Kohtaus 1.

A horrible monster appears!
V: TUO on mielenkiintoista!
M komentaa shakaaliolentoja olennon tarttumaetäisyyden ulkopuolelle.
SIT ottaa jousen selästään ja ampuu olentoa superenergianuolella. Nuoli lävistää sen silmän ja räjähtää ulos sen takaraivosta; ulos purkautuu verta, rattaita ja kummallisia nesteitä.
Hirviön ilme muuttuu pelokkaaksi ja se uikahtaa epäinhimillisellä, ehkä hieman synteettisellä äänellä.
SIT ampuu uuden nuolen.
V kaivaa taskustaan monokkelin ja tekee jotain pseudotieteellisen näköistä.
Kun SIT on ampunut kolme nuolta, olennon pään alaosa on pudonnut ja se lysähtää maahan; sen käsiulokkeet alkavat pullistella, repeävät ja niiden sisältä paljastuvat sakset; sen pään sisältä alkaa tipahdella saksiolentoja.
V: Todellakin, HYVIN mielenkiintoista.
Shakaaliolennot näyttävät siltä, että haluaisivat taistella.
M vetää miekkansa ja sanoo SIT:lle: Nämä ovat niitä saksiolentoja, joista puhuin. Halusit vangita muutaman niistä?
SIT nyökkää ja murahtaa.
SIT ja M lähtevät silpomaan saksiolentoja miekoillaaan. Sitä ennen M kysyy V:ltä, voisiko tämä vangita muutaman.
V havahtuu tieteellisistä pohdinnoistaan: Ah, toki.
Silpoti.
...
Saksiolentoja tapetaan. Ne eivät kuitenkaan tunnu havainnoivan toveriensa kuolemaa, vaan lähtevät omiin suuntiinsa leikkaamaan maailmaa. Vasta hyökkääjän tullessa aivan lähelle ne kääntyvät kohti. Ne ovat lähes ihmisen muotoisia ja kokoisia, mutta päättömiä ja saksikätisiä.
M huomaa, että yksi sakaaliolennoista yrittää torjua sakseniskua, mutta sakset vain menevät torjunnasta läpi ja leikkaavat sakaalin kahtia. Ne eivät varsinaisesti tee haavaa, vain halkaisevat. Sakaali on toki yhä hengissä...
V yllättää yhden saksiolennoista takaapäin ja iskee sitä jonkinlaisella sähköiskulaitteella. Vastoin odotuksia olento ei kuitenkaan tainnu. V tekee käsieleitä yrittäen sulkea olennon neliulotteiseen vankilaan. Jos kyse olisi ulkopuolisesta, kuten V olettaa, se jähmettäisi olennon paikalleen. Temppu ei kuitenkaan mene ihan kohdalleen. Kun vankila on valmis, olento näyttää hetken aikaa olevan jumissa, mutta sitten se vääntää itseään jotenkin, kuin punnertautuisi läpi näkymättömästä reiästä.
(Tällä välin SIT leikkaa ison vauvaotuksen kahtia.)
V: Matsuaki...
M: Niin?
V: Tulisitko tänne? Tämä rituaali ei tunnu pidättelevän tätä olentoa niin kuin sen pitäisi.
M tulee.
V: Luulen, että se on pääsemässä irti. Voisitko vaikka lyödä sitä päähän tai...
M poistaa olennolta kyvyn väkivaltaan (D6).
Jokin meni pieleen. Ihme teki jotain, mutta ei sitä, mitä piti. M ei tiedä, mitä.
Olento lähestyy saksiaan naksutellen.
Tällä yksilöllä on päänkaltainen uloke, johon M seuraavaksi V:n ehdotuksen mukaan kalauttaa miekkansa hamarapuolella. Miekan osuma ei tunnu täysin seuraavan fysiikan lakeja, mutta olento kuitenkin kaatuu “kasvoilleen”. Sen saksenterät painuvat maan sisään ja jalat vielä potkivat.
V: Ehkä me voisimme sitoa sen ihan fyysisesti... (Katsoo odottavasti ympärilleen. Shakaalit tuovat köyttä.)
SIT: Masha! Haluatko puolikkaan?
SIT on silponut puolet vauvaolennosta, mutta toinen puoli vielä sätkii.
V: Ah! Kyllä! Älä riko sitä!
Matsuaki sitoo semitajuttoman saksiolennon niin, että se ei saa saksiaan yhteen.
V: Jos viitsitte vangita toisenkin, ei siitä varmaan haittaakaan ole. Minä menen katsomaan tuota mekano-araknidivauvaa.
...
Olennot ovat tehneet uusia repeämiä. V katselee niitä kävellessään.
