Mitja Zadzivie

"Keitähän nämäkin maajussit oikein ovat", tuumi Ulkomeren prinssi (© by Brom)

Voima ja tahto! Nehän riittää. | TULTA! EI MINUUN!

Male Gillman barbarian(savage tactician*) 3/oracle 1
Neutral Good Medium Humanoid (aquatic)
Player Muser
Campaign Lohikäärmeen vaatimus
Fc bonus +2 hp, +1 sp

Init +4
Senses Perception +5

AC 18, touch 14, flat-footed 14; (+4 cha, +4 armor)
hp 50
Fort +6, Ref +5, Will +4; +2 vs. enchantment, +2 vs poison/drugs, +4 vs alcohol
Special Defenses prophetic armor, inspiring presence
Weaknesses Vulnerable to fire

Speed 30 ft. in armor, swim 30 ft.
Melee mwk halberd +8 (1d10+6, 20/x3, slashing/piercing)
raging melee+reckless abandon halberd +11 (1d10+9, 20/x3), -1 AC
Ranged javelin +3 (1d6+4, 20/x2, piercing)
raging ranged+RA javelin +4 (1d6+6, 20/x2), -1 AC
Special Attacks rage (21 rds), infuriating spirit

Spells (Cl 1, cast defensively +5)
1st (4/day) Cure Light Wounds, Deadeye's Lore, Remove Sickness
Orisons (at will) Create Water, Detect Magic, Light, Read Magic

Str 18, Dex 8, Con 16, Int 11, Wis 12, Cha 18
Base Atk +3; CMB +7; CMD 21
Feats Noble Scion (war), Extra Rage
Skills Acrobatics +3 [1], Diplomacy +11 [4], Know. (local) +4 [1], Know. (nobility) +9 [4], Perception +5 [1], Spellcraft +4 [1], Survival +8 [4], Swim +16 [1]
Traits Affable (social), Iron Liver (equipment)
Languages Common, Aboleth
SQ Amphibious, enchantment resistance, fire vulnerability, infuriating spirit, rage, riverfolk, mystery (lunar), curse (legalistic), orisons, revelation (prophetic armor), feral fighting, Inspire Ferocity & Reckless Abandon rage powers, inspiring presence

On person adventurer's outfit (8 lb.), backpack (2 lb.), chain shirt (25 lb.), javelin (3) (3 lb.), longsword (6 lb.), mithral dagger (0,5 lb.), mwk halberd (12 lb.), wooden heavy shield (10 lb.)
In backpack acid (2) (2 lb.), alchemist's fire (2) (2 lb.), compass, bedroll (5 lb.), flint & steel, grappling hook (4 lb.), mess kit (1 lb.), oil (2) (2 lb.), rope (10 lb.), survival kit (1 lb.)
Immaterial 1573,2 gp (korrekti palkkion jälkeen, ennen Verivalan loottia)
Encumbrance lb. without backpack, x lb. with backpack (100 lb. light/101 lb. medium/201 lb. heavy)

Notes

• Rite Publishingin The Secrets of Tactical Archetypes

Infuriating Spirit: Adds her Charisma modifier to determine the number of rounds she can rage per day. In addition, whenever a savage tactician rages, she may tap into the primal strength of her allies to improve their combat abilities. As a move action, the savage tactician can shout a war cry, and incite her allies to follow the best course to bring their enemies down. Each willing ally, including the savage tactician, gains half the normal benefits and penalties of rage. The savage tactician can set a limit on the number of allies she desires to affect with Infuriating Spirit. Allies other than the savage tactician can keep raging while unconscious, even if the savage tactician may not. In addition, allies cannot be dropped below 1 hit point by the savage tactician ending infuriating spirit.

The barbarian can still choose to rage without using Infuriating Spirit.

She can, as a free action, choose to end the Infuriating Spirit effect for her allies without ending her own rage.When she does this, her allies are fatigued as they normally would, but she gains the full bonuses and penalties of rage.

Using infuriating spirit costs an extra round of rage per 2 affected allies.

Feral Fighting

At 2nd level, the savage tactician gains both the Reckless Abandon and Inspire Ferocity rage powers. Whenever two allies affected by Inspire Ferocity are flanking a creature, they gain a +2 bonus to damage rolls against the creature they are flanking.

Tasonnoususuunnitelmia

5. Power Attack, +1 fort, ferocious leader, rage power (lesser spirit totem)
6. resiliency

Frags

1x giant centipede
1x small lightning elemental
1x ghoul
1x kobold ranger 3
1x schir demon
1x zebub devil
1x advanced dire rat
2x kobold bloodrager 2
2x kobold slayer 2
1x kobold rogue 2
2x giant snapping turtle
1x kobold sorcerer 5

Taustaa

-"Hei, hei kiduslärvii! Hei senkin paska!", huusi lyhyenläntä taldaani laiturilla vieressään pitkin askelein harppovalle miekkoselle. Syvältä hupun lomasta vihreät silmät vilkaisivat turhautuneen oloisesti lautturia.
-"Gerys, riittää jo." virkkoi pidempi kumppaneista
-"AI MITÄ, LEVÄ PUHUU, HÄ..." jatkoi taldaani kahta kovempaa ja alkoi tuuppia nahkaiseen kolttuun puettua seuralaistaan
-"Gerys Langerdo, tuki turpas. Kukaan ei mennyt vipuun, ketään ei kiinnosta, yksikää EI. Niellyt. Juttua. PURE-VITUN-MATTA.", purkautui yhtäkkiä seuralaisen suusta. "Annetaan olla."
-"Mitja, hei...mitjushaseni! Ei tää nyt nii-in huonosti mennyt", Gerys anoi ja antoi roolinsa tippua.

