Toiminnot
Sivusto
Kahden vuoden säännöllisten kokoontumisten jälkeen sankarit ovat viimein päässeet koko kampanjan ajan taustalla kummitelleen päävihulaisen esikartanoon. Peliaikaa on myös kulunut noin kaksi vuotta ja yhteistä matkaa on hahmoille tullut toisille enemmän ja toisille vähemmän. Aktiivista hahmoista on edelleen mukana kaksi alkuperäistä: Ushisorcsa ja Willem. Valera on ollut mukana lähes yhtä kauan. Uusimpia tuttavuuksia ovat Marcus ja Falan.
Finaalisessio alkaa kun astelette peukaloisen kokoisina Kalpeiden vuorten päällä olevaan miniatyyrilinnaan. Alun perin linna on Jhavhulin luoma, sittemmin ollut vuosisatoja tyhjillään ja viimeksi sitä asutti koirankuonolaiskuningas nimeltä Carrion King. Nyt linna hohtaa kiiltävänä ja korjattuna kuin uusi kun alkuperäinen isäntä on palannut kotiin. Linnan torneissa näkyy kymmenittäin koirankuonolaisia, jotka ampua lasauttavat teitä jousipyssyillä heti kun tulette nuolenkantaman päähän.
Finaali vetää yhteen koko kampanjan ja se on samalla hyvästit hahmoille, joita jokainen on huolella vaalinut pitkän aikaa. On aika panna kaikki peliin ja toteuttaa ne asiat, joita ei vielä ole hahmollaan päässyt tekemään. Oletko kehittänyt jotain taitoa, jota et ole päässyt kuitenkaan käyttämään koskaan tai ainakaan niin paljoa kuin olet halunnut? Onko hahmollasi joku feat tai ominaisuus, jota olisi kiva päästä kokeilemaan? Haluaisitko päästä kohtaamaan tiettyjä hirviöitä tai tiettyjä tilanteita?
En voi tietää, mitä haluatte hahmoiltanne ja siksi pyydän että jokainen valmistelee yhden kohtauksen hahmolleen. Voi valmistella useammankin jos haluaa. Kohtaus kirjoitetaan ylös paperille tai puhelimen muistioon tai tietokoneelle ja ojennetaan meikäläiselle finaalisession alussa.
Tässä esimerkkejä:
Kohtaukset voivat tulla myös flashbackina. Esimerkissä orjakauppiashomma ei voi löytyä Raatokuninkaan linnasta mutta se olisi voinut tapahtua Pronssikaupungissa tai Katapeshissa. Kohtaus voi liittyä johonkin skilliin ("Hurmaan tornissa istuvan harpyn koska mulla on Diplomacy 11") tai kuvaukseen ("Hurmaan tornissa istuvan harpyn koska kävin viikko sitten parturissa ja mulla on repussa 3 kg raakaa lihaa.").
Sankarit loihtivat jäämyrskyn linnan muureilla ja torneissa väijyvien koirankuonolaisten niskaan. Myrskyn kintereillä etenevät sissit hiippailivat pääportin katveeseen, jossa Valera käveli painovoimaa uhmaten pystysuoraa muuria ylös ja toista puolta alas. Nirhattuaan muutaman vartian Valera avasi portin ja Willem, Marcus, Falan ja Ushisorcsa kävelivät röyhkeästi sisään.
Portin pihalla käydyn kahinan aikana Ushisorcsa onnistui houkuttelemaan massiivisen tulielementaalin peräänsä. Marcus Payne väisti yhdennellätoista hetkellä taivaalta kimppun syöksyvän harpyn lennon ja tyhjensi pistoolinsa petoakkaan. Sankarit kerääntyivät linnan sisäpihalla suurimman rakennuksen eteen. Ovea vartioi suuri, vihreä lohikäärme. Takana tulielementaali, ympärillä satojen koirankuonolaisten uhkaavat rivit. Marcus osui lohikäärmettä musketillaan muutaman kerran ja Valera piti pedon huomion itsessään Falanin hiipiessä (köh) käärmeen taakse ja pilkkoessa sen nahkavyökokoelmaksi.
