Pelaamassa: Marko, Joonas, Nino

Hahmot

Paksu-Perttu

30-35 vuotias.

Hyvin runsaan kokoinen hilpeä mies jonka tiedetään silloin tällöin kallistavan kuppia hieman enemmänkin. Seppänä itsensä elättää/elättänyt.

Ominaisuuksia : lihavahko, mukavan hilpeä ja tietenkin ruualle perso , mutta työnsä takia väkevä

Synnit: Ahne paskiainen, syöpöttelee omat ja muiden ruuat. Useamman kerran varastanut ruokaa tyydyttääkseen himonsa. Naisiin menevä, halusi ne tai ei. Yleensä ei.. Äpäriä löytynee Pertun jäljiltä muutamia kylästä.

Kauko, 26

Oli osa Savon prikaatia Kustaa III:n sodassa ja osallistui taisteluihin 1979-1980 Etelä-Savossa. Menetti sodassat toisen kätensä kyynärpäästä alaspäin haavan tulehtumisen edettyä kuolioksi. Sota teki Kaukosta traumatisoituneen ja jokseenkin yhteiskuntakelvottoman yksilön.

Ominaisuuksia: Äkkipikainen, väkivaltainen, ryyppäävä, synkkä

Kaukon synnit: Tappanut ja raiskannut sodan aikana, surmannut jonkun läheisen (humalassa) vähän aikaa sitten

Juhana, noin 25

Ominaisuudet: Ovela velmu, ei fyysisesti kovin kykenevä mutta ketterä, ei millään lailla luottamusta herättävä olemus, viinaan menevä, käsivarressa ihmisen hampaanjäljet.

Juhanan synnit: Jättänyt miehen kuolemaan puukotettuaan tätä, varastelee

Peliraportti

Tavoitteet: Listata jokaiselle hahmolle synnit ja pistää heidät vastatusten tekojensa kanssa.

Hahmot kuuluivat yhteiskunnan alimpiin kerroksiin ja pitivät yhtä ylempiään vastaan. Kolmikko on työväkenä Harjulan talossa. Työpanos kelpaa isäntäväelle, mutta muuten he pitävät etäisyyttä resuisiin työläisiinsä.

Kuuma kesäinen aamu valkenee ja talonväki aloittelee toimiaan. Juhana ja Kauko siirtyvät töidensä pariin, Perttu aloittaa loivemmin ja loikoilee hetken auringossa eiliseltä illalliselta pimittämiään ruoantähteitä syöden. Hän havahtuu kylmään kosketukseen ihollaan: taivaalta leijailee lunta, äsken pilvetön päivä on pimenemässä. Muukin väki tulee ulos ihmettelemään kummaa ilmiötä. Kummallista, mutta tulipahan nähtyä, moni toteaa. Perttu siirtyy pajalleen ja hyödyntää talonväen ihmettelyhetkeä tiirailemalla piikatyttöjä. Hän havahtuu pajansa nurkasta kuuluvaan liikkeeseen, pieni tyttö siirtyy lähemmäs ahjoa ja kysyy missä hänen äitinsä on. Lapsi on puettu valkoiseen, kuluneeseen mekkoon. Perttu juttelee hetken lapsen kanssa ja käskee tämän isäntäväen juttusille. Hän panee merkille lapsen luiset, ihottomat sormenpäät.

Lapsen kohtaaminen isäntäväen kanssa ei mene ihan mutkitta. Emäntä pyörtyy nähdessään kuolleen tyttärensä pihamaallaan, isännän käsityskyky ylittyy ja hän hätistelee lasta pois. Juhana katselee taphtumia vierestä ja päättää hyödyntää hetken. Hän tutkii talon ja kerää mielenkiintoiset esineet parempaan talteen. Myös Perttu huomaa hetkensä koittaneen ja molemmat päätyvät kyökkiin nauttimaan isäntäväen keskenjääneestä ateriasta.

Kauko puuhastelee tallissa hevosten parissa, kun synkkä hahmo täyttää oviaukon. Isokokoinen mies arkkuvaatteissaan, kalvakkana kyselee isännän perään. Kauko kertoo mistä isännän löytää. Mies käskee Kaukoa miettimään tekosiaan, koska epäilee jotain suurempaa olevan tekeillä. Kauko ei usko ja syntyy suukopua, mies kokee luotettavuuttaan epäillyn. Hän kuitenkin hillitsee itsensä ja suuntaa isännän luo varoitettuaan Kaukoa vielä kerran. Kauko ei ehdi juuri työtään jatkamaan, kun jokin iskeytyy tallirakennukseen ja palaneen käry täyttää ilman. Kauko hätistää hevoset pihalle ja pakenee itsekin. Keittiöstä melun houkuttelemia Juhanaa ja Perttua kohtaa kaoottinen näky: talliin on iskeytynyt suuri palava kivi ja talonväki yrittää sammuttaa alkavaa tulipaloa, isäntä makaa selällään maassa yrittäen väistää kalvakkaan, velkojaan hieman rajummin ottein perimään tulleen miehen iskuja. Talon emäntä pitää kalpeaa lasta sylissään ja itkee.

Kauko päättää toimia: hän syöksyy painivien isäntien luo ja pamauttaa vierasta takaraivoon. Kallo murtuu ja limavanat seuraavat nyrkkiä. Vieras isäntä häkeltyy, mutta on hetkessä valmis hyökkäämään Kaukon kimppuun. Nyt Perttu ehtii hätiin ja jyrää vieraan maahan. Muuten niin varmaotteisen kuvan itsestään antanut isäntä on aivan poissa tolaltaan eikä kykene reagoimaan, joten tilanteen selvittely jää työväelle. Vieras, Herralan isäntä, on omaisuudestaan tarkka mies ja tullut perimään velkojaan takaisin, ennen kuin tuomio koittaa. Hänen auktoriteettinsa ei juurikaan pure työläisiin, hän voi olla isäntä muttei heidän isäntänsä ja näin ollen kolmikko kantaa vieraan pellon laitaan ja käskee pysymään poissa. Isäntä on suunniltaan raivosta, muttei uskalla enää käydä Perttua vastaan ja luikkii tiehensä. Paluumatkalla miehet näkevät, kuinka kuu peittää auringon taivaalla.

Talon väki on kerääntynyt tupaan, osa rukoilee ja osa pohti keskenään tilannetta. Kauko ja Juhana jututtavat isäntää vierailtuaan ensin tämän viinakaapilla, Perttu keskittää huomionsa piikoihin. Isäntä on aivan pois tolaltaan ja tivaa selityksiä alaisiltaan. Juhana mainitsee, että papilta voisi kysyä ja isäntä tarttuu heti ajatukseen. Miehet suuntaavat kirkolle.

Perttu jututtaa rukoilevaa piikaa ja onnistuu puhumaan nuoren tytön mukaansa aittaan. Hehän voisivat rukoilla yhdessä ja läheisyys varmasti auttaisi tässä tilanteessa. Tyttö tajuaa liian myöhään mihin on joutunut eikä Perttu ota tämän vastusteluja tosissaan. Ihan vähän vain... Tovia myöhemmin Perttu on tekee lähtöä, vetää peitettä kasaan käpertyneen, nyyhkivän tytön päälle ja jättää tämän viereen palan juustoa. Ovella hän tulee toisiin aatoksiin, palaa takaisin, ottaa juuston ja poistuu kirkolle ystäviensä perään tyytyväisenä hyräillen.

Kirkolle on kokoontunut koko kylän väki. Ihmiset rukoilevat hiljaa, tunnelma on raskas. Isäntä suuntaa papin puheille, Kauko istahtaa penkille rukoilemaan. Pian puuskuttava Kaukokin ehtii paikalle. Miehet istuvat eturivissä keskenään puhellen, Kauko kiinnittää huomionsa pappiin. Pappi vilkaisee alttarilla seisovaa vesimaljaa ja jää tuijottamaan sitä. Hän kastaa sormensa astiaan. Hänen nostaessaan sen Kaukokin näkee sormista veden sijaan tipahtelevan veren. Isäntä jo sanoi papin epäilevän pahinta ja asialle tulee varmistus kun pappi pyytää seurakunnan huomiota. Hän näyttää verisiä sormiaan ja sanoo olevansa varma että loppu on lähellä. Hän kehottaa kaikkia katumaan syntejään. Kauko saa tarpeekseen ja painelee ulos Perttu ja Juhana kannoillaan.

Ulkona miehet päättävät hakea tavaransa talolta ja suunnata johonkin missä ei ole maailmanloppua. Keskustelun aikana heidän viereensä lehahtaa harakka, jonka selässä on pienen pieni läpinäkyvä mies. Mies hyppää linnun selästä ja juoksee kirkkoon. Kolmikko toteaa yhdessä olevansa ryypyn tarpeessa. Kirkon sisältä alkaa kuulua yskimistä.

