"Delvehaven - Kellarin kootut kauhut"

Aulan naisvampyyriltä löytynyt kirje

Tapahtumat

• Joukkio suorittaa joitakin tarpeellisia ostoksia sekä kertyneen saaliin myyntiä (kts. edellinen pelikerta), ennen kuin lähtee Araelilla vahvistettuna kohti Delvehavenia.
  
  
• Paikalle saavuttaessa havaitaan, että joku on huomannut tilata paikalle dottarin vartioimaan Delvehavenin pihaa. Vartijamiestä kohti kävellessään seurue ehtii jo punoa murhanhimoisia suunnitelmia, mutta tilaisuus sopuratkaisulle tarjoutuuu, kun mies paljastuu joukkion tähtinäyttelijöiden, eli Kayn ja Marshalin hartaaksi ihailijaksi. Tätä hyödyntäen Bessarion puhuu koko porukan sisään Delvehaveniin salaista harjoituspaikkaa etsivänä näyttelijänä.
  
  
• Sisään aulaan päästyään seurueen maagit vielä polttavat muutaman 0-tason loitsun luodakseen mahdollisesti töllistelemään jääneelle vartijalle vaikutelmaa vakavasti otettavasta valoshow'sta. Sitten jo uppoudutaankin taktiikkapalaveriin, joka kuitenkin katkeaa alkuunsa, kun seinällä liikkumattomana tapettia tallannut naisvampyyria kiljuu uhkaavasti ja hyppää alas, järkyttäen erityisesti vieressä seisovaa Bessarion-parkaa. Kuin alleviivaten sankarien näkökyvyn rajallisuutta, isojen portaiden varjosta syöksähtää vielä varjomastiffikin, joka vaikuttaa ilmeisen aggressiiviselta.
  
  
• Nainen heiluttelee aseinaan kahta puista vaarnaa varsin murhaavasti. Edes hätäisesti loihdittu Kilpi-loitsu ei lopulta auta mastiffin maahankiskaisemaa Bessarionia, kun toinen puuvaarnoista löytää tiensä maagin maksaan, lähettäen tämän tajuttomuuden tantereille.
  
  
• Epäonnisen alun jälkeen taistelu kuitenkin kääntyy sankareille edulliseksi Eidin loihtiessa mithril-sapelinsa maagiseksi ja Kyrialian vuollessa paloja irti naisesta muuten vain. Rheinhart kiittää ja kuittaa naisten esityön, rynnäköiden peitsi tanassa pahaa-aavistamattoman vampyyrin selkäpuolelta. Rinnasta läpitunkeutuva peitsi riittää vampyyrin muuttamiseen harsomaiseksi kaasupilveksi. Lahdattuaan vielä karkuun yrittäneen varjomastiffi samalla tyylillä, kentauri seurailee kaasupilveä halki yläkerran, kunnes havaitee pilven leijailevan riippusillan yli rakennuksen länsipäätyyn. Rheinhartin retkien aikana muu seurue pikku hiljaa parantelee itsensä toimintakuntoisiksi.
  
  
• Pienen pohdinnan jälkeen ryhmä päättää alakerran sijasta mennä ensin varmistamaan länsipäädyn, jos ei muuten niin ainakin tarkistamaan, löytyykö sieltä naisvampyyrin viimeistä leposijaa. Jo matkalla kohteeseen, tarkalleen ottaen sisäpihalla, kimppuun kuitenkin käyvät jo viime kerralla tutuiksi tulleet näkymättömät sähköshokkien antajat. Arael kuitenkin näyttää niille taivaan merkit loitsimalla ne näkyviin, minkä jälkeen virvatuliksi paljastuvat olennot tuhotaan viimeiseen ektoplasmaan.
  
