Impi, emo, akka 2: Saapuminen Artrosaan

Log

Kentauritelttakaupunki oli iso ja meluinen, mutta selvisimme sieltä ilman ongelmia ulos ja saimme vielä ostettuakin mitä halusimme. Matkalla Artrosaan onnistuimme väistämään talvisusilauman. En edes tiennyt, että niitä on täällä saakka. Välillä toivon, että minäkin osaisin muuttaa muotoa. Lentäminen olisi varmaan vapauttavaa, jos siihen olisi aikaa muutenkin kuin tapellessa.

Pääsimme jo hyvin lähellä Artrosaa kun kapeassa solassa kimppuumme kävi joku jääolento. Se ratsasti melkein samannäköisellä peuralla kuin Opas on, ja tämä peura melkein tappo Oppaan. En tiedä, olisin varmaan aiemmin ollut järkyttyneempi, nyt tunsin myös, no, melkeinpä huojennusta. En varmaan pärjäisi ilman Opasta, mutta samalla tuntuu, että jokaista tekoani vahditaan ja ohjaillaan. No, joka tapauksessa voitimme olennon ja epäilen että Jairess tappoi sen peuran kun keskityin parantamaan Opasta.

Artrosa on...vaikuttava. En ole ikinä nähnyt mitään niin suurta. Ja sitten sain tietää, että meidän tarvitsee mennä niistä patsaiden päistä sisään. Onneksi emme joutuneet kiipeämään ilman taikuutta, vaikka olenkin noussut puihin aina välillä, käteni eivät ole mitenkään vahvat. Lentävät jäsenemme totesivat, että ainoastaan nuorta naista esittävän patsaan päässä näkyy ovi, mikä täsmäsikin käynnissä olevaan kuunvaiheeseen.

Kun pääsimme ylätasanteelle, meitä vastassa oli inhottava näky. Tasanteella kasvoi suuri pajupuu, josta roikkui kentaurin raato, ja lumen alla oli lukuisien muiden olentojen luita. Lähdimme kuitenkin lähestymään ovea, kaikki varmaan olettivat, että tämän aiheuttivat jättiläiset, joiden jälkiä olimme nähneet alhaalla. No, ei aivan, puu olikin elossa ja halusi veriuhreja. Totesimme aika yksimielisesti, että ei onnistu, ja tästä seurasi taistelu, jonka lopulta voitimme, vaikka hetken näyttikin siltä, että menetämme Drorin. Puusta teimme rovion purkaaksemme jännitystä.

Sisäpuolella portaat johtivat alaspäin huoneeseen, jossa meitä vastassa oli kaksipäinen jättiläisnainen. Se herätti lähinnä sääliä minussa, ja jätimme sen henkiin kuulusteltavaksi. Olento esittäytyi Gurragurraksi ja osasi kertoa jotain paikan muista asukkaista ja vieraista (kts. alla). Se on noita, joten otimme sen familiaariporsaan panttivangiksi ja jatkoimme matkaa. Paikka vaikuttaa todella sekavalta sokkelolta, jossa mikään tie ei vie suoraan minnekään, vaan kaikkialla on käytäviä ja portaita ja huoneita. Löysimme ensin jättiläisen ahtaassa käytävässä, mutta se perääntyi huoneeseen, jossa oli todella kuvottavan näköisiä palavia merimakkaroita. Yksi niistä tukki oviaukon juuri kun Dror ehti sisälle huoneeseen, ja taas kerran hänen kohtalonsa näytti huonolta. Yhteisvoimin (lähinnä tosin Drorin) saimme sen kaadettua ja tilanne helpottui huomattavasti. Taistelun jälkeen olimme kuitenkin niin uupuneita, että päätimme levätä. Putsasimme virtsalta haisevaa huonetta (alan ymmärtää miksi jättiläisistä ei pidetä) minkä pystyimme ja raahasimme ruumiit käytävään tukkeeksi muilta vaaroilta.

