- Tapahtumat jatkuvat suoraan edelliskerrasta. Sankarparvi suuntaa Bisbyn maallisten jäännösten luota suoraan kellarikerroksen ainoaan tutkimattomaan, salakäytävän päässä sijaitsevaan huoneeseen.
- Sinänsä hienon näköisestä ovesta ei löydy ansoja, mutta kylläkin kaksi kullalla siihen kirjottua kirjainta: "AP". Kenellekään seikkailijoista ei kuitenkaan tule mieleen, mitä moiset kirjaimet oiekastaan voisivat tarkoittaa.
- Eidi avaa oven. Takaa paljastuu ylellisesti sisustettu ja hyvin säilynyt huone, jota kirjovat leveät divaanit, työskentelypöydät ja onpa yhteen nurkkaan raivattu selvästi tilaa pienelle taistelutaitojen harjoitteluareenallekin.
- Näkymä saa sankarien aivonystyrät raksuttamaan ja pienen pohdiskelun jälkeen he päättelevätkin kyseessä olevan selvästi Taivalkapteeni Ghaelfinin Tiennäyttäjistä valikoitujen suosikkien, "Amber Privateer"'sien, oma elitistinen oleskelutila. Luonnollisesti paikka tutkitaan hyvin tarkkaan ja mukaan tarttuukin Thrunea edeltävältä ajalta peräisin oleva pieni kheliaksialainen viiri, minkä lisäksi löytyy kaksi origameiksi taiteltua kääröä sekä pullollinen maagista öljyä.
- Muuta arvokasta huoneesta ei löydy, joten sankarit suuntavat alakertaan vievälle salaovelle. Riimut aktivoidaan tunnuslauseella. Hieman yllättäen koko huoneen painovoima kääntyy tästä lievästi vastakkaisuuntaiseksi ja seikkailijat ylenevät katon tasalle. Salaluukku kuitenkin aukeaa. Nokkelille uinnin ja/tai lentämisen mestareille tilanne ei ole kuitenkaan erikoisen haastava, ja pian kaikki ovat luukun toisella puolella aukeavassa kymmenen jalkaa leveässä portaikossa, jossa painovoimakin on palautunut normaaliksi.
- Alaspäin käy tie. Etunenässä kulkeva Eidi havaitsee portaiden päättyvän leveään käytävään. Oikealle ja vasemmalla kulkevan käytävän lisäksi myös edessäpäin näyttää häämöttänän jonkinlainen kookas sali, joskin tähän saliin vievän väylän lattia näyttää olevan outojen metallinkappaleiden kirjoma ja hieman taaempana etenemistä ja näkymää saliin näyttävät haittaavan lattialle suoraan kulmaan pystytety, suorakulmion muotoiset paadet. Peremmältä salista virtaa valoa käytävän risteykseen, joskin em. mainitut paadet tätä valoa hieman vähentävät. Joka tapauksessa, valosta riippumatta, Eidi huomaa metallinkappaleiden seassa makoilevat kaksi kovin epäkuollutta ruumista. Tiefling nainen loitsii itseensä kilpiloitsun. Välittömästi naisen loitsittua kilpiloitsun kaikki kuulevat miespuolisin olennon messuavan jotain epäpyhällä kielellään, joskaan Eidi ei kuitenkaan näe mitään. Taistelu alkaa.
- Taistelun alettua ja vampyyrien viimein päästessä käsiksi Eidiin käy ilmi, että joku on loitsinut toiseen lattialla makoilevista vampyyreista hiljaisuusloitsun. Tämä ei kuitenkaan ehdi ajoissa pysäyttämään Bessarionin tulipalloa, mihin yhdistettynä Eidin aitohopeaisen aseen heilahdus niittää välittömästi toisen vampyyreista maahan näiden yrittäessä päästä tieflingnaisen iholle. Portaikon vieressä olevasta ovesta astuu mukaan karkeloihin kuitenkin kolmas vampyyri.
- Mukaan taisteluun liittyvät myös Rheinhart sekä Marshalin apinalauma, paikalla ilmeisesti olevan loitsijan pysyessä kuitenkin edelleen näkymättömissä. Pian on näkösällä enää yksi vampyyri, mutta valitettavasti asiat kokevat käänteen pahempaan, kun loitsija vie Eidin näön. Samassa käytävän varjot alkavat kuhista ja paikalle ilmestyy kolme rottalaumaa loitsijan ilakoidessa.
- Ilo osoittautuu kuitenkin lyhytaikaiseksi Bessarionin putsatessa käytävän tulipallollaan niin apina- ja rottalaumoistakin kuin yhdestä näkyvästä vampyyristakin.
- Tämä hiljentää loitsijan ainakin tilapäisesti ja sankarit alkavat ripeästi tutkimaan alinta kerrosta, niin kauan kuin eturivin suojaloitsut kuoloefektejä vastaan ovat vielä toiminnassa. Eidi saa apua liikkumiseensa Marshalin lemmikkikarhulta.
