieltäosoittavasti.

Kääpiö marssii tylsä katse silmissään kuorman luo, kaapaten kantoon isoimman pakkauksen mitä suinkin kykenee ja talsii mökkiin päätään puistellen. "Kylhän myö tiennäyttäjii ollaan, juu. Enpä kyllä minäkään mitään mullantonginnan suhteen ymmärrä, mutta viinakset tunnen kyllä vallan mainiosti, soppiiko jos saisin pienen naukun sitä koiruohoviintä kunhan tästä kerkiän? Painiessa ja työtä tehdessä tuppaapi tulemaan jano, hohhoh! ...Mihinkäs minä tämän muuten pistän?" kääpiö kysyy maahiselta. Saatuaan vastauksen, Järkäle on aikeissa poistua kunnes pysähtyy äkisti ovensuulle, vielä kun muut eivät ole ennättäneet sisälle, ja kääntyy ojentamaan maahiselle rypistyneen kirjeen kypäränsä alta "..Ai, juu. Minun käskettiin antaa tämä teikäläiselle. Kuulemma tiedätte mitä se merkitsee... Otapa tuosta sitten selkoa!"

"Likainen, vanha juoppo! Kannat nyt vain niitä tavaroita etkä tuo enää yhtään rapaa kauniiseen pieneen mökkiini. Ja vie tämä hilseinen inhottava paperinpala jonnekin kauas tutkimusmuistiinpanoistani" Ignizi komentaa äänen noustessa falsettiin ja pienen punan kohotessa kasvoille.

Järkäle jää seisomaan rutattu paperilappu kädessään ja kääntyy sitten kokelaiden puoleen, "Hoi, klopit, hus töihin siitä! Siellä on kuormaa purettavaksi ja kannettavaa riittää teidänkaltaisille untuvikoille. Vai pitääkö kantaa ulos, häh?! Minä en nimittäin tuommoosta komentelua kuuntele enkä muuten tuo enää ensimmäistäkään pakettia sisään, ettäs tiiät!" Tämän sanottuaan, Järkäle oikein tahallaan kopauttaa saappaistaan mojovat mutapaakut maahisen nenän eteen lattialle, ja poistuu Kyran suuntaan, tunkien ryppyisen paperipallon tämän kouraan "...Pyh! Tekis mieli pistää tuo tonttu solmuun!..." kääpiön puhe vaipuu jupinaksi.

Kyra irrottaa kuormajuhdan ja taluttaa sen majan viereen. "Onko täällä tallia tai vastaavaa johon eläimet voi viedä?" hän kysyy ulos tulevilta harjottelijoilta ja vilkaisee Järkälettä, joka ojensi lapun hänelle "Ilmeisesti minä koitan?", hän kysyy kuiskaten Järkäleeltä joka vain murahtaa jotain epäselvää. Kyra ojentaa juhdan valjaat yhdelle kokeilaista ja siirtyy sisälle.

"Saako tulla?" Kyra kysyy. "Tarvitseeko joku avustajistasi parannusta tai hoitoa? Olemme täällä auttamassa noita kokelaita. Tehän ette apua varmaankaan tarvitse, mutta pystytte työskentelemään paremmin, jos muut eivät ole peloissaan", Kyra kysyy ja huomaa multapaakut lattialla. Hän siirtää niitä jaloillaan ulos ja vilkaistuaan, ettei ketään muita ole enää sisällä hänkin ojentaa lappua. "Olen pahoillani Järkäleen puolesta, mutta pitää muistaa että hän on kääpiö", Kyra aloittaa. "Meille sanottiin, että olisi tärkeää, että te saatte tämän. Ehkä se liittyy tärkeään ja arvostettuun työhönne", Kyra sanoo lempeästi ojentaen lappua ja koittaen suoristaa sitä Järkäleen jäljiltä.

"No joku täällä sentään ymmärtää, miten raskasta ja tärkeää minun työni on täällä. Ja kuinka minä olen korvaamaton tälle retkikunnalle. Ja kuinka minua nyt suunnattomasti häiritsee tuo sotku ovimatollani. Luuta on tuolla nurkassa, riprap", Ignizi sanoo itsetietoisesti. Hän ottaa Kyran ojentaman lapun vastaan ja alkaa tutkia sitä siemaillen koiruohoviiniä sormustimestaan.

Kyra ottaa luudan ja alkaa lakaisemaan. Kun näyttää siltä että lappu on luettu hän alkaa taas puhumaan. "Sanoitte että noita jumalattomia epäkuolleita on ollut enemmänkin. Voisitteko kertoa asiasta enemmän? Lisäksi koska ilta on jo pitkällä meidän pitänee yöpyä ennen kuin mietimme jatkotoimenpiteitä. Missäköhän voisimme silmämme ummistaa?"

"Tottakai kerron", Ignizin silmät loistavat iloa. "Näitä epäkuolleita on hyökännyt nyt muutaman viikon ajan, enimmäkseen zombeja, eivätkä ne tänne sisälle pääse. Mitä nyt kerran yksi noista untuvikoista, en nyt muista sen nimeä, sellainen oranssihiuksinen pieni tyttö, sen ne veivät, kun se oli ulkona puutarhassa. Sillä tytöllä, sillä on tuntumaa sieniin, ja se on kuule lahja se. Olisi mukava, jos ne epäkuolleet olisivat jättäneet sen tytön eloon, niin te voisitte sitten käydä hakemassa sen sieltä takaisin. Ja lopettakaa samalla niiden silmitön metsän tuhoaminen. Tai tuhotkoon metsää, minkä ehtivät, kunhan eivät tänne hyökkäisi", Ignizi pyytää. "Niinhän me teemmekin", hän jatkaa. "Ne raahasivat sen oranssipäisen pienen tytön mukanaan tuonne päin, syvemmälle metsään. Seuraatte vain niiden jälkiä ja etsitte niiden leirin ja kukistatte ne kaikki. Sehän kuulostaa helpolta. Tekisin sen itse, mutta kuka sitten katsoisi näiden untuvikkojen perään. Eivät osaa itsestään sen vertaa huolta pitää, etteivät tulisi kidnapatuiksi. En voi oikein ymmärtää, miksi minulle on annettu tällaisia apulaisia. Luulen, että heistä on vain haluttu päästä eroon. Ja se kyllä selittää, miksi teillä on nuo kaksi kääpiöitä mukananne", Ignizi virnistää.

"Ainiin", Ignizi vielä oivaltaa. "Minulla on ystävä samalla suunnalla, johon se tyttö raahattiin: R-r-rrriddywipple. Hän saattaa osata auttaa teitä. Etsikää hänet ja kysykää neuvoa" hän ohjeistaa ja madaltaa sitten ääntään: "Mutta olkaa hänelle sitten mieliksi. Hän on nimittäin hieman eksentrinen eikä yleensä auta muukalaisia". Sitten hän jatkaa taas omalla heleällä äänellään: "Mutta sanokaa vain, että tunnette minut, niin eiköhän hän suostu auttamaan teitä. Hän on erityisen pätevä, mitä tulee tämän metsän erityispiirteisiin, ja hän tietää, miten täällä kuuluu elää. Niissä asioissa hän on erityisen taitava".

Marek suuntaa tutkailemaan naurismaata, jos sille jaksaisi tahi osaisi tehdä jotakin. Samalla hän puhuu Ignizille, nostaen ääntään: "Teillä on melkoisen kokoinen operaatio näin syvällä erämaassa. Kuinka tutkimuksenne edistyy?"

"Loistavasti!" Ignizi hihkaisee ja jatkaa: "Olen saanut selville mitä tärkeimpiä yksityiskohtia monista järjestöämme kiinnostavista asioista. Olen aloittanut jo lukuisien papereiden kirjoittamisen aiheesta, mutta valitettavasti yksikään niistä ei ole vielä julkaisukelpoinen. Erityisesti kappale, jossa puhutaan keijujen ja sienien yhteiselosta on pahasti kesken. Se ei ole edennyt sanaakaan sen jälkeen, kun se yksi tutkija siepattiin. Kamala tragedia - tutkimukseni ei ole edennyt niiltä osin aikoihin!"

Marek 3 potions of neutralize poison, potion of cure light wounds, 2 scrolls of detect undead, box of uncut alexandrite

"Olen kuitenkin saanut selville, että osa näistä keijuista on myrkyllisiä! Ottakaa nämä", hän sanoo ja ojentaa Marekille kolme myrkkyä neutralisoivaa juomaa. "Ja tämä", hän lisää ojentaen parannusjuoman. "Ja näistäkin voi olla hyötyä", hän heiluttelee käsissään epäkuolleiden havainnointiin tarkoitettuja rukouskääröjä. "Ja tällä te voitte ehkä lahjoa jonkun puolellenne, löysin sen turnipsipellosta", Ignizi vielä hihkaisee nostaessaan lipaston alta pienen puisen laatikon, jonka sisältä paljastuu pieni määrä hiomattomia violetteja jalokiviä.

Vilkuillessaan papereita sivusilmällä, kierrellessään pihalla tutkien erilaisia raapustuksia, puiden väliin viritettyjä naruja ja kivikasoja, sekä kysellessään apulaisilta tarkentavia kysymyksiä Marekille selviää tutkimuksesta hieman enemmän. Ignizin metodit muistuttavat portaalien kontrollointia sekä konventionaalisin metodein että satunnaisesti aktivoiden. Kun eräs tutkijoista, Marsia, möläyttää sivulauseessa, kuinka Sanos-metsässä huhutaan olevan portaali Ensisijaisen ja meidän maailmamme välillä, Ignizin tutkimuskohde aukeaa välittömästi Marekille. Miksi Ignizi haluaa kontrolloida tätä portaalia jää kuitenkin hämärän peittoon.

Aluksi Kummor vain tuijottaa Igniziä ja sen jälkeen nyyppätiennäyttäjiä. Eivät olleetkaan kuolleita. Häntä huvittaa Järkäleen reaktio. Hän ei välitä juuri ollenkaan maahisen käskyttelevästä asenteesta, vaan mutisee jotain epäselvää ja alkaa auttaa nyyppiä heidän hommissaan, kuten Ignizi on heitä komennellut, sillä Järkäle ja Kyra tuntuvat pitävän Ignizin kiireisenä. Lisäksi Kummor on sitä mieltä, että alkoholin nautiskelua pitkän ajan ilman olemisen jälkeen ei pidä keskeyttää. Kummor yrittää jopa kohentaa turnipsipeltoa, vaikka hänkään ei ole mikään maanviljelijä. Hän sentään luulee tietävänsä aiheesta enemmän kuin normikääpiö, sillä hän on asunut maan pinnalla jo kauan ja vihaa kylmiä ja märkiä kääpiöluolia. Hän olettaa Marekin silti tietävän aiheesta enemmän ja pyrkii auttamaan tätä.

"Jos epäkuolleet ovat kaapanneet jonkun tiennäyttäjän, niin hänet pitää ehdottomasti vapauttaa", Kyra huudahtaa. "Kuinka usein niitä zombieita on tullut? Kerran pari päivässä vai harvemmin? Vieläköhän niitä olisi odotettavissa", hän kyselee ja pohtii ääneen, "Elävien kaappaus kuullostaa oudolta, mutta jos hänet vietiin elossa, niin meidän varmaan pitäisi toimia nopeasti. Kauanko siitä on kun hänet vietiin?"

Nuori puolihaltia, Narsisco, kertoo Kyralle kuinka Dijjit vietiin kolme päivää sitten. Se on edellinen epäkuolleiden hyökkäys. Sitä ennen niitä on tullut parin-kolmen päivän välein - kerran oli viiden päivän tauko. Hyökkäykset alkoivat melkein kolme viikkoa sitten, ja edellinen lähetys tiennäyttäjiltä tuli kuusi viikkoa sitten. "Halusin kyllä lähteä pelastamaan Dijjitiä välittömästi, mutta Ignizi kielsi sen. Hänen mielestään hänen tutkimuksensa on tärkeämpää. Houkka, joka haluaa vain möyriä metsässä ja pitää meitä muita vain hidasteina hänen omituisille pyrkimyksilleen. Joskin, hän on ainoa keinoni päästä joskus tiennäyttäjäksi", Narsisco huokaa.

Järkäle seistä pönöttää mökin ulkopuolella kädet puuskassa ja seuraa tiennäyttäjäkokelaiden puuhia sivusilmällä, kunnes havahtuu Kyran puheisiin. "Älä muuta virka, tyttöseni! Mitäpä tässä turhia odottelemaan, viattoman henki kyseessä! Joko mennään?" Järkäle virkkoo jälleen tohkeissaan, mutta lisää hieman kuuluvammalla äänellä, jotta maahinenkin sen kuulisi varmasti: "Mitä pikemmin pääsen eroon tuosta höyrypäästä, sen parempi!"

"Vai höyrypää?! Sanokaa sille haisevalle piikkisialle, ettei tarvitse astua jalallakaan enää ikinä minun leiriini!" Ignizi kirkuu mökistä ja tehostaa huutoaan heittämällä kynttilänjalan Järkäleen summittaiseen suuntaan, ja osuu kuin osuukin kääpiöön. "Nyt, kaikotkaa kaikki", mökistä kuuluu. Puolen minuutin hiljaisuuden jälkeen hän lisää vielä: "Ette te apulaiset. Te jäätte tänne auttamaan minua. Ja kaikki muut, nyt helvettiin täältä!" Mökin ovi paiskataan teatraalisesti perässä kiinni. Saatuaan kynttilästä osuman takaraivoon, Järkäle kääntyy kannoillaan ennättäen mulkaista hyvin murhaavasti Igniziä, muistuttaen murinaltaan ja raskain hengenvedoin varsin äkäistä kontiota tai maata kuopivaa härkää. Mutta kun ovi paiskautuu tämän nenän edessä kiinni, Järkäleen onnistuu hillitä itsensä ja tyytyy vain kiroamaan maahisen alimpaan helvettiin, hiljaa itsekseen partaansa mutisten.