Aamulla kaikki heräsivät hämmentävän hyväkuntoisina ja uudet kikat mielessä. Minusta tuntuu, että minulle puhuttiin taas unissa, mutta tällä kertaa kuulin kaksi ääntä yhtä aikaa. Toinen kuulosti Erastililta niinkuin ennenkin, toinen...uhkaavammalta. Yritin olla kuuntelematta kumpaakaan. Nukun jo muutenkin huonosti. Päätimme palata hieman takaisinpäin ja tarkistaa käytävän, jonka ohitimme edellisenä päivänä taistelun takia. Ensimmäinen huone, joka tuli vastaan oli udun ja kasvien peitossa. Katonrajassa meitä odotti pirullinen satyyri, jolla ei ollut mitään hyvää mielessä. Tai tämän älysin muutaman sekunnin kuluttua, kun aluksi oli tuntunut täysin hyvältä ajatukselta kävellä sen viereen. Suutuin, suutuin oikein kunnolla. Huusin jonkun uuden loitsun, oikein rääyin, että olen kyllästynyt olemaan komenneltavana. Se näytti jopa tepsivän, satyyri meni ilmassa täysin lamaannuksiin. Se oli yllättävän vapauttavaa. On hienoa olla kerrankin se, joka määrää. Tästä innostuneena yritin uudestaan ja komensin sen maahan. Se tosin ehti kuolla ennen sitä. Sääli, pieni kiemurtelu olisi voinut tehdä hyvää...mitä minä oikein ajattelen? Ne unet vaikuttivat minuun ehkä enemmän kuin ymmärsin. Muutakin taistelussa tapahtui, mutta en oikein kiinnittänyt siihen huomiota. Oli kai joku lonkerokasvi, jonka muut hoitivat.

Seuraavaksi tulimme isoon kammioon, josta johti useampikin tie eteenpäin. Mielenkiintoisempaa oli kuitenkin nahoista kasattu aitaus sen keskellä. Kiipesin Oppaan selkään ja katsoin reunan yli. Kahdessa ensimmäisessä osiossa ei ollut mitään mielenkiintoista, mutta kolmannesta minua katsoi vastaan nuori nainen. Hän sanoo olevansa tullut tänne pyhiinvaellukselle tai jotain, mutta jääneensä jo jonkin aikaa sitten vangiksi. Leikkasimme aitauksen rikki pienen keskustelun jälkeen. Nainen kapsahti jostain syystä Mattenin kaulaan, vaikka hän ei edes ollut ensimmäisenä vastassa. Aloimme myös ihmetellä, miten hän pääsi vartijapuun ohi sisälle, kun väitti tulleensa samaa kautta kuin me. Matten, kaulailusta huolimatta, vaikutti meistä eniten vakuuttuneelta siitä, että nainen piilottelee jotain. Annoimme hänelle jotain aivan perusvarusteita kuten tikarin ja käskimme piilotella entisessä vankilassaan kunnes olemme lähdössä.

Jatkoimme matkaa käytävään, joka ei vienyt alemmas, koska ylempänä on todennäköisesti paljon vähemmän tutkittavaa. Idea ei välttämättä aivan toiminut, sille kuljimme jonkin teleportin läpi. Luulen, että olemme yhdessä niistä toisista patsaista. Päätimme kuitenkin jatkaa eteenpäin. Tulimme groteskisti koristeltuun luolaan, jossa kolme epämuodostunutta forlarrenia pitivät meitä ilmeisesti seuraavina kidutuskohteinaan. Mattenin tuliloitsujen ansiosta niistä ei ollut paljoa vastusta.

