Kunnianhimoinen, ja katkera omasta syntyperästään rahvaana. Toisaalta myös vahva moraaliltaan, ja kunnon kristitty. Tunsi olonsa voimattomaksi alhaisen yhteiskunnallisen asemansa vuoksi, ja toivoi löytävänsä keinon polttaa sillat menneisyyteensä – syntyä ikäänkuin uudelleen ja tätä kautta löytää reitti seurapiireihin ja autoritääriseen asemaan.

Vähemmän kunnianhimoinen, ja yhä vain katkerampi uudesta syntyperästään Kaltaisena. Näkee kulkevansa ikäänkuin kiirastulessa, sovittamassa aikaisemman elämänsä maallistuneita haaveita. Yrittää löytää keinon rakentaa uudelleen ne nyt jo poltetut sillat, ja palata takaisin kuolevaiseksi, niin mahdotonta kuin se onkin. Myytti Golcondasta kiinnostaa, samoin jossain määrin tämä ns. Longinuksen Oppi.

Tärkein ja pelottavin hetki oli luultavasti se, kun hän tajusi törmänneensä uudestaan samoihin yhteiskunnallisiin kommunikaatiovalleihin Kaltaisena kuin jotka olivat sitoneet häntä kuolevaisenakin. Tutustuessaan Bostonin vampyyriyhteiskunnan eriarvoiseen ja vielä kuolevaisten nyky-yhteiskuntaakin takapajuisempaan feodaaliajatteluun, tajusi hän joutuneensa oravanpyörään josta on pakko päästä tavalla tai toisella ulos, niillä työkaluilla jotka hänelle oli jo kuolevaisena jaettu. Oletettavasti tämä tapahtui Carder Kolmannen edessä, korkeassa polviasennossa alamaisuutta vannoen.

Se päivä, kun hän sai aapiskirjansa. Samainen kirja johdatteli hänet loppujenlopuksi erinäisten vuosia kestäneiden käänteiden kautta Syleillyksi.

Hahmo tarvitsee jatkuvan polun ”kasvisruokavalioon”, eli siipikarjaan, koiriin ja muihin eläimiin joita hän käyttää pääasiallisena ruokailutottumuksenaan. Hän haluaa, että häntä arvostetaan/tarvitaan/pelätään muista syistä kuin että hän on gangrel. Hän pelkää olevansa iänkaikkisesti päähänpotkittu rahvas, joka ei löydä täyttymystä suunnitelmilleen, ja joka on älymystön ulkopuolella päämäärättömien puhteiden tuhlatessa hänen henkisiä voimavarojaan. Ja hän vihaa tyhjäpäitä, jotka saavat ei-ansaittua arvostusta syntyperän tai tuttavapiirin kautta.

Hänen perheensä kuoli bakteeriin, jota hän levitti lehmistä heihin hampaidensa välityksellä, hahmon vierailtua öisin heidän luonaan. Torppa on sittemmin siirtynyt perhetuttujen omistukseen, jotka yhä ihmettelevät sairautta joka pyyhki edellisen perheen pois elävienkirjoista. Hahmo asuu toisinaan heidän luonaan, ja he säälivät häntä kovin, tietämättömänä hänen todellisesta luonteestaan. Hän tekee ”yötöitä” entisen tilansa karjavahtina, peloteltuaan nykyisiä omistajia susilla ja varkailla.

Jotkut yläluokkaiset tuntevat hahmon ”elämysoppaana”, aivan kuten hänen isänsä ja isoisänsäkin tunnettiin. Hän on toiminut matkaoppaana näille ihmisille, jotka toisinaan vielä lähestyvät häntä samoilla asioilla.

Useat karjatilalliset pitävät häntä kättensä ulottuvilla, samoin Bostonissa asuvat ihmiset, jotka pelkäävät Charlestownilaisia varkaita. Viimeaikoina hän ei tietenkään ole ollut yhtä helposti tavoitettavissa kuin kuolevaisena.

Hän ei koskaan nuku ihmistenilmoilla, vaan viettää päivänsä aina maan turvallisessa syleilyssä.

Joutuessaan pitkällisiin tekemisiin ihmisten kanssa, hän pitää tarkkaa huolta siitä, että ylläpitää ääreisverenkiertoaan ja näkyy peileissä. Hän on hyvin riippuvainen ja ”koukussa” blush of lifeen, ja muutenkin tämän fasadin ylläpitoon.

Hänen yötyönsä on muka johtanut tähän hänen nykyiseen päivärytmiinsä.

Elossa on. Hän ei kykene suhtautumaan tilanteeseensa niin fatalistisesti, että yrittäisi jotenkin hankkia itselleen hautapaikan. Sitäpaitsi, hahmon ajattelulle ominaista on suhtautuminen elämään muunakin kuin hengittämisenä ja tavallisena ruokavaliona/päivärytminä. Hän pitää itseään ihmisenä erikoislaatuisessa tilanteessa, eikä oikein taivu uskomaan mitään muuta toistaiseksi.