"No, jos olemme nopeasti lähdössä, niin hoidetaan tämä ensin alta pois", sanoo Kyra ja kaivaa parannussauvansa ja parantaa Järkälettä vielä yhden latauksen verran. "Noin, mikä nyt on vointi?"

"Arpia jää, mutta kyllä tästä hengissä selvitään," Järkäle toteaa hetken päästä rauhoituttuaan hieman sekä tutkiskeltuaan olotilaansa ja jatkaa, "Mennäänkö? ...Ja mihin suuntaan?"

"Tuonne", sanoo Kyra ja osoittaa suuntaan jonka Ignizi näytti. "Saattaa kyllä olla että meidän pitää koittaa jäljittää. Osaako kukaan teistä?" Kyra kysyy seurueen muilta jäseniltä.

"Nooooh, onhan tuota tullut tehtyä...." Järkäle röyhistää rintaansa - sikäli kun sitä sen erityisemmin huomaa kivilaattojen alta.

"No hyvä, Mennään katsomaan löytyykö jälkiä", Kyra sanoo ja vähän matkan päästä lisää hiljaa järkäleelle, "Toivoisin että et ärsyttäisi Igniziä. Shelia kuitenkin antoi hänelle käskyvallan meitä kohtaan myöntämällä hänelle mandaatin. Sheila jopa erityisesti korosti tätä sinulle. Lisäksi jos joudumme vetäytymään majalle siitä ei tule mitään jos kaksi omaa riitelee ulkopuolen ollessa täynnä vihollisia. Muista että tehtävä on tärkeintä nyt". Kyra katsoo Järkälettä jos tämä näyttäisi ymmärtävän, mutta ei painosta tämän enempää ja lausuu mielessään hiljaisen rukouksen Sarenraelle.

Kääpiö tuhahtaa vastaukseksi "Itsepä tuon aloitti, minä koitin vaan olla ystävällinen. Ja mitä sain palkkioksi? Halveksuntaa ja päätöntä komentelua... PAH!"

Kummor pudistelee päätään muiden pulinalle, kunnes kuulee Narsiscon lausahdukset. Hän näyttää mietteliäältä ja lukee vaivihkaa jotain taskussaan olevaa, ja kun Ignizi on draamaillut ja sulkeutunut mökkiinsä, hän päättää, että tilaisuus on hyvä. Hän pyytää Narsiscon vähän sivummalle ja sallii muidenkin nyyppien tulla kuulemaan asiansa. "Mä voin tarjota vähän nopeampaa tietä tiennäyttäjäks. Tarttis vaan mennä Korvosaan raportoimaan tästä tutkimuksesta Zarta Dralneenille. Se ihan varmana auttais enemmän kuin tuo seko. Tuo kohtelee teitä niin huonosti, ettei se varmaan huomais, jos joku puuttuu, ainakaan sitten kun me tuodaan se sienityttö, mikä Dijjit se nyt oli, takasin".

Narcisco suhtautuu tarjoukseen äärimmäisen epäillen, koska hän ei luota chelaxialaisiin pätkääkään. Kummor ei tosin huomaa tätä. Lemmy - puolituinen jonka erikoisalaa on alkemia ja laulaminen (äärimmäisen raastavasti, tätä Kummor ei voi olla huomaamatta) - sen sijaan vaikuttaa hyvinkin kiinnostuneelta: "En malta odottaa, kuinka pääsen takaisin kaupungin vilskeeseen. Täällä ei ole tarpeeksi yleisöä. Ja jos tiennäyttäjien elämä on näin kurjaa, vaihdan ehkä alaa. Ja totta kai matkaraha kelpaa." Lemmy sieppaa kymmenen kultapalaa Kummorin ojennetusta kädestä.

"Pidä hauskaa", virnistää Kummor Lemmylle ja kipittää loppuryhmänsä perään auttamaan heitä.

"Hienoa, Järkäle," Marek toteaa. "Etsi."

Kuivahko toteamus saa vieläkin ärtymyksestä puhisevan Järkäleen mulkaisemaan haltiaa kuin halpaa makkaraa ja töksäyttämään "Ja sinä, suippokorva, voit toki itse tunkea kuonosi multaan; minä en ole mikään kapinen piski, jolle heitellään keppiä..." ja marssii joukon edelle etsimään mahdollisia kamppailun ja raahaamisen sekä askelten jälkiä. Kyra seuraa Järkälettä auttaakseen parhaimpansa mukaan heikoilla jäljitystaidoillaan. Hän selkeästi varoo sotkemasta jälkiä astelemalla varovasti ja katsomalla tarkkaan mihin astuu. Yhdessä he löytävät huuhkarhun jälkiä, jotka tulevat pohjoisesta.

Ryhmä päättää lähteä seuraamaan jälkiä syvemmälle metsään. Taakse jäävä mökki ja sen savupiipusta nouseva savu ja ajoittain räiskähtelevät kipunat tuntuvat raastavan kotoisilta. Ilta hämärtyy parin tunnin kuluttua eikä kenellekään ole tietoa, missä he tulevat yöpymään.

Yö

Ryhmä on päässyt pari kilometriä mökiltä pohjoiseen, kun Järkäleen tutkiessa mielenkiitoista jäkälärykelmää Kyran olkapäälle laskeutuu pikkulintu. Tiainen visertää Kyran korvaan ohjeet, kuinka löytää kaatunut kelo, jonka luota löytyy Ignizin vanha ystävä Riddywipple. Matkaa on parikymmentä kilometriä, ja se seuraa enimmäkseen helposti seurattavaa polkua.

Uusilla ohjeilla varustettuna ryhmä pääsee liikkumaan selvästi nopeammin. Silti matkasta ei ole taitettu vielä puoliakaan, kun yö saapuu, ja sankarit päättävät vetäytyä suojaisaan leiripaikkaan. Järkäle löytää kelvollisen sijan väsyneille tiennäyttäjille eikä yöllä luultavasti ala edes sataa. Ryhmä päättää silti varmuuden vuoksi nukkua suuren kuusen katveessa. Illalla vielä parannetaan Järkälettä ja muu ryhmä sulloutuu makuupusseihinsa Marekin jäädessä vartioon.

Pimeästä metsästä kuuluu yöllä erilaisten petoeläinten ääniä. Marek näkee pimeän tultua jossain kaukaisuudessa virvatulen, mutta ymmärtää olla seuraamatta sitä. Järkäle tarttuu neljästi kuusen alimpiin oksiin panssaristaan. Kummorin vahtivuoro ei ole erityisen mielenkiintoinen. Eikä ole Kyrankaan, kunnes jostain pimeydestä suhahtaa nuolia. Pari niistä kimpoilee Kyran panssareista ja rykelmä nuolia sataa ohi, ja muutama onnistuu raapaisemaan Kyraan naarmuja. Nuolet ovat hämmentävän pieniä. Auringon nousuun on vielä tunti aikaa.

"Herätys, väijytys", Kyra huutaa herättääkseen muut. Nähdäkseen paremmin hän heittää valoloitsun aseeseensa. Tienoo valaistuu, mutta vieläkään ei näy muuta kuin kahahtelevia oksia ja varjoja joka puolella.

Järkäle säpsähtää hereille äänekkäästi kiroillen ja tajutessaan olevansa panssariton, yrittää esittää taas nukkuvaa.

Marek on nopeasti hereillä ja selattuaan valmistelemansa loitsut läpi, mutisee sellaisen ennen kuin alkaa venkoilla makuupussistaan ulos.

Kummor ei voi olla heräämättä ja kömpii ylös kopeloituaan kuokkansa kätösiinsä. "Mitä helvettiä?! Mitä tapahtuu?" hän örisee ja tuijottaa metsään yrittäen paikallistaa häiriön syytä.

Järkäle nappaa "vaivihkaa" maasta viereltään rautahansikkaat, ja vetäisee niistä toisen käteensä "kenenkään huomaamatta" pysytellen edelleen mahdollisimman matalana.

Saniaisten alta ja kuusten kätköistä kuuluu omituisia huutoja ja kiljahtelua. Kummor tuntee kuinka hakku hänen käsissään nykii ja uhkaa räjähtää, mutta asettuu aloilleen, kun Kummor tarraa siitä tukevammin kiinni. Samalla Kummor näkee aluskasvillisuuden seassa vilistämässä neljä pienenpientä keijua. Ne ovat joka puolella leiriä ja lähimmät ovat vain 15 jalan päässä - käsissään niillä on pikkuruiset jouset. Myös Kyra näkee keijuja, mutta vain kolme.

Kyra siirtyy lähimmän vastustajan luo ja yrittää lyödä tätä miekallaan. Riiviö on kuitenkin liian nopea ja väistää iskun helposti. Kyra näkee lähempää, että otuksella on laiha ruumis, tikunohuet raajat ja koiramainen pää, jossa on terävät piikikkäät hampaat. Se on ruma kuin mikä.

Marek nousee korkeaan polviasentoon ja ampuu jostain kiskaisemallaan taikasauvalla ensimmäistä näkemäänsä vihollista. Maaginen nuoli lähtee suoraan keijua kohti, mutta kimmahtaa oksasta(?) jotenkin outoon suuntaan matkalla. Se korjaa kuitenkin nopeasti reittinsä ja osuu riiviötä kipeästi.

"Niitä on neljä!" huutaa Kummor ja syöksyy sen itikan kimppuun, jota Kyra meni lyömään. Isku menee kuitenkin hehtaarikaupalla ohi, sillä Kummor on kompastua juureen juostessaan otusta päin. "Pakkoko on hyökätä kimppuun, hä?!" hän tiuskii silti sylvaniksi, jota olettaa keijun näköisten otusten ymmärtävän.

Järkäle ponnahtaa yllättävän ketterästi jaloilleen, pukee toisen rautahansikkaansa ja heiluu puoleen ja toiseen karjuen "Mitä?! Missä?! Kuka?! Thäh!?!" ja pitäen käsiään koholla edessään.

Järkäle näkee vain singahtelevia varjoja, kun leiriin hyökänneet riiviöt pakenevat joka suuntaan. Ne vaihtelevat suuntaa, syöksyvät puiden taakse ja sukeltavat kanervikkoon. Kummor on ainoa, jolla on hajuakaan, mihin suuntaan ne lähtivät. Hän päättää, ettei niitä kannata lähteä seuraamaan yksin. Pian metsässä on taas hiljaista. Kymmentä minuuttia myöhemmin metsän äänet palaavat ja ryhmä uskaltaa jatkaa uniaan.

Kummor nukkuu lähes silmät auki ja pitää kuokkaansa toisessa kädessään. Häntä ketuttaa pahasti se, että jotkin rumat minikeijut tulivat häiritsemään heitä eivätkä edes suvainneet vastata huonosta käytöksestään jäämällä teurastettavaksi.

Riddywipple

Päivä on rauhallinen. Ryhmä samoaa syvemmälle metsään, jonka puut kasvavat korkeammiksi, aluskasvillisuus muuttuu tiheämmäksi ja entistä vähemmän valoa siivilöityy oksiston läpi maan tasalle. Pikkulinnun opastamaa polkua on kuitenkin helppo seurata ja iltapäivän alkaessa kääntyä jo iltaan ryhmä löytää vihdoin etsimänsä. Muutamien siirtolohkareiden lähellä on suuri kaatunut kelo, ja parinkymmenen metrin säteellä kaikkiin puihin on kaiverrettu riimuja.

Ryhmän ihmetellessä keloa siirtolohkareiden takaa kuuluu nariseva ääni: "Kuka uskaltaa tulla häiritsemään lehtoani? Kaikotkaa tai saatte tuta vihani!" Ääni tuntuu nousevan kivien takana nousevaa rinnettä ylös, mutta ryhmä ei näe ketään.

Kummor huokailee. "Me tultiin tänne vaan auttamaan, ei mitään sen ihmeempää. Etitään jotain napattua sienityttöä, Dijjitiä. Me ollaan Ignizin kavereita. Kai sä nyt olit Riddywipple?" hän kysyy ja katsoo sen jälkeen Kyraa, odottaen, että hän diplomaattisempana hoitaa homman loppuun. Kummor kuitenkin tunaroisi koko keskustelun ennen pitkää.

"Ai. Niiinkö? Olisiitte heti sanoneet" pieni lohikäärme sanoo ilmestyessään näkyviin tyhjästä ylempänä rinteellä. "Juu, olen kyllä R-r-rrrrriiddywipple. Ja anteeksi, että yriitin johdattaa teitin tuohon ansaan", hän sanoo viittilöidessään hännällään. "En nimiittäin oo kovin kummoinen urho tappelemaan. Ja tuo teitin piikkisiika näyttää aikaa vaaralliselta", hän jatkaa.

Kummor huomaa vilkaistessaan ansan suuntaan sen olevan peitetty halkeama kalliossa, johon on ilmeisesti tarkoitus pudota. Riddywipple liihottelee yhä ansan toisella puolella.