  
• Länsipäädystä löytyvää neuvostosalia maagisine tähtitaivaineen päästään nyt viimein tutkimaan ajan kanssa. Valitettavasti itse salista ei tähtinä toimivia pieniä kristalleja lukuunottamatta löydy mitään kummempaa. Yläkerta sen sijaan pitää sisällään ylellisiä vierashuoneita, joista löytyy ilmeisesti aikoinaan virvatulten uhriksi joutuneen, hieman jo muumioituneen opportunistin ruumis. Yläkerran toisesta siivestä sen sijaan löytyy arkku, jonka sisällä lepää tutunoloinen nainen.
  
  
• Kostostaan nautiskellen Bessarion riistää naisen kylmistä kourista toisen puuvaarnoista ja poraa sen hitaasti läpi vampyyrin mustuneen sydämen. Veri roiskuu ja kirkuna on hirmuinen, mutta lopulta naisen sätkintä päättyy. Bessarionin myhäillessä tyytyväisenä Eidi leikkaa naisen pään irti ja Arael valelee sen varmemmaksi vakuudeksi vihkivedellä.
  
  
• Vähäiset arvokkaat tavarat ja naisen taskusta löytynyt kirje otetaan talteen ja suunnataan alakertaan. Portaiden alapäässä aletaan jälleen miettiä tarkemmin etenemisstrategiaa yhdessä Araelin kanssa, kun nurkan takaa kuuluu jumalaton mekkala ja esiin sukeltaa erityisen petomaisen näköinen vampyyri. Mies avaa taistelun varsijousen vasamalla kohti Eidiä. Osuva vasama jääkin miekkosen ainoaksi aggressioksi ryhmää kohtaan, sillä vampyyrin päästyä eturivin iholle paljastuu, että eihän se tunnu osuvan edes ladonoveen. Sama kirous tuntuu tosin vaivaavan muitakin ja menee tovi, ennen kuin tämäkin epäkuollut saadaan saatettua kaasupilven muotoon. Hämäräksi jää, kenen mielestä on ollut hyödyllistä lähettää moinen ohihuiskija seikkailijoiden riesaksi.
  
  
• Kaasupilveä yritetään seurata läheiseen huoneeseen, mutta paljastuu, että huoneeseen johtavat pariovet, joiden avaimenreiästä kaasu niin kätevästi puikahti, ovat voimakkaan maagisesti lukossa. Pienen pohdinnan jälkeen kaikki kuitenkin muistavat, että Aaltojen Ovesta taisinkin löytyä jotain avaimia. Yksi kolmesta sopii ja ovi aukeaa.
  
  
• Takaa paljastuu kirkkaasti valaistu huone, josta näyttää johtavan yksittäinen suuri ovi vastakkaisella seinällä eteenpäin. Ovea läheisessä nurkassa on kuution muotoinen kivipaasi toimittamassa ilmeisesti pöydän virkaa ja lattiaan on kuvioitu pentagrammi. Lähemmät tutkimukset paljastavat, että eteenpäin vievän oven kehystä kiertävät monenlaiset riimut. Pienen jumppaamisen jälkeen paljastuu myös, että kivikuution alla on lattialuukku, jota ympäröi samanlainen riimujen täyttämä kehys ja riimut näyttävät vielä olevan samassa järjestyksessäkin
  
  
• Pidemmittä puheitta Bessarion yrittää tempaista lattialuukkua auki luukkuun upotetusta kahvasta. Pidemmittä puheitta sekä oven että luukun kehysten riimut leimahtavat punaisiksi ja huoneeseen ilmestyy jotakin näkymätöntä, joka kuulostaa tiikerin ja nuotion risteytykseltä. Virvatulien jäljiltä näkymättömiä edelleen näkevälle Kyrialialle on kuitenkin selvää, että kyseessä on helvetinkissa. Naisen pimennettyä huonetta hieman luontaisilla kyvyillään tämä selviää myös muille ja katti kurmootetaan kuoliaaksi - joskin se sitä ennen ehtii raadella Rheinhartia ja Marshalin karhua.
  