Kaverukset olivat jo tuttu näky Jokikuningaskunnissa. Kiduslainen esittämässä sorjittua ja rasvasen näköinen laivuri potkimassa tätä satamassa. Yleensä paikalliset tulivat viereen hurraamaan - eihän nyt kukaan oikeasti kiduslaisista tykänny - mutta aina silloin tällöin joku hölmö tuli hätiin ja poistui tyhjätaskuna.

-"Oon alkanu hippusen tuumia että tästä keikasta alkaa loppua into", kiduslainen jatkoi. Löysättyään hupun nyöriä hän kaivoi päänsä esiin ja antoi joen varrella viipyilevän syyspuhurin koskettaa kasvojaan. Niillä yhteenpuristetut vaaleat huulet päästivät huokauksen kun suomuinen käsi nousi raapimaan otsaa. Kasvot kiilsivät ilta-auringossa aivan kuin niitä olisi peittänyt huntu helmiäistä.

-"Eeeeei mun mielest. Kato vaihdetaan seutuu, mennään vaik Seitsenkaareen. Siel on niit viherpiiperöi. Menevät hyvin vipuun." Gerys yritti vielä, mutta jokin kiduslaisen ryhdissä sai tämän hiljenemään. Mitja kääntyi katsomaan seuralaistaan, huomasi tämän kummastuneen ilmeen ja lopetti harppomisensa. Laiturille ilmestynyt väkijoukko oli alkanut hajaantua. Joku huusi törkeyksiä viereisen kapakan ovelta, mutta lopetti sukkelaan kaksikon mulkaistua suuntaansa.

-"Kuules, mites olis, jos pystyisit tuplaa osuutes?" pidempi miehistä sanoi yhtäkkiä ja hymyili.
-"Hei, tää o kahe keikka, emmää tiädä..." toinen siihen vastasi.
-"Mulla on asioita etelässä.", jatkoi ensimmäinen kasvot virneessä.
-"Paksut puheet, paksut valeet."
-"Tää käy mainiosti sulle, saat ettiä jonkun kivan partnerin. Nuoren, vetreän, norjan pienen pojan. Semmosen jolle on helppo opettaa lisää temppuja." sanoi vähäazlantti, vaihtaen taktiikkaa.
-"No katsotaan, ehkä..." ja niin jäi Gerys mietteestään kiini.
-"Se on sovittu sitten. Alkoikin maistua puulta nää Mustan markiisin maat. Enkä halua nähdä sua enää kenenkään, etenkään jonkun poikaparan, makuupussissa" murjaisi toinen ja kääntyi lähteäkseen.
-"Haist' vittu...Hei, ei myö sovittu mitään! Mihin sää meet?"
Kiduslainen oli kuitenkin jo jatkanut matkaansa, jättäen nyt punaiseksi muuttuneen partnerinsa seisoa tököttämään kapakan kulmalle. Vieressä ilkkunut juoppo tyhjentyi äänekkäästi laiturin reunalle. Gerys yritti potkia mokomaa, mutta liukasteli kalavellin ja oluen sotkuun ja joutui ottamaan tukea seinästä.

-"SÄ SAAT SIT LÄHETTÄÄ KORTIN! LUPAAT KANS!" kuului Mitjan takaa kun tämä taivalsi kohti talleja. Vai kortin. Kaikkea sitä. Kumpikin tiesi että yhteydenpito olisi turhaa. Paikat ja keikat vaihtuivat tiheään, samoin nimet ja roolit. Kun Mitja olisi jättänyt kyläpahasen taakseen, Gerys varmaankin veistelisi jo palturia uudella identiteetillä. Semmoista se oli.

Mitja oli kuitenkin valmis lopettamaan. Puun maku, alueiden tuttuus, jokiveden tuntu keuhkoissa ynnä muut syyt kaikki työnsivät miestä muualle. Mitja kuitenkin tiesi sen olevan lähinnä itsepetosta. Sitä vaan ei huvittanut miettiä että miksi.

Kaikki oli alkanut edellisenä iltana kun hän heräsi taukotupana käyttämästään venevajasta, yltäpäältä rähmässä ja liimautuneena vilttiinsä. Kutsu kuultu. Kellot syvyydessä. Esi-isien verivalat! Nuorukainen oli repinyt itsensä repulleen ja juonut viiniä kunnes pää lakkasi takomasta ja sydän pamppaamasta.

Oli ne valat sitten kuinka syvät, Mitjaa ei innostanut kuunnella verensä kutsua sen tarkemmin. Hän matkaisi etelään, kohti Taldoria ja Sisämerta vaientaakseen vainoavan äänen, mutta pähkäili vielä päässään mitä tekisi matkallaan, saadakseen sen loppumaan kokonaan. Vettä oli vältettävä. Ja azlantiraunioita. Niissä oli järjestään kamalinta. Työnteko auttoi. Josko joku joenvarren kylä antaisia töitä. Kattojen tilkitseminen oli parasta. Siinä sai olla ittekseen ja auringon porottessa jäivät miettimättä abole...no niin no niin. Jes. Kokonainen mies. Oma itsensä, jep. Vähät meristä ja järvistä, hän tuumi haparoiden.

-"Tartten ehkä lomaa..." Tai viiniä. Hetken mielijohteesta Mitja kääntyi takaisinpäin ja suuntasi kohti kapakkaa. Lähteä voisi huomennakin.