"Kuten Kummor tässä jos sanoikin, niin autamme Igniziä. Yksi hänen avustajistaan, nimeltään Dijjit, on kaapattu epäkuolleitten toimesta. Yllättävää kyllä Ignizi on ilmeisesti jonkin verran kiintynyt tyttöön ja tämän sienitaitoihin. Ignizi sanoi että pystyisit kenties auttamaan meitä tässä", Kyra tiivistää heidän tehtävänsä R-r-rrrrriiddywipplelle. "Ja kyllä Järkäle on hieman pelottavan näköinen, mutta hän on vaarallinen vain vihollisille. Ja Ignizin kuvauksen perusteella sanoisin että mehän olemme oikeastaan ystäviä", Kyra jatkaa, "Eli jos osaat kertoa meille jotakin näihin metsiin ilmestyneistä epäkuolleista, niin pystynemme auttamaan siinä ja toivottavasti vielä pelastamaan Dijjitin."

"Epäkuolleita?" Riddywipple kohottaa toista sarveaan. "Tiiiiän pari keijua, jotka saattaa tietää, mistä niitä zombeja tulee", Riddywipple sanoo ja jatkaa: "Ja on mullakin pari arvausta! Mutta käydään ensin kysymässsä mun tutuilta. Ne on tähän suuntaan. Tulkaa!" Riddywipple liihottaa kukkulan toiselle laelle ja jää odottamaan tiennäyttäjiä.

"No eiköhän mennä", Kyra toteaa ja lähtee seuraamaan Riddywippleä, "Saadaan asioihin selkeyttä."

Kummor goggles of minute seeing

Kummor hymisee, kun Riddlywipple sanoo Järkälettä piikkisiaksi. Hän on silti aika vaikuttunut tavattuaan jokseenkin sivistyneen lohikäärmeen. Hän lähtee kulkemaan Kyran edellä ja osoittaa ansan reunoja. "Älkää astuko tohon." Osoittaessaan ansaa Kummor huomaa sen pohjalla kimaltelevan jotain metallista. "Hei, mikäs toi on?" Kummor katsoo tarkemmin ja yrittää saada paremman katselukulman. Ansa on sen verran tiellä, että hän purkaa sen ihmetellessään, antaa köyden Järkäleelle ja laskeutuu sen avulla kuopan pohjalle. Sieltä löytyy pitkälle maatunut ruumis, jolla on jonkinlaiset suojalasit päässään. Kummor kokeilee niitä välittömästi ja huomaa kuinka katselisi suurennuslasien läpi. Kuollutta kudosta jää hänen kasvoihinsa, kun hän ottaa lasit pois päästään ja tunkee ne taskuunsa. Sitten Kummor kiipeää ylös ja sanoo: "eiköhän jatketa matkaa".

Tiennäyttäjät seuraavat omalaatuista keijulohikäärmettä parin tunnin ajan, kunnes tulee ilta. Riddywipple vaatii, että he leiriytyvät, jotta hän voi kertoa kaikenlaisia tarinoita. Näiden tarinoiden lomassa ryhmä onnistuu myös kysymään epäkuolleista.

"Niin juu, niistä epiiksistä. No nähkääs kävi niin, että tuossa yksi kaksi iltaa siitten liihottelin tapaamaan Polliniia, se on semmoinen triixie, me ollaan vaan ystäviä, hyviä ystäviä ja siileen. Ja me sitten siellä juteltiin kaikiista semmottiista mukavista jutuista, joita meitin metissä aina tapahtuu. Ja semmottiista vähän epämukavista jutuista, joita meitin metissä aina välillä tapahtuu. Ja siinä sitten selvisi, että lentohepoystävien luona on luola, jossa olii joku ruumis, josta kaiikki olii samaa mieltä, että kuollut se olii, eikä sillä tavalla kovin mukava löytö. Se on semmottiinen luola, jota aiemmiin asuutti immeiset, mutta siitä on jo piitkä aika, eikä siellä ole asunut ketään sen jälkeen. Paitsi että nyt se ei enää ollut autio, koska siellä olii se ruumis", Riddywipple osaa kertoa. Ennen kuin kukaan ehtii kysyä tarkentavia kysymyksiä, hän jatkaa monologiaan lennellen hiukeaa vauhtia ympäri leiriä, niin että tiennäyttäjät joutuvat koko ajan kääntyilemään, jos haluavat seurata häntä katseellaan: "No siitten Polliinia osasi kertoa, että se tuntee yhden oravan, joka tunsi yhden toisen oravan, joka olii nähnyt kaikenlaista liikettä metsässä. Ja siitten kun Polliniia kyseli lisää, niin selviisi, että meitin metissä kulkee sellainen otus, joka vissiin tekee niitä epiiksiä. Ja sen nimii on kuulemma Marigana, mutta siitä en tiiä, miten Polliinia sen tietää. Tai että mistä tietää, että Marigana nappasi pari nappulaa tuolta kylästä ja epäreilusti teki niistä epiiksiä, jotka sitten lähettii takaisin kylään mukiloimaan mukuloita. Joita se sitten taas nappasi. Ja nyt niitä epiksiiä on ympäri meitin mettiä ja se ei ole reilua, vaan enemmänkin epäreilua se. Nyt se levittää myrkyllisiä ulokkeitaan ulommas luolastaan, ympäri mettiä, niin ettei täällä ole enää mukavaa olla. Joten, jos teitiille vaan sopii, niin käydään hakemassa lentohepokaveri ja ratsastetaan sen kanssa voittoon - tai kuolemaan! Ei, kun voittoon pelkästään. Te ratsastatte voittoon ja R-r-rrrrriiddywipple kannustaa urheiden urhojen urheita urotekoja! Tarkoitan siis teitä."

"Paljonko epäkuolleita on tällä hetkellä ja mitä tästä Mariganasta tiedetään? Epäkuollut vai pappi kun luo epäkuolleita. Onko ihminen, kääpiö, haltia vai jokin muu? Mitä aseita mahdollisesti kantaa. Kaikki lisätieto olisi hyväksi", Kyra kyselee uteliaana. "Jos on ihminen, niin Darkness saattaisi olla hyvä loistu kun meillä on kaksi kääpiötä matkassa", Kyra miettii ääneen.

"Epiiksiä ei ole kovin montaa, kai. Tai luulen, ettei ole. Koska Marigana tuli ihan vasta äskettäin meitin mettiin. Ja vaikka se olisi kuinka iiso, mitä se ei varmaan ehkä ole, niin meitin pitää lopettaa se nyt heti kasvamasta. Tai siis teitin pitää", Riddywipple vastaa ja miettii. Sitten hänen ilmeensä kirkastuu, sikäli kuin Kyra osaa tulkita keijukärmesten kehonkieltä. "Lentohepokaveri on nähnyt Mariganan! Mennään aamulla tapaamaan lentohepokaveria ja se osaa kertoa teitille lisää", Riddywipple nyökyttelee tyytyväisenä.

Kummor imee matkan aikana kaljaa repustaan lähes tauotta, jotta kestäisi Riddywipplen seuraa. Kun he ovat leiriytyneet, Kummor kuuntelee kyllä keijulohikäärmeen juttuja, tai ainakin hän muuten vain istuu hiljaa paikallaan. Sitten hän yrittää saada keijulohikäärmeen puhumaan jotain toista kieltä kysymällä häneltä eri kielillä sellaisia kysymyksiä kuin "Miks sä lennät?" "Onko täällä metsässä keijupuita?" "Kannattaako näitä sieniä syödä?" ja niin edelleen.

Riddywipple vastaa muutamaan ensimmäiseen Kummorin kysymykseen, mutta kun niitä vain sataa lisää, hän alkaa näyttää epätoivoiselta. "Mikä tota kääpiötä vaivaa?", se lopulta kysyy Marekilta telepaattisesti. "Ovatko kaikki kääpiöt juoppoja? Miten sen saa lopettamaan?"

Järkäle on taannoisen öisen selkkauksen jälkeen ollut vaisuna, kenties väsymyksestä tai kenties vain siitä syystä ettei päässyt murjomaan unen keskeyttäjiä tonttiin. Huolimatta keijulohikäärmeen viittauksesta piikkisikaan - johon Järkäle toki tuhahti näreissään - kääpiö on huomannut pitävänsä tästä otuksesta huomattavasti enemmän kuin eräästä nimeltämainitsemattomasta maahisesta, ja onkin tarjonnut hyvää hyvyyttään ja ystävällisin aikein lohikäärmeelle naukkua mikäli tätä sattuisi kiinnostamaan, muttei sen enempää painosta asiasta. Mitä taas tulee juopoksi nimittelyihin, Järkäle on kuullut sitä jo niin pitkään, ettei ole moksiskaan asiasta vaan sivuuttaa asian olankohautuksin. Vanhempi kääpiö on myöskin seuraillut Kummorin tekemisiä hivenen kummissaan - osittain ehkä siitä syystä, että tämä käyttäytyy niin kovin eri tavalla kuin monet muut tämän tuntemat kääpiöt, mutta myös siksi, että tällä tuntuu olevan kummallinen mieltymys sieniin. Vaikka kyllähän Järkäleen täytyy myöntää itselleen, että Kummorilla on sentään kotoisat juomatottumukset. Kasvattaisi nyt vain kunnon parran, niin kyllä pojasta hyvä kääpiö kuoriutuu! Järkäle onkin monesti mutissut itsekseen.

Koska tehtävään liittyviin asioihin tulee selvennystä vasta huomenissa, niin Kyra tyytyy kyselemään enemmän Riddywipplestä ja metsästä yleensäkin. Samalla hän tuo esille edellisyön kokemukset ja kyselee olisiko Riddywipplellä keinoja välttää vastaavat tänä yönä.

Vanhoja tuttuja

Ilta kuluu Riddywipplen tarinoidessa eikä yölläkään tapahdu kummempia. Aamulla ryhmä jatkaa matkaa ja pian Riddywipple alkaa lennellä ympyrää osoitellen metsästä paljastuvaa lampea ja hihkuu: "nyt ollaan lähellä, lentohepokaverii asuu iihan tässä vieressä". Metsä avautuu lammen ympärillä aukioksi, jonka toisella laidalla näyttääkin hevonen laiduntavan. Kyra ja Kummor erottavat hevosen siivet ja tunnistavat sen pegasukseksi. Riddywipple villiintyy tässä vaiheessa täysin alkaen pörrätä ryhmän ympärillä osoitellen pegasuksen suuntaan: "kaverii, kaverii on tuolla, kaverii..."

Muita tarkkaavaisempana Marek huomaa, että pegasuksesta puuttuu kokonaisia paloja, ja kuinka se on kalpea ja verinen. Tämä saa hänet huolestumaan ja terästämään katsettaan. Pegasus ei suinkaan laidunna, vaan syö parhaillaan kuoliaaksi potkittua koiraa. Hän ehtii sanoa nopeasti muulle ryhmälle varoituksen, kun pegasus huomaa heidät. Se levittää veriroiskeiset siipensä ja nousee kömpelösti ilmaan. Siiveniskut ovat raskaita ja näyttää kuin se saattaisi koska tahansa romahtaa maahan.

"Voi saatanan saatana..." Kummor mumisee. "Se on epäkuollu!" hän töksäyttää Riddywipplelle ja ottaa hakkunsa esiin samalla, kun ottaa pari askelta pois polulta metsään, aikeenaan piiloutua puun taakse. Hän valmistautuu iskemään otusta, jos se jostain syystä sattuu tulemaan kohdalle.

Riddywipplen alahuuli alkaa väpättää ja se lentää pikavauhtia samaan puuhuun piiloon, jonka alla Kummor kyyristelee. Lehdet kahahtavat hieman, kun Riddywipple katoaa lehvästöön näkymättömänä.

Marek ärähtää: "Ampukaa se alas ennen kuin se putoaa päällemme!" ja nappaa vyöltään taikasauvan, jolla ampuu lentävää otusta. Pegasuksen raato heilahtaa hieman osumasta, se menettää hieman korkeutta ja rojahtaa suoraan Kyran eteen.

Järkäle kääntyy lammelle päin ja alkaa ottaa yhä kiihtyviä juoksuaskeleita sitä kohti. Vasta rantavedessä hän alkaa hidastua, kun vesi vastustaa hänen juoksuaan. Kyra ja Marek ehtivät huomata Järkäleen lasittuneen määrätietoisen katseen ennen kuin tämä lähtee matkaan.

Kyra kiroaa mielessään ja samalla Järkäleen kohtalo mietityttää tätä. Edes kovassakaan humalassa tuon kääpiö katse ei koskaan aiemmin ole lasittunut samalla tavalla. Kyra ottaa asekeleen sivummalle tarjoten Marekin loitsuille suoran linja kohti zombagusta ja Kummorille lyhyemmän matkan iskeä selustaan. Tämän jälkeen hän esittää rukouksen jumalalleen ja epäkuolleita tuohoava valo purkautuu pyhästä symbolista.

Kummor pomppaa esiin piilostaan ja syöksyy päin eloisaa raatoa kuokka tanassa ja inhottavan mielipuolinen ilme naamallaan (ilme on tosin Kummorille normaali). Häntä ei pahemmin kiinnosta Järkäleen omituiset seikkailut tällä hetkellä, vaan hän upottaa kuokkansa raadon epämiellyttävän kimmoisaan lihaan, johon se ei uppoa ollenkaan niin kuin pitäisi.

