Vampir: Miami - Ryan avautuu, osa 2

Pekka Hänninen

Merellä poliisia paossa. Kuka olisi vielä toissapäivänä uskonut? Helvetti. Pohdiskelin Dulcineaa ja join viinaa. Pallottelimme Kenin kanssa kaikkia hulluja ideoita Eurooppaan lähtemisestä ja miekkavalaista. Jossain vaiheessa alettiin puhua tilanteesta ja Ken tajusi, että sen osoitekirja on kytillä ja siinä on Julesin ja Simonin puhelinnumerot. Ei kun mantereelle... Kävin ostamassa aseen ja Ken kävi jututtamassa Simonia, saaden siltä jonkun paketin. Vietiin paketti yhteen omakotitaloon ja bongattiin viereisen talon pihalta herra Maddenin unelmabiili. Jätin sinne lapun, jossa käskettiin tulla seuraavana aamuna venelaiturille. Lähtiin takaisin venesatamaan ja siellä meitä odotti joku viimevuosisadan lopulle jäänyt cowboy nimeltä Thomas. Se kertoi meille, että meidän ongelmat tulee katoamaan. Ihan vaan siksi, että se on kiva kaveri ja haluaa auttaa. Joopa joo. Kun se lähti, me jatkettiin tissuttelua. Ajatukset kääntyivät taas Dulcineaan.

Abby tuli seuraavana aamuna. Se oli vaihtanut tyylinsä kulahtaneesta maalaistytöstä meikkaustaidottomaan goottin. No, mistä kukakin saa kiksinsä. Ken ja Abby kertoivat kilpaa toisilleen puolitotuuksia. Huomasin yhtäkkiä elättäväni kahta tyyppiä isäni veneessä. Mahtavaa. Haettiin ruokaa ja mentiin leffaan. Sitten sain dumpattua sisarukset ja pääsin vähän tuulettumaan CTB:lle. Päädyin jo tekemään vähän bisnestäkin, kun huomasin Dulcinean. Lyhyen keskustelun jälkeen lähdimme ajelemaan.

La Belle. Yksi makeimmista jahdeista, joita olen koskaan nähnyt. Sinne me päädyttiin. Dulcianea oli aika voimakkaan johtavainen. Mulle se sopi ihan hyvin, sillä en oikein tiennyt mitä naisesta pitäisi ajatella. Näin ymärilläni paljon rahaa ja vaikutusvaltaisia ihmisiä. Dulcinea tajosi sitä kaikkea minulle. Taas ilman hintaa. En jaksanut huolehtia omituisita kommenteista tai illan isännän, herra Vidalin, tapaamisen omituisista kiemuroista. Pian päädyimme Dulcinean kanssa yhteen paikan monista hyteistä. Dulcinea oli kaunis kuin enkeli ja kiihkeä kuin syöjätär. Sain elämäni parasta seksiä. Sitten kuolin.

Vaikka tapahumista on jo kauan, muistan heräämisen jälkeiset ensimmäiset tunnit vieläkin selkeästi. Ensin tuli hämmennys paikasta. Sitten omasta tilastani. Verta kaikkiella, pelko zipon liekistä. Dulcinean lempeät sanat ja kylmä iho. Pulssin puuttuminen ja yhtäkkinen palaaminen. Alun ihmetys ja hämmennys. Sen jälkeen hirvittävä kauhu ja kieltäminen. Ja lopulta Dulcinean lämmin syli ja aamun tuoma rauhoittava pimeys.