  
• Hetken levättyään optimistiset sankarit päättävät yrittää uudestaan, joskin Rheinhart on tällä kertaa kiskaisemassa. Uusi kissapeto ilmestyy huoneeseen, napaten tällä kertaa kiinni Kyrialista. Nainen kestää tämän kuitenkin kuin mies ja Araelin loitsun avittamana toinenkin helvetinkissa on mennyttä.
  
  
• Kolmatta kollia ei enää haluta paikalle, vaan huomio päätetään suunnata muualle, esimerkiksi käytävästä löytyneeseen salaoveen. Salakäytävää seuraillaa ja havaitaan sen johtavan kellarikerroksen krouviin, joka kuitenkin vaikuttaa hiljentyneen muutama vuosikymmen sitten. Bessarion onnistuu krouviin salakäytävästä kävellessään kompastumaan, löytäen baaritiskin alle piilotetun pullokätkön. Arviointitarkoituksia varten yksi löydetyistä viinipulloista on välttämätöntä avata. Skool!
  
  
• Krouvin jälkeen suunnataan viimeiselle, varsinaisen kellarin käytävällä olevalle ovelle. Tämäkin on lukittu ilmeisen vahvasti, mutta onneksi avainrenkaasta löytyy lukkoon sopiva avain. Takaa paljastuu huone, jonka vastakkaisella seinustalla olevalla sohvalla yksinäinen luuranko nojaa seinään puristaen säkkiä sylissään. Seinään on kirjoitettu uhkauksia mahdollisten varkaiden varalle ja päätellen huoneen keskellä olevasta epämääräisestä kasasta luita, uhkaukset eivät ole täysin vailla pohjaa.
  
  
• Tämä ei kuitenkaan pysäytä kokeineita ja kaiken nähneitä sankareitamme ja muitta mutkitta Kyrialia marssii luurangon luokse, alkaen penkoa säkkiä kuin omaansa konsanaan. Välittömästi luurangon kallo kohoaa ilmaan, kiljuen villisti "Varkaita! Varkaita! Varkaita!". Kallo ei ole ainut, mikä kohoaa: epämääräisestä kasasta kohoaa kaksi varjoa.
  
  
• Taisto on lyhyt, mutta vivahteikas. Kyrialia onnistuu välttämään kuolemisen silkasta kauhusta kallon voimakkaaseen manaukseen, Rheinhartin ja Araelin kanavoidessa positiivista energiaa kallon ja varjojen turmaksi. Bessarion säestää tulisilla lieskoillaan, Eidin käytellessä sapeliaan.
  