Jostain lehvien seasta kuuluu kimeitä loitsusanoja ja zombaguksen kaviot lipeävät soraisella polulla kuin se olisi peilikirkasta jäätä. Zombagus kaatuu rymisten.

Marek kiskaisee jostakin toisen kepin ja astuu lähemmäs kaatunutta epäkuollutta. Lieskat lyövät sauvan kärjestä ja nuolevat mätää lihaa. Otus kärventyy vain hieman, mutta öljytty nurmikko syttyy paikoin tuleen.

Zombagus riehuu ja raivoaa eikä pääse öljytyltä nurmelta ylös, mutta onnistuu epähuomiossa potkaisemaan Kummoria kipeästi reiteen.

Lammen rannassa basalttiseen panssariin puettu kääpiö kahlaa muutaman askeleen ja alkaa sen jälkeen konemaisesti, sanaakaan sanomatta kroolata keskelle lampea. Kuin ihmeen kaupalla hän pysyy yhä pinnalla, joskin näyttää olevan vain ajan kysymys, milloin panssari vetää hänet pinnan alle.

Kyra ottaa askeleen saadakseen zombien itsensä ja Kummorin väliin. Tämän jälkeen hän lyö sitä maagisella miekallaan. Miekka uppoaa zombieen tehden siihen jota kuinkin yhtä näyttävän vamman kuin Kummorin kuokka. Otus jatkaa silti riehumista.

Kummor on hölmistynyt ja vetää esiin tikarinsa, jolla hän alkaa viillellä maassa rötköttävää hirviötä. "Ai! Hyi saatana!" hän kiroilee viiltäessään zombaguksen vatsan auki ja repien kuoliossa olevia suolia ulos kaksi käsin. Otus sätkii maassa muutaman kerran ja lakkaa sitten liikkumasta.

Riddywipplen ilme muuttuu vihaisesta kauhistuneeksi. "Eiii, kaverii... kaverii on poissa. Kaverii, tule takaisin", se tuhertaa itkua kuolleen epäkuolleen pegasuksen ruumiin äärellä.

Marek katsoo lammelle päin. "No, hän luultavasti tokenee viimeistään vajotessaan pinnan alle ja sen jälkeen hänen tarvitsee vain kävellä rantaan. Siltikin," hän jatkaa lähtiessään liikkumaan rantaa kohti, "hän saattaa tarvita apua." Samalla panssarin paino vetää Järkäleen pinnan alle.

"Jokin ei nyt ole kunnossa. Järkäle käyttäyy vielä oudosti", Kyra sanoo ääneen. Hän keskittyy hetkisen ja heittää yhden loitsun ja siirtyy tarkastelemaan ympäristöä niiltä kohdilta jossa Järkäle oli ennen kuin hän alkoi käyttäytyä hassusti. Valitettavasti hän ei löydä mitään muita jälkiä kuin Järkäleen raskaiden panssarisaappaiden painaumat, jotka yhtäkkiä suuntaavat suoraan kohti lampea. "Järkälettä pitää auttaa, mutta saatamme olla vaarassa. Riddywipple, näetkö jotakin?" Kyra lisää.

"Järkäle, helvetti", mumisee Kummor. Hän panee tikarinsa pois ja kaivelee repustaan köyden. "Emmä sitä sieltä yksin saa. Mä käyn sitomassa tän sen ympärille ja sit voidaan vetää se pois sieltä."

"Joku saa vielä maksaa", Riddywipple puhisee. "Missä Järkäle?" se kysyy sitten ja lentää lammen ylle. "Tuolla!" Riddywipple sitten huutaa ja osoittelee jonnekin tumman pinnan alle.

Marek sanoo jotain painokelvotonta kansansa kielellä ja tiputtaa molemmat sauvansa sekä reppunsa maahan. Sitten hän kiskaisee hihasta kolmannen, näyttävämmän taikasauvan ja lähtee kahlaamaan Järkäleen perään.

Järkäleen jalat tavoittavat pohjan ja tämä lähtee kahlaamaan syvemmälle lampeen henkeään pidättäen.

"Kummor, jos haluat apua, niin tarvitseko voimaa vai johdatusta?" Kyra kysyy Kummorilta. Ja valmistautuu loitsun heittoon.

"No voimaa tietysti, tuu tekemään se loitsu niin juoksen tuonne." Kummor odottaa hetkisen ja lähtee lampeen vasta, kun Kyra on loitsinut. Hän jättää köyden toisen pään Kyralle, tipauttaa kuokkansa maahan ja suuntaa päin Riddywippleä ja vedestä nousevia kuohuja.

Heitettyään loitsun Kyra seuraa Kummorin menoa ja lähtee itse perään. Päästyään rantaan hän heittää repun selästään ja alkaa penkoa sieltä köyttä. Lopulta Kyra löytää etsimänsä ja saa sidottua oman hamppuköytensä Kummorin fiinimpään silkkiköyteen.

Sillä välin Järkälettä ei enää näy, mutta Riddywipple liihottelee pinnalla ja osoittelee: "Tuolla!" Pinnalla muutamat lumpeet seuraavat samaan suuntaan, ilmeisesti piikkeihin tarttuneena. Kummor ja Marek uivat parhaansa mukaan kohti Riddywippleä.

"Voi saatana kun mä join sen yhden juoman silloin kerran!" Kummor manailee ja jatkaa uimista Riddywippleä päin parhaansa mukaan. Samoin Marek.

Sitten Riddywipple parkuu: "Eii! Siellä on joku toinen. Se kuristaa piikkikaveriia! Auttakaa!" ja lentää kauhistuneena kauemmas.

Järkäle on tällä välin päässyt naisen luo. Hän vaikuttaa kuin ihmeen kaupalla olevan elossa. Järkäle nostaa hänet vahvoille käsivarsilleen ja nainen kietoo kätensä Järkäleen kaulan ympärille. "Kaikki on nyt hyvin", Järkäle sanoo. Joskin ne ovat naisen huulet, jotka liikkuvat sanojen tahdissa, eivät Järkäleen.

"Riddywipple, pystytkö ottamaan köyden pään ja lentämään Järkäleen kohdalle ja uimaan köyden hänen ympärilleen?", Kyra huutaa Riddywipplelle kun tilanne näyttää siltä että Järkälettä ei tavoiteta uimalla. "Eiiiiii!" huutaa pakeneva Riddywipple.

Nyt Kummor on niin turhautunut, että hän ei saa sanotuksi mitään. Nähtyään Riddywipplen lähtevän pakoon Kummor kaivaa vyölaukustaan putelin, juo sen ja muuttuu näkymättömäksi. Sen jälkeen hän antaa itsensä painua pinnan alle.

Otuksella on kelmeän niljakas, aavistuksen läpikuultava sammakkoihmisen ruumis ja hevosen pää. Kummor arvelee sen olevan keijujen sukua, mutta ilmiselvästi myös verenhimoinen peto. Nähtyään uuden kääpiön räpiköivän pinnalla, hirviö suuntaa nyt uutta kohdetta päin.

Marek ui köyteen kiinni ja yrittää nähdä, mitä veden alla tapahtuu. Hän erottaa veden alla ilmakuplan, joka on siis ilmeisesti Kummor. Tämän liikkeistä päätellen hän kamppailee jonkun kanssa, mutta Marek ei näe kenen.

Kummor kiroaa mielessään ja jatkaa pohjaan.

Koska Kyra ei tiedä mitä veden alla tapahtuu ja onko köyden sitominen lähellä hän jää odottamaan jos kuulisi Kummorin huutavan tai tuntisi tämän kiskovan köydestä merkiksi että hän saa aloittaa vetämisen.

Otus iskeytyy uudestaan Kummoria päin ja kietoo niljakkaat kätensä tämän ympärille ja alkaa painaa Kummoria pohjaa vasten.

Marek puree hammasta ja kauhoo lähemmäs. Kun hän näkee ensimmäisen kohteen, joka ei ole kääpiö tai Riddywipple, hän ampuu tätä sauvallaan. Otus kirkuu veden alla taikanuolten ohjautuessa erehtymättömästi kohteeseensa.

Kummor yrittää kiemurrella irti otuksen otteesta, mutta ei saa minkäänlaista otetta ja hytkyy vain paikallaan. Hän kaivaa tikarinsa esiin. Samaan aikaan Kyra odottaa kuumeisesti köysi käsissään ja yrittää nähdä, mitä pinnan alla tapahtuu. Hän kuitenkin näkee vain Marekin räpiköivän pinnalla ja huitovan taikasauvallaan. Kyra ei näe kuinka pohjassa otus saa sidottua Kummorin kädet niin, ettei tämä pysty tappelemaan vastaan. Odotellessaan Kyra katselee myös ympäristöä ja varmistaa että on sopiva puu jonka ympäri pääsee helposti kiskomaan köyden.

Marek haukkoo pinnalla henkeä ja painuu sitten takaisin pinnan alle ampuakseen vetehistä uudelleen.

Kummor yrittää jälleen irrottautua, mutta ei pääse irti otuksen tiukasta otteesta. Hetkeä myöhemmin Kummor kuitenkin onnistuu repäisemään itsensä kauemmas olennosta, joka katsoo Kummoria hetken ihmeissään ja katoaa sitten silmänräpäyksessä syvemmälle tummaan veteen, poispäin Marekista.

Marek kauhoo lähemmäs rantaa, kunnes kykenee seisomaan mukavasti pää pinnan yllä. Sitten hän alkaa loitsia. Samaan aikaan veden alla Järkäle alkaa tarpoa lasittunein silmin jonnekin paenneen hirviön perään.

Kummor tuijottaa ensin hölmistyneenä hirviön perään ja sitten huitoo päin Järkälettä raivostuneena, kun hän painuu taas menemään. Kummor juoksee pohjaa pitkin hänen peräänsä.

Köyttä alkaa selkeästi olla kulunut sen verran, että lammen keskikohdan ohi ollaan menty. Tästä syystä Kyra alkaa kiertää lammen toiselle puolelle rantaa pitkin. pitäen köyttä mukanaan.

Rantaa kohti kahlannut Marek kasvaa yli kolmimetriseksi ja saa päänsä pinnalle. Hän rupeaa kävelemään Kummorin perään, vilkuillen aina välillä veden alle josko vetehinen näyttäytyisi.

Hetken kuluttua Marek ja Kyra kuulevat ensin polskimista lammen toiselta puolelta ja näkevät sitten niljakkaan levänvihrän hevosen nousevan lammesta. Hetkeäkään epäröimättä Marek lasauttaa sitä sauvallaan, ja Kyra lähtee juoksemaan sitä kohti. Hevonen hirnuu nuolien taikanuolien upotessa sen kylkeen, mutta nelistää sitten pakoon ja katoaa läheiseen metsään.

Hetken kuluttua kaislikko suhisee uudestaan, mutta tällä kertaa sieltä nousee kääpiön kokoinen olento täysin limaskojen ja ruohojen peittämänä. Marekin onnistuu tunnistaa otus Järkäleeksi eikä lähetä lisää nuolia tämän suuntaan. Kyra on ensialkuun äimistynyt, mutta nähdessään Järkäleen lasittunein silmin tarpovan kohti metsää, hän nopeasti kampittaa kääpiön. Pian Järkäleen perässä järvestä nousee vielä Kummor, joka tulee auttamaan Kyraa. Yhdessä he saavat pidettyä Järkälettä aloillaan, kunnes hän valahtaa hetkeksi tiedottomaksi. Palatessaan tajuihinsa Järkäleen silmät punoittavat taas normaalisti.

Kummor kiroilee vuolaasti kääpiöksi pitäessään kiinni Järkäleestä.

Kyra katsoo maassa olevaa Järkälettä ja kuuntelee Kummorin ääntä ja tuntee tämän. "Oletko missä kunnossa Kummor?", Kyra kysyy ja jatkaa, "ainakin Järkäle on vahingoittunut". Saatuaan vastauksen hän ottaa pyhän symbolin käteensä ja lausuu rukouksen jumalalleen ja taas kerran symboli loistaa valoa.

"Ei ole hyvä vieläkään", Kyra toteaa ja rukoilee uudestaan. Katsottuaan tulosta hän heittää vielä muutaman parantavan loitsun. "Mitkä ovat voinnit?" Kyra kysyy tämän jälkeen.

"'Tos", mumisee Kummor Kyralle kanavoinnin jälkeen. "Ei tarvi enää." Sen jälkeen hän tuijottaa Järkälettä, vaikka kukaan ei sitä tiedä, sillä hän on näkymätön vielä muutaman hetken. "Ja mitähän helvettiä toi nyt oli?"

Järkäle havahtuu yhtäkkiä, kuin tämä olisi nukkunut silmät auki ja tämän silmät pyörivät vilkkaasti ympäriinsä. "HRM...HÄH!? Mitä? Missä?!" Järkäle räjähtää seisaalleen ja pyörähtelee ympärilleen etsien Kummoria kuumeisesti äänen perusteella, kun ei tätä näe. Hetken päästä Järkäleen silmät lasittuvat jälleen katsomaan tyhjyyteen, itseasiassa tietämättään suoraan Kummorin lävitse, ja hetken päästä tämä kiemurtelee kummallisesti ja potkaisee kivisen saappaansa jalasta, ravistellen lopulta pienen kalan basalttisesta lahkeestaan. "Ööh, m.. miksi minulla oli nieriä nivusissa?!" Järkäle kääntyy kysymään hölmistyneenä Kyralta, jonka tämä sentään näkee... "Ja miksi minä olen näin märkä? Vastahan minä kuukausi sitten kävin viimeksi pesulla!?" Kun Kummor lopulta ilmestyy silmänräpäyksessä Järkäleen eteen, iso kääpiö pyllähtää takapuolelleen säikähdyksestä huudahtaen.

