Uudet kasvot

Willin viimeinen matka

Nuori Auringonsävel on saatu Kelmaraneen kaatumisensa jälkeen. Kuitenkin Haaskakuninkaan uhan vuoksi ritarit eivät edes lähde yrittämään matkaa Solkuun, jos sieltä olisi löytynyt joku joka olisi osannut palauttaa Willin henkiin. Kahden jäljellä olevan veikkaus myös olisi, että Will on nyt paremmassa paikassa kuin mikä häntä odottaisi elossa: suvun paineet ja uhat, uusi kohtaaminen gnollien kanssa, muut vaarat joihin Myrskytuuli ja Ritarin arvonimi häntä veisivät. On tullut aika jättää hyvästit nuorelle puolihaltialle.

Malak muistaa Willin kilpailijana, riman nostajana itselleen mutta myös kuumakallena, joka kuitenkin hallitsi itsensä useimmiten. Myös nuoren puolihaltian inhimillisyys valtavien voimiensa ja lahjojensa kanssa jää Malakin mieleen.

Wincent taas jää kaipaamaan Williä seisomassa itsensä ja vihollisen välissä. Will oli hyvä sydäminen hurjapää, josta edes tämän veren "siunaus" ei saanut yliotetta. Myös hänen taitonsa hallita lahjaansa, lannistumaton tahto kaaoksen edessä, on asia mistä Wincent muistaa Willin.

Kelmaranessa moni ei jää muistamaan Williä: hän oli Kelmaranen Ritareista se, joka vietti vähiten aikaa kylän väen kanssa ja enemmän omien asioidensa keskellä. Kuitenkin osa palkkamiekoista jää kaipaamaan peleistä kiinnostunutta puolihaltiaa. Almah ottaa uutisen Willin kuolemasta melko raskaasti, hänelle kun oli ennustettu ettei yksi Ritareista palaisi Pedon Huoneesta. Undrellan korviin uutinen ei vielä ole kantautunut.

Willin veli, Bello, ottaa tämän ruumiin ja lähtee kuljettamaan sitä synkässä saattuessa kohti Osirionia ja heidän sukunsa kotimaita.

Tynnyrisalakuljettaja

Malak ja Wincent käyvät visiitillä Auringonsävelien talolla, viemässä Willin viimeisiä tavaroita talolle säilöön. Miespalvelija Art ottaa tavarat vastaan kun yhtäkkiä yksi tynnyreistä talossa aukeaa ja kovalla aivastelulla ja yskimisellä tynnyristä kiipeää ulos pieni humanoidi! Tulenpunaisiin saappaisiin pukeutunut punahiuksinen puolituinen kompuroi ulos tynnyristä ja yrittää selvittää onko tullut oikeaan paikkaan, nimittäin Lamashtun kultin piilopaikalle. Ladatun varsijousen kanssa puolituinen aivastelee ja yskii ja koittaa saada Artin kertomaan mitä tapahtuu. Puolituisen puhetapa on nopea, niin nopea että hitaammilla on vaikeuksia pysyä mukana.

Bo' Slim Broozy on puolituissalakuljettaja, joka salakuljetti itsensä Lamashtun kultin piilopaikkaan tynnyrissä, Iomedaen paladiinin tehtäväksiannon vuoksi. Malak ja Wincent kuuntelevat tätä selitystä ihmeissään mutta kun Art saadaan avaamaan salaovi Lamashtun pyhättöön, he uskovat puolituista. Kuitenkin he haluavat saada varmuuden puolituisen taustoista ja laittavat tämän Taistelumarketilla vankilaan nukkumaan yönsä.

Bo'n työnantaja, paladiini Samira bint Behtan al Zaheed, saapuu selvittämään tilannetta Kelmaranen Ritareille. Lamashtun kultilla on tällaisia piilopaikkoja pohjoisosissa muitakin ja Bo oli yksi työkalu niiden löytämiseen, kuten nyt Kelmaranessa. Ritarit, Almah ja Garavel ovat ymmärtäväisiä ja kahdelle muukalaiselle kerrotaan Kelmaranen tilanteesta ja Haaskakuninkaasta. Sekä Bo, että Samira lähtevät Malakin ja Wincentin mukaan, ovathan gnollit yleensä Lamashtun palvojia itsekin.

Epilogi

Kolme päivää myöhemmin Malakin, Wincentin, Bo'n jaa Samiran silmien eteen avautuu jälleen Pedon Huone. Uusien matkakumppanien kanssa Malak ja Wincent ovat päättäväisen oloisia: ei enää kuolleita tovereita.