  
• Kun kallo on saatu rauhoitettua positiivisella energialla rauhoitettua, se laskeutuu takaisin sohvalle lepäävän luurangon selkärangan jatkeeksi ja alkaa yllättäen kysellä ontolla äänellään voittajiltaan, ovatko he Tiennäyttäjiä. Marshal wayfindereineen ohjataan eturiviin. Kun kallo tunnistaa amuletin, siitä sukeutuu oikein yhteistyöhaluinen.
• Käy ilmi, että luuranko todellakin on itse Donatalus Bisby, tai ainakin mitä hänestä on jäljellä. Edesmennyt Tiennäyttäjä osaa valaista seikkailijoita seuraavien asioiden suhteen:
  • Tie Delvehavenin alimpaan kerrokseen, Amber Arcaan, käy jo tutkitun, helvetintiikereitä vilisseen huoneen kautta. Mikäli huoneessa olleen valeoven riimuista naputellaan lause, joka tarkoittaa likimain; "Katso; Amber Arca", tie rakennuksen alimpaan kerrokseen aukeaa.
  • Bisby osaa lisäksi kertoa alakerrassa olevan hänen Mwangista aikoinaan tuomansa dualistisen reliikin Valon puolisko, nimeltään Aohl. Pian sen jälkeen, kun Ilnerik oli varastanut demonilordi Vyriavaxuksen palvontaan liittyneen pimeän puoliskon, Totemrixin, Aohl oli muuttunut epävakaaksi ja vaaralliseksi ympäristölleen, minkä vuoksi se oli teljetty Delvehavenin alimpaan holviin. Bisby myös epäilee, että ilman Aohlin tasapainottavaa vaikutusta Ilnerik Sivanshinin mukanaan viemä Totemrix on muuttanut hänen kronikoitsijansa joksikin aivan muuksi.
  • Viimeisintä epäilyä tukee kallon saama tuntemus kellaria täyttävistä Varjojen olennoista, joissa on epäinhimillisyyden lisäksi kuitenkin kammottava häivähdys jotakin tuttua. Bisby pelkää, että mikäli nämä "varjo-olennot" onnistuvat pyrkimyksissään tuhota Aohl, Totemrixin mahti kasvaisi vielä entisestään. Mikä pahinta, reliikkiä ei koskaan saataisi enää koottua eheäksi! Seikkailijoista tuntuu vahvasti, että juuri reliikin kahtiajakautuminen ja siihen liittyvä petos sekä irrallista puolikkaista vapautuvat voimat ovat Delvehavenia vaivaavan kirouksen ja Bisbyn sielun piinallisen ja kirotun olemassaolon perimmäiset syyt.
  • Kysyttäessä Bisby osaa kuvailla Aohlin muistuttavan kultaista linnunpäätä ja Totemrixin mustakivistä lepakonpäätä.
  • Viimeisenä tekonaan ennen epäpyhän olemassaolonsa tilapäistä haaltumista Bisby kiittää seikkailijoita heidän hänelle tarjoamastaan selväjärkisyyden hetkestä. Tämän jälkeen huoneen valtaa jälleen haudanhiljaisuus.

Henkilöt

• Donald, Delvehavenin porttia vartioiva dottari, joka paljastui tähtinäyttelijöiden Kayn ja Marshalin ihailijaksi
• Donatalus Bisby, edesmennyt Tiennäyttäjä, jota menneisyys ei jätä rauhaan.

Takaisin Arkistoon tästä.

Edelliseen peliin tästä.

Seuraavaan peliin tästä.

Palkkiot

Level up 6->7 muut kuin Kyrialia

Aulan naisvampyyriltä

• +1 wooden stake Eidi (kannossa tällä hetkellä, menee tod. näk. myyntiin)
• +1 wooden stake
• +1 leather armor

Ruumis ylellisissä vierashuoneissa

• +1 short sword
• +1 short sword
• +1 chain shirt
• 47 kultapalaa

Kellarikerroksen tatuoitu vampyyrimies

• maahan tipautettu +1 heavy repeating crossbow

Kellarikerroksen krouvi

• 3 pullollista parahulttaisesti ikääntynyttä haltiaviiniä, arvo yhteensä 525 kultapalaa
• 2 x Potion of CMW
• 1 x Potion of Lesser Restoration (yksi käytetty Rheinhartille)
• 1 x Potion of Levitate
• 2 x Potion of Mage Armor
• 1 x Potion of Protection from Arrows
• 1 x Potion of Reduce Person

Bisbyn viimeinen leposija

• 6 ampullia tosiväri-mustetta
• mantikoren piikeistä tehdyt syömäpuikot, arvo 15 gp
• 6 pienehköä verikiveä
• mwk bolas
• hopeinen merkkiäänipilli
• thassilonialaisilla riimuilla koristeltu kultainen kello, arvo satoja kultapaloja
• Ring of Swimming
• Äänien pillistö, Pipes of Sounding
• Terävänäkölinssit, Lens of Detection
• +1 leather armor
• Ring of Protection +2 Eidi
• +1 animal-bane heavy crossbow
• Efficient quiver
• 60 mithril-kärkistä vasamaa
• 2 x Javelin of Lightning Rheinhart
• Wayfinder, johon upotettu dusty rose prism ioun stone Eidi