"No lähit hitto kuolaten jonkun saakelin merihevosen perään, hyvä kun et hukkunu", sanoo Kummor ja kaivaa enimmät levät taskuistaan. Hän tosin katsoo viimeistä leväkourallista ja päättää syödä sen. "Mums... mums... äh, yritä olla hyppäämättä järviin. Ja kannattaa siivota noi piikit, sä näytät joltain leväpensaalta."

"Kuinkakohan moni tuonne on kuollut?", Kyra katselee lampeen ja ihmettelee, "Pitäisköhän meidän tarkistaa tuo sillä kelvollinen hautaus tälläisen kohteeksi joutuneille olisi aiheellista".

"Onkohan tuon rehun popsiminen ihan tervettä, poika. Sinähän puhut ihan kummallisia? Merihevosia? Tuossa lätäkössä? Pyh! En minä mitään sellaista muista nähneeni..." Järkäle jämähtää hetkeksi mietteliään näköiseksi, kunnes jatkaa "...totta puhuen, en muista miten minä tänne toiselle puolelle järveä edes päädyin... Tai no, ilmeisesti näistä vesirehuista päätellen tosta lätäkön poikki! Hahhah! Mutta miksi? Oonkohan minä tulossa hulluksi?" Järkäle pähkäilee kunnes räjähtää nauramaan itsekseen, ja ryhtyy repimään köynnöksiä ja kaisloja irti piikeistään - välillä raivoten itsekseen kun joku niistä takertuu kiinni ja näyttäen varsin hullunkuriselta, kuin koira joka purisi omaa häntäänsä ja pyörien paikallaan, välillä maassa kierien. Kun lopulta viimeisetkin risut ovat varisseet, Järkäle on yltä päältä sotkuisen multainen ja hiekkainen - loppujenlopuksi likaisempana kuin mitä oli ennen pientä kylpyään.

Kummor bracers of armor +2, dust of illusion, 500 gp

"Ei näissä hommissa tervettä päivää nää. Mut eihän näistä saa ees näkyjä, toisin kuin sienistä ja viinasta." Kun Kyra mainitsee, että lammessa saattaisi olla ruumiitakin, Kummorin ilme muuttuu hieman vähemmän myrtsiksi. "No hei, siellähän voi olla vaikka aarre, höh höh höh. Te ette kyl osaa uida mut mä voin vähän kalastella. Ja minne se Riddywipple meni? Tietääkö se, onko tuolla jotain aarretta?" Kummor sitoo köyden vyötäisilleen. "Pidä kii siitä toisesta päästä", hän sanoo Kyralle ja lähtee takaisin lampeen etsimään aarteita. Puolta tuntia myöhemmin hän palaa lammesta aarteiden kera. Lammen pohjalla ollut metalliset rannesuojat ovat pahoin ruostuneet, mutta silti vahvaa tekoa, pienessä vedenpitävässä pussissa oli jotain kimaltelevaa pölyä, ja mudan seasta Kummorin onnistuu löytää koko joukko kultakolikoita. Sieltä löytyy myös puoliksi syöty ruumis, jota rantaan raahatessa tyhjästä ilmasta kuuluu parahdus: "Eii, kaverii....". Riddywipple pöllähtää näkyviin ja on aikeissa lentää syleilemään ruumista, kavahtaa siitä kauemmas, ja haluaisi taas lentää lähemmäs.

Tällä välin, oltuaan vähällä aivastaa kurkattuaan Kummorin löytämän pussin sisältöä Järkäle sysää sen Marekille vinkaten silmää, ja sanoen käsi nenän edessä "Pidä hyvänäs, jotain haltiapölyä kuitenki..." ja pian kiinnittäen huomionsa ruosteisiin kintaisiin "...Jep, jep. Sekasin sinoot, poika, tämmösestäkö aattelit paljonki rahaa saada?" Järkäle sanoo ivallisesti, mutta nostaa kulmaansa, sillä koitettuaan rusentaa ruosteisen suojan kasaan, se ei annakaan myöten: "Hetkinen... mitä?"

Kummor laskee innoissaan kultakolikoita. "Mitä noi muut on? Jotain taikakamaa?" hän utelee Kyralta ja Marekilta.

"Illuusiopölyä ja suojahansikkaat", Kyra toteaa hetkisen kuluttua, "Olet varmaan samaan mieltä Marek?" Marek mutisee muutaman taikasanan ja tutkailee sitten esineitä keskittyneesti. Hän osaa varmistaa Kyran arvion.

Marek nyökkää Kyralle. "Käytännöllisiä esineitä, etenkin pöly. Itse voisin käyttää noita rannesuojia", haltia toteaa.

"Kuule, Riddly... oliko tää se sun kaveri joka olis voinu auttaa meitä?" Järkäle kysyy, osoittaen peukalollaan taakseen, kääntyen Riddlywipplen suuntaan.

"Tämä on niitä hetkiä kun on ikävää olla oikeassa. Riddywipple, sinä ilmeisesti tunsit hänet? Olet siis menettänyt kaksi ystävää nopeaan tahtiin. Onneksi olet kuitenkin saanut neljä uutta ystävää", Kyra sanoo kääntäen katseen kuollutta kohti. "Onko kenelläkään lapiota tai muuta kaivamiseen sopivaa esinettä? Meidän pitää haudata hänet. Tämä metsä ei nähtävästi ole turvallinen vaikka pääsisimmekin epäkuolleista eroon. Harmi että se olio pääsi karkuun", hän jatkaa pienen hijaisuuden jälkeen katsellen ruumista surullisena. Jopa Järkäle yrittää parhaansa mukaan näyttää olevansa pahoillaan Riddlywipplen puolesta.

Nyyhkivä Riddywipple varmistaa, että lentohepokaveri oli nähnyt Mariganan, ja kertonut siitä ilmeisimmin Dougalille ja lentohepoprinsessalle. "Ja nyt Dougal on kuollut ja lentohepoprinsessaa eii näy miissään", Riddywipple nyyhkii Kyran olkapäätä vasten. "Mutta Riddywipple on saanut uusia ystäviä?" se sitten sanoo katsoen vetisin silmin vuorotellen Kyraa ja Järkälettä.

Kun Riddywipple on saatu rauhoittumaan, Kummor poimii lapion vyöltään ja heittää sen Kyralle. "No eiköhän mennä hautaamaan hänet", Kyra sanoo Riddlywipplelle katsoen hyvää paikkaa lammen lähistöltä.

Huomatessaan Kyran lähteneen yksinään haudankaivuupuuhiin, kääpiö murahtaa vaimeasti ja lähtee auttamaan naista kaivuuhommissa, läppäisten Kummoria ohimennen harteille "...tulepas poika, autetaan vähän niin päästään joskus jatkamaan matkaakin..." Kummor nurisee mutta auttaa kuitenkin.

Seuraavat pari tuntia kuluvat kaivaessa hautoja Riddywipplen ystäville, ja väsätessä pieniä puisia ristejä hautojen merkiksi. Kyra laskee ruumiit haudan lepoon, lausuu viisaita sanoja heidän viimeiselle matkalleen ja siunaa heidät. Seurue viettää hiljaisen hetken hautojen ääressä.

Toimituksen jälkeen Kummor kysyy varovasti: "Tota, mihin noi jäljet tuolla johtaa?"

Hautakumpu

Kummorin löytämät kavionjäljet johtavat syvemmälle metsään. "Priinsessa", Riddywipple hihkuu iloisena ne nähdessään, selvästi aiemman hautaustoimituksen jo unohtaneena, ja lennellen uusien ystäviensä ympärillä.

Paikoin, missä polku on mutaisempi, kavionjälkien ympärillä on myös pienempien eläinten ja keijujen jälkiä. Keijuista Marek ei osaa sanoa juuta eikä jaata, mutta eläimet ovat piikkisikoja - ilmeisen kömpelöitä sellaisia, koska pari kertaa yksi niistä on kaatunut kyljelleen. Jälkien joukossa on myös yhden ihmisen jalanjäljet.

Illansuussa ryhmä ylittää pienen puron, jonka toisella puolella nousee kallioista maastoa. Jäljet kulkevat kohti kalliota, mutta sukeltavat sitten tuuheaan pusikkoon. Järkäleen taivuttaessa pusikkoa sivuun, sen takaa paljastuu tunneli kummun sisään. Samalla sieltä lehahtaa kärpästen lisäksi mädäntyvän lihan ja kelmeän kalman vastenmielinen haju.

"Sarenrae varjelkoon. Tämä paikka ei ole elävien. Tuolla haisee kuolema ja saastaiset epäkuolleet", Kyra henkäisee.

"Meidän on kuitenkin mentävä tuonne. Ois se joskus kiva jos pitäis mennä vaikka baariin juomaan." Kummor huokailee, asettelee varusteitaan, pöhisee ja odottaa, että joku käskisi häntä menemään ensimmäisenä sisään.

"Haluammeko mennä sinne heti nyt, vai jäädä odottamaan aamua? Monet epäkuolleista liikkuuvat öisin, sillä he näkevät erittäin hyvin pimeässä. Tosin järjettömät ei siitä kyllä välitä. Mutta jos haluamme pelastaa sen kaapatun, niin en tiedä onko meillä aikaa odottaa aamuun", Hän sanoo muille. Kuunnellessaan muiden vastauksia hän heittää miekkaan valon ja guidancet kaikille. Samalla hän spekuloi, että nähdyn kaltaiset epäkuolleet ovat aivan yhtä vahvoja päivälläkin, ja mitä pidempään ryhmä odottaa, sitä todennäköisemmin heidät väijytetään.

"Parempi maan alla kun uppeluksissa, veikkaan ma. Ja ei tässä nyt kai mitään syytä ole enempiä odotella..." Järkäleen puhe katkeaa kun tämä kulauttaa kenttäpullostaan väkevänkatkuisen hörpyn suihinsa "...maistuuko muille?" Järkäle sitten kysyy, ojentaen kenttäpulloa muita kohti.

Kummor tuskin koskaan kieltäytyisi alkoholista, joten hän ottaa Järkäleen tarjouksen vastaan ja hörppii. "Hei Riddywipple, mitä tuolla pitäis olla?" hän kysyy sen jälkeen ja osoittelee tunnelia.

"Niin Riddywipple, tiedätkö mitään tuosta luolasta?" Kyrakin kysyy, mutta Riddywipple vain kohauttelee siipiään autuaan tietämättömänä luolasta tai sen asukeista. "Lisäksi minulla on loitsu joka piilottaa meitä epäkuolleilta. Toimii parhaiten tyhmien kohdalla, mutta kesto on vain 40 minuuttia ja vaikutus lakkaa kaikilta jos joku meistä hyökkää", Kyra vielä lisää.

Marek: false life itseensä, Marek saa 5 temp hp, cat's grace Kummoriin, CL1st wand of magic missile käteen, Kyralle scroll of detect undead "Tee se", Marek sanoo ja taikoo itse parikin loitsua, toisen itseensä ja toisen Kummoriin. Sitten hän ottaa esiin yhden taikasauvoistaan. "Ai juu, tästä saattaa olla hyötyä", hän jatkaa ja ojentaa loitsukäärön Kyralle.

Hide From Undead ryhmäläisiin (ei lohhari) "Kiitos", Kyra sanoo ottaessaan käärön vastaan ja rukoilee Sarenraelta voimia koko ryhmälle.

Sankarit hiipivät parhaan kykynsä mukaan syvemmälle pimeään luolaan. Kyra rukoilee vielä valoa kaulassaan kantamaansa jumalankuvaan, jotta hän ja Marek näkisivät paremmin. Järkäle ja Kummor kulkevat edellä, mutta ovat itsekin yhä valaistulla alueella. Käytävä laskee ja mutkittelee kymmenisen metriä ja aukeaa sen jälkeen isommaksi luolaksi. Sen eteläiseltä sivustalta polveilee erilaisia alkoveita tai käytäviä. Pohjoisessa näkyy vain pimeyttä niin pitkälle kuin kukaan ryhmästä näkee. Vastapäisellä seinällä on parinkymmenen metrin päässä soihduin valaistu käytävä jonnekin itään. Idässä käytävän toisella puolella luola ilmeisesti taas aukeaa, mutta sinne on matkaa kymmeniä metrejä.

Järkäle pukkaa Kummoria kylkeen, ja osoittaa kohti soihduin valaistua käytävää. "Täällä on joku eläväkin, tuskin noita soihtuja vainajienkaan lämmikkeeksi on pistetty roihuamaan..." tämä kuiskaa kääpiöksi, ja kääntyy katsomaan takanatulevaa kaksikkoa "...eiköhän vaan mennä tuonne valaistua käytävää kohti, joku täällä selvästi pitää majaansa, eikä se taida olla kävelevä raato", Järkäle jatkaa taldaaniksi, puhuen Kyralle ja Marekille, edelleen mahdollisimman hiljaa.

Marek vain nyökkää.

