Elena Pihlaja

Female Human
Hindrances: Anemic (minor), Loyal (minor), Overconfident (Major)
Rank: Novice Mk. III (15/20)

Strenght: d4
Smarts: d4 1 piste -> d6
Agility: d4 3 pistettä + 1 Adv -> d12
Spirit: d4
Vigor: d4 1 piste -> d6

Edges: Quick (human), Extraction (2 Hindrances)
Charisma: 0
Pace: 6” (+1d6” running)
Toughness: 2 (base) +3 (half d6) +2/+4 vs. bullets (armor) = 7 / 9 vs. bullets
Parry: 2+5 = 7

Skills:

• Driving (Agility) d4-2
• Fighting (Agility) 3 pistettä + 1/2 Adv -> d10
  • Attacks with non-bullet, non-explosive weapons, such as brass knuckles, throwing weapons, sledgehammers, cattle prods, bows and crossbows.
• Notice (Smarts) 1 piste -> d4
• Piloting (Agility) 3 pistettä + 1 Hindrance -> d10
• Repair (Smarts) 1 HIndrance + 1/2 Adv. -> d6
  • Repair is the ability to fix gadgets, vehicles, weapons, and other machines.
• Small guns (Agility) 3 pistettä + 1/2 Adv -> d10
  • Attacks with lightweight weapons, such as pistols, rifles, shotguns and submachine guns.
• Stealth (Agility) 3 pistettä + 1/2 Adv -> d10
• Survival (Smarts) 2 pistettä -> d6
   

Load limit: d4*5 =20 pounds

Equipment:              Cost:   Weight:  Notes: 

In backpack:
43 x .45 bullet         10      2
Bedroll                 25      4       Sleeping bag, winterized
3 x Candle              3       3       Light in 2” radius
5 x trail rations       10      5       Keeps one week
Tobacco &               5       -       Very low-quality	
cigarette papers

In person:

Colt 1911 (.45)         200     4       RoF 1, rng. 12/24/48, dmg 2d6,
(fully loaded)          (+5)    +1      shots 7, Semi-Auto
Flak Jacket             80      12      Armor: +4 vs. bullets/+2 vs. other
Winter Boots            100     1
7 x .45 bullet          10      2
Lighter                 2       -
Backpack                50      2 + 14  W/o backpack no encumb.; w/ -1
Stimpak x1
Total cost:            500

Ulkonäkö:

Elena P on keskimittainen, laiha ja motorisesti levoton 19-vuotias nuori naisenalku. Ensitapaamisella satunnaisen kulkijan huomio kiinnittyy yleensä linnunluisen olemuksen lisäksi Elenan punaruskean, suoran ja likaisen polkkatukan kehystämiin kasvoihin: nukkemaiset piirteet – kapeat, suorat ja vaaleat huulet, siro nenä, korkeat poskipäät ja hädin tuskin huomattavat kulmakarvat - yhdistettyinä kalvakkaan, aknearpien täplittämään ihoon ja hätkähdyttävän viileisiin, harmahtaviin silmiin on yhdistelmä, joka jää monen mieleen.

Vaikka Elenan kasvoja voikin luonnehtia persoonallisiksi, samaa ei voi sanoa hänen vaatteistaan. Ylävartaloa verhoaa luotiliivin lisäksi epämääräisen värinen hupullinen tuulitakki, ja reisitaskullista, hieman ylisuurista housuista erottuu haalea maastokuviointi. Housujen lahkeista näkyviin puskevat mustat, mutaiset ja naarmuiset kaikennähneet maastosaappaiden kärjet. Vyön virkaa toimittaa kuluneen oloinen köydenpätkä, johon oikealla lonkalla roikkuvan Colt-pistoolin kotelo on lenkistään pujotettu. Guccin laukun tai kettumuhvin sijasta asusteena toimii vasemman olkapään yli heitetty, vinosti rinnan yli oikeaa puolta kohti laskeutuva panosvyö.

Kielet:

Puhuu ja ymmärtää suomea ja venäjää sujuvasti, lukee molempia hyyyyvin hitaasti, kirjoitustaidot käytännössä olemattomat.

Tausta:

Elena syntyi tietääkseen ensimmäiseksi ja ainoaksi lapseksi suomalaiselle isälle ja venäläiselle äidille 13 vuotta Kuoleman (kuten ydinsotaa Venäjällä kutsuttiin) jälkeen. Elenan isä oli Kuoleman aikaan päälentomekaanikkona pienehkössä lähellä Viipuria olevassa armeijan lentotukikohdassa, joka kuin ihmeen kaupalla säästyi ydiniskulta - pääasiassa koska amerikkalaisten tekemä EMP-isku onnistui lamauttamaan kaikki laskutikkua monimutkaisemmat elektroniset kojeet sadan kilometrin säteellä, mukaan lukien tukikohdan omat taktiset ydinkärjet. Ilman havaittua uhkaa USA:n ohjuspuolustus ei koskaan kyseistä tukikohtaa paikallistanut.

