Ahneuden Huippu

Prologi

Sankarit voittivat sinisen lohikäärmeen ja saivat haltuunsa kolmannen Sihedronin sormuksen ja ovat nyt valmiit etenemään kohti Mhar Mastiffin huippua ja Karzougin palatsia.

Kultaisen Tien Vartijat, Riimujättiläiset

Sankarit käyttävät aikaansa lepäämiseen mutta myös lohikäärmeen aarteen talteen keräämiseen. Vanha kunnon telkka parsitaan isoksi säkiksi, joka lapetaan ääriään myöten täyteen entisen lohikäärmeen hyödykkeitä. Jos palatsista pitäisi paeta nopeasti, vetäydyttäisiin luolaan josta taas muualle aarresäkin kanssa. Sankarit toivovat ettei näin tarvitse tehdä, sillä he tuntevat miten Karzougin paluu on lähellä.

Alazor jättää tiikerinsä luolaan piiloon, eläin on käynyt niin lähellä kuolemaa viime aikoina ettei Alazor halua ottaa rakasta toveriaan mukaan ylös, kohtaamaan vielä vaarallisempia vihollisia. Ilman tiikeriä sankarit suuntaavat portaille, lähtien lukemaan ylös päin samaan tapaan kuin aiemminkin. Kuitenkin kultatien päässä heitä odottaa kaksi jättiläistä, jotka voittavat koossa kaikki aiemmat viholliset. Viistoista metriä pituutta ja aseilla kokoa enemmän kuin heillä. Tämä ei lupaa hyvää.

Taistelu osoittautuu yhtä vaaralliseksi kuin se ennalta vaikutti. Kraven on leikkautua kahtia toisen jättiläisen miekan voimasta, kun taas Camlonin ja Alazorin loitsimat salamat eivät näytä toimivan ollenkaan. Kuitenkin sankarit selviävät taistelusta elossa, kuitenkin vetäytyminen on pakollista. He palaavat lohikäärmeen luolaan parantelemaan Kravenia ja miettimään taktiikkaa uusiksi.

Kravenin kuntouduttua sankarit lähtevät uudelle yritykselle. Tällä kertaa Kultaista Tietä ei vartioida alhaalla mutta ylhäältä, huipulle vievältä tieltä huomataan jättiläisiä. Kaikesta huolimatta sankarit jatkavat eteenpäin, ohittaen Lamioiden Tornit, suunnaten tielle joka vie Ahneuden Huipulle.

Tunkeutuminen ja Hyppy Tuntemattomaan

Tie Huipulle on pitkä ja myös joissain kohtaa täysin hapeton. Onnekkaalla Armandilla on kuitenkin pullollinen ilmaa mukana ja matka ei keskeydy tämän ongelman takia. Hitaasti mutta varmasti sankarit lähestyvät Karzougin asumusta, joka näyttää kasvavan joka askeleella isommaksi. Hapettomuus ongelma loppuu heidän päästessä rakennuksen juurelle, jota ei heidän onnekseen vahdita. Matka jatkuu kohti ainoaa sisäänpääsyreittiä kohti.

Rakennus on vanha mutta silti säilyneen oloinen. Salit ovat isoja ja mahtipontisia, upeasti koristeltuja ja vahdittuja. Sankarit törmäävät suureen määrän jättiläisiä lyhyen ajan sisällä kuitenkin pysyen piilossa. Aiempi kohtaus Riimujättiläisten kanssa ei houkuttele taisteluun, joka voisi vetää paikalle muitakin. Käyttäen Camlonin näkymättömyys- ja ulottuvuusovi-loitsuja sankarit suunnistavat intuitionsa varassa ympäri rakennusta.

Pysyen piilossa erästä isoa hallia vahtivilta Riimujättiläisiltä, onnistuu Kraven tappamaan jonkun Karzougin palvelijan, joka näyttää pahasti velholta. Iskemällä hilparinsa suoraa rintakehän läväitse Kraven lopettaa loitsijan elämän heti. Hänellä ei ole kuitenkaan aikaa juhlia, sillä jättiläiset lähestyvät taas. Kuitenkin Camlon on nopeampi ja sankarit pysyvät piilossa.

He jatkavat eteenpäin ja löytävät huoneen jossa on Karzougia esittävä patsas, joka pitelee vihreää jalokiveä kädessään. Huoneessa on ymös lamioita, selvästi vahdissa. Jalokivi houkuttelee Armandia, joka lähestyy kiveä tökäten sitä. Yht'äkkiä patsaan kohdalle avautuu porttaali joka johtaa tummaan, tuntemattomaan maailmaan. Sankarit ymmärtävät, että tämä rakennus oli vain esikartano Karzougin valtakuntaan. Käydään nopea huutoäänestys,joka aiheuttaa hämmenystä lamioiden keskuudessa ja pian Kraven, Alazor ja Camlon syöksyvät tuntemattomaan porttaaliin, tietämättä mitä toisella puolella odottaa...

Pj:n kommentit

Pelikerta sisältä hyvin laajan kirjon erilaisia nopanheittoja, jotka suosivat pelaajia. Riimujättiläisillä ja muilla Ahneuden Hupun asukkailla oli suuria ongelmia havaita näkymättömiä ja hiljaa liikkuvia hahmoja (eli paljon ykkösiä ja muita "alle viisi" heittoja). Kuitenkin mainio pelikerta, vaikka ei mennytkään läheskään niin kuin olin suunnitellut. Tarkoitus oli saada peli sellaiseen kohtaan, ettei viimeinen pelikerta ala suoraa Karzougin kohtaamisesta mutta toisin kävi.. -Blue_Hill