Toiminnot
Sivusto
Agaresin päiväkirja
Kaupungilla oli suuri vilske, ihmiset hyökkäsivät kauppoihin, toisia henkilöitä kohti ja ajattelivat hyökätä palatsiin luomaan uutta valtaa. Väkivalta ympärillä oli kauhistuttavaa, vaikka omatkin käteni olivat vielä veressä. Mukana on kymmeniä orpolapsia, lapsia jotka pelastimme Gaedrenin kynsistä. He pitää saada turvaan, muuten tämä reissu menee ihan hukkaan. Abadarin pyhätölle
siis.
Pyhätön ulkopuolella oli lauma ihmisiä, jotka yrittivät varastaa rahaa. Uskonto on ollut kaukana mielestäni viime aikoina, mutta eihän tuo voi tietää hyvää. Rahan jumalalta rahan varastaminen.
Seurueen aatelismies, Karamaz nimeltään(?), puhui yleisölle ja he hajosivat. Tunsin pientä ylpeyttä nahistuneen ruumiini sisällä. Pyhättö otti lapset vastaan, vähän epäillen mutta kuitenkin. Puoliörkkialkemisti, joka taitaa olla nimeltään Gr..jotain, ei löytänyt siskoaan sieltä. Ilmeisesti Cellara oli käynyt hakemassa hänet.
Mutta hänhän on kuollut? Kenen pää siellä laatikossa oikein oli?! Tieto järkytti meitä kaikkia, ja lähdimme etsimään pientä tyttöä. Cellaran talolle päästyämme paikka oli aivan erilainen. Pölyä kaikkialla, kuivaa leipää, seinävaatteet rikkinäisiä. Yhtäkkiä tunsin myös mahani tyhjäksi, vaikka olin päivällä syönyt. Mitä tapahtuu!
Tyttö istui siellä, sanoi että Cellara lähti asioille. Minkälaisia asioita kuolleella oikein on? Oli jo keskiyö, joten päätimme yöpyä hänen talossaan. Muut saivat nukuttua helposti, mutta minä tietenkin heräilin painajaisiin, herättäen varmasti muutkin. Aamulla olin märkä hiestä. Karamaz näytti huolehtivan omasta mukavuudestaan, poistamalla jollain kummallisella magialla hajun minusta. Haju ehkä hävisi, mutta tunsin Gaedrenin veren hajun yhä sieraimissani.
Aamulla muut jäsenet lähtivät käymään kodeissaan. Koti, puhtaat vaatteet, täysi maha, rakastava ympäristö....minä en sitä ansaitse. Ennen kuin he lähtivät, he löysivät ulko-oven luota jonkun maassa makaavan miehen. Hän ei ollut kuollut, vaan karmeassa kännissä. Seurueen henkilöt tunnistivat hänet joksikin vartijakapteeniksi. Muut lähti, ja Therou, kaupunginvartija jäi huolehtimaan hänestä. Sain luvan jäädä heidän seurakseen, vaikka uskon että Therou ei minusta kauheasti välitäkkään. Yritin olla avuksi, kannoin vettä sisälle ja kapteeni päätyikin kaatamaan sen itsensä päälle. Hänestä ei ollut paljon apua, taisi olla enemmän sekaisin kuin minä.Therou aloitti ruokailemaan ja tarjosi minullekkin. Ehkä hän ei ihan kokonaan vihaakaan minua.
Muut tyypit saapuivat paikalle, kertoen kaupungin tilasta. Ruumiita siellä täällä, hajonneita ikkunoita ja tämä Shelynin temppeliritari oli saanut ilmeisesti epätoivotun halauksen joltain hullulta mieheltä. Hallussamme oli vielä kuningattaren esine, joka haluttiin palauttaa. Siitä on kuulemma luvassa palkkio, joka lämmittäisi kyllä sydäntä. Voisin maksaa velat, ja lopuilla laittaa pääni sekaisin. Saisin ehkä unta vihdoinkin.
Matkalla linnaan näimme hornanritarin taistelemassa viemäriolentoa vastaan. Hän pyysi apuamme, ja jouduimme taisteluun. Olento oli suoraan kuin painajaisistani, ja äskettäin löytämistäni magian taidoista ei ollut siihen mitään hyötyä. Muut onneksi osasivat tapella ja olento kaatui maahan. Tiesin kyllä päreikön kamalista otuksista, mutta tämä oli aivan kauheaa.
Linnalla oli kauhea jono. Kaikki halusivat päästä tapaamaan kuningatarta, ja joutuisimme ilmeisesti odottamaan pitkään. Tosin, sitten joku vartija otti meidät sivuun, ja kerroimme kuningattaren esineestä. Ilmeisesti pääsisimme tapaamaan kuningattaren henkilökohtaisesti. Minä, rääsyläinen ja resupekka, tapaamaan kuningatarta, tässä kunnossa..
Karamaz koitti epätoivoisesti tehdä minusta siistimmän, leikaten tukkaani ja partaani, siinä sen suuremmin onnistumatta. Voisin vain jäädä ulos odottamaan, mitä minä siellä oikein kaikkine tärinöineni tekisin...mutta se ei näyttänyt olevan mahdollista. Olen vain hiljaa, katson maahan ja toivon ettei minua tunnisteta.
Pitkän matkan jälkeen saavuimme kuningattaren eteen. En ollut kertonut sukunimeäni kenellekkään, mutta jotenkin kuningattaren vartija tunnisti minut. Salaisuuteni paljastui kaikille, ja häpeäni on entistä suurempaa. Kuningatar antoi ison kasan kultaa meille ja pyysi että jatkaisimme Korvosan palvelemista. Tunsin pienen kunnianhimon sydämessäni, voisin tässäkin tilassa olla jollekin hyödyksi. Jos nuo muut siis huolivat edes apuani, enhän minä juuri mitään osaa tehdä, herätän kaikki yöllä ja kaipaan huumetta sisääni.
Ilmeisesti joku kapinallisvartija pitää ottaa kiinni, mutta ei tappaa. En ole tapellut ennen eilistä, ja nyt pitäisi ottaa vartija kiinni. Mitä minä oikein teen? Palkkiota ei ole vielä jaettu, mutta kun se jaetaan niin koitan hiippailla vanhaan Korvosaan, kerrankin rahoissani.. Mutta tykkäisikö kuningatar siitä? Miksi olen muuttunut tämmöiseksi?
Erastuksen 28-29. päivä, 4708 AR.
No niin, nyt teillä on sitten aikaa ja rahaa. -Muser
Tämän ja viime session yhteisnetto per turpa on 481,4 gp, plus kaikille paitsi Karamazille vielä 112,5 gp päälle kun Karamaz käyttää oman osuutensa ostaakseen succubuspatsaan. -NiTessine
"593,9 kultapalaa, sillähän saa vaikka minkälaisia mömmöjä", ajattelee Agares. En kyllä tiedä mitä ihmettä tuolla rahalla pitäisi vielä tässä vaiheessa tehdä, varsinkin kun hahmo käyttäisi ne ihan eri asioihin kuin pelaaja. Palautteena vielä kerran kiitokset porukalle ja GM:lle, oli mukava sessio täynnä roolipelaamista, ja se ainoa tappelukin oli mukavempi kun ei figushakkeiltu. Mitenkäs myö muuten tehdään näiden peliraporttien kanssa? Mie meinasin kirjoittaa Agaresin horinoita tältäkin kerralta, mutta ne on aika subjektiivisia hölinöitä. -Atteisti
Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped
