Pullon Henki.

Raportti 12

Raportin kirjoittanut alihankkija Rasha, ei suvun nimeä.

Raportin vastaanottaja Adresteia, Hornakorppi, Ruhtinatar Zarielin 7. leegion 13. luutnantti. Epäolennaiset faktat poistettu.

• Withersin tapaaminen jätti kaikki epäilyn valtaan siitä, mitä ansojen arkkitehdille pitäisi tehdä. Konsensus oli lopulta se, että kalmon pitäisi kuolla. Potkaisin oven sisään Withersin huoneeseen, ja Darmstadt pamautti tulipallon huoneeseen. Withersin rakkaat paperit ja muistiinpanot käristyivät hetkessä, mutta kalmo itse ei tuntunut olevan kuin lähinnä hieman ärsyyntynyt tästä hyökkäyksestä. Withers pamautti meitä salamalla, jonka koitin kumota vastaloitsulla jonka se epäkuollut kusipää torjui omalla vastaloitsullaan ja tämän loitsun voima kaatoi Ladyn maahan. Kovin kauaa tätä pidempään ei Withers jaksanut olla mukana taistelussa, ja muutaman miekaniskun jälkeen se pelkuri kaukosiirsi itsensä karkuun. Valitettavasti hänen hautavartijansa eivät lähteneet mihinkään, ja yksi niistä mottasi minulta pään melkein ympäri. Darmstadt karkoitti toisen niistä hetkeksi pois tältä maailmantasolta, ja ja tämä antoi meille hieman hengähdysaikaa, ja lopulta molemmat golemit olivat tuhottuja. Keräsimme voimia Withersin huoneessa, josta löytyi loitsukirja, muistiinpanoja ja merkintöjä joita Lady piti tärkeänä sekä outo lumottu kivi, jonka päätin ottaa kantooni.
• Jatkoimme eteenpäin, ja törmäsimme outoon zombien kurkkimisreikään jonka takana näkyi kultaiset vaunut joissa oli arkku. Tapoimme zombit, mutta niihin kiinnitetty vinssisysteemi joka avasi oven tuohon huoneeseen vaati enemmän työtä, joten päätimme jättää sen hetkeksi rauhaan. Seuraavassa tunnelissa odotti jotain kovin outoa; vuohimies, ehkä kirottu ihminen, joka tunnistettiin Keltaisen Lipun retkikunnan jäseneksi. Tämän muistiinpanot puhuivat matkijoista, ansoista ja hautavartijoista, sekä tehtävän toivottomuudesta. Toisaalta hänellä oli kovin hieno sauva, jonka otimme mukaamme. Suurin mysteeri oli kuitenkin tuo käytävä; outo luuppikäytävä, jota kulkiessa päätyi samaan tilaan...mutta toisaalta ei samaan tilaan? Vuohimies oli poissa, käytävän päässä oleva kammio näytti erilaiselta ja törmäsimme myös Withersiin, mutta Withersiin joka ei tuntenut meitä ja näytti muutenkin erilaiselta. Darmstadt piti tätä illuusiona, Lady tasku-ulottuvuutena mutta minä olin varma että kyse oli aikamatkustuksesta! Withers jatkoi omaa ärsyttävyyttään, ja päätimme jättää hänet ja tämän oudon aikaloopin omaan rauhaansa...heti kun olin aluksi hieman kussut tämän muroihin.
• Tässä kerroksessa oli vielä yksi tunneli, jota päätimme tutkia. Samanlaisen demonioven luona oli pimeyden taika, jonka Darmstadt kumosi ja hän laski minut köydellä alas katsomaan lähemmin tätä. Lattia tässä huoneessa oli täynnä kuvioita laatoilla, sfinksit vartioivat sen kulmia ja kaiken keskellä oli kultainen vene jossa oli arkku. Heilautin itseni köydellä veneen päälle, mutta arkku ei auennut pelkällä väkivallalla. Empiiriset testit laattojen kanssa paljastivat sen, että väärälle laatalle astuminen laukaisi ansan jossa nälkäiset sirkkaparvet täyttivät huoneen. Koska minulla ei ollut vihjeitä huoneen arvoituksen ratkaisuun, poistuin paikalta ja palasimme takaisin vinssioven luoksen. Lady loitsi ulottuvuusoven ja vei itsensä ja Darmstadtin toiselle puolelle, ja seurasin heidän perässään. Yhdessä saimme avattua oven, ja Dagan pääsi myös mukaan tutkimaan huonetta. Sotavaunussa olevan arkun päällä oli eblis-lintu, ja sen vieressä oli kaksi sammiota täynnä luita. Lady arvasi tämän arvoituksen, ja pokkuroimalla oikeaan suuntaan saatiin arkku auki ilman yllätyksiä. Darmstadt koitti napata uuden kilven itselleen huoneesta, mutta kilpi oli riivattu ja puolusti omaa koskemattomuuttaan. Dagan poimi korun haudalta, ja eblis Papazotlin henki riivasi hänet. Yksi siunaus lisää!
• Dagan bongasi salaoven, jota aloimme kulkea. Täältä löytyi uusi tuttavuus; pienessä lasipullossa oli lampun henki, dao nimeltä Alva-jotain. Dao vaati että vapautamme hänet, mutta Lady teki maanhengen kanssa sopimuksen: hän auttaa meitä kolmasti, jonka jälkeen hän on vapaa lähtemään kunhan hän ei satuta meitä. Dao suostui, vapautimme hänet pullostaan ja matkamme jatkui uuden toverin kanssa. Löysimme huoneen, jonka Lady oli nähnyt aiemmin vesialtaan toisella puolella; pylväshuone, jonka keskellä oli suolasta tehty pentagrammi jonka keskellä oli arkku, jonka päällä oli pieniä grungi -figuureja. Kiertelimme ja kaartelimme tuota pentagrammia, koittaen miettiä mikä sen tarkoitus on. Dagan tajusi että huoneessa on joku. Puhuttelin näkymätöntä entiteettiä kehän sisällä, ja yllätyksekseni hän vastasi. Olento nimettiin "limboksi", koska hän oli jonkinlainen entropian olento tuonpuoleisesta. Limbo tuntui myötämieliseltä minua kohtaan, mutta ei muita tovereitani kohtaan. Pian kävi ilmi, että tämä johtui lumotusta kivestä jonka olin ottanu mukaani Withersin toimistosta. Ajattelimme että annamme kiven Ladylle, joka kävisi avaamassa arkun ja jättäisimme sitten Limbon ja huoneen rauhaan. Ladyn astuessa kehän sisälle Limbo kuitenkin vapautui, ja taistelu alkoi. Limbo paljastui slaadiksi, kaaoksen orjaksi, jonka tulipallo-loitsu kärvensi ikävästi meitä kunnes Lady tajusi kiven todellisen voiman: hän pystyi komentamaan slaadia sillä, ja niinpä hän käski olentoa vain seisomaan paikallaan. Tämä teki olennon päihittämisestä paljon helpompaa, ja pian hakkasimme tuon katalan kaaoksen konnan alkulimaksi josta se oli syntynytkin.

Lady vaikutti jotenkin harmistuneelta ja tunteikkaalta, mutta hän avasi grungi Nangnangin haudan, saaden tuon itsekkään olennon siunauksen itselleen.

Teidän tietäen, että mikä on annettu voidaan ottaa pois,

Rasha

Sielusaldo: 0 :(

Harmaa Slaad "Limbo"