Yhdeksän moukkaa

Prologi

Autettuaan Henkien metsän kameja Kuihtuneiden Kukkien Pagodan tilanteen kanssa karavaani ja seikkailijat suuntaavat kohti Minkaita. Tie Metsän halki on pitkä mutta ilman isoja vaaroja, sillä metsänväki on kiitollinen karavaanille ja ehkä myös kamien antamalla siunauksella on jotain tekemistä tämän rauhallisuuden kanssa. Halla keskittyy matkalla samoiluun, Nazrak ja Titos treenaamiseen. Titos pääsee myös treenaamaan Ameikon kanssa. Kuun vaihteessa karavaani jättää Henkien Metsän taakse ja heidän edessään avautuu Minkain laajat tasangot.

Osogenin ruohomaat

Seikkailijat ovat vihdoin saapuneet kohteeseensa, Minkaihin. Matka, joka aloitettiin 24. Arodusta vuonna 4711 (Absalomin Laskua) on saavuttanut taas yhden etappinsa, yhden viimeisistä. Kuitenkin nyt seikkailijoille herää kysymys, mikä on seuraava siirto? Myaro osaa kertoa, että lähimpään kunnolliseen kaupunkiin on satojen mailien matka vihamielisellä seudulla. Etäisyydet ja vihamielisyys eivät ole tuntematon asia karavaanille mutta nyt olisi tarvetta tiedolle ja suunnittelulle ennen isojen virheiden tekemistä.

Miyaro kertoo seikkailijoille yhdeksän moukan leiristä. Yhdeksän moukkaa ovat ryhmä ronineita, isännättömiä samuraita, jotka pitävä leiriä Osogenin ruohomailla, he ovat lähempänä kuin yksikään kaupunki ja he ovat ronineita, koska vastustavat Jadevaltiasta. Jadevaltiasta vastustavien soturien leiri kuulostaa hyvältä, karavaani ottaa suunnan kohti leiriä.

Matka leiriin on kuitenkin pitkä ja karavaani saa jo jonkinlaista käsitystä Minkaista matkan aikana. Köyhän oloiset maanviljelijät ovat ilolla jakamassa omastaan kulkijoille, välillä karavaanin väki joutuu jopa kieltäytymään tarjotusta ruuasta. Riisi, tuo kummallinen valkoinen höttö jota jo Ordo-Aganhaissa tarjoiltiin, on yleisin ruoka-aine näillä main. Maanviljelijä taustaiset Titos ja Nazrak ovat kummissaan siitä miten riisiä viljellään, pelloillahan on aivan liikaa vettä! Matkalaiset, joita karavaani kohtaa, ovat iloissaan viihdykkeistä joita karavaani voi heille tarjota. Hallan ja erityisen Ameikon laulun ja soiton jälkeen kysellään ovatko he kenties geishoja. Samoin minkailaisten elämänasenne on mielenkiintoa herättävä: peltojen poikki marssinut, juopuneen supikoiran näköinen olento ei herättänyt ihmisissä kauhua ja pelkoa vaan nämä tervehtivät olentoa ja jatkoivat töitänsä kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Palaveri ja Sankarien Kuningas

Titos ottaa seikkailija toverinsa eräänä iltana nuotion ääreen pohtiakseen heidän kanssaan tulevaa. Matka on saavuttanut tavoitteensa, osittain ja jos vaarat ovat ennen olleet koko karavaania koskevia, nyt vaarat uhkaavat eniten Ameikoa. Titos haluaa nähdä yhteistyötä kahdelta toveriltaan ja erityisesti Nazrakia muistuttaa, ettei vihollisia sovi tappaa ennen kuulustelua. Hän muistuttaa Hallaa siitä, että skaldin kuulustelumetodit ovat kohtuulliset mutta Titoksen omia metodeja ei voi käyttää jos Halla käyttää omiaan ensin. Nazrak taas pyytää kahta toveriaan olemaan ottamatta turhia riskejä, olemaan etsimättä vaaraa. Seikkailijat sopivat nämä yhteiset pelisäännöt, kaikki on Ameikon parhaaksi. Titos vielä erityisesti muistuttaa, että onit ovat muodonmuuttajia, joten melkein kuka tahansa voi olla Viiden Myrskyn agentti. Kumpa heillä olisi keino havaita oneja..