Kummorilla ei ole vastalauseita. Hän jatkaa valaistuun käytävään ja jatkaa hiljaa sipsuttelua – valossa hänet on helppo nähdä, mutta ainakaan äänen perusteella häntä ei löydetä. Järkäle sen sijaan on eri juttu, mutta sille Kummor ei voi mitään.

Järkäle on tietoinen Kummorin hiiviskelyaikeista, joten jättäytyy hieman jälkeen, kuitenkin pysytellen sellaisella etäisyydellä, että pääsee säntäämään nopeasti Kummorin vierelle, jos tarve tulee. Järkäle ei kuitenkaan edes yritä peitellä panssarinsa kivilaattojen toisiaan vasten kuuluvaa rahinaa - eihän tämä edes itse tunnu huomaavan koko ääntä, vaikka melko kovaäänistä onkin. Marek ja Kyra seuraavat Järkäleen heti perässä.

Luola on täynnä ruumiita ja ryhmä etenee varovaisesti, tarkistaen etteivät lähimmät ruumiit ole epäkuolleita. Kun sellaisia ei löydy, he jatkavat valaistuun käytävään.

Käytävän toisella puolella näkyy isompi luola, jossa on erilaisia loukkoja piileskellä ja isompia paasia, joiden taakse etummaisena kulkeva Kummor ei näe. Myös sen luolan lattialla on erilaisten eläinten raatoja. Kauempana tässä tilassa Kummor näkee pimeänäöllään hyvin tasaisen pinnan. Päätellen siitä, millaiset lattian reunat ovat, Kummor tietää sen olevan vettä eikä suinkaan lattiaa. Tavallisen näkönsä turvin hän näkee myös muutamia heijastuksia, jotka varmistavat tämän havainnon.

Kummor on juuri huikkaamassa tätä havaintoa muulle ryhmälle, kun syvemmältä luolasta kuuluu loitsusanoja. Kummor näyttää yhtä äimistyneeltä kuin Kyra ja Marek, jotka juuri ja juuri kuulivat nämä sanat, mutta eivät tiedä mitä ne tarkoittavat.

Sitten luolasta kaikuu: "Hahhahah, lisää ruumiita kokoelmiini. Tulen niin nauttimaan siitä, kun saan kuoria ihon päältänne pitkinä suikaleina ja syöttää sen teille. Se on vielä nautinnollisempaa kuin avata sen typerän pegasuksen vatsa ja hirttää se omiin sisälmyksiinsä. Ja teistä saan oivan lisän tuon avuttoman tutkijan seuraksi, kun lähetän sen epäkuolleena takaisin leiriinsä syömään entiset ystävänsä. Kuinka upeaa, että tulitte vahvistamaan epäkuollutta armeijaani. Olen teille siitä ikuisesti kiitollinen. Mutta ensin leikitään. Tappakaa heidät!"

Riddywipple karjuu itkua pidätellen: "Kuole....", ja lentää suinpäin luolaan hönkäillen moniväristä kimaltelevaa keijupölyä sokean raivon vallassa vasemmalle ja oikealle.

Järkäle ryntää Kummorin ohi koittaen saada näköhavainnon puhujasta, muttei keksi mistä ääni tulee.

Marek loitsii, ja yhtäkkiä hänen hiuksensa nousevat pystyyn ja sininen sähköenergia kipinöi hänen ympärillään. Hän astelee peremmälle luolaan.

Kummor huokailee Riddywipplen toiminnalle ja mutisee jotain itikan tilannetajuttomuudesta. Sitten hän kiirehtii lähimmän piilopaikan luo, aikeenaan yllättää ja lyödä sieltä mahdollisesti löytyvää vihollista. Sellaista ei kuitenkaan löydy eikä Kummor näe ketään muutakaan. Hän kohauttaa olkiaan muulle ryhmälle.

Kyra liikkuu eteenpäin ja lausuu nopean rukouksen kanavoiden jumalansa taistelumahtia koko ryhmään.

Yhtäkkiä yksi eläinten raadoista kömpii jaloilleen. Piikkisika tuijottaa tyhjyyteen lasittunein silmin eikä oikein tiedä, mihin suuntaan sen pitäisi lähteä.

Jostain piikkisian takaa kuuluu hento: "Apua...". Samoin jostain luolasta kuuluu lisää loitsusanoja, mutta kukaan ryhmästä ei osaa sanoa, mitä ne tarkoittavat.

Järkäle huutaa pimeyteen: "Vai leikkiä sinä haluat? Tule tänne, niin minä näytän sinulle miten meillä päin leikitään! Kurja raukkamainen PELKURI!!" ja jatkaa jotain kääpiöksi, ilmeisesti Kummorille puhuen.

Marek harppoo kääpiön perään ja yrittää paikantaa ilkkujaa tarkkoine korvineen. Hän on valmiina osoittamaan suunnan tovereilleen, mutta ryhmän askeleet ja huudot kaikuvat luolassa sen verran, ettei hän osaa sanoa, mistä loitsu olisi tullut.

"Mitä tuolla piikkisian takana on?" Kummor kysyy. Sen jälkeen hän yrittää itsekin paikantaa huutelijaa, yhtä huonolla menestyksellä kuin Marek.

Kyra astuu lähemmäs piikkisikaa ja keskittyy etsimään maagisia auroja sen suunnalta ja takaa. Hän osaa kertoa sillä suunnalla olevan turvallista.

Yhtäkkiä tyhjästä ilmestyy esiin omituinen, piikikäs tonttu. Siitä lentää piikkejä Järkälettä päin, jotka haisevat katkeran myrkyllisille. Tämän jälkeen olento osoittaa Järkälettä käyrällä sormellaan ja sähisee: "Tapa!" Sen tehtyään se astuu takanaan olevaan sivukäytävään.

Järkäle älähtää kun tämän poskeen tömähtää outo piikki, mutta vain murahtaa pienelle kutinalle ja marssii päättäväisesti piikikkään otuksen perään, saartaen tämän seinää vasten, samalla muristen matalasti silmissään murhanhimoinen katse.

Marek lähestyy vihollista, jättäen Kummorille suoran linjan käydä tämän päälle. Sitten hän heilauttaa kättään ja heittää tyhjästä ilmestyneen puisen keihään kummallista tonttua kohti. Keihäs sälöytyy kuitenkin läheiseen seinään.

Tässä vaiheessa piikkisikazombie yllättäen (lähinnä itsensä) havaitsee Kyran aivan vieressään ja yrittää vahingoittaa tätä, mutta se näyttää lähinnä koomiselta kompuroinnilta.

Kummor kipittää Järkäleen perään. Kun hän näkee missä ruma tonttu on, hän yrittää jättää eteensä suoran linjan hyökkäystä varten. "Älä mene tielle!" hän tuhahtaa kääpiöksi Järkäleelle.

"sonloitsija. Järkäle älä vastusta hiljaisuusloitsua", Kyra huutaa järkäleelle siirtyessään parempaan asemaan ja lausuu rukouksen luodakseen hijaisuuden kentän Järkäleen ympärille.

Marigana pakenee Järkäleen luota, joka yrittää murskata otuksen itsensä ja seinän väliin, mutta keiju on liian nopea. Päästyään nurkan taakse Marigana irvistää ilkeästi kaikille, jotka hän näkee - Kyra ei pysty näkemään tähän sivukäytävään. Marek, Kummor ja Järkäle kaikki säikähtävät pahasti, mutta kukin omalla tavallaan karistavat pelot päältään ja käyvät takaisin taistoon.

Nyt kun huomio on kiinnittynyt Mariganan suuntaan, ryhmä huomaa myös luolan nurkkaan sidotun oranssihiuksisen maahisen. Hän makaa enimmäkseen tiedottomana lattialla, mutta on ilmeisesti se jokin, joka aiemmin pyysi apua.

Järkäle purskahtaa nauruun pienen piikkitontun toivottomalle yritykselle pelotella tätä ja rymistelee päättäväisesti tämän perään niin, että koko luolan lattia tuntuu tärisevän kuin maanjäristyksessä, painostaen tätä edelleen perääntymään kunnes tämä ei voi enää perääntyä. Kääpiö jatkaa hekotteluaan, mutta sitä ei kuule kukaan, koska Järkäleen yllä leijuu yliluonnollinen hiljaisuus - näky on siis varsin häiritsevä!

Marek ei vaivaudu edes liikkumaan, vaan osoittaa Mariganaa taikasauvallaan ja laukaisee siitä maagisen ammuksen keijua kohti. Marigana kirkaisee osuman seurauksena ja vilkaisee Marekia murhaavasti.

Piikkisika rymistelee Kyraa päin, mutta ei onnistu vahingoittamaan tätä kömpelöllä yrityksellään.

Kummor tuijottaa tonttuitikan perään ja huutaa sen perään kiroillen. Hän lähtee jälleen kipittämään sitä päin ja yrittää saartaa sen Järkäleen kanssa. "Hei Kyra! Täällä on joku sidottu tajuton tyyppi!"

Kyra analysoi tilannetta ja toteuttaa yhden suunnitelmistaan. Hän astuu kauemmas piikkisiasta ja nähtyään Mariganan juuri ja juuri hämärässä valaistuksessa hän kutsuu Sarenraen säilän ilmentymän Mariganan kimppuun. Se ei kuitenkaan vielä onnistu osumaan piikikkääseen keijuun.

Marigana pinkaisee Järkäleen ja Kummorin välistä karkuun. Järkäle onnistuu kuitenkin ryntäämään Mariganaa päin. Järkäle repäisee poskipäänsä auki samalla ja vain nauraa pienelle raapaisulle, kunnes tuntee myrkyn alkavan yhtäkkiä vaikuttaa hänen elimistössään.

Päästyään kauemmas verenhimoisista kääpiöistä Marigana loitsii taas jotakin. Marek ja Kyra kuitenkin vähät välittävät tästä efektistä.

Järkäle marssii Mariganan perään, jääden kuitenkin hieman jälkeen, sillä tämä juo käteensä ilmestyneen pullon ja kasvaa lähes silmänräpäyksessä valtavan kokoiseksi.

Marek seuraa kipittävää keijua taikasauvallaan ja lasauttaa sitä uudelleen. Marigana kiroaa Marekia kielellä, jonka vain Kyra tuntee.

Piikkisika rymistelee uudestaan Kyraa päin, yhtä huonolla menestyksellä kuin aina aiemminkin.

Kummor kiroaa taas, mutta Järkäleen ympärillä mitään ei kuulu. Hän kipittää jälleen Mariganan perään. "Se helvetin tajuton maahinen on vieläki tuolla! Ja taikokaa nyt joku musta nopeempi, saatana!" hän vinkuu, kun äänet jälleen kuuluvat.

Kyra ottaa askeleen piikkisian vasemmalle puolelle siten että pääsee lyömään maahista. "Sinä pahuuden epäsikiö joka pilkkaat elämää. Maista pyhää kostoa", hän huutaa hyökätessään. Sekä Kyran että Sarenraen pyhä ase lyövät kuitenkin liian vikkelästä otuksesta ohi. Samoin tekee Kummor, kun Marigana taas pakenee ja loitsii. Tällä kertaa se tuntuu vihdoin tepsivän - ainakin Järkäleeseen.

Jättimäinen Järkäle näyttää karjaisevan jotain, mutta mitään ei vieläkään kuulu. Sitten hän ryntää pahoin kauhistuneen näköisenä lähimpään nurkkaan ja yrittää mahtua sinne piiloon - huonolla menestyksellä.

Samaan aikaan piikkisika törmää Kyran sijasta seinään.

Marek kiiruhtaa Kyran ja Kummorin luo ja saatuaan Mariganan näkyviin läjäyttää tätä taas taikasauvallaan.

"Perkeleen perkele..." Kummor mutisee ja lähtee kipittämään Dijjitin viereen kertomatta aikeistaan muille. Kummor ehtii nähdä kuinka nyt täysin tiedottomassa maahisessa on samanlaisia piikkejä, joita piikkisika ja Marigana ovat täynnään. Dijjittin iho on mustunut pistojen ympäriltä ja suonien kohdalta. Hänen silmänsä ovat auki, lasittuneet ja sameat. Kummor ei osaa sanoa kuinka pitkään Dijjitillä on aikaa ennen kuin hän kuolee - tai pahempaa.

Kyra ottaa askeleen lähemmäksi maahista taistellen samalla epäkuolleen piikkisian kanssa. Kyra osuu kömpelöön otukseen haavoittaen tätä. Sarenraen säilä sen sijaan lyö ohi Mariganasta.

Marigana rääkäisee pahansuovasti, kun hän näkee ryhmän hajaantuvan eri suuntiin ja osa häntä ympäröivistä piikeistä lentää ilman halki kohti Marekia ja Kyraa. Kyraan piikit eivät edes osu, mutta Marekia ne raapaisevat hieman. Sen jälkeen Marigana pakenee syvemmälle pesäänsä. Kukaan ei näe hänen peräänsä pimeään luolaan.

Järkäle on yhä peloissaan, mutta tuntee myrkyn vaikutuksen vähitellen lakkaavan.

Piikkisika karjuu ja tuhoaa luolan seinää. Kyraan se ei kuitenkaan osu.

Marek loitsii valoa taikasauvaansa ja lähtee määrätietoisesti etenemään kohti luolan perukoita, minne hän näki Mariganan katoavan. Nurkan taakse kierrettyään hän näkee luolan pohjalla piileskelevän Mariganan, joka sähähtää Marekille ja vilkaisee nopeasti ympärilleen etsien mahdollisia pakoteitä.