Tunnelit ja huoneet tuntuvat jatkuvan vielä pitkään...
-Eloise


Ote Boriksen päiväkirjasta.
Nyt kun kaikki tietävät salaisuuteni eivätkä tunnu välittävän siitä, tai siis, he kertovat minulle jatkuvasti että olen ällöttävä ja kuvottava - mikä muuten loukkaa tunteitani, ei siitä tarvitse huomautella - mutta eivät silti ole tyyliin jättäneet minua jäätymään kylmään tai mitään, olen yrittänyt alkaa olla... Rohkeampi muuttamaan muotoani. Yritän olla häpeämättä liikaa. Olen samaa mieltä siitä että se miten naamani vääntyy groteskin eläinmäiseksi ei ole kaunis näky, mutta olen huomannut että siitä on erilaisia etuja. Minusta tuntuu että olen ketterämpi ja kuulen tai haistan paremmin tai voisin käyttää hampaitani oikeasti satuttamaan jotakuta.
Tosin olen hiukan huolissani siitä että onko tämä vapaampi muodon muuttaminen kiinnittänyt niitä minulle taikavoimia tarjoavien varjojen huomion vähän väärällä tavalla. Tänään kun heräsin minä sain huomata että pystyin haistamalla tietämään että jossain on lapsia, tai, no, lapsen palasia, kun löysimme sen rasian joka oli täynnä lasten päänahkoja. En minä ymmärrä miten minä tiesin että ne ovat lasten, mutta minä vain tiesin. Ja aiemmin tänään, kun se... Törkeä satyyrinkuvatus yritti vietellä Eloisen, minä suutuin niin kovasti että yhtäkkiä huomasin muuttuvani jättiläislepakoksi. Valtavaksi, hevosen tai härän kokoiseksi.
Olen huolissani siitä mitä minusta on tulossa. Mutta toisaalta nyt kun minun ei tarvitse salailla mitään, minua ahdistaa vähemmän ystävieni seurassa. Vaikka he pitävätkin minua kuvottavana.

Päivämäärät

Erastuksen 20.-22. päivä, 4713.

Kohdatut

Hmmin Kylmänratsastaja talvisella porolla.

Noidanpuu Murhanhimoinen pihakasvi.

Gurragurra Suhteellisen lahjaton noita.

Jääjätti ja tulilötköt Taktisesti huonosti yhteensopivat vihut.

Poryphanes Eloisen väliaikaisesti iskenyt pirunsikiösatyyri. Mukana myös mainettaan vaarattomampi tendriculos.

Caigreal Kaunis neito hädässä. Mattenin mielestä epäilyttävä.

Nymfinäpärät Identtisen epämuodostuneet forlarren-kolmoset.

Huhutut

Artrosan vartija Ilmeisesti ihmishahmossa kulkeva hirviö, joka kiduttaa olentoja ja murhaa lapsia: ihmishahmo muistuttaa Caigrealin kertoman mukaan kaunista nuorta naista, jolla on vaalea iho, hyvin paksut mustat hiukset täynnä koristeita ja koristeelliset kaavut.

Gurragurran pomo Kuulemma vaikeaniminen, Gurragurra viittaa nimellä "Jare": Gurragurran noitaopettaja, ihmisen kokoinen, tummat hiukset, pieni eläin familiarina (mahdollisesti rotta).

Loot

- horn of fog -Jairess, kaksi akvamariinijalokiveä (500 gp kpl)
- +1 half-plate, +1 ranseur -Dror, potion of levitate, scroll of wall of fire -Matten, kaksi meripihkanpalaa (100 gp kpl), syvänsininen spinelli (150 gp), kaksi jaspista (50 gp kpl), 12 pp, 110 gp, 707 sp, 830 cp
- potion of reduce person, wand of levitate (19 charges) -säästetään, 4x large javelin, 2x mwk sickle, spell component pouch, 12 gp, porsasfamiliar
- large greataxe, large chain shirt
- potion of nondetection, potion of gaseous form -säästetään, rope of climbing -säästetään, kiipeilyvarusteita ja köysiä, large portable ram
- shortbow, 20 nuolta -Dror, amulet of mighty fists +1 -Jairess, mwk panhuilu
- potion of protection from arrows, mustatähtisafiiri (3000 gp), purkillinen kuivattuja sieniä, scroll of flame strike -Matten, jalokivillä päällystetty ihmisen kallo (1200 gp), nahkasäkki jossa sekalaisia kolikoita ja pieniä jalokiviä 800 gp arvosta, pieni puinen laatikko täynnä lasten päänahkoja
- 3x seuraavat: mwk blowgun, 10 darts (1 myrkytetty), alchemist's kit, formula book, 5 pulloa tunnistamatonta myrkkyä; lisäksi moneen kertaan takaisin pulloon syljetty potion of remove blindness/deafness -hyi, mut säästetään

=1847 gp, 10 sp per pää näin myrkkyjä ja kaavakirjoja tunnistamatta

Mutinaa

Olihan mähinää ja eeppisiä kohteita. Heitän tosin että roguettomuus pissaa vielä muroihimme jos jokainen patsaista on dunsku. Amiraali Akbar!

Tavaroista sen verran että lasken jos joskus kauppaan satumme. Pidän ranstakkaa siihen asti. Potikat toki säästetään