Antamatta koirankuonolaisille aikaa kerätä kollektiivista itsetuntoaan sankarit livahtivat sisälle palatsiin. Palatsi oli kiiltäväksi siivottu mutta tyhjä. Koirankuonolaiset eivät selkeästikään tulleet toimeen palatsin ylempien kerrosten ainoan asukkaan kanssa. Beholder paistatteli päivää keskellä suurta salia ja lipui äänettömästi näkymättömiin vasta Marcuksen ampuessa tähän parvekkeelta täyslaidallisen. Valera hyppäsi kelluvan aberraation perään ja Willem sai huipputuuman laskeutua parvekkeelta kurkkaamaan ylösalaisin varsijousen kanssa, samalla kun joku pitäisi tätä kiinni nilkoista.
Tähän kohtaan flashback aiempien päivien/viikkojen tapahtumista. Willem oli pakahtua uteliaisuuteen Ushisorcsan suhteen. Ushia vaivasi jokin vakava oire ja mitä Willem asiasta ymmärsi, kyseessä oli infernaalinen possessointi. Ushissa oli demoni. Kuka on tummaihoisen puolihaltian sisällä asuva kaveri? Kuka/mikä on se demoni? Kuka on Ushisorcsa? Willem jäi lopulta aatteineen kiinni Ushille. Ushin sisäinen demoni päätti nirhata Willemin, mutta toistaiseksi Ushin maallinen minä on pitänyt meiningin sivistyneenä.
Kunnes Willem tarjosi nilkkojaan vapaaehtoiselle pää alaspäin roikuttajalle seitsemän ja puolen metrin korkeudessa. Alla kovan kivilattian päällä kellui valtava hirviö, jolla oli kymmenen lonkerosilmää ja valtava kita jo avoinna nappaamaan putoavan suupalan kesken ilmalennon.
Minulla on silmää jokaiselle.Kun Willem mätkähti alas, pyssymies hyppäsi perään ja teki uudet Marcus Paynet ampuessaan toisen täyslaidallisen lonkerosilmähirviön yhdenteentoista jättipupilliin. Beholder vastasi omalla käsityksellään täyslaidallisesta. Valera sai jakaa lastin Marcuksen kanssa, mutta kuin ihmeen kaupalla kaikki säilyivät hengissä ja täysissä sielun ja ruumiin voimissa, tosin Marcus päätti alkaa nukkumaan ja beholder vippasi telekineettisesti tämän musketin hemmettiin oman aberratiivisen turvallisuutensa edistämiseksi.
Willem päätti myös leikkiä nukkuvaa mutta mujautti lehmänkellollaan vierellään kuorsaavan Marcuksen hereille varmuuden vuoksi. Operaatio päättyi ihmeelliseen tuijotukseen, jossa Willem ravisteli elottomaksi muuttunutta kelloaan: magia oli karannut instrumentista tykkänään. Falan puuskutti heidän ohitseen ja huomasi saman asian. Sininen hehku vaimeni kirveen ympäriltä ja levypanssari tuntui raskaammalta kuin yleensä. Beholder vaihtoi asemaa mutta piti antimagiakenttäänsä sankareiden päällä parhaansa mukaan. Valera, Falan ja Marcus saivat jakaa lonkerosilmien täyslaidallisen kolmeen pekkaan, jonka tuloksena Valera tunsi kehonsa miltei muuttuvan pölykasaksi. Sankarit huomasivat tilanteen muuttuneen turhan vaaralliseksi ja panivat epämuodostuneen ölliäisen hengiltä.
Muutamaa päivää aiemmin Willem oli käyttänyt scry-ominaisuuksiaan Jhavhulin jäljittämiseen. Scrying oli helpompi toteuttaa, jos kaukokurkkailun kohteesta oli käytettävissä jokin henkilökohtainen esine. Itse efreetiprinssiä vastaan Willem ei tohtinut edes yrittää suoraa urkintaa. Sen sijaan Almah oli sopivampi kohde. Willemiltä löytyi silloiselta Kelmaranen päälliköltä saatu mitali ja vakoilu onnistui. Saadussa kaukovisiossa Almah oli vangittuna metallisessa häkissä, joka roikkui ilmassa paksusta kettingistä. Asetelmaa valaisi kelmeä, punainen hohde. Vangit olivat tulivuoren sisässä.
