Pelastusretki

Felliped

Harpyijan tahto

Kolmikko herää talon hämärässä, koittaen päästä irti vangitsijansa tekemistä solmuista. Will yrittää repiä häkkinsä kalterit irti, lähes onnistuen mutta hän ei halua käyttää verensä voimaa pakenemiseen. Malak ja Wincent taas ovat niin vahvasti köydessä kiinni, ettei heillä ole toivoa paosta. Pian heidän vangitsijansa, harpyija Undrella, saapuu paikalle, jatkamaan keskustelua heidän kanssaan. Harpyijan mielenpäällä on kysymys sioitä, mitä kolmikko tekee kaupungissa, he kun eivät ole salakuljettajia tai kauppiaita. Will vastaa rehellisesti ja harpyija vaikuttaa kiinnostuneelta hänestä.

Undrella ehdottaa, että on valmis säästämään kolmikon, jos nämä auttavat häntä saamaan koston Kulldiksen gnolliheimon johtajasta, hänen entisestä rakastajastaan. Tappamalla lähistöllä elävän mamban, kolmikko voi näyttää olevansa tosissaan ja Undrella kertoo heille tietonsa heimosta.

Ihmetellen kohtaloaan, kolmikko hiippailee ulos kaupungista, lepäämään luostarille, palatakseen seuraavana päivänä mamban kaatamiseen. Illasta Garavel jatkaa kertomustaan Rovagugista, tosin tällä kertaa kertoen tarinan osan, jossa gnollit saavat alkunsa Lamashtun käden kautta. Hirviöiden Äidin läsnäolo tarinssa osuu lähelle Williä, joka selitti verensä historiaa Malakille illan aikana.

Kulldiksen heimo

Seuraavana päivänä kolmikko palaa Kelmaraneen, tappamaan käärmeen. Mamba on varuillaan ja tietoinen vihollisistaan ja saa muutaman terävän pureman Malakiin ja Williin taistelun aikana mutta lopulta Myrskytuuli leikkaa käärmeen pään. He vievät mamaban pään Undrellalle ja jonkinlainen sopimus harpyijan ja kolmikon välille syntyy.

Undrella kertoo Kulldiksen heimossa olevan noin kolmisenkymmentä gnollia, heimon johtaja ja tämän oikea käsi, suurempi gnolli. Kaupungin raunioissa asuu myös peryton-hirviö, sekä mahtava karju, jotka ovat heimon lemmikkejä tai liittolaisia. Malak kysyy heimon johtajasta, Undrellan edellisestä rakastajasta. Harpyija kertoo miehestä, joka on valtavan suuri, kantaen isoa kirvestä mukanaan. Johtaja kutsuu itseään Kardswanniksi, joka ei ole ollut oma itsensä kuljettuaan kirkossa olevan maagisen oven läpi. Nimi on tuttu, Viiden Tuulen Ritareissa oli Kardswann-niminen henki. Undrellan luona ollessaan he kuulevat miehen kiljuntaa, harpyija veikkaa gnollien kiduttavan vankejaan taistelumarketin läheisyydessä.

Senaran Leijonat

Undrellalta saatujen tietojen valossa tutkia alakorttelia, löytäen tyhjän kartanon sekä majatalon. He yllättävät joukon gnolleja ja ottavat nopealla yllätyshyökkäyksellä tiedustelujoukon hengiltä. Majatalon talleista he löytävät taistelumarketilta paenneen miehen, Senaran Leijonien Fellipedin. Cheliaksialainen mies on kauhuissaan mutta helpottunut nähdessään mahdollisuuden paeta kaupungista turvallisesti. Kolmikko päättää viedä Fellipedin turvaan, he eivät vielä lähde riskeeraamaan itseään ja heikkokuntoista miestä taisteluun.

Felliped kertoo heille hieman taistelumarkkinoista ja omista tovereistaan, jotka olivat tulleet tekemään maantieteellistä ja historiallista kartoitusta alueesta. Felliped syytää itseään siitä, että on toi joukkonsa Kelmaranen läheisyyteen, näin vaarantaen heidät kaikki. Mies saa suojapaikan luostarilta ja kolmikko keskustelee Kulldiksen heimon johtajasta Almahin kanssa. Kauppiasprinsessa uskoo, että joku käyttää Viiden Tuulen Ritarien legendaa pönkittääkseen omaa asemaansa, mutta ei kehoita kolmikkoa riskeeraamaan itseään vain hänen sanansa vuoksi.

