Nanny Pupu

Tulivalta-kuun 11. päivä, Ote Yadis Arrakiksen päiväkirjasta

Perustimme suuren leirin jossa saimme mahdollisuuden levätä hieman edellistne päivien koettelemusten jälkeen. Koitin jutella Artukselle tämän sormuksesta ja siitä mitä sillä voi tehdä. Kehoitin häntä pitämään sitä salassa ja piilossa enemmän, ja hän oletti selkeästi että minä olisin sen perässä tai että en luota häneen. Hyvä oletus.

Huomenna saavumme M'Balan raunioille, joissa saattaa joko olla tai ei olla mitään nähtävää.

Tulivalta- kuun 12. päivä, Ote Yadis Arrakiksen päiväkirjasta

Taas näitä päiviä, mistä kertominen tuntuu siltä että olisin vetänyt kaksi päivää putkeen laivakiljua ja matkamiehen tomua.

Aluksi, saavutimme M'Balan rauniot....jotka olivat järkyttävän suuren pöytävuoren huipulla. Sinne kiipeäminen oli helppoa, joskin raskasta. Sen huipulla meitä odotti rauniot, totaalisen tuhoutuneen kaupungin ranka, jossa kuolleiden luut kalpenivat tuulessa. Yksi talo oli pystyssä, ja sen asukki oli vanha muori nimeltä Nanny Pupu. Nanny kertoi että M'Balan asukkaat "joutuivat viidakon nielaisemiksi", ja hän asui huipulla yksin....LENTÄVIEN APINOIDENSA KANSSA.

 L E N T Ä V I Ä   A P I N O I T A. 

Nanny lupasi meille suojapaikan M'Balan huipulta, jos auttaisimme häntä häätämään huippua asuttavan pterakansan heimon tiehensä. Pterakansa, muistattehan, ne mitä vastaan taistelimme kuukausia sitten? Helppo nakki. No ei. Pterakansaa oli luolassa vaikka kuinka ja kamalasti, he eivät totelleet järkipuhetta ja kaikki Lieraa lukuun ottamatta menivät tiskiin tappelun aikana. Ei meidän hienoimpia hetkiämme, mutta opimmepahan jotain?

Nanny Pupu oli kuitenkin kiitollinen, ja hän sanoi että yöpaikan lisäksi hän voi antaa lahjan; jos joku meistä kaatuu, hän voi herättää tämän henkiin?

Tulivalta- kuun 13. päivä, Ote Yadis Arrakiksen päiväkirjasta

Rin näki kaukaisuudessa viidakon yllä leijuvan vuoren. Ei lisättävää, se kuulostaa vain siistiltä.

Nanny Pupusta paljastui synkkiä piirteitä. Tämän "henkiinherätys" on luultavasti jonkinlaisen sielunryöväys- rituaalin lopputulos, ja hän palvoo luiden herraa, kuolemanjumala Myrkulia. Hän myös sanoi että Orolungaa vartioi "suomuinen hirviö" jonka kimaltelevat suomut tuotuna hänelle nettoisi toisen "henkiinherätyksen".

Minua kaduttaa se, että en tehnyt asialle mitään. Olisin voinut sulkea hänen operaationsa, polttaa hänen majansa Ilmaterin pyhässä nimessä ja lopettaa hänen pimeyden taikuutensa....mutta hän antoi meille sijan, ja auttoi meitä. Kuka minä olen tuomitsemaan häntä? Jätimme M'Balan taaksemme.

Tulivalta- kuun 14. päivä, Ote Yadis Arrakiksen päiväkirjasta

Taas uusi patsas jota koristi Ubtaon symboli. Tällä kertaa sitä käpälöi tosin Rin, ja pamaus lennätti meidät komeassa kaaressa ilmaan. Ääni houkutteli myös paikalle Peikon, jonka Alarakin loitsu (joka ei tuottanut happoa saatikka tulta) onnistui pysäyttämään hirmun parannuskyvyn. Hiisiä, peikkoja- mitä seuraavaksi? Jättejä? Örkkejä?

Kiitos ei örkkejä otan sanani takaisin

Tulivalta- kuun 18. päivä, Ote Yadis Arrakiksen päiväkirjasta

Saavuimme Orolungaan. Uskomattoman suuri zigguratti viidakon keskellä, mutta ilman että tämä olisi kasvanut sen yli. Sen tasoja ympäröi kolme muuria- ei kivimuuria, vaan taikuuden ja temppujen muuria- joiden yli piti päästä. "Onneksi" paikalla oli häiritsevän ystävällisiä chiwinga- riiviöitä, niitä samoja penteleitä jotka varastivat kolikkoni! Viidakon kukka, papukaijan sulka, nielaistu......käärme. Lopulta olimme huipulla, Orolungan oraakkelin edessä. Mystinen ilmapiiri täytti huoneen. Aika tuntui pysähtyvän, tai vastaavasti liikkuvan väärään suuntaan. Orolungan aurinko alkoi laskea, vaikka saavuimmekin paikalla aamusta. Oraakkeli, naga Saja N'Baza, ilmestyi meille ja pystyimme kysymään....kysymyksemme.

OMU sijaitsee Kadonneiden Kunnian Laakson ja Tulihuippujen välissä. Merkitsimme sen karttaamme.

Sielunsyöjän, joka on vastuussa kuolonkirouksesta, loi ACERERAK, jonka Alarak tiesi taruista ja saduista kuolemattomana, maailmojen välillä vaeltavana velhona. Hän koittaa luoda jotain sillä- jumalaa?

"9 Jumalaa voi tulla avuksemme", sitä en ihan tajunnut- ketkä yhdeksän? Ilmater, Torm, Tyr, Lathander, Mielikki, Tymora, Mystra, Selune, Kelemvor? Muuten meillä on kuulemma kaikki mitä tarvitsemme voittoon.

Azaka kysyi mistä hän löytää aineet lääkkeeseen tyttärensä vaivaan- en tiennyt että hänellä on tytär.

Artus ei kysynyt mitään sormuksestaan, vaan miten Mezron saisi nostettua takaisin loistoonsa. Vastaus oli sama kuin mitä Saja N'Baza pyysi meiltä- Raz-Nsin kuolema.

Minun oli pak-

Yadis katsoi kirjoituksiaan paperilla. Aurinko taittui Orolungan kulmikkaan monoliitin ylle, luoden geometrisiä varjoja viidakon kaaokseen. Yadis mietti Sajan vastausta hänen kysymykseensä. "Voit". Vastaus oli hyvä. Voin. Ei saa, vaan voin. Yadis ei tuntenut olevansa siellä vielä. Miten hän voisi olla? Mitä muka hän on tehnyt joka hyvittäisi kaiken sen?

Yadis laski kirjansa alas, ja nousi ylös, katsoen kohti Orolungaa. Hän sulki silmänsä, hengittäen syvään ja koittaen löytää sisäisen tasapainonsa, Ilmaterin armon. Sen sijana hän näki taas sen, minkä hän näkee ja tuntee aina, kun hän sulkee silmänsä: Luskanin mutaisen kadun hämärässä, veitsen kädessään ja kasvoillaan virtaavan veren kuumuuden sekoittuvan taivaalta satavan veden viileyteen.

"Ei vielä. Mutta voin."

Saja N'Baza, Orolungan Oraakkeli