Armal-Khul

Pienessä, mutta vilkkaassa kylässä Armal-Khulin laitamilla torikauppiaat pakkasivat kojujaan aurinkoisen markkinapäivän jälkeen. Tyhjin silmin oudon kirjavaa taivasta katsellen nuori Hesekiel maleksi kotitalolleen ostospussi pullollaan tärkeitä aineksia. Hän tunsi arkaanisen läpimurron olevan aivan ovella - mieli paloi jo sorvin ääreen.

Hiipiessään ohi siistin eteistuvan ja takkatulen lämmittämän olotilan hän pysähtyi vain hetkeksi hymyilemään nojatuolin selkämykseltä pilkottavia siroja suippokorvia. Hesekiel astui hämärään työtilaansa ja veti sulkemaansa ovea vasten syvään henkeä. Epäilyttävien orgaanisten tuoksujen ja yrttien kyllästämän sotkuisen kotilaboratorion pöydällä kukkopillit ja vesipuhaltimet katsoivat tulijaa yhtä pysähtyneinä kuin ennen. Uuras yö oli edessä.

Laboratorion sinivioletissa valossa puuhastellessaan Hesekiel ei heti huomannutkaan oven välistä sisään tönättyä tarjotinta, jolla oli pyyteettömän elegantisti aseteltu illallinen. Kummallisten äänten tahdittamat intensiiviset pikkutunnit täynnä maanista loitsujen lukua, satunnaista suitsukkeiden polttoa ja kuolleiden eläinten leikkelyä kävivät nuoren tohtorin voimille ja ajantajun tavoittamattomissa hän nukahti työpöytänsä ääreen hieman ennen aamunkoittoa.

Iltatähti

55 vuotta sitten muuan Gustav H. Härvän vanhempia kohtasi suuri onni odottamattoman perheenlisäyksen merkeissä. Iloinen, mutta poissaoleva kääpiönpoikanen koristi kehtoaan hieno samettirusetti kaulallaan. Läheistensä mittapuulla nopeasti varttuva Risto-poika oli ilonaihe vailla vertaa myös tämän veljelle Gustaville, joka oli saattanut monta vanhempaa veljeään tuonpuoleiseen. Suvullisesti varsin ehtiväinen Gustav pyöritti poikiensa ja ottopoikiensa kanssa perhebisnestä Armal-Khulin setlementeissä.

Pian ymmärtävään ikään tultuaan Risto nimitettiin Gustavin oikeaksi kädeksi päästen näin Gustavin Äpäräpojat Tmi:n vastuutehtäviin. Vasta 20-vuotias Risto suoriutui työparinsa kanssa tehtävistä aina odotettua paremmin ja nopeammin. Toimitusjohtaja Gustav katsoi täten veljensä ja tämän partnerin, nuoren Wolmar Koljan olevan aateloinnin arvoisia. Niin nuorukaiset ristittiin Lunkan veljeksiksi. Nimet Upi ja Taisto tulisivat herättämään kunnioitusta siinä missä hämmennystäkin, saapuen yllättävällä nopeudella kuin veitsi viitan alta.

Vapaat kädet ja kokemattomuus toimivat tietysti ennen pitkää tulen ja löpön tavoin. Lunkan veljekset jäivät tämän kohtalokkaan koktailin selvittelyssä vastaanottavaksi osapuoleksi ja eräänä lauantaina kuriiri toimitti pahaenteisen kirjeen. Mehiläispesän ärsyttäminen oli johtanut tappouhkauksiin, joita viestistä päätellen useampikin oli valmis toteuttamaan. Perheyritys joutuisi vastedes löytämään tiensä ilman veljekset Lunkan panosta. Gustavin vetäytyessä mietiskelemään tapahtumia, toimintaa johtivat tämän kolmospojat Zodd, Femto ja Hesekiel Jr.

Murheen murtama äiti-Härvä suostutteli kiertolaispariskunnan ottamaan nuorimpansa mukaan, kun nämä valjastivat vankkurinsa kohti länttä. Ponien vetämässä kaislakorissa pikku-Upi ja sijaisvanhemmat matkasivat kohti Varisiaa ohi Castrovin sisämeren ja läpi Iobarian. He eivät päässeet Brevoyta pitemmälle.

Sidottu, siunattu, kirottu

Hesekielin herätti ikkunan alta henkäilevä lämmin aamuilma, jonka kintereillä harvat säteet punaisena nousevasta auringosta tuikkivat otsalle. Siristäen mustia silmiään hän käännähti pois ikkunalta. Siinä samassa Hesekiel kuuli päässään jylisevän äänen - kaukaisuudesta lähestyvän vanhan äänen. Hesekiel kääntyi takaisin työpöydälleen ikkunan alle. Aamutaivas oli muuttunut jäänsiniseksi ja etäältä saattoi erottaa alkeellisia mylväisyjä. Ikkunasta tuleva ilma valui nyt pöydälle hyytävän kylmänä. Niin pitkään elottomat kukkopillit pörhistelivät savisia sulkiaan ja reseptikirja selasi sivujaan taaksepäin. Katsahtaen kohmeisiin jalkoihinsa Hesekiel näki astuvansa eteenpäin askeleilla, joilla pyrki perääntymään. Reseptikirjalle tepastellut kukkopilli puhui naiselliseksi kirkastuneella, joskin iän koulimalla äänellä: ”...aaa, nuori Härvä... Mukavaa, että ehdit puuhiltasi vastaamaan kutsuuni. Miksi sanotaankaan sitä jalustaa, jolle vieraanvaraisen isännän luo saapuva muukalainen asettaa takkinsa hmm..?” ”,auv’akko?” Hesekielin onnistui mumista kuuran kourista. ”Jotain sellaista! Siis pitäisitkö tätä hetken?”

Savikukko kellahti pöydällä kyljelleen ja Hesekiel tunsi painon kolahtavan hartioilleen. Kuin suuri märkä turkis olisi tippunut niskaan. Lämpö palasi hiljalleen maailmaan. Kauhun väistyessä ja epäuskon ottaessa sijaa hän otti pöydältä kirjansa. Savikukon valitsemalla aukeamalla pitkään keskeneräinen kaavio oli täydentynyt ja nuori Hesekiel luki ääneen linnun varpaiden painaumilta näyttävät kirjaimet: ”Artrosa”.