Matkan viimeisinä päivänä karavaani törmää vanhaan, kaapuihin pukeutuneeseen mieheen. Mies pysäyttää karavaanin ja seikkailijat jutustelevat vanhuksen kanssa, joka kertoo olevansa Sankarien Kuningas. Hän haluaa tietää onko karavaanissa sankareita, jotka haluaisivat mestarin oppiin. Sankaruus kiinnostaa monia mutta oppilaaksi lähtö tietäisi nykyisen tehtävän hylkäämistä. Karavaanin kyydissä oelvat vapautetut vangit varoittavat seikkailijoita, Sankareiden Kuningas tunnetaan myös nimellä Palava Pilvi Paholainen, joka hallitsee iskutekniikan, jolla hän voi pakottaa sankareita oppilaikseen. Seikkailijat kieltäytyvät kohteliaasti ja ovat valmiita puolustamaan toisiaan jos mies alkaa käydä uhkaavaksi. Näin ei kuitenkaan käy vaan kehoittaa kiinnostuneita saapumaan Quainiin, Sankarien Maahan, kun heidän muut velvollisuudet sen sallivat. Tämän jälkeen vanhus loitsii itselleen tulisen pilven, jonka kyyditsemänä hän jatkaa matkaansa.

Habesuta Hatsue ja Hirabashi Jiro

Lopulta, Desnun viimeisinä päivinä, karavaani saapuu yhdeksän moukan leiriin. Ensimmäisenä he näkevät moukkien leirin puiset rakennukset, leiri on siis suhteellisen pysyvä. Laajan mäen päälle rakennetussa leirissä on vilinää, seikkailijat näkevät nuoria miehiä harjoittelemassa jousiammuntaa. Heidän harjoitteluaan valvonut, kaapuihin ja riisihattuun pukeutunut nainen, jolla on väsyneet silmät. Naisen nimi on Habesuta Hatsue, Sankyodai vuorten soturimunkki. Karavaani pyytää lupaa jäädä yöksi moukkien leiriin, sillä heillä on yhteisiä vihollisia. Hatsue on hieman ihmeissään mutta johdattaa vieraista Ameikon, Titoksen, Hallan ja Nazrakin majaansa puhumaan hieman rauhallisemmassa ympäristössä, karavaani alkaa purkaa itseään leirin liepeille.

Hatsue tarjoilee vierailleen teetä, juttelee niitä näitä ja lopulta innostuu selittämään shogin saloja heille. Nazrak kiinnostuu pelistä ja Hatsue alkaa opettamaan vierastaan pelaamaan. Muut ovat hieman kummissaan, tässäkö on yhdeksän moukan johtaja? Ajatus katoaa nopeasti kun sisään marssii pitkä, päälaelta lähtevää hiustupsua lukuunottamatta kalju mies raskaassa panssarissa. Hän kiinnittää katseensa ensimmäisenä Hatsueen joka ei ole edes huomannut häntä. Kuitenkin pian selviää, että Hatsue on miehen luutnantti ja ilmeisesti melkoisen kehno "lähetti". Mies esittelee itsensä Hirabashi Jiroksi, yhdeksän moukan komentajaksi ja roniniksi. Jiro on oppinut mies, tietäen Maailmankruunusta, Aganhein reitistä ja hieman jopa Avistaniasta. Ehkä isoin oppineisuuden merkki on kuitenkin se, että Jiro osaa puhua taldania, Avistanian yleiskieltä.

Tästä alkaa lähes koko iltapäivän vievät keskustelut Jiron, Hatsuen ja seikkailijoiden välillä. Yhteistä luottamusta ja mahdollisuuksia yhteistyölle etsitään monien vaiheiden kautta. Jiro ja Hatsue testaavat seikkailijoita arvoituksella, johon kuitenkaan seikkailijat eivät saa yhteinäistä vastausta aikaiseksi, Hallan ja Nazrakin näkemykset arvoituksen ratkaisusta eroavat liiaksi toisistaan. Hatsue kertoo lopulta seikkailijoille, että arvoitus kuvaa myös Minkain tilannetta: Jadevaltias riistää maata ja viattomat saavat kärsiä. Sen vuoksi, Jiro ja monet muut ovat joutuneet jättämään tehtävänsä ja valinneet roninin tien.

Lopulta keskustelu etenee siihen pisteeseen, että Titos menettää malttinsa. Hän tietää, että heillä on mahdollisuus todistaa olevansa Jadevaltiasta vastaan, sillä heillä on mukanaan se mitä Jadevaltias ja Viiden Myrskyn onit eniten pelkäävät: oikeutettu hallitsija. Titos ei haluaisi paljastaa tätä mutta Jiro on järkkymätön. Ameiko nousee ylös tuoliltaan ja kertoo olevansa Amatatsu Ameiko, Minkain keisarinna ja Amatatsu suvun viimeinen vesa. Jiro ja Hatsue ovat lähinnä huvittuneita mikä nostaa Titoksen kierroksia entisestään. Hän kertoo todisteesta, jonka näyttäminen merkitsee todellista luottamusta mutta myös vaaraa kaikille leirissä oleville. Jiro kertoo olevansa valmis taisteluun, jos sellainen heillä on edessään. Suojauslaatikko haetaan karavaanista ja Amatatsu sinettiä näytetään Jirolle.

Edes sinetti ei vakuuta Jiroa täysin Ameikon oikeudesta valtaistuimeen mutta hän tietää mikä saa hänet vakuuttuneeksi. Lähellä moukkien leiriä, hieman yli päivän matkan päässä, sijaitsee Jiron suvun hylätty linna jota nykyään asuttavat rosvot, jotka terrorisoivat Osogenin ruohomaita. Linnaa vastaan hyökkääminen vaarantaisi alueen maanviljelijät, sillä liikkuva rosvojoukko kostaisi heti hyökkäyksen. Nyt heillä on kuitenkin mahdollisuus iskeä molempia joukkoja vastaan yhtä aikaa: kiitos karavaanin saapumisen. Linnassa on myös holvi, jonka saa auki vain Minkain hallitsija suvun jäsen, joten holvin avaaminen on merkki siitä, että Ameiko on se mitä sanoo olevansa. Jiron suvun perintömiekka on tässä holvissa, joten sen tuominen Jirolle on varma merkki siitä, että holvi on avattu.

Epilogi: kaksintaistelu

Illasta karavaanissa ollaan mietteliäällä tuulella. Seuraavana aamuna seikkailijat lähtevät kohti Seinaru Heikiko-linnaa yhdessä Ameikon kanssa. Yhdeksän moukkaa lähtevät etsimään liikkuvaa rosvojoukkoa. Muu karavaani ilmoittautui auttamaan moukkia, sillä Titoksen pelko onien saapumisesta leiriin kaikkien muiden ollessa poissa on todellinen. Sinetti oli vain hetken poissa laatikosta mutta sekin saattoi olla hetki liikaa.

Titos haastaa Habesuta Hatsuen kaksintaisteluun kertoen, että se on toveruuden ja liittolaisuuden merkki. Hatsue on innoissaan ja myöhemmin illasta taistelijat kohtaavat. Aiemmin sovitun mukaisesti molemmat käyttävät vain omia taitojaan, muiden apu ei ole sallittua. Titoksen hämmästykseksi Hatsue kutsuu itselleen hevosen ja taistelee hevosen selästä. (Että tällainen soturimunkki, ajattelee Titos) Taistelun alku ei tarjoa yllätyksiä kuin Hatsuelle, hänen pitkän ulottuvuuden aseensa ei osu Titokseen kertaakaan nuorukaisen väistellessä tuttuun tyyliinsä.

Hatsue laskeutuu ratsun selästä, koska ratsastaminen ei näytä tuovan hänelle ratkaisevaa etua. Hän aloittaa hurjan iskusarjan aseellaan, Titos väistelee nämä kuintenkin tyylikkäästi. Titos joutuu vielä toisen iskusarjan kohteeksi ennen kuin onnistuu iskussaan Hatsueta kylkeen. Kaksintaistelu on ohitse ja Hatsue on tyytyväinen, he ovat saamassa vahvoja liittolaisia.