Kummor ei vaivaudu enää huutamaan eikä edes kiroilemaan. Hän antaa pienen rautaisen juomapullon ponnahtaa käteensä rannesuojastaan ja juottaa sen Dijjitille. Dijjit kakoo ja yskii taikajuomaa, mutta Kummor pakottaa sen alas maahisen kurkusta. Pian sen jälkeen Dijjit vetää syvään henkeä ja hänen silmiinsä syttyy valo, joka on kuitenkin samean verhon takana. Kummor on nähnyt samanlaisia silmiä - joskin paljon pahempina - aiemmin tavatuilla zombeilla.

Mariganan kadottua näkyvistä Kyra toteaa että ei voi tehdä sille mitään tämän ollessa niin paljon nopeampi ja loitsu ei enää voi hyökätä sen kimppuun. Hän ohjaa Sarenraen säilän hyökkäämään piikkisikaa kohti ja lähtee itse etenemään kohti tajutonta maahista. Säilä sivaltaa sikaa syvään ja katoaa sitten tästä ulottuvuudesta. Sika hyökkää raivoissaan ympäriinsä etsien sitä haavoittanutta vihollista eikä huomaa kuinka Kyra hiipii kohti Kummoria ja Dijjitiä.

Marigana huomaa, että koko luola on nyt valaistu eikä siellä ole mitään, missä piileskellä. Hän pinkaisee kohti luolan suuaukkoa ja ampuu matkalla myrkyllisiä piikkejään kohti Marekia.

Piikkisika huomaa vihdoin, että sen saalis on karkaamassa ja rymistää Kyraa päin. Se onnistuu lopulta vahingoittamaan panssaroitua pappia

Marek horjahtaa, mutta pysyy vielä pystyssä. Koska kerrankin se ei ole taistelussa, hän kiepaisee esiin tyhjästä ilmasta näppärällä ranneliikkeellä uuden keihään ja paiskaa sen päin Mariganaa. Keihäs menee kuitenkin ohi valitettavan nopeasta piikkikeijusta. Sitten hän kaivaa esiin yhden maahiselta saamistaan pulloista samalla kun myrkky riehuu yhä hänen elimistössään.

"NYT SAATANA." Kun Kummor kuulee vihollisen kipittävän karkuun päin, hän kaivaa vyölaukustaan putelin ja juo sen. Sen jälkeen hän ottaa askeleen päin Mariganaa ja virnistää verenhimoisesti puristaen kuokkaa käsissään.

Kyra ottaa askeleen taaksepäin pois piikkisian ulottuvilta ja lausuu rukouksen Sarenraelle saaden parantavan valon säteilemään itsestään.

Marigana juoksee valaistuun käytävään, josta pääsee eteisluolaan ja ampuu matkalla piikkejä Kyraan. Sen jälkeen piikkisika rymistää vielä Kyran perään, muttei osu mihinkään. Nurkassa Järkäle piileskellyt näyttää vihdoin tokeentuvan.

Marek harppoo Mariganan perään ja kulauttaa mennessään juoman alas. Tyhjä pullo kilahtaa luolan lattialle.

Kummor lentää päin Mariganaa ja yrittää kuokallaan harvestoida hänen munuaisensa.

Kyra hyökkään piikkisian kimppuun parantavalla taikasauvalla. Sian piikit rahisevat Kyran panssaria vasten, Kyran yrittäessä lähemmäs eikä hän pääse koskemaan otusta vapauttaakseen positiivisen energian kädestään. Kyra ottaa askeleen taaksepäin ja laittaa miekan huotraan jääden odottamaan varaus yhä kädessään.

Marigana yrittää paeta lentävää kääpiötä, joka on kuitenkin liian nopea ja ehtii lyödä Mariganaa kipeästi kuokallaan. Päästyään hieman kauemmas Kummorista ja Marekista piikkejä sataa taas Kummoria kohti. Yksi niistä uppoaa ikävästi hänen kaulaansa.

Valtaisan Järkäleen kasvot punottavat nyt kummallisesti, jos joku sitä jää ihmettelemään, ja kääpiön kasvoilla on hyvin tuima ilme eikä tämä katso ketään silmiin. Sen sijaan Järkäle puhkuu hengästystään ja ryntää parasta mahdollista vauhtia Mariganan perään, nähtyään sivusilmällä tontun paenneen valaistuun käytävään. Liikkeen aikana Järkäle poimii lyhytjousensa käteen.

Piikkisika puhkuu Kyran kasvoja päin valtavista sieraimistaan. Tämä ei juuri pelota Kyraa.

Marek harppoo pari juoksuaskelta eteenpäin ja heittää pahaa keijua keihäällä. Marigana väistää kuitenkin keihään ketterästi ja etsii syrjäsilmällä seuraavaa paikkaa paeta.

"MAREK HELVETTI POIS TIELTÄ!" Kummor huutaa raivoissaan ja lentää ylhäältä haltian ohi potkaisten häntä kevyesti selkään. "Mä olisin saanu sen paskan tapettua!" Kummor pysähtyy Mariganan eteen yläpuolelle niin, että Marekilla on suora linja, jos vihollinen vaikka jostain kumman syystä päättäisi jäädä paikoilleen. Sen jälkeen hän yrittää kaivaa Mariganan korvia kuokallaan.

Kyra hyökkää samalla parantavalla loitsulla, joka on yhä kädessä edellisen epäonnistuneen yrityksen jäljiltä. Tällä kertaa isku osuu ja epäkuollut piikkisika vavahtelee pyhän energian virratessa Kyrasta siihen. Sen jälkeen Kyra vetäytyy askeleen kauemmas.

Marigana pakenee lentävää kääpiötä kivipaasien taakse ja ampuu Marekia piikeillä kierrettyään lähimmän paaden. Piikit osuvat kipeästi Marekia reiteen ja kylkeen, mutta hänen elimistönsä onnistuu taistelemaan myrkkyä vastaan vielä suonissa virtaavan taikajuoman avulla.

Järkäle äkkää Kyraa edelleen ahdistelevan piikkisian, ja astuu railon yli tukevalle maalle, jonka jälkeen hän murskaa piikkisian käsivartensa alle. Epäkuollut olento lakkaa liikkumasta.

Marek heittää paluupostina jälleen yhden ammuksen taikasauvastaan.

Kummor kiroilee taas itsekseen ja seuraa Mariganaa. Tällä kertaa hän koukkaa enemmän yläkautta ja asettuu täsmälleen hänen yläpuolelleen. Kallonhalkaisuyritys kuokalla jatkuu, ja menee jälleen ohi.

Kyra alkaa nyppimään piikkejä pois iholtaan. "Mokomatkin epäkuolleet", hän mutisee itsekseen. Hän saa repäistyä yhden piikin pois. Se on kuitenkin kaivautunut syvemmälle hänen ihoonsa itsekseen, ja sitä poistaessaan hän tulee repäisseeksi kättään hieman pahemmin rikki. Samaan aikaan myrkky virtaa yhä hänen elimistössään.

Marigana sähisee yllään leijuvalle kääpiölle ja pakenee viimeiseen nurkkaan. Sieltä hän loitsii negatiivista energiaa hohkavan säteen, joka imee Kummorin voimat.

Järkäle huomaa Kyran ryhtyvän repimään piikkiä irti, ja koska niitä näyttää olevan monta ja puuha vaikuttaa työläältä, kääpiö astuu hieman lähemmäksi "Hop, purehan hammasta, tämä saattaa kirpaista..." Järkäle toteaa ja ottaa tukevan, tarvittaessa kaksikätisen, otteen repäistäkseen toisen piikin irti.

Marek rykäisee verta ja ontuu syvemmälle luolaan ampuakseen Mariganaa vielä kerran. Marigana näyttää todella pahasti haavoittuneelta.

"KUOLEEEEE!" kiljuu Kummor ja syöksyy kuokka tanassa Mariganaa päin, välittämättä hänen kehoaan vaivaavista ongelmista. Kuokka uppoaa Mariganan otsaan, joka lysähtää niille sijoilleen.

Kyra tuntee myrkyn vaikuttavan kehossaan sitä mukaan kun väri pakenee hänen kasvoiltaan. "Tämä ei auta pitkään, mutta jos en ihan heti menettäisi tajuani", hän sanoo Järkäleelle samalla kun heilauttaa parannussauvansa ja lähtee liikkumaan muita kohti. "Jos jollain olisi vastamyrkkyä, niin tilanne olisi parempi", hän sanoo liikkuessaan.

Järkäle poimii hennon ihmisnaisen kämmentensä varaan kantoon ja lähtee kantamaan tätä kohti muita. "Kyra tarvitsee apua!" Järkäle karjaisee luolan perälle.

"Se kuoli!" rääkäisee Kummor tyytyväiseen sävyyn. "Onko tää heikotus jotain paskamyrkkyä?!" hän huutaa Marekia ja muita päin.

Marek huutaa Kummorille: "Jotain myrkkyä se on! Minulla on lääkkeitä!" ja lähtee harppomaan takaisin kohti Kyraa, samalla kaivaen taskustaan juomapulloa.

Kummor astahtaa poispäin raadosta, kaivaa vyölaukustaan juoman ja imee pullon sisällön.

Kyra repii yhden ihossaan olevista piikeistä irti Järkäleen kantaessa häntä. Sekin vuotaa hieman irrottamisen jälkeen.

Järkäle kävelee lähemmäs Marekia ja laskee Kyran maahan. "Auttakaa ny joku, tyttö taitaa vedellä viimesiään" Kääpiö anelee murtuneella äänellä.

Marek juottaa Kyralle esiinkaivamansa juoman. Tarkkaillessaan potilasta, hän kaivelee taskuistaan kolmannen ja viimeisen myrkynparannuslitkun. Näyttää siltä, että myrkky ei enää vaivaa Kyraa, ja ryhmä voi huokaista helpotuksesta.

Kummor vinkuu, kiskoo myrkkypiikin kaulastaan ja lentää sen jälkeen muiden luo.

Järkäle lähtee marssimaan kohti Kummoria, kysyen "missä se tonttu on?" kun Kummor liitelee vastaan, ja saatuaan vastauksen Järkäle jatkaa matkaa muristen matalasti, etsii käsiinsä suurimman irtokiven jonka jaksaa kantaa ja murskaa tontun raadon sen alle. Varmuuden vuoksi lyöden pari kertaa uudestaan kivellä.

Kun myrkyn vaikutus alkaa hiipua, Kummor mulkaisee Kyraa ja Marekia. Hän menee nyppimään piikkejä irti Kyrasta.

"Kiitos", uupuneen tuntuinen Kyra kiittää muita. "Sekä tonttu, että piikkisika olivat molemmat myrkyllisiä", Kyra toteaa heilauttaessaan taikasavuaa aluksi kerran itseensä. "Ohitimme yhden piikkisian tänne tullessa, joten se on ainakin vielä vastassa ulos mennessä. Meidän pitää valmistautua sen kohtaamiseen. Minulla on yksi vähäisempi palautuskäärö ja tämä taikasauva, joten voimme vähän valmistautua ja palauttaa voimiamme parhaan kykymme mukaan", hän selittää samalla kun muistaa kaapatun maahisen. "Dijjit! Hän tarvinnee apua myös!", Kyra huudahtaa.

Kyralla on 17hp (eli täydet) ja wandista meni 7 chargea.

Kummor repii piikkejä irti Kyrasta, minkä ehtii ja Kyra parantaa itseään samalla. Samalla Kummor huomaa kuinka piikit uppoavat koko ajan syvemmälle - viimeisten repimisessä hän joutuu jo käyttämään selvästi voimaa ja niiden jättämät haavat vuotavat pahemmin. Lopulta kaikki piikit saadaan kuitenkin irrotettua ja Kyra saa parannettua itsensä. Samoihin aikoihin Kummor tuntee voimiensa palautuvan.

"Kiitos. Ketkä kaikki tarvitsevat parannusta? Voin parantaa samalla kun menemme tarkistamaan Dijjitin kunnon", Kyra sanoo.

"No mä hitto huutelin koko ajan kun sen näin, että menkää auttamaan, kun mä en siitä mitään tajua, juotin vaan sille parannuspullon", mumisee Kummor Kyralle. Kummor menee hänen mukanaan tutkimaan Dijjitiä, vaikka ei parantelusta mitään tajuakaan. "Anna mulle yks latinki siitä tikusta sit ku huvittaa", hän jatkaa.

Kyra tikuttaa kaikkia jotka näyttävät sitä tarvitsevan matkalla. "Ole hyvä. Saat niin monta kuin tarvitaan. Kanavoin parannusta siten että hänkin olisi alueella, joten toivoisin hänen olevan kohtalaisessa kunnossa", Kyra vastaa.

Sillä välin Järkäle on laahustanut muiden luo, yltäpäältä veriroiskeita ja ... jotain tunnistamatonta mujua. Kävellessään kääpiö taputtelee pölyisiä käsiään toisiaan vastan ja pureksii alahuultaan. Järkäle ehtii juuri ja juuri kuulemaan käytävästä Kyran kysymyksen parannustarpeesta. "Kelpaa. Tontunkuvatus kerkesi vahingoittamaan ikävästi, ja tämä outo heikotuskin vaivaa...", Järkäle huikkaa. "Nooh, eipähän ole siitä saastaisesta otuksesta enää kenellekään harmia!" kääpiö hekottelee, pidellen sormiensa välissä parrastaan löytämäänsä pientä hurmepaakkua, jonka tämä sitten ohimennen heittää luolan lattialla ammottavaan railoon.

