Sisältää spoilereita AP:sta ja Charivarin päänsisäisistä mietteistä

Päivä 24. Calistril vuonna 4712 AR.

Ensimmäinen päivämme uudessa kodissamme. Niin sain tehtäväkseni ilmoittautu Magnimarin loosilla Sheila Heidmarchille. Tiimiini, jolla ei ole vielä nimeä, pitääkin keksiä jotain, jota ehdottaa muilla. Niin kuitenkin Tiimiini kuuluu itseni lisäksi kaksi puoliörkkiä ja yksi ihminen. Toinen puoliörkeistä, nimeltään Maria, on Nethyksen pappi. Hänellä on varsin tarkka kuva, miten hänen pitää käyttäytyä ja ajatella, tämä huvittaa minua. Miten tarkkaa pappien elämä onkaan. Uskon, että tulemme hyvin toimeen, koska ymmärrämme molemmat arkaanisesta magiasta jotain. Toinen puoliörkki on nimeltään Tharag - hiljainen kaveri, tykkää selkeästi seurailla muita tarkasti, ihan kuin hän oppisi heistä asioita. Tiimimme ihminen on nimeltään Zak. Zak on hyvin tyypillinen ihminen, pitää riennoista ja naisista ja kertoo molemmat asiat hyvin mielellään. Ihan mukava, että tiimissämme on myös sellainen.

Aamumme alkoi kuitenkin muutamia tunteja aikaisemmin kuin alun perin olimme ajatelleet. Vaunujemme tuloon, mikä veisivät meidät satamasta Heidmarchin kartanolle, on vielä muutamia tunteja. Emme saaneet aamulla laivasta enää mitään ruokaa, jolloin päätimme etsiä paikallisen kuppilan, josta voisi tähän aikaan saada aamiaista. Löysimmekin pienen etsinnän jälkeen pienen pubin, joka oli vielä auki. Unohdin pubin nimenkin jo, pitääpä tehdä tarkemmat muistiinpanot. Pubista saimme eilistä kalakeittoa syötäväksi ja lämmitä viiniä juotavaksi. Pubi oli hämärä ja sen käyttäjät olivat vielä hämäränpiä. Kääpiö korjaamassa tuolia, oli kuulemma rikkonut sen suuttuessaan. Varisialainen kaksikko - mies ja nainen - pelaamassa shakkia. Yksi jo nukahtanut mies. Yksi hieman liikaa juonut mieshenkilö. Yksi hieman epävireisesti soittava kolpakko sankari. Nainen, jota tämä edellinen yrittää kovasti viekoitella siinä epäonnistuen. Toinen nainen, joka on näyttäisi olevan ammatiltaan viihdyttäjä. Ja muutama muu, joita en enää muista.

Zak päätti lähteä myös viekottelemaan samaa naista, jota kolpakkosankari yritti viekoitella. Tästähän sitten alkoi kaksintaistelu Zakin ja kolpakkosankarin kanssa. Zak voitti sankarin, mutta hävisi kuitenkin oman miekkansa. Ja yritti kovasti viekoitella, mutta ei ollut siinä kuitenkaan kovin hyvä, eiköhän hän tästä opi jotain kuitenkin. Itse seurailin Varisialaisparin shakkia, joka näyttää olevan jollainlailla jumissa. Keksin kuitenkin mahdollisuuden kummallekkin, miten voittaa peli. Päädyinkin keskustelemaan heidän kanssaan pelistä. Nainen suosii puolustavanpaa taktiikkaa, jolla hän ei joutuisi luopumaan nappuloistaan. Mies sentään piti enemmän siisteistä uhrauksista, jolla hän sai selkästi paremman aseman pelissä. Pidin miehen tyylistä pelata enemmän, vaikkakin hän uhrasi nappuloitaan liian usein omasta mielestäni. Joskus on kuitenkin tehtävä vaikeita päätöksiä uhrata nappuloitaan voittaakseen sodan. Pelasimme pelin loppuun ja mies voitti, jolloin naiselle tuli muuta menoa, jolloin mies haastoi minut peliin. Nopeasti kuitenkin huomasin, että hän on erittäin hyvä tässä pelissä ja tulen häviämään, mutta yritin kuitenkin viivytellä häviötä mahdollisimman pitkään. Maria paransi jonkun arven ja Tharag päätyi tappelemaan aikaisemmin nukahtaneen kanssa.