Seuranneen 13 vuoden aikana tukikohta kohosi vähitellen yhdeksi alueensa voimatekijöistä, kiitos komentajansa kiistämättömän auktoriteetin, sotilaallisen kurin ja riittoisien varastojensa. Koska tukikohdan voima-asema ja selviäminen puolijärjestäytyneitä rosvojoukkoja vastaan perustuivat kuitenkin ennen kaikkea paikallisen ilmatilan hallintaan, mikä puolestaan perustui rajallisiin mikrokennovarantoihin, oli tukikohdan komentaja määrännyt päämekaanikkonsa kehittämään yhä vähemmän kuluttavia ilma-aluksia. Elenan syntyessä tukikohdan helikopterit ja lentokoneet näyttivätkin jo huomattavasti riisutummilta versioilta raskaista Kuolemaa edeltäneistä taistelumalleista.

Elena osoitti jo varhain huomattavaa kiinnostusta isänsä ammattia kohtaan, ja kasvaessaan hän viihtyi yhä pidempiä aikoja konehalleilla. Pieni vakavailmeinen tyttö ojentelemassa isälleen työkaluja herätti alkuun huvitusta miesmekaanikoissa, mutta pian he huomasivat Elenan isän lailla lapsen nopean oppimiskyvyn yhdistettynä näppäriin ja pienikokoisiin sormiin olevan hyvin hyödyllinen yhdistelmä, vaikka voimaa vielä puuttuikin.

Ilma-alusten korjaus ei kuitenkaan yksin riittänyt Elenalle: enemmän kuin mitään muuta, hän halusi lentää, minkä hän usein ja kova-äänisesti kotona toi esille. Tytön suun tukkimiseksi isä päätti valmistaa tälle 11-vuotislahjaksi telttakepeistä pienen leikkihelikopterin rungon, varustettuna ohjaussauvalla ja aaltopelleistä tehdyillä roottoreilla. Istahtaessaan syntymäpäivien aattona viimein pitkän illan jälkeen katselemaan pienoiskonettaan hangaarin kelmeässä valossa päämekaanikon päässä heräsi pelottava ajatus. Niin pelottava, että hänen alitajuntansa lähestulkoon moukaroi sen alas, ennen kuin se oli hädin tuskin ehtinyt muotoutua. Valitettavasti sama ajatus heräsi myös tukikohdan komentajan mielessä, joka oli tullut katsomaan, mitä hänen päämekaanikkonsa puuhaili pikkutunneilla... Seuraavana aamuna aloitettiin ensimmäisten 10-vuotiaiden kaksivuotiskoulutus partio- ja tiedustelulentäjiksi ja Elenan isä komennettiin suunnittelemaan ja toteuttamaan lapsille sopiva malli. Koska komentaja arveli sen kannustavan päämekaanikkoaan aivan erityiseen huolellisuuteen, vaati hän, että Elenan oli koelennettävä jokainen malli.

Ensimmäiset koelennot herättivät kauhua – mutta vain Elenan isän mielessä. Elena itse oli vilpittömän innoissaan tilaisuudestaan. Alun muutamaa ”läheltä piti” –tilannetta lukuun ottamatta ensimmäisen lapsille tehdyn prototyypin koelennot alkoivatkin sujua isän sanomattomaksi helpotukseksi varsin hyvin ja lähestyessään 13 ikävuottaan Elena alkoi olla jo varsin kokenut pilotti ja mekaanikko, ollen taidoissaan ylivertainen muihin lapsiin nähden.

Saadessaan nyt oleilla enemmän kuin kylliksi hangaareilla isänsä luona, alkoi Elena murrosiän edetessä lähentyä vapaa-ajallaan myös äitinsä kanssa. Ennen sotaa valtion metsänvartijana toiminut äiti opetti tyttärelleen näiden lyhyillä metsästysretkillä tukikohdan lähistöllä kaiken tietämänsä eränkäynnistä. Yllätyksekseen hän havaitsi tyttönsä olevan melko pätevä ampuja, joskin isompien kiväärien rekyyli tuntui aina vain yllättävän tämän. Myös miehiä koskevaa tietouttaan äiti jakoi näillä retkillä auliisti. Äidin tivatessa kiusoitellen Elenan miesmakua nuori nainen mutisi punastuen jotain epäselvää ja ohjasi nopeasti keskustelun takaisin otteisiin, joilla liian päällekäyviä miehiä voitiin tehokkaasti hillitä (äiti tuntui tietävän näitä koko tukun). Elena ei koskaan saanut kerrottua, että oli oikeastaan korviaan myöten lätkässä pari vuotta vanhempaan, nyt jo ensimmäistä lastaan odottavaan vaaleaan ja pyöreään Mariskaan.

Ajan kuluessa äidin kiusoitteleva sävy alkoi kuitenkin muuttua yhä tivaavammaksi. Lähestyessään 17 ikävuottaan Elena tiesi aikansa alkavan loppua. Komentaja oli katsonut sormiensa läpi hänen ”tuottamattomuuttaan” jo paljon pidempään kuin kenenkään muun hänen pilotintaitojensa ja isänsä aseman ansiosta, mutta pian mikään ei enää auttaisi. Edes hänen tarkoituksellisen poikamainen tyylinsä tai puolisuomalaisuutensa ei ollut estänyt osaa nuorista lentäjistä jo kyselemästä asiaa hänen isältään… Punnittuaan monia unettomia öitä vaihtoehtojaan Elena viimein eräänä yönä päätyi valitsemaan turvattoman vapauden turvallisen vankeuden sijasta: hiljaa kuin aave hän hiipi yöhön, pois kodistaan ja sen suomasta turvasta, pois tukikohdasta ja sen teräskuoresta - avoimeen, kovaan ja karuun maailmanlopun maailmaan. Mukaansa hän otti vain vaellusvaatteensa, reppunsa sekä ylimmästä lipaston laatikosta pistoolin, jota tiesi isänsä säästäneen hänen myötäjäislahjakseen. Jälkeensä hän jätti vain lapun, jossa luki: ”Rakastan teitä. Mutta rakastan itseäni enemmän. Kaikkea hyvää –E”.

Ulkomaailmassa Elena havaitsi pian suureksi pettymyksekseen, että kaikenlaiset lentoalukset olivat todella harvassa, samoin kuin tarve osaaville lentäjille. Yllätyksekseen hän havaitsi, että täällä hänen hyödyllisin taitonsa metsästämisen lisäksi oli koneiden korjauskyky. Sen avulla hänen onnistui kahtena seuraavana talvena hankkia itselleen katto pään päälle solmimalla ystävyys- ja avunantosopimus siellä täällä sijaitsevien, Kuoleman jälkeen perustettujen maatilojen viljelijöiden kanssa. Elena ei ollut niin sinisilmäinen, ettei olisi kuvitellut sukupuolensa vaikuttavan asiaan hänen edukseen ja nukkui aina pistooli tyynynsä alla. Kaikista paikoista ainoastaan ensimmäisellä maatilalla ”konepiikaa” raiskaamaan tullut yksinäinen isäntä ei uskonut nuoren tytön varoitusta. Jos mies vain olisi jäänyt henkiin Elenan kirurgin tarkkuudella suorittamasta Colt-pika-sterilisaatiosta, hän olisi varmasti elänyt koko loppuelämänsä tiedostaen, että toisinaan hentokin ulkokuori voi kätkeä taakseen nopeat refleksit ja aimo annoksen kylmähermoisuutta. Elena mietti usein, jättikö sinä yönä miehen jalkovälistä hänen päälleen roiskunut veri jälkeensä jonkin erityisen Kainin merkin, jota edes kuuden tunnin tauoton kuuraus ei pessyt pois; monet ihmiset tuntuivat sen jälkeen oudosti säpsähtävän, kun hän katsoi heitä silmiin.

Kahden vuoden aikana Elena liikkui vähitellen yhä kauemmaksi länteen, saapuen viimein huhupuheita seurattuaan Mäkelänrinteen väestösuojaan. Paikka muistutti sotilaalliselta luonteeltaan rauhoittavasti hänen kotiaan, mutta mikä parasta, korjaamopäällikkö Mehtonen vaikutti selvästi tarvitsevan auttavaa käsiparia korjaamolla. Pienten neuvottelujen jälkeen Elena saikin itsensä puhuttua ruokapalkalla lyhytaikaiseksi apulaiseksi. Pajalla päivät kuluivat yllättävän rattoisasti ja Elena huomasi vähäsanaisen, ytimekkään ja hajamielisen Mehtosen itselleen yllättävän mieluisaksi juttukumppaniksi. Juuri kun Elena alkoi mielessään jo harkita pidempiaikaisen työsuhteen esille ottamista, tulvat alkoivat.