+1 undead bane morningstar, cloak of resistance +1

"Jaa, niin, ja nää oli tuolla luolan nurkassa. Näyttivät aika prameilta. Osaako kukaan kertoa, mitä ne on?" Järkäle näyttää hieman kulunutta, mutta silti kiiltelevää piikkinuijaa sekä kullalla ja punaisella kirjailtua luonnonvalkoista viittaa. Marek osaa kertoa nuijan tuhoavan erityisen tehokkaasti epäkuolleita ja viitan suojaavan loitsuilta, myrkyiltä ja muilta vastaavavilta hyökkäyksiltä.

Tällä välin Kyra ehtii tutkia Dijjitiä ja huomaa tämän olevan pahoin Mariganan piikkien pistelemä. Kyra poistaa kaikki piikit, ja osaa sanoa, että jos Dijjitiä ei pian paranneta myrkyn vaikutuksista, hän saattaa kuolla siihen ja muuttua epäkuolleeksi. Missään nimessä hänestä ei ole nykykunnossa kuitenkaan kävelemään.

"Onks sillä toi sama mikä meilläkin? Tarviikse jotain lääkkeitä?" kysyy Kummor Kyran tutkittua Dijjitin. "Mulla on vielä näitä puteleita sun muita", hän mumisee ja kaivaa vyölaukustaan vastamyrkkyä ja vähäisempiä palautusjuomia.

Kyra: Jos kukaan ei vastusta, niin löytöviittaa päälle ja guidance auttamaan mahdolliseen tulevaan save heittoon. Kääröstä lesser restoration ja väliin tarvittaessa CLW tikkua kaikkin tarvitseviin + guidancen uusimista. "Tämä auttanee vähän vastustamaan myrkkyä", Kyra sanoo napatessaan suojaavan viitan ja kietoessaan sen Dijjitin päälle. "Minulla on tämä vähäisemmän palautusloitsun käärö. Taistelussa käärö on huonompi vaihtoehto kuin juoma, joten käytän tämän", Kyra vastaa Kummorille.

"Jos meillä ei ole mitään varmaa keinoa myrkyn poistamiseen, niin voimme vain koittaa parantaa hänen mahdollisuuksiaan. Siihen vastamyrkky kyllä auttaisi", Kyra jatkaa vielä rukoiltuaa vähän apua Dijjitille ja jatkaa, "Lisäksi aamulla saan rukoiltua useamman vähäisemmän palautusloitsun, joten voimme kumota ainakin vähän myrkkyjen vaikutusta".

"Onko muuten kukaan nähnyt Riddywippleä?" Kyra kysyy tajutessaan että sitä ei ole näkynyt pitkään aikaan missään. "Täällä", kuuluu nurkasta Dijjitin takaa. Riddywipple pölähtää näkyviin roikkuen hännällään stalaktiitista. "Varmiistin vaan, ettei kaveriille käy yhtään pahemmiin", se sanoo.

"No tyrkkää sille toi vastamyrkky", sanoo Kummor ja antaa putelin Kyralle. Hän panee juomapullon takaisin vyölaukkuun. "Mä voin ettiä sen vinkulelun." Kummor lähtee koluamaan luolaa läpi ja etsii Riddywippleä ja mahdollisia aarteita, ja miksei kaikkea muutakin mielenkiintoista. Kummor löytää koko läjän ruumiita, niiden osin maatuneita varusteita ja muutamia kolikoita. Kaiken todella arvokkaan Järkäle vaikuttaa jo löytäneen.

Kummor alkaa kasata ruumiita kekoon polttaakseen ne, jotta niistä ei vahingossakaan tule zombeja tai jotain. Hän ei tosin vielä yritä tuikata niitä tuleen, koska savu ei varmaan olisi kovin terveellistä.

Ennen kuin Kummorin vastamyrkkyyn turvaudutaan, Marek juottaa viimeisen Igniziltä saamansa myrkkyä neutraloivan juoman oranssihiuksiselle maahiselle. Valitettavasti se ainakaan välittömästi tee mitään, ja muutaman minuutin kuluttua Kyra pystyy vahvistamaan, että myrkky virtaa yhä Dijjitin elimistössä. On vain ajan kysymys, milloin hän muuttuu zombiksi. Aikaa on ehkä päivä-kaksi. Muuttuminen tapahtuu Kyran arvion mukaan todennäköisimmin yöaikaan.

Paluu

Ryhmä kasaa pikaisesti paarit ja lähtee kantamaan niillä Dijjitiä takaisin leiriin. Päivä on jo pitkällä heidän päästessään liikkeelle, mutta he eivät jää lepäämään kuin aina hetkeksi kerrallaan ja kulkevat läpi yön. Seuraavana aamuna koko ryhmä on pahoin uupunut, mutta saa levätä hetken, kun Kyra rukoilee parantavia voimia Sarenraelta – Kyra ei saa valitettavasti levättyä.

Matka jatkuu seuraavana päivänä hitaasti. Kyra ei pysy juuri tolpillaan, ja ryhmä joutuu pysähtymään useasti. Onneksi he eivät kuitenkaan kohtaa enempää epäkuolleita tai verenhimoisia menninkäisiä. Sitten eräällä tauolla Kyra huomaa sen, mitä hän on koko ajan pelännyt. Dijjitin huulet ovat kylmät eikä hän enää hengitä. Kaikesta huolenpidosta ja tarkkaan annostellusta vastamyrkystä huolimatta hennon maahistytön ruumis ei kestänyt sitä ravistelevaa myrkkyä.

Ryhmä pysähtyy suremaan, siunaamaan ruumiin ja pohtimaan jatkotoimia. Päätetään levätä jonkin aikaa ja pitää vahtia siltä varalta, että Dijjit nousee epäkuolleena - välittömästi näin ei ainakaan tapahtunut. Kun mitään ei ole muutamaan tuntiin tapahtunut, ryhmä on tarpeeksi voimissaan jatkamaan matkaa.

Yöllä paareilla makaava ruumis nytkähtää muutaman kerran ja matkanteko pysähtyy aina äkisti. Dijjit ei kuitenkaan käy kenenkään päälle, saati sitten edes nouse paareilta. Aamulla sankarit ovat lopen uupuneita matkanteosta ja jatkuvasta varuillaan olosta. Heitä palkitaan kuitenkin aamuauringon lisäksi Ignizin mökistä tupruttavalla savulla.

Kummor on marssimisen ja vähien unien jälkeen tavallistakin kärttyisämpi. Hänellä ei ole Ignizille mitään sanottavaa ja antaa muiden hoitaa puhumisen. Sen sijaan, kun Dijjit on saatu kannettua määränpäähän, hän etsii jonkin suojaisan paikan vaikkapa puun alta ja menee nukkumaan. Hän uhkailee kuokalla kaikkia mahdollisia häiritsijöitä, jos heillä ei ole kovin tärkeää asiaa.

Vaikkakin hiljainen, Järkäle on ollut koko matkan varsin hilpeällä tuulella - johtunee virraneen väkijuoman määrästä, tavasta jonka kääpiö tuntui unohtaneen jossain vaiheessa ja jonka tämä on sitten ottanut tehtäväkseen palauttaa muistiin - ja maistiin. Mutta Ignizin mökin nähdessään Järkäle vakavoituu äkisti ja pysyttelee mahdollisimman kaukana tontun hökkelistä, ja etsii itsekin sopivan puun tai pensaan jonka varjoon kellahtaa kuorsaamaan äänekkäästi.

Uupunut Kyra on selkeästi pettynyt ja pahoillaan kun hän selittää tapahtuneita. "Löysimme Dijjitin, mutta hänet oli myrkytetty pahoin. Koitimme neutraloida myrkyn, juottaa vastamyrkkyä, parantaa ja lopulta emme voineet muuta kun koittaa Sarenraen mahdilla viivästyttää myrkyn etenemistä. Valitettavasti tämäkään ei riittänyt, vaan hän menehtyi matkalla. Emme voineet tehdä muuta kuin siunata ruumiin niin että hän ei vielä ole muuttunut epäkuolleksi", hän selittää ja jää katselemaan Ignizin reaktiota.

Kyra hengittää syvään hetken ja ryhdistäytyy. "Jos sopivat tarvikkeet löytyvät, niin voisimme pyhittää tämän mökin joksikin aikaa. Tämä saattaisi estää Dijjitn muuttumisen epäuolleeksi sen sijaan että sen ajankohta siirtyy ruumiin pyhityksen kanssa", Kyra selittää. "Näin hän ehkä saisi rauhan paremmin kuin hänen maallinen ruumiinsa ei muuttuisi elämää pilkkaavaksi epäkuolleksi. Tätä ennen minun pitää kuitenkin rukoilla ja levätä", hän lopettaa.

Marek on hiljainen ja synkkämielinen. "Kremaatio olisi varmempi ratkaisu. Dijjitin surmannut olento on kuitenkin kuollut, eikä piinaa enää tätä metsää."

Ignizi on pahoillaan apulaisensa kuolemasta, sillä nyt hänen tutkimuksensa kestää arvioitua pidempään. Hän pyytää polttamaan Dijjitin ruumiin ja levittämään hänen tuhkansa tarkoitusta varten pyhitettyyn lehtoon - hän tarjoaa Kyralle hopeajauhetta tätä tarkoitusta varten.

Hautaustoimenpiteiden aikana Ignizi kirjoittaa raportin ryhmän toimista Magnimariin. Siinä mainitaan, kuinka metsä on nyt taas väliaikaisesti turvallinen, ja Ignizi voi jatkaa tutkimustaan. Tutkimus on kuitenkin jo nyt viivästynyt hyökkäysten takia, ja menetetty tutkimusapulainen viivästyttää sitä lisää. Lisäksi toinen apulaisista on ilmoittanut lopettavansa tutkimuksen täysin yllättäen. Kuluu viikkoja ellei kuukausia löytää Dijjitille ja Lemmylle korvaaja. Tämä on hänen raporttinsa mukaan paha takaisku Järjestön mielenkiinnolle Sanos-metsää kohtaan eikä missään nimessä edesauta Magnimarin loosin mahtia. Kirjeen mukaan hän jättää kuitenkin kaiken poliittisen painolastin rouva Heidmarchin harteille.

Ignizi itse ei osallistu hautaukseen, ja hän antaa apulaisilleenkin vain puoli tuntia aikaa muistaa kolleegaansa - sen jälkeen heidän tulee palata takaisin tutkimuksen pariin. Muut apulaiset palaavatkin kuuliaisesti tutkimuksen pariin siinä vaiheessa, kun Lemmy alkaa laulaa (tuttuun tapaansa raastavasti) Dijjitin muistolle. Parin värssyn jälkeen hän sentään lopettaa, ja on valmis matkaamaan ryhmän mukana Magnimariin. Hän lupaa viihdyttää ryhmää esityksillään koko matkan ajan.

Sanos-metsän rajan lähestyessä lehvästöstä kuuluu: "Kaveriit!" Kuuluu siipien lehähdys ja Riddywipple pölähtää yhtäkkiä näkyviin ryhmän keskellä. "En vaan voinut jättää teitä yksiin. Te ootte mun parhaiita kavereiita! Ja ainoiita. Mutta eii se mitään. Nyt me voidaan mennä tästä eteenpäin yhdessä. Eiikö niiin, kaveriit?!"

"Tervetuoloa mukaan vain", Kyra toivottaa. Paluumatkan ajan Kyra pyrkii pitämään ryhmästä huolta parhaansa mukaan. Todennäköisesti hän koittaa hyvittää epäonnistumista Dijjitn kanssa. Kunnes kaikki ovat kunnossa hän rukoilee sellaisia palautusrukouksia, joihin hänen kykynsä riittää.

Kummor ei ala sen sosiaalisemmaksi ja palaa Magnimariin lipittäen halpaa kaljaansa. Hän tajuaa sentään kiittää Kyraa voimiensa palauttamisesta. Hän hyväksyy Riddywipplenkin ystäväkseen ja kysyy tältä edelleen välillä tyhmiä kysymyksiä, kuten "Asuiksä ennen puunkolossa vai ison sienen alla?" ja "Minkä väristä sun veri on?"

Järkäle tarjoaa keijulohikäärmelle hömpsyä ystävyyden eleenä, ensin leilistään koiruohoviiniä, sitten pullosta "hieman" miedompaa Caydentislettä, mutta jos mikään ei maistu, kääpiö kohauttaa olkiaan ja kietaisee pullon kerralla kitusiinsa, ja hekottelee itsekseen Kummorin kysymyksille. Tapansa mukaisesti Järkäle vähättelee saamiaan vammoja ja heikotustaan, mutta kiittää kuitenkin tavanomaisin murahduksin Kyraa, kun papitar rukoilee parannusta joukkiolle. Jonkin aikaa matkattuaan, Järkäle intoutuu lauleskelemaan rivoja ja ronskeja kapakkalauluja varsin kovaäänisesti Lemmyn kanssa (ja huomattavasti raastavammin kuin puolituinen), tarjoten halukkaille koiruohoviiniä leilistään.

Kummor juo ahneesti kaiken, mitä Järkäle vain tarjoaa.

Twiittaa