Tästä viisastuneena suunta matkalle oli selvä. Alaspäin, kohti ex-raatokuninkaan valtaistuinta ja sen sisältämästä salakäytävästä alas. Reitti otettiin ulkomuistista läpi salakäytävän, joka vei valtaistuimen alla olevaan raatosiiloon. Matkalla jännitettiin, olisiko laavan pinta siilon ala- vai yläpuolella. Lopulta ainoaksi esteeksi havaittiin morghiksi muuttunut (ex-)raatokuningas, jonka jättiläismäinen luuranko komensi rinnallaan kahta valtavaa tulielementaalia. Taistelu oli päättyä surkeasti, sillä Willem poistui ymmärtämättömyyttään kohtauksesta jo ennen kuin se oli alkanut ja muut joutuivat jakamaan tulen ja paralyysin siivittämät iskut keskenään. Marcuksen tussarit mässähtivät, mutta Falanin kirves säilytti teränsä ja vastus hakattiin 5 x 10 x 8 cm pilkkeiksi.
Sillä aikaa Willem tunsi paisuvansa omiin mittoihinsa. Tämä oli kurja tilanne syvällä maanalaisessa kivipalatsissa, mutta Willem onnekseen huomasikin joutuneensa aladobimuotista tilavaan 10 x 10 jalan huoneeseen, jonka keskellä oli raatokuninkaan valtaistuin. Hetken ihmeteltyään puolituinen osasi avata tuolin ja marssi alakertaan, kohti palatsin salaista puutarhaa.
Muut seurasivat perässä ja yhdessä todettiin, miten kaunis puutarha oli grillaantunut mustaksi hiillokseksi. Yksi seinä puuttui. Aukossa näkyi valtava laavakammio, jonka reunoilla roikkui metallisia häkkejä. Kaikkialla lenteli tulielementaaleja ja tulenhenkiä, laavassa uiskenteli salamantereita ja kaukana kammion toisella laidalla näkyi giganttinen luuranko, jonka äärellä Jhavhul puuhaili taikojaan.
Toivoton näkymä ei saanut palaa sankarien kurkkuun vaan nopeasti laadittu suunnitelma pantiin pikaisesti käytäntöön. Ilman- ja veden elementaalitasojen sotilaat jemmaava pullo lyötiin kammion reunaan rikki ja ulos syöksyvä ilman- ja vedenhenkien muodostama armeija kävi tulenhenkien ja muiden tuliotusten kimppuun. Nefeshtiltä pyydettiin viimeinen käyttämättä jäänyt wish, jolla Marcus toivoi laavakentän muuttamista joksikin ihmisen käyttöön soveltuvaksi alustaksi. Wish oli ilmanhenkiprinsessan mieleen ja laavakenttä muuttui kimmoisaksi, valkoiseksi pilveksi, jonka päällä saattoi vaivatta kävellä.
Pullosta syöksyivät esiin myös Rongor ja Miraya. Seitsämänhenkinen humanoidiryhmä lähti rynnäkköön suoraan kohti efreetiprinssiä. Matkalla väisteltiin jos jonkinlaista kiusaajaa mutta lopulta sankarit pääsivät kävelemään aivan huippusuuren tulenhengen vierelle, ennenkuin Jhavhul alentui kiinnittämään pikku kirppuihin sen verran huomiota että suvaitsi tekaista jättiläismäisen wall of firen kirppujen ja itsensä väliin.
Valera ehti tempaista tuliseinän läpi ennenkuin Willem dispellasi sen. Rongor ja Falan hyökkäsivät eteenpäin, Rongor ehti jopa upottaa azersepän takoman earthshakerinsa Jhavhulin kankkuun. Puoliörkki sai heti uuden tilaisuuden heilauttaa lekaansa kun Jhavhul yritti loitsia vastustajansa perinnöttömiksi. Isku osui, loitsu meni pieleen ja Jhavhul kohosi 20 metrin korkeuteen.