Hiekkaseepia

Yön laskeutuessa vartiomies, Trevvis, huomaa Kelmranesta lähtevän joukon gnolleja. Malak huomaa näiden vievän vangin oloista miestä kohti peshpeltoa. Tuulimyrskyn lailla Malak hakee toverinsa ja he suuntaavat peshpeltoon, aika pelastaa toinen gnollien vanki!

Gnollit yrittävät selvästi houkutella jotain peshpeltoon, toisen vahtiessa vankia toinen hakkaa hiekkaa pitkällä seipäällä. Vanki on kalpea, vaalea huiksinen mies. Pimeyden turvin kolmikko hiipii lähemmäksi ja hyökkää gnollien kimppuun! Gnolleista toinen kuolee nopeasti mutta hiekan alla liikkuva vaara lähestyy. Maan alta purskahtaa esiin vaarallinen metsästäjä, hiekkaseepia, joka luo alleen taskun johon maa-aines alkaa valua, vetäen vaikutusalueelle jääneet gnollit ja Malakin ja Wincentin itseään kohti. Wincent onnistuu liikkumaan juoksuhiekasta ulos, samalla kun Malak lyö gnollin tajuttomaksi. Hiekkaseepia hyökkää Malakin kimppuun mutta ei saa vikkelästä sylphistä otetta vaan joutuu tällä kertaa tyytymään gnollien lihaan.

Yhdessä vapautetun vangin kanssa kolmikko palaa luostarille. Mies on Senaran Leijonien pappi, Sarenraen palvelija Andrus, jota vankeus ei ole kohdellut aivan niin kaltoin kuin Fellipediä. Leijonien jälleen näkeminen on riemukas, vaikka he ovatkin menettäneet ainakin yhden tovereistaan, Oxwardin.

Yläkortteli

Seuraavana päivänä kolmikko palaa Kelmaraneen, tavoitteenaan tällä kertaa tutkia hieman taistelumarkkinoiden ympäristöä ja tappaa hieman lisää gnolleja. Matkalla he löytävät merkkejä hiekkaseepiasta ja Malak huomaa kummallisen narun päähän kiinnitetyn pugwampin ruumiin, jonka Wincent tunnistaa hänen tutkimakseen yksilöksi. Dashki on siis kulkenut täällä, ehkä joutuen seepian ruuaksi! Will kuitenkin varmistaa, että jäljet ovat muutaman päivän vanhatja hän näki Dashkin eilen, eli samooja on luultavasti kunnossa. He päättävät jututtaa Dashkia myöhemmin, kummallista toimintaa hiippailla kohti Kelmaranea yksin.

Yläkorttelista löytyy lisää hylättyjä rakennuksia ja hieman aarteita, Shelynin käsityöläistalo on varsin mielenkiintoinen rakennus. Lähestyessä kiltataloa, he kuulevat hyeenojen naurua ja pian talon suojasta ryntää kolme hyeenaa ja näitä ohjastava gnolli heidän kimppuunsa! Taistelu on raivokas ja yksi haastavimmista Kelmaranen tutkimisen aikana. Hyeenat ovat melko nopeita ja kestäviä, gnollin taas pysyessä kaumpana ja ampuen heitä sarvijousellaan. Will ottaa melko vaarallisia osumia ja päättää näyttää verensä voiman: muuttuen punertavaksi puolidemoniksi, jonka kynnet ovat tehty olentojen raateluun. Hyeenojen kaaduttua Malak tulee Willin avuksi ja kamppaa gnollin, tämän noustessa ylös he yhdessä lopettavat tämän elämän.

Yläkorttelista löytyy vielä lukittu palatsi, josta he löytävät merkkejä taistelusta ja talon polttamisesta vuosia sitten. Alakorttelissa olevaa karjua käydään myös katsomassa ja se päätetään jättää omaan rauhaansa ainakin vielä. Kolmikko palaa takaisin luostarille, toivoen voivansa taas leävät hetken ennen kuin on aika alkaa lähestyä taistelumarkkinoita.

Luostarilla he jututtavat Dashkia, joka kertoo olleensa yöllä liikkellä ja juotuneensa seepian yllättämäksi. Syytä hän ei yölliselle hiippailulle kerro, todeten ettei ole hänen asiansa selvittää itseään Malakille ja Wincentille.

Yö laskeutuu jälleen luostarille, Kelmaranen vapautus etenee rauhallisessa tahdissa, gnollien heimoa on harvennettu ja yllättävä liittolainen löydetty kaupungista.