- Käytävän kummastakin päästä paljastuu yksi huone. Toinen on joskus sisältänyt mittavat kokoelman kirjoja, mutta nyt kaikki näyttävät poltetun. Toinen puolestaan on säilynyt hyväkuntoisena ja on täynnä erilaisia historiallisia dokumentteja, joita joku on selvästi pöydälle levitettyjen kääröjen perusteella tutkinut äskettäin. Näitäkään ei kuitenkaan tässä vaiheessa jäädä tutkimaan tarkemmin, vaan lähdetään tutkimaan valoa tulvivaa salia.
- Sisääntuloportaikon molemmin puolin olevat ovet johtavat samaan huoneeseen: pieneen kryptaan, jossa kolmen kivisen ja avatun sarkofagin lisäksi lattiaa kirjovat kyksityiskohtaisin ja erittäin väkivaltaisin kaiverruksin koristellut luut. Koristeluiden tyyli muistuttaa kovin jo aimmen kohdatun vampyyrin tatuointeja ja tämä haudan häpäisijä löydetäänkin yhdestä sarkofageista, jonka olio on epäilemättä ominut itselleen hajotettuaan edellisen omistajan tuusannuuskaksi. Vastenmielinen olento seivästetään ja mestataan.
- Salia lähestyttäessä Bessarion saa päänsärkyä jo pelkästään käytävään siivilöityvän valon katselusta. Kay'llä menee vielä huonommin; nainen kieltäytyy tulemasta portaikosta käytävään. Arael tätä kovin ihmettelee, mutta Bessarion vakuuttelee sen johtuvan vain salista aistittavissa olevista, suunnattoman voimakkaista arkaanisista energioista, joille hän ja Kay ovat hyvin herkkiä. Araelista valo näyttää oikein kutsuvalta. Kay jätetään portaikkoon toipumaan valofobiastaan muiden suunnatessa kohti salia.
- Saliin vievän väylän lattiaaa kirjovat metallinkappaleet paljastuvat olevan peräisin ilmeisesti jonkinlaisista valtavista ovista, jotka on - epäilemättä hyvin suurella vaivannäöllä - hakattu pirstaleiksi. Eidin aiemmin näkemät, lattiasta pystyinä kohoavat suorakulmaiset paadet paljastuvat peileiksi, jotka on käännetty siten, että niiden heijastavat pinnat ovat kohti valonlähdettä. Syykin selviää lähes samantien, kun salista tuleva valo äkkiä välähdyksen omaisesti voimistuu, kuin auringonvaloa purskahtaisi salin perältä. Ilmiön nähtyään myös Bessarion on enemmän kuin halukas jäämään takariviin varmistamaan siltä varalta, että näkymättömissä pysynyt loitsija aikoo iskeä. Lopulta ainoastaan Arael ja Marshal lähtevät etenemään peilibarrikadilta kohti pitkän salin perällä kirkkaana hohtelevaa valopalloa, muiden jäädessä katselemaan tapahtumia peilien etupuolelle.
- Araelin ja Marshalin päästyä 60 jalan päähän kohteestaan valo äkkiä kirkastuu ja siitä sinkoaa säde, jonka tielle onnettomat Bessarion ja Rheinhart joutuvat. Molemmat ehtivät kuitenkin sulkea silmänsä ja selviävät ainoastaan pienin vaurioin. Tästä peljästyneenä kaksikko nopeasti siirtyy peilien takapuolelle, turvaan mahdollisilta lisäyllätyksiltä. Arael ja Marshal jatkavat etenemistään.
- Kaksikon päästyä 30 ft. päähän, valopallo huuhtoo äkkiä salia purskahduksella auringonvaloa. Duon molemmat jäsenet onnistuvat kuienkin välttämään sokeutumisen ja saavuttavat loistavan esineen. Arael ottaessa esineen käteensä valo vakiintuu, täyttäen salin enää ainoastaan miellyttävällä päivänvalolla. Kun tilanne nyt on selvästi hallinnassa, muutkin uskaltautuvat tutkimaan salia. Marshal huomaakin yhden kivikasan alta pilkottavan jotain kiiltävää: paljastuvat esineet osoittautuvat hyvinkin rahanarvoisiksi.
- Arael selittää saaneensa ilmestyksenä tiedon artefakin ominaisuuksista koskiessaan sitä. Kyseessä todellakin on Aohl, Totemrixin vastinkappale. Artefaktiin on aikoinaan sidottu hippunen jumalatar Easivran voimaa, joka edelleen kipinöi esineessä, vaikka jumalatar ja hänen palvelijansa ovatkin jo kadonneet. Arael osaa kertoa Aohlilla olevan kyky tuottaa tiettyjä loitsunkaltaisia efektejä, mikäli puhdassydäminen sitä kohottaa ja kutsuu Easivraa nimeltä.