Vihdoin kuitenkin kello on tarpeeksi ja kärrymme saapuu satamaan, josta pääsemme kohti Heidmarchin Kartanoa. Kuski kyselee aamustamme ja hyvin nopeasti tulee selväksi, että pubia, jossa kävimme ei ehkä olekkaan olemassa. Noh aika kertoo. Tarvitsee käydä siellä myöhemmin katsomassa, kunhan tästä ehtii. Kartanolla Sheila Heidmarch otti itse meidät vastaan ja antoi meille Ristiriidan arkun, jonka hän halusi avattavaksi. Kertoi sen olevan testi, että olemmeko sopiva tiimi, jota hän tarvitsee tehtäviinsä. Tämä kyseinen Ristiriidan arkku on viideltä tahkoltaan samanlainen, mutta kuudes tahko on erilainen. Siinä on Thassilonialaisia riimuja, jotka joku - pitääkin tarkistaaa kuka - kääntänyt kirjaimiksi CRUEL. Mietimme asiaa yhdessä ja löysimme vihdoin yhteistoimin vastauksen ja saimme arkun auki. Arkussa oli varsin suuren loitsintatason kutsunta ansa. Saimme ansasta tulleet pikkupaholaiset pähitettyä ilman suurempia ongelmia.

Sheila Heidmarch on varsin tyytyväinen tiimiimme ja päättääkin kertoa miksi hän oikeasti pyysi meidät tänne. Natalia Wancaskerkin paikallisen tornityttöjen jäsen, Sheilan tiedonantaja, pikkurikollinen ja Scarni on kadonnut vain muutamaa päivää ennen kuin hänen piti kertoa Sheilalle jotain Thanssiloniasta. Sheila kertoo meille, että Natalia saa usein tehtäviään Hämmästyttävältä Zografyltä - paikallinen Scarnien tiedonvälittäjä. Sheila kertoo meille myös huhuista Nidalilaisista orjuuttajista ja myös siitä, että on mahdollista, että Natalia on pidätetty, vaikkakin se on varsin epätodennäköistä. Päätimme lähteä jututtamaan tätä Hämmästyttävää Zografyä, joka on mahdollisesti nähnyt Natalian viimeksi. Zografy pitää majaansa Professori Kalivarioksen ihmeellisyyksien karnevaalikujalla. Karnevaalikujalla on niin sanottu "onnenkaivo" - lumme, johon väki heittää kupari kolikoita. Päätin itsekkin heittää lumpeelle yhden kuparin, jota Maria ihmetteli suuresti. Huvittavaa. Zokrafy näyttää pitävän jonkinlaista ennustustiskiä ja pyysinkin häntä kertomaan mitä tulevaisuuteni kertoo. Hän kierteli pari kertaa kertoen, mitä minun kannattaa tehdä, mutta viimein sain tietää, että tulen kompuroimaan. Mielenkiintoista ja varsin huvittavaa. Noh aika näyttää, miten tulen kompuroimaan. Saimme Zografyltä tietää, että Sillan alta ja rannasta on kadonnut paljonkin porukkaa. Tämä ei auta meitä suoraan Natalian kanssa, mutta ehkä nämä kaksi asiaa kuuluvat yhteen.

Päätimme lähteä etsimään lisää tietoa näistä kaappauksista. Tällä matkalla nuori poika kertoo meille Pöyhkeästä pelikaanista, jossa Nidalilaiset orjuuttajat pitävät kidnapattuja ja sen, että he käyvät siellä aina keskiyön aikaan. Päätimme käydä katsomassa Pöyhkeää pelikaania, mutta se näyttää olevan jo pitkän aikaan olleen poissa käytöstä, mutta päätämme kuitenkin tulla puolen yön aikaan uudestaan tarkastamaan tilanteen. Aloitamme Pöyhkeän pelikaanin varjostuksen hyvissä ajoin ennen keskiyötä. Keskiyön aikaan huomaamme Pöyhkeästä pelikaanista valon liikettä ja päätämme mennä sisälle tarkastamaan asian. Meidän päällemme hyökkää ihminen näkymättömistä, mutta pähitämme hänet kuitenkin. Ja tunnistamme hänet Magnimaarin pikkurikolliseksi nimeltään Pluttivark Trennis. Trennis kertoo meille Pronssitalosta, joka on paikallinen Aspiksen paikka, jonne hänen piti viedä meidät, jolloin hän olisi omien sanojensa mukaan päässyt Aspiksen palkkalistalle. Tiedä häntä, mutta olipa hänellä ainakin päämäärä. Viemme hänet Magnimarin laille ja siellä hänet vastaanottaa Kersannti Krasadei. Kersantti kertoo meille, että Aspis tuskin kidnappailee Magnimarilaisia ja kertoo meille Natalian kuuluvan Tornityttöihin. Kersantti kertoo meille myös, että huhut Nidalilaisista orjuuttajista ovat vain huhuja. Kidnappauksia kylläkin tapahtuu, mutta kidnapatut löytyvät muutamaa päivää myöhemmin milloin mistäkin, eivätkä kidnapatut muista muutamasta edellisestä päivästä mitään.

Päivämme on ollut pitkä ja vaikkakin mielestäni on tärkeää löytää Natalia ennenkuin hän unohtaa, mitä hänen piti Sheilalle kertoa, mutta väsyneenä emme kuitenkaan pysty toimimaan täysillä, joten päätämme tämän päivän matkaamalla Heidmarchkin kartanolle nukkumaan.