Perillä miehet huomaavat talonväen kokoontuneen kaivon ympärille. Juhana ja Perttu suuntaavat tavaroita hakemaan, Pertulla on aavistus mistä on kyse ja hän välttelee kaivoa. Kauko suuntaa väen luo ja tivaa mistä on kyse. Helka-piika, talon vanhin, kertoo Anna-piian hypänneen kaivoon ja pesevän siellä syntejään pois koska haluaa olla puhdas Herran edessä. Totta on, vilkaisu kaivoon paljastaa veden muuttuneen kaikkialla vereksi ja tyttö hinkkaa kiivaastii itseään puhtaaksi itseään keinutellen. Hän ei reagoi muiden kutsuessa häntä. Kauko hermostuu ja päättää lopulta hakea tytön pois itse. Ystäviensä ja köysinipun avulla hänen onnistuu onkia Anna kaivosta. Hänen puhuessaan poistumisaikeistaan Helkan kanssa Anna pyytää Kaukoa puoleensa ja kuiskaa hiljaa tämän korvaan: “Perttu likasi minut.” Kauko mietti asiaa hetken, päättää keskustelunsa Helkan kanssa ja miehet poistuvat.

Istuessaan kirkolta napatuissa hevosvaunuissaan Kauko lopulta ratkeaa. Hän tuuppaa Perttua yrittäen tiputtaa tämän vaunuista, muttei kevyempänä onnistu. Hän syytää kaiken vihansa päin Pertun kasvoja ja syyttää tätä siitä mitä hän teki Annalle. Perttu puolustautuu, vetoaa siihen ettei Kauko itsekään ole viaton. Kauko kiivastuu ja huitaisee Perttua vesurillaan, onnistuen saamaan aikaan pienen viillon. Pertun onnistuu tirvaista Kaukoa kunnolla, ennen kuin pimeältä tieltä kuuluva miehen ääni katkaisee nujakan.

Juhana oli aiemmin tiiviisti yhdessä veljensä Roopen kanssa, he olivat toistensa tuki ja turva, rikostoverit. Muutamaa viikkoa aiemmin Roope löytyi tapettuna metsästä ja Juhana on ollut sen jälkeen kovin turvaton. Nyt Roope seisoo arkkuvaatteissaan tiellä, kutsuu Kaukoa nimeltä, sanoo tulleensa kohtaamaan tappajansa. Perttu saa uutta pontta puolustautumiseensa ja Kauko vielä hetkeä aiemmin puolustanut Juhana kääntyy hetkessä tätä vastaan. Juhana käy apinan raivolla Kaukon päälle ja yhdellä onnekkaalla iskulla onnistuu viiltämään tätä kaulaan. Kauko kaatuu kurkkuaan pidellen maahan ja Juhana perääntyy, pudottaa veitsensä kauhistuneena. Hän hyökkää vaunuille ja käskee Pertun pistää hevosiin vauhtia. Roope ottaa pari nopeaa askelta ja heilauttaa itsensä kyytiin. Kauko jää tielle vuotamaan tyhjiin vaunujen jatkaessa matkaa. Kyydissä Juhana katsoo merkitsevästi veljeään, veistään ja vaunuja ajavan Pertun selkää. Roope on nokkela mies ja hetkessä veitsi töröttää Pertun selässä. Rasvakerrokset vievät iskun suurimman voiman ja Perttu saa tilaisuuden iskeä takaisin. Hän humauttaa summamutikassa taakseen vesurilla, osuu Roopeen ja onnistuu suistamaan tämän vaunuilta. Perttu tarraa kiinni Juhanaan ja heittää tämän alas vaunuilta. Raivostunut ja yllättynyt Perttu vaatii Juhanalta vastausta tämän tekoon. Juhana huutaa Pertun uhanneen hänen veljeään ja Perttu menee pois tolaltaan. Hän tarttuu mukanaan kantamaansa lekaan ja iskee sen Juhanan naamaan, iskee niin kauan että osuu maahan. Hänellä on onni myötä, sillä hän saa napakan osuman myös kimppuunsa käyvään Roopeen. Roope lentää maahan ja samassa kaikki kuulevat matalan jylinän, joka kasvaa nopeasti korvia repiväksi. Kaikki muuttaa valkoiseksi ja ääni kysyy jokaiselta: “Oletko tehnyt syntiä?”

Lopputulos

Osa hahmoista joutui tekojensa kanssa vastatusten. Peliohjetta pitää kuitenkin muokata, jotta synneistä tulisi selkeästi tiettyyn ihmiseen tai ihmisjoukkoon liittyviä ja synti olisi selkeästi määritelty. Hahmo on vaikea pistää kertapelissä nokikkain epämääräisemmin määritellyn synnin kanssa, voisi onnistua esimerkiksi kampanjassa.

Tappelutilanteessa todettiin, että jonkinlainen satunnaisuus täytyy olla. Nopanheitto tuntui hieman keskeneräiseltä, seuraavalla kerralla kokeiluun aiemmin suunniteltu sananlaskujen käyttäminen konfliktin ratkaisussa.