- Ryhmä lähtee jo suunnistamaan kohti portaikkoa, huomaten samanaikaisesti Kay'n hävinneen portaikosta johonkin ja äkkiä tyhjästä ilmestyvän, varjoihin kietoutuneen hahmon. Kaapunsa uumenista vampyyri luo yhden ainoaan pakottavan punahehkuisen silmäyksen Araeliin ja puolhaltiapapin tahto on mennyttä. Tahdottomana sätkynukkena mies lähtee kiikuttamaan Aohlia kohti vampyyrin ojetuneita käsiä, mutta seikkailijat ovat nopeasti tilanteen tasalla. Sokea Eidi opaskarhuineen muodostaa oivan esteen puolhaltiapapin etenemiselle Bessarionin ampuessa polttavan säteen kruunustaan kohti pimeyden pappia. Marshal loitsii vampyyrin riesaksi kasan apinoita ja vaikka niistä ei vampyyrille sinänsä haittaa vaikuta olevan, ne häirisevät kuitenkin hänen yrityksiään huitoa Eidiä. Tämän jälkeen Rheinhart saakiin Araelin tolkkuihinsa, jonka jälkeen Wiscranin Silmien johtaja tarjoilee vampyyrille aimo annoksen Aohlin voimaa auringonsäteen muodossa. Vaikka Yön Olento saakin väistettyä säteen olennaisimmalta osin, ei mikään pelasta häntä kuitenkaan sädettä seuraavalta Bessarionin tulipallolta.
- Joutuen olosuhteiden pakosta omaksumaan kaasumaisen olomuodon, vampyyri yrittää vielä tehdä kauppaa olemassaolostaan. Neuvottelut eivät kuitenkaan ole erityisen hedelmälliset, osittain Araelin vuoksi ja osittain siksi, ettei kumpikaan neuvotteluosapuoli oikeastaan luota toiseen. Dialogin aikana vampyyriltä pääsee kuitenkin lipsahtamaan, että vampyyrien Isäntä tosiaan on Sivanshin. Käy myös ilmi, että juuri tämän kyseisen vampyyrin nimi on Jair, Norgorberin pappi. Vielä kuolevaisena salaisuuksia rakastava mies oli päässyt selville Sivanshinin olemassaolosta, kohdannut tämän kasvotusten ja vaatinut itselleen "Ikuisen Yön Ihmettä". Mitä ilmeisimmin Sivanshin oli suostunut.
- Määrätyn ajan, noin kahden tunnin kuluttua, Jair ei enää pysty vastustamaan kohtaloaan, ja olentoa suuremmat voimat pakottavat vampyyrin materialisoitumaan toiseen sarkofageista. Suurta tyydytystä tuntien joukkio seivästää tämänkin yksilön leposijaansa, tavanomaisin päänkatkaisumenoin. Onnekkaasti vampyyrin varusteista löytyy kaksi kääröä, joista toinen on Eidin suuresti kaipailema sokeuden poistaja.
- Seikkailijat lähtevät takaisin yläkertaan, Kay'ta esiin huhuillen. Juuri heidän ollessaan ulko-ovella läheisistä portaikoista ponnahtaa pystyyn, ei Kay, vaan kuusi naamioitua ja tummiin asuihin verhoutunutta hahmoa - varsijousineen. Vasamia lentelee, mutta hahmojen tähtäys ontuu. Taistelujen uuvuttaman sankarit eivät kuitenkaan jää taistoon kovin intensiivisesti, vaan painuvat vauhdilla ovesta ulos ja pihan poikki. Bessarionin ennen poistumistaan loitsima viimeinen tulipallo ja polttava säde, samoin kuin Rheinhartin yhden hyökkääjän surmaava laukka portaille, ovat kuitenkin ilmeisesti riittävä rohkaisu, etteivät salaperäiset hyökkääjät seuraa Wiscranien Silmiä ulkosalle. Kohti porttia edetessään Rheinhart huomaa vielä yhden pihan pensaan alta pilkottavan jalan. Jalka paljastuu kuuluvaksi dottarille, joka kuitenkin vaikuttaa olevan eri dottari kuin minkä seikkailijat aiemmin tapasivat portilla. Mies on mitä ilmeisimmin tapettu ammattimaisesti.
- Taistelun aikana varsijousihyökkääjät viestivät keskenään haltiakielellä. Jahka tilanne on rauhoittunut, Arael kertoo saaneensa vaihdetuista viesteistä käsityksen, että joukkio oli suhteellisen kurinalainen, joskin he olivat ilmeisesti odottaneet sankarien palaavan kellarista selvästi heikommassa kunnossa.
- Päästyään tukikohtaansa sankarit vetävät henkeä ja alkavat myymään hyvin ja rehellisesti ansaittua saalistaan.
Henkilöt
- Jair, Norgorberin pappi, josta Sivanshin teki vampyyrin ja Wiscranien Silmät tomua.
Takaisin Arkistoon tästä.
Edelliseen peliin tästä.
Seuraavaan peliin tästä.
Palkkiot
Kaikkinensa, kaikki Delvehavenista löytynyt rahanarvoinen tavara, kirjaston Kronikat mukaanluettuina, olettaen pari viikkoa in-game aikaa tavaroiden siirtoon ja myyntiin, tuottaa seikkailijoille:
- 4897 gp Bessarionille ja Eidille
- 9897 gp Rheinhartille, Marshalille ja Kyrialialle
sovitun jaon mukaisesti Shade 2015-09-20 21:11
