Barrayarin viimeisimmän sisällissodan historia ei kuulu useimpien barrayarilaisten perusopetukseen. Tässä mainitut perusasiat ovat kuitenkin jonkinasteista yleissivistystä, lukuunottamatta ehkä sukujen puolia sodan eri vaiheissa.

Sisällisotaa edelsi absoluuttisen keisarivallan aika. Barrayar oli tällöin puhdas feodaalijärjestelmä, jossa yksinvaltiaan keisarin antamaa valtaa käyttivät paikallistasolla aateliset eli kreivit.

I vaihe

Sisällissodan ensimmäinen vaihe on selkein ja parhaiten tunnettu. Vahvojen kauppa- ja teollisuussukujen rahoittama ja suurta kansansuosiota nauttinut ns. Vanha tasavaltalaisarmeija löi muutaman kuukauden rajujen taistelujen jälkeen keisarin ja tätä tukevan aateliston joukot selkeästi ja yksiselitteisesti. Vanha keisari teki itsemurhan. Tunnettuihin voittajiin kuuluvat mm. Erinit, Roslevit, Fenkelit, Heberit ja Arcit sekä entisistä aatelissuvuista Volinsit, Vorbergit ja Vorblomit. Häviäjien puolella taistelivat mm. Vorkunen, Morgan, Bonnir, Alros ja Armala. Voittajat poistivat aatelisarvot käytöstä ja perustivat ylintä valtaa käyttämään senaatin, johon valittiin lähinnä vallankumouksellisten johtoa.

II vaihe

Sisällissodan toinen vaihe on sen sotkuisin osuus, ja jopa sen selkeä ajoittaminen on hankalaa. Yhtenä sen osana oli raju valtataistelu uudelleenjärjesteltävän yhteiskunnan uusista valta-asemista. Toisaalta moninaista vallankumouksellisten rintamaa repivat poliittiset linjaristiriidat. Näitä molempia taisteluita käytiin paitsi lainsäädännön ja julkisuuden kautta, myös salamurhien ja jopa ajoittaisten katutaistelujen avulla. Myös suuri määrä entisten aatelissukujen tukijoita murhattiin tai ajettiin maanpakoon. Planeettaa moneen suuntaan repivä väkivalta romahdutti vallankumoussenaatin suosion, ja toisen vaiheen loppupuolella ns. keisarimieliset organisoituivatkin uudestaan vastavallankumoukselliseksi sissiliikkeeksi.

III vaihe

Sisällissodan kolmas vaihe alkoi, kun osa entisistä senaatin kannattajista muodosti ns. Uuden tasavaltalaisarmeijan. Tämä uusi vallankumousryhmä nimesi päävastustajakseen vallankaappajina pitämänsä senaatin, jonka toimet vain keskittivät Barrayarin valtaa yhä harvempien käsiin. Tähän uuteen vallankumousryhmään ryhmään kuuluivat kolmannen vaiheen alusta loppuun mm. Arcit, Heberit ja Vorblomit.

Senaatin hajoaminen johti myös keisarimielisten uuteen vahvistumiseen (mm. Schuman, Vorberg, Alros, Armala, Volins). Senaatin puolella taistelivat alusta loppuun etenkin Erinit, Roslevit ja Fenkelit.

Sisällissodan kolmatta vaihetta leimasi sodankäynnin raakuus, siviiliuhrien suuri osuus, taisteluosastojen puolenvaihdot ja selkeiden rintamalinjojen puute. Yksittäisiä rauhansopimuksia saatiin aikaan useita ja ne pitivät jopa useita kuukausia, mutta osapuolten sitoutumishaluttomuus, erilaiset kostonkierteet ja taistelevien ryhmien hajanaisuus teki pysyvän rauhan mahdottomaksi.

Sisällissodan loppu

Tilanne purkautui lopulta senaattimielisten ja keisarimielisten väliseen kompromissiin, jossa valta jaettiin uudelleen senaatin ja uudeksi keisariksi kruunatun Theodor Schumanin välille. Uusi tasavaltalaisarmeija ilmaisi tyytymättömyytensä sopimukseen, mutta laski silti enimmäkseen aseensa, lopettaen näin sisällissodan lähes seitsemän vuotta vanhan keisarin kukistumisen jälkeen. Yleisesti sisällissodan lasketaan päättyneen ja nykyisen tasavallan ajan alkaneen keisari Theodorin kruunajaisista, joista tulee kohta kuluneeksi tasan 40 vuotta.

Sisällissodan ajan eläneet saattavat kuitenkin muistaa että viimeisiä sissiryhmiä ja poliittisia ääriliikkeitä metsästettiin vielä kuukausia kruunajaisten jälkeen.

Koko sisällissodan ajan puolueettomina pysyivät mm. Wolfit ja Wehret. Merkittävämpää kuitenkin oli että Barrayarin mahtava avaruuslaivasto pysytteli enimmäkseen taistelujen ulkopuolella. Laivaston johdon poliittisten ja taloudellisten siirtojen avulla laivasto oli sisällissodan loppuun mennessä käytännössä irtautunut itsensä ulkopuolisesta poliittisesta kontrollista.