Toiminnot
Sivusto
.Agareen päiväkirjasta
Lähdimme yöllä etsimään laivaproomua kohti rosvorantaa. Matkalla Zellaran karhipakka alkaa kolista Karamazin taskussa, ja sieltähän Zellara taas ilmestyi tekemään meille luennan. Luennan pääpiirteinä oli se että kenenkään ei pitäisi luottaa ja että aina pitää muistaa, että karkuun saa juosta. Hieman ahdistavia enteitä, kun luottamus muihin kuin ryhmäläisiini on jo valmiiksi hyvin pientä.
Kaikesta huolimatta proomu tuli laiturille. Saimme aikaisemmin kuulla, että proomu kuljettaa elintarvikkeita köyhille Arkonien maksamana, joten vilautin sormustani ja kymmentä kultapalaa proomun työntekijöille, jonka jälkeen pääsimme sen suurempia juttelematta kyytiin. Piilottelimme kuitenkin varmuuden vuoksi laatikoiden välissä, kun proomu kuljetti meidät Vanhaan Korvosaan. Lähdimme heti etsimään Vencarlon miekkakoulua, ja matkalla näimme pyjamissa paasaavan henkilön, ilmeisesti Olmerin kuuntelijoiden mukaan, joka kovaäänisesti puhui kauppasaarrosta ja siltojen rakentamisesta.
Miekkakoulun kohdalla olikin enää vain savuava rakennus. Aloimme miettiä seuraavaa askelta, kun yhtäkkiä ympärillämme oli selvästi Arkonan suvun vartiomiehiä. He kyselivät meidän toimistamme, ja väläytin jälleen kerran sormustani. Heidän asenteensa muuttui täysin ja he jopa osoittivat meidät Orsinin omalle kodille. Tältäkö sukuni maine ja valta tuntuikin, olin aivan kokonaan unohtanut. Se on tosin varmaa, että varmasti pian perääni tullaan kyselemään – joko Arkonien puolelta tai pahempaa, kun heiluttelen sormustani näin avoimesti. Ehkäpä minusta vielä saisi kelvollisen Arkonan?
Orsinin koti oli hyvässä kunnossa, ja jostain syystä ovi oli auki. Sisällä oli hiljaista, takassa paloi tuli, mutta Vencarloa ei näkynyt. Yläkerrassa etsiessämme tapahtui jotain kummallista. Theroun eteen hyppäsi jonkinlainen punaiseen nahkaan pukeutunut kummallisella kypärällä oleva ihminen. Hän heitti polttopullon takkaan ja yhtäkkiä koko kerros alkoi palaa. Aloitimme taistelemaan tätä kummallista vastustajaa vastaan, kun alakerrasta tuli toinen mokoma taistelemaan. Tuli levisi ja levisi, ja emme pystyneet taistelemaan sitä vastaan. Onneksi sen sijaan näitä punasirkkoja – Karamaz tunnisti heidät salamurhaajakulttilaisiksi – vastaan onnistuimme taistelemaan. Käytimme taikoja, terästä, metallia, nuolia, pommeja ja alkemisia aineita ja näin nämä kammottavuudet kuolivat – eivät tosin jättäneet kehoja, vaan hävisivät kuollessaan punaiseksi savuksi. Savua oli myös koko rakennus täynnä. Gruul ja Therou etsivät vielä varmuuden vuoksi Orsinia, mutta häntä ei löytynyt – tosin salaoven takaa he löysivät kummallisen arkun, joka saatiin pelastettua pois liekehtivästä talosta. Ikävä kyllä kaikki muu meni tuhkana tuuleen. Toivottavasti Vencarlo ei pahastu.
Menimme takaisin sinne kammottavaan leluntekijän mökkiin tutkimaan löytämiämme tavaroita ja miettimään pelisuunnitelmaa. Yhtäkkiä aloimme kuulla huhuilua kadulta, kun nuorehko poika halusi hutella meille. Hän paljastui Vencarlon oppilaaksi, joka osasi valoittaa meille tapahtumia. Ilmeisesti Vencarlo oli taistellut akatemiassaan näitä punasirkkoja vastaan ja pelastanut Aminin tällä tavalla. Ja ilmeisesti Vencarlon nykyisestä olinpaikasta tietäisi taitelija Salvator Kirku, jonkinsortin makaaberin taiteentekijä.
Vencarlon tavaroista löytyi paljon mustia vaatteita, hyvälaatuisia maagisia aseita ja varusteita, kaikki merkittynä tälle mystiselle Black Jackille. Täytyy sanoa, että tämä paljastus onnistui yllättämään minut, vaikka ilmeisesti vihjeet olivat silmieni edessä koko ajan. Päätimme ottaa joitain hänen tavaroitaan käyttöön, mutta emme myy mitään – pitäähän Korvosan todellisen sankarin päästä takaisin työhön.
Lähdimme etsimään Salvator Kirkua Vanhasta Korvosasta, ja löydämme pienen yksikerroksisen rakennuksen, jonka sisältö oli hyvin yllättävää – eikä vain tavaransa puolesta. Menimme ikkunan kautta huoneeseen sisälle, huoneeseen joka oli täynnä erilaisia ja erivärisiä sieniä. Sienet olivat kuitenkin vaarattomia, vaikka taisimme kaikki olla vähän vainoharhaisia niistä. Seuraavassa huoneessa oli pääkallolyhtyjä, ja kerrassaan mielenkiintoinen henkilö. Hänellä oli kaulassaan Zon-Kuthonin amuletti, käsissään piikkiketju, mutta hän ei hyökännyt kimppuumme. Hän oli oikean innokas puhumaan ja oli tyytyväinen ettemme alkaneet tapella. Hän oli ilmeisesti myös etsimässä Salvatoria, haluaa saada lisää tietoa hänen kummallisesta taiteestaan. Hän tarjosi meille apuaan, ja päätimme ottaa sen vastaan – tosin osa meistä taisi purra hammasta avun vastaanottaessaan. Itse suhtauduin tähän naiseen suurella mielenkiinnolla, sillä kun hän kertoi uskonnostaan ja elämästään hän tuntui olevan täynnä energiaa ja iloa, vaikka palvookin kidutuksen jumalaa. Päädyimme juttelemaan hänen kanssaan uskonnoista ja koin keskustelun hyvin valaisevaksi. Zon-Kuthon on hyvin usein, ellei aina, pannassa kaikkialla ja kukaan ei puhu hänestä, mutta Laorin näkemykset olivat mielestäni hyvin mielenkiintoisia. Hän suhtautuu hyvin paljon löysemmin uskonnolliseen dogmaansa ja ei ollut tyrkyttämässä uskontoaan kenellekkään meistä. Arethilla oli selvästi vaikeaa Shelyniittinä, mutta hänkin pystyi juttelemaan Laorin kanssa sivistyneesti, vaikka moni olisi napannut hänen kurkustaan välittömästi kiinni.
Laori kertoi että oli löytänyt talosta Korvosan Linnan senesalkin hihan palasen ja että Salvator on tämän Vanhan Korvosan uuden ”keisarin” vankina. Hän on ilmeisesti jonkinsortin rupusakkia, joka on onnistunut nappaamaan itselleen paljon kannattajia ja ilmeisesti pitää ihmisten tappamisesta huvinkin vuoksi. Kuulostaa kertakaikkiaan ällöttävältä kaverilta, mutta emme me kuusi yksinään hullua ”monarkkia” tule voittamaan. Joten päädyimme tämän ”keisarin” juttusille.
Aseemme riisuttiin, ja näimme matkalla kuolleita ruumiita lävistettyinä keihäisiin, hirtettyinä ja paljon muuta. Näimme myös giljotiinin, joka on kuulemma Keisarin ahkerassa käytössä – suoraan kuulemma Galtista tuotu. Giljotiinin vierellä oli teloittaja, gnome jolla ei näyttänyt olevan kieltä ollenkaan. Keisari itse on pukeutunut selvästi halpaan teatterirekvisiittaan, ja ei tietenkään päästä meitä edes juttelemaan Salvatorin kanssa – joka on nykyään keisarin ”hovitaiteilija” – ennen kuin viihdytämme häntä pelaamalla hänen suosikkilajiaan – verisikaa..
Lamashanin 24. päivä 4708 AR.
Dis I liked. Ens kerralla jää sitten jännittäväksi että tuleeko Korvosankareista sikasylttyä vai päästäänkö kaiseriksi keisarin paikalle. Hyvä sessio ja mieleenpainuvat änppärit, jee!
Areth lainaa tosiaan rapieria ja vyötä siihen saakka että omistaja tahtoo ne takas.
Olipa hyvä sessio, <3 Laori. Agares otti toisen noista +1 cloakeista.
Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped
