Drizzt Do'Urden

• Aamu koittaa tukkileirin ylle, ja monet ovat varhain hereillä. Sinami teki raunioituneen mökin tulipesän paikalle pienen alttarin jumalalleen, vannoen samalla valansa pyhänä ritarina. Pian matka jatkui takaisin kohti Phandalinia. Heidät kuitenkin yllätettiin maantierosvojen toimesta, mutta vaikka aluksi tilanne oli heitä vastaan, käänsivät seikkailijat tilanteen pian toisinpäin ja vain yksi konnista pääsi karkuun Roudan nuolia ja Alexandran loitsuja. Oscar ja Sinami olivat hieman huolissaan toveriensa verenhimoisuudesta, mutta tästä huolimatta ruumiit erotettiin tavaroistaan ja matka jatkui. Yöllä kuitenkin he kohtasivat toisenlaisen vieraan; eksyneen drowhaltian, joka halusi kuivatella sukkiaan heidän iltanuotiollaan. Samooja esitteli itsensä Drizzt Do'Urdeniksi, ja hän kertoi Haukan metsästysmajasta jonne hän itse oli matkalla, sekä vinkkejään valkoisten lohikäärmeiden varalle.
• Seuraavana päivänä he saapuivat takaisin Phandaliniin, joka seisoi yhä jaloillaan kaikkien onneksi. Illalla olivat kaupat jo sulkeneet ovensa, joten voitonsaalita ei päästy myymään vielä. Majatalossa he tapasivat uudestaan Linene Harmaatuulen, joka kertoi vieneensä heidän ehdotuksensa kauppasuhteiden luomisesta örkkien kanssa eteenpäin, ja Leijonakilven kauppakonsernin edustaja on matkalla Phandaliniin. Alexandra jatkoi myös omaa ehdotustaan suhteiden luomisen suhteen eteenpäin Linenen kanssa, ja mukavan juttutuokion, kauniiden kukkien ja vähemmän sopivan musiikin rohkaisemina Alexandra ja Linene läksivät majatalosta yhdessä. Yöllä Routa näki painajaista, jossa hän näki sukunsa nimen, Yönpimin, hautakivessä, joka seisoi toismaallisella hautausmaalla.
• Aamulla kaikki tapasivat toisensa Linenen kaupalla, jonka varastojen tyhjentämistä jatkettiin antaumuksella. Jokainen sankareista osti itselleen ratsun, jotka otettiin heti hyvään käyttöön matkalla kohti Kalparannikkoa, jossa Lady Olynderin mukaan sijaitsee majakka, jonka kuolonvalo houkuttelee laivoja karille (ja joiden aarteet siis lepäävät majakan vesistössä). Matka Kalparannikolle sujuu nopeasti kiitos ratsujen, ja heidän saapuessaan Miekkojen Meren rannoille, on pieni myrsky noussut. Hieman rannikosta ulapalla seisoo suuri luoto, josa törröttää majakka, jonka kelmeän vihreä valo sykkii pulssin omaisesti. Kapea pengertie yhdistää rannan majakkaan, ja tällä pengertiellä he kohtaavat ravun. Rapu, nimeltään Carl, tervehtii heitä iloisesti ja kertoo majakasta sen minkä tietää; harpyijoita, vedessä nälkäisiä haikaloja ja paha ruhtinas hallitsee täällä. Hän pyytää seikkailijoita noutamaan valtiattarensa Miraalin pyhä simpukankuoren majakan valtiaalta, jotta hän saisi rauhan. Vastineeksi Carl voi hakea merestä heille aarteita ilman, että haikalojen kanssa täytyisi alkaa painia. Pengertiellä he kohtaavat myös Miraalin, nyt banshee- epäkuollut, joka nimeää majakan valtiaan Moeskoksi.
• Majakkaan tunkeudutaan sisään, ja ei ole suuri yllätys kenenkä tekosia tämä paikka on; erään kammion seinät on koristeltu seinämaalauksilla, jotka esittävät myrskynjumala Talosta, ja huoneessa on myös jumalan alttari. Tämän huoneen takaa löytyy Carlin mainitsemat harpyijat, joiden laulu kaappaa kaikki muut paitsi Roudan valtaansa. Routa koittaa hyökätä yksin laululintujen kimppuun, ja hänen uljas suunnitelmansa nopeasta shokkiterapiasta Oscarin herättämiseksi (aka "puukotan sitä") ei tuota haluttua tulosta. Alexandra saa itsensä herätettyä lumolaulusta, ja pian myös Oscar on vapaa. Sinami napsahtaa takaisin järkiinsä juuri kun hän on astumassa laulun houkuttelemana kaiteelta alas meren kuohuihin. Tämän jälkeen ei kestä kauaa, ennen kuin viimeinenkin harpyijoista on tuhottu vasaroiden, puukkojen ja Alexandran loitsujen ansiosta.

Taistelu vaati kuitenkin veronsa, ja nelikko päättää ottaa lepoa ennen kuin jatkavat kohti majakan valoa, jonka synkeässä valossa kuuluu hienoinen sydämen lyöntien ääni...