Willem taikoi jäämyrskyn esiin tulenhengen niskaan. Rongor sai lyötyä Jhavhulia vielä kerran kiiveten Rovagugin pedon luurangon päälle. Valera puikkasi Jhavhulia satsilla teräviä nuolia ja Marcus lasautti perään vielä piipullisen muskettinsa torvesta. Mirayan happopallo ei mennyt tulenhengen magiapuolustuksesta läpi, mutta Jhavhul alkoi kuitenkin hermostua ja täräytti tulisäteellä Rongorin puolikuoliaaksi. Samalla efreeti muutti itsensä näkymättömäksi ja siirtyi etäämmälle. Willem yritti vastaloitsia näkymättömyysloitsun mutta epäonnistui loitsun tekovaiheessa tunnistamaan tämän haastavan kakkostason efektin. Sulfigar saapui paikalle ja Falan kiipesi ratsuväen selkään. Willem antoi näkymättömyyden paljastavan Zulfigarin lentää Jhavhulia päin ja heitti törmäyskohtaan glitterdustin, joka paljasti näkymättömän efreetiprinssin. Zulfigarin kyydissä ollut Falan sai tylyn kippauksen ratsultaan Jhavhulin niskaan ja löi tähän syvän haavan kirveensä täydellä voimalla. Heti iskunsa jälkeen Falan blinkkasi eetteritasolle ja putosi maahan. Ennenkuin Jhavhul ehti reagoida kuolon kellojen läheiseen kuminaan, Miraya päästi jemmatun happosäteen sormenpäästään. Epäuskon parahduksen saattelemana kuolema korjasi efreetiprinssin ja jälkelle jäi vain kasa hehkuvia hiiliä.
Jhavhulin kuoleman jälkeen Nefeshti kutsui sankarit uuteen toimeen: viiden tuulen temppeliritarit perustettiin uudelleen. Ritarit hajaantuivat ympäri Garundia. Katapeshiin jääneet saivat Valaherroilta läänityksiä valtakunnan luoteisosista. Willem perusti siirtokunnan Assad Ashraf-Asimin lähteelle. Valera jäi palvelemaan Desnaa Kuoteis-Katapeshin erämaahan. Falan perusti oman takomon, joka alkoi kerätä maailmantasojen välistä mainetta erinomaisten adamantium-varusteiden ansiosta.
Mutta mitä tapahtui Rongorin ja Marcuksen välillä? Viimeinen muisto heistä on Jhavhulin luolasta, jossa he seisoivat rinta rinnan toisiaan vihaisesti mulkoillen ja aseitaan puristaen, kuolleen efreetiprinssin savuavat kekäleet ympärillään ropisten.
Pane ylös tunnelmallisin tai hauskin muisto. Kootaan ne tänne ja arvioidaan palautemielessä kampanjaa. Olisi hienoa jos jokaisella olisi joku juttu mielessä joka voidaan kirjoittaa ylös, sitten parin vuoden päästä jos tätä kamppista muistellaan niin olisi sitten hauskoja tapauksia tallennettu.
Yksi mikä mulle heti tuli mieleen kun tätä ajattelin oli kohtaus ekassa episodissa jossa vyörytitte Pugwampeja tyhjässä Sarenraen kappelissa Kelmaranen ulkopuolella. Homma oli jo melkein selvä kun Ushisorcsa putosi välikaton läpi ja putosi pääalttarille, taju kankaalla. Tässä kohtauksessa oli jotain hienoa tunnelmaa. Koko taistelun veti hienosti yhteen TommiJ jonka silloinen hahmo Laurel oli pahasti miinuksella mutta featin avulla silti tajuissaan. Taistelun jälkeen TommiJ kuvaili miten Laurel on henkisesti ja fyysisesti uuvuksissa ja asettuu lepäämään kappelin seinään nojaten. mvp 2011-11-27 11:31
Minä olen tyytyväinen siihen, miten Willem jäätyään yksin Kakishonin herraksi sai paikalliset puolellensa ja pako luhistuvasti maailmantasosta toteutettiin diplomaattisesti ja tehokkaasti. Myös tuo nymph-muusa on antanut paljon poltetta Willemille. Kiva kun on hopeinen kutri vyöllä muistuttamassa kauniista kohtaamisesta. Sen jälkeen iltaserenadit mansikinkutsukellolla merelle ovat olleet Willemin mielipuuhaa. Laerlorn 2011-11-27 20:55
Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped
