Arodus 7-9

Aikaisin aamulla lähdimme matkaan; Minä, Ametrine, Arhys, Gelik ja Sasha suuntasimme kohti hiekkarantaa jotka pitkin lähtisimme kulkemaan kohti saaren eteläkärkeä. Löysimme rannalta toisen laivan hylyn- tällä kertaa onni osui kohdallemme. Kyseessä oli Suolavetten Demoni, Jaskin etsimä laiva. Sieltä löysimme lokikirjan ja arkun jonka sisällä oli medaljonki ja rahapussi. Lokikirjasta löysin sen mitä Jask oli sanonut: totuuden tämän tarinalle. Medaljongin sisältä löytyi kuva hopeahapsisesta haltianeidosta ja nimi Aeshamare. Yhdennäköisyys Ametrinen kanssa oli huomattava. Otin korun itselleni- päätös jota tulin sekä katumaan että iloitsemaan että tein sen.

Teimme leirin illalla metsänrajaan, ja aloimme valmistautua yöpuulle Gelikin luennoidessa meille Mwangin natiivien kulttuurieroista. En ikinä tule unohtamaan sen illan tapahtumia. Vihreä hohka nousi mereltä, ja karmiva ääni kaikui aaltojen mukana, valittaen ja pyytäen saada nähdä rakkaansa. Kelmeä ja läpikuultava hahmo, haalea kuin meri ja sen kasvot olivat kuoleman raastamat. Olento ilmestyi hetkessä leirimme keskelle, pyytäen Aeshamaraa ja katsoen Ametrinea suoraan silmiin, kurottaen kuvottavia raajojaan haltiaa kohti. Ametrine perääntyi, ja kun aaveen käsi koski hänen käteensä, muuttui kaipaus ja suru olennon äänessä vihaksi ja raivoksi, ja olento iski Ametrinen maahan kuolettavalla koukullaan. Yritimme vuorostamme iskeä kalmanaavetta maahan, muttayhtä hyvin olisimme voineet taistella pilviä vastaan. Onneksi tajusin että amuletin täytyi kuulua olennolle jonka oli oltava laivan kapteeni Kimkarian. Heitin amuletin meren rantaan, ja aave lähti sen perään. Vetäydyimme metsään, ja käskin Sashaa etsimään karkuun luikkineen Gelikin. Jaskilta saaduilla parannusuutteilla saimme Ametrinen takaisin hereille ja myöhemmin Arhys ja Sasha kävivät huijaamassa aaveen kauas leiristä, ja näin saimme yöpyä rauhassa, joskin epäilen että kukaan ei nukkunut hyvin sinä yönä.

Aamulla siirsimme kurssimme kohti viidakkoa, ja tämän teki meille kovin helpoksi valmiiksi olemassa oleva polku- varma merkki jonkinnäköisestä sivistyksestä. Samalla näimme Ishiroun kartalle merkityn punaisen kalliomäen, mutta päätimme jättää aarteen etsimisen seuraavan reissun huoleksi. Toinen merkki sivistyksestä oli ansa, johonka Arhys käveli kunniakkaasti. Pian saavuimme jonkinnäköiseen hökkelikylään, joka kuitenkin oli täysin hylätty ja lähes raunioina. Löysimme yhden talon seinältä verisen pentagrammin, joka oli koristeltu hampailla. Jätimme kylän taaksemme, mutta mieltäni vaivaa yhä kylän menneisyys. Jatkoimme matkaamme kohti pohjoista, ja toinen köysiansa nappasi Gelikin. En voi kuin hymyillä muistellessani pienen maahisen roikkumassa köyden jatkona. Löysimme vielä toisenkin hylätyn kylän, mutta se ei ollut täysin tyhjä. Sen keskeltä löysimme kuvottavan olennon, jonkinlaisen kävelevän ruumiin ja kasvirihmaston yhdistelmän joka kävi kimppuumme luonnotton hiljaisuus katseessaan. Hirviö löi minut maahan, häpeäkseni. Myöhemmin minut herätettiin, ja köynnöszombie oltiin hakattu maahan. Olento oli kuulemma jonkin kasvin symbioottinen olento, ja emäolento ei voi olla kaukana. Teimme leirin lähemmäksi rantaa, ja Arhys kävi varmistamassa kasvin sijainnin ja katsoi ettei lisää köynnöszombeja ole lähistöllä.

Loppumatka rantaa pitkin kohti leiriämme kului rauhassa. Näimme joitain jättiläsirapuja ja lisää lentoliskoja, ja Sasha alkoi taas jankkaamaan kirotuista elikoista. Sateen saattelemana saavuimme leiriin, ja päätin hoitaa Sashan ongelman lopullisesti. Gelik kertoi osaavansa muuttaa jonkun loitsulla näkymättömäksi, ja sen avulla neuvoin Sashaa mitenkä hän voi hakea munan itsellensä. Tämä onnistui, ja se lopetti Sashan jankkaamisen. Illalla Sasha kertoi menneísyydestään Sirkkamurhaaja-matriarkan tyttärenä joka jätti alan taaksensa. Annoin Suolavetten Demonilta löytämäni tiedot Jaskille, ja mies oli kiitollisuudenvelassa. Aloimme illasta suunnitella uutta matkaa, tällä kertaa Ishiroun ja Jaskin kanssa, tällä kertaa tarkoituksena olisi löytää Ishiroun aarre ja varmistaa muiden ihmisten olemassaolo saarella. Tutkimusretkemme haasteista huolimatta olen tyytyväinen. Olen taannut koko selviytyjäkunnalle ja he arvostavat minua. Kun pääsemme pois tältä Asmodeuksen kiroamalta saarelta, ovat kokemukseni varmasti vahvistaneet minua tulevaa varten.