Vauvan hajotettu puolikas on ikäänkuin sulamassa, mutta vielä kasassa oleva puolikas selvästi yhä elää. Sillä on kasvonilmeitä ja raajat pyristelevät. V kiertää katsomaan olennon sisuskaluja. Sillä on sisäelimiä, juuria, lehdistöä sekä mekaanisia rattaita ja mäntiä.
SIT murahtaa: Enkelit tapasivat tehdä noin, ilmestyivät taaksemme.
V: Mielenkiintoista. No, joka tapauksessa näyttää siltä, ettei tämän tekijällä ole kovin hyvää käsitystä siitä, miten asioiden kuuluisi toimia täällä.
V tutkailee, onko olennossa tie jonnekin (mistä saksiolennot olisivat tulleet), mutta ihme kyllä sellaista ei näy. Jotain ulkopuolista siinä kuitenkin on.
V: Joku nyt näyttää rikkovan sääntöjä aika merkittävällä tavalla... mutta SIT, voit rikkoa tämänkin puoliskon.
M vertaa katseella saksiolentoa, johon teki ihmeen, ja toista. Ensimmäisessä niistä kyllä näkyy selkeästi ihmeen jälki. Näyttää siltä, että jotain on kyllä tuhoutunut, mutta se ei vastaa M:n käsitystä väkivallasta.
Halkileikattu sakaaliolento karjahtelee paniikissa. M ja V kääntyvät katsomaan sitä erityisen mietteliäinä...
M: Voitko liittää hänet takaisin yhteen?
V: No itse asiassa saksiolennot varmaan pystyisivät korjaamaan näitä repeämiä, mutta, hmm, hmm...
V kuiskaa support-sakaaleille, että laittaisivat toverinsa puolet kohdikkain. Näin tehdään. Sakaalia se tuntuu auttavan, joskin palasilla on taipumus lähteä liukumaan.
M: ...tämä voi osoittautua hankalammaksi kuin luulimme. Minun... täytyy...
M lähtee kävelemään ja vetää V:n mukaansa.
M: Minun täytyy tunnustaa, että odotin, että ne meistä, joita vahingoitetaan, kuolisivat. Tämä voi osoittautua yllättävän hankalaksi... meidän pitäisi varmaan yrittää pakata näytteet mukaan kuljetusta varten.
V: Ajattelin kyllä yrittää vielä kommunikoida niiden kanssa.
M: Minun pitikin pyytää sinua katsomaan tätä yhtä katseella...
V katsoo: Mielenkiintoista.
M: Luulen, että onnistuin tuhoamaan siitä jotain, mutta en ymmärrä, mitä.
V: Niin, nämä ovat tosiaan ulkopuolen olentoja. Toisaalta eivät kuitenkaan puhtaasti ulkopuolisia. Epäilisin, että jostain syystä täällä on tapahtunut eräänlaista siirtymää, tai päällekäisyyttä...
M: Jotain samanlaista kuin yritän sakaalien kanssa?
V: Todellisuuden palaset valuvat myös osaksi ulkopuolta - mutta nämä ovat siirtymässä osaksi luomakuntaa. Joka tapauksessa ihmeesi selvästi tarttui siihen jollain tavalla, mutta nämä eivät noudata oppimiamme sääntöjä.
SIT: Havaitsetteko niissä jotain aloihinne liittyvää?
M selittää, mitä teki, mutta että tilanne on erikoinen.
SIT tekee jonkun ihmeen: Tässä on jotain nomadista.
V: Joko täällä on jokin luonnollinen prosessi, joka vetää ulkopuolisia osaksi luomakuntaa, tai sitten joku tekee tätä tarkoituksella. En kyllä ymmärrä, miksi... Joka tapauksessa täällä tapahtuu jotain hyvin eriskummallista hyvin suuressa mittakaavassa.
SIT viittaa vauvaolennon jäämiin: Tuo ei ollut koskaan minun. Luulen, että se oli yksi mashoista, joka petti meidät. (Merkitsevä katse Vidyaraan.)
V tarkastelee olentoja lähemmin. Hänelle jää vaikutelma, että saksiolennot ovat täkäläistä materiaalia, johon on tehty jotain ulkopuolen voimalla.
V: No, sinälläänhän odotimme kohtaavamme jotain tällaista. Tärkeämpi kysymys on, mitä nämä haluavat.
M: Sitä varten kannattanee lähteä tornin ja mekaanisen enkelin luo.
Pakkaavat vangit ja näytteet paareille ja valmistautuvat jatkamaan matkaa.

Kohtaus 2:

SIT: Ogatai kertoo, että hän on löytänyt ihmisasutusta.
Lähtevät asutusta kohti katsomaan, onko siellä mitään jännää.
SIT kysyy V:lta: Etkö koe niitä omiksesi?
V katsoo latteasti: En.
SIT kiroaa vihanneensa enkeleitä heidän hyökättyään, mutta että tämä on vielä paljon pahempaa yhhyhyy.
Pieni tauko.
SIT (Matsuakille): Kun saavuitte, oletin, että herranne olisi halunnut Rheinstadtin itselleen, että olisitte lähteneet sotaan aikaisemmin.
M: Sen perusteella, mitä NII on sanonut, luulen, että hän ei koskaan varsinaisesti halunnut Rheinstadtia, vaan että se on lähellä Provectusta ja Maata.
SIT: Murh.

Kohtaus 3:

Kylä.
Jurttakylä. Siellä asuu mongoleja.
Ogatai ratsastaa vastaan ja sanoo, että kyläläiset ovat vaeltaneet pitkään ja että tämä on heidän mukaansa paikka, johon vieraat eivät tule.
Onkin totta, että vähään aikaan maailmassa ei ole näkynyt repeämiä.
M: Mitä täällä oli aikaisemmin?
SIT: Nämä olivat keskinkertaisia metsästysmaita.
M: Onko mahdollista, että saksiolennot keskittyisivät niihin paikkoihin, joissa jumalainen voima on ollut voimakkaammin läsnä?
SIT: Ainakin niillä alueilla on näkynyt enemmän repeämiä.
M: No, onpahan jonkinlainen arvaus.

Leikkaus jurttaan, juttelemassa kylänvanhimmille.
SIT: Tänne ovat kerääntyneet kaikki ne selviytyjät, jotka on tavoitettu. Myös Ulagun vaimo on täällä.
V: Mitä he tietävät näiden vieraiden toimista?
SIT: He ovat oppineet reitit, joilla heitä ei häiritä.
V: Onko heillä kart... äh.
SIT: TIedustelijat tuntevat maan kuin omat hevosensa.
V: Voinko puhua heidän kanssaan?
V menee kyselemään tiedustelijoiden johtajan kanssa. Käyvät läpi reittejä ja mm. sitä, miten tornille pääsee.
SIT M:lle: Vien heidät pois täältä. Ovat olleet tähän asti turvassa, mutta tiedä sitten, kauanko se riittää.
M: Tietävätkö he muista selviytyjistä?
SIT: Joitain vastaavia paikkoja on, koska tämä on suurin turvallinen alue, he ovat kerääntyneet tänne, mutta muitakin on, ja kaikki eivät tulleet.
M: Haluatko kiertää muutkin paikat?
SIT: Meillä ei ole aikaa sille. Jätän tiedustelijoita tänne kertomaan, että reitti on auki.
M: Veljeni ei ollut varma, voivatko ihmiset kulkea tietä turvallisesti ilman vallan läsnäoloa.
SIT: Murh. Sitä ei siis voi avata ilman...
M: Käsittääkseni reitti on auki. Reitin tämän pään löytäminen on heille varmasti hankalaa... eikö vanha reittinnekin ollut sellainen? Mutta olento, joka teki reitin ja joka asuu kartanossa saattaa ottaa joitain läpikulkijoista - ja kartanoon on mahdollista eksyä.
SIT: He eivät voi odottaa meitä. Riittääkö Ogatai?
M: Onko hän syntynyt rituaalin kautta?
SIT: Ei, ei ole.
M: Hmm.
SIT: Kuinka kaukana torni oli?
M: Ilman kyläläisiä ehkä parin päivän matka, mutta jos vain me kolme lähdemme niin toki paljon vähemmän. Ja kyläläisten matkustamisessa Ogatain kanssa ei pitäisi olla ongelmaa.
SIT: Lähetän sitten heidät edeltä Ogatain kanssa.
SIT antaa määräyksiä ja kyläläiset ryhtyvät kasaamaan tavaroitaan.

Ulagun veljen jurtassa, tapaamassa Ulagun vaimoa (kaikki luulevat Ulagun kuolleen (no se on oikeastikin kuollut, mutta nämä luulevat sen kuolleen aikaisemmin), Ulagun vaimo on naitettu veljelle.) Vaimo paimentaa lapsilaumaa. Matsuaki tulee paikalle, menee telttaan sisään ja kävelee vaimon luokse.
M: Oletko Manou, Ulaguna tunnetun vaimo?
Mn heittäytyy maahan.
M: Minulla on huonoja uutisia Ulagusta, hän on kuollut.
Mn näyttää murheelliselta, hieman silleen mongolitavalla.
M: Ennen kuolemaansa hän teki minulle palveluksen, ja vastineeksi lupasin tuoda hänen perheensä pois täältä. SIT on siirtämässä ihmisiä täältä pois, joten kulkenette heidän kanssa, mutta ovatko muut lapset elossa?
Mn: Toinen poikani on nääntynyt nälkään viime talvena, mutta vanhin poikani on hyvä metsästäjä, ja hän ruokkii myös pikkuveljensä. Vanhin tyttäreni on naitettu ja nuorin tytär on myös kuollut.
Mn nostaa tuoman näköisen pojan tukasta ylös ja esittelee sitä.
Mn: He palvelevat sinua yhtä uskollisesti kuin isänsä.
M nyökkää: Hyvä, kulkekaa muun kylän mukana ja seuratkaa jumalan valittua pois tästä maailmasta.
Mn (vittuillen muille vaimoille samalla): Kyllä, he tekevät näin.
M poistuu (Ulagun vanhin poika itse asiassa lähtee vapaaehtoisena tiedustelijaksi mukaan tornille, muttaa oh well)

Kylä pakataan, Vid hahmottelee karttaa tiedustelijoiden kanssa. V saa jonkinlaisen näkemyksen maailmareikien muodostamasta kuviosta; se jotenkin sitoo maailman yhteen, kerää sen? Jotain sen tapaista.
Mongolisoturit lähtevät kyläläisten mukana, sakaalit jäävät M:n, V:n ja SIT:n mukaan kantoavuksi.

Kohtaus 4:

Kuljetaan yön läpi. Aamusella yllättäen kuuluu valtava metallinen valitus, kuin suunnattoman laivan runko natisisi - se pyyhkäisee joukon yli, mutta lähdettä ei näy. Noin puolen tunnin kuluttua kuuluu samanlainen ääni, mutta vastakkaisesta suunnasta. Kymmenen minuutin kuluttua ääni kuuluu kolmannen kerran, jälleen eri taholta.
SIT: Kulkeeko se kansaani kohti?
V: Se on ehkä se enkeli.
M: Meidän lienee syytä liikkua aika nopeasti takaisin.
SIT: Ogatai sanoo äänen lähestyvän heitä.
Matsuaki päättää ankkuroida sakaalijoukon (T3), etteivät ne jää ihan oman onnensa nojaan.
M, V ja SIT juoksevat (A3, just in time!)
Kyläläisten massan näkee kaukaa. Kun pääsevät huutoetäisyydelle, metallinen valitus kuuluu jostakin hyvin läheltä. M huomaa, että yhdessä repeämässä vilahtaa jotain; toisessa repeämässä näkyy selvästi valtava messinkiratas; kolmannessa kultainen, valtavan kaunis kasvolevy; viimeisenä hopeisia enkelinsulkia, jotka ovat teräviä kuin miekat.
M: Se liikkuu repeämien tuolla puolen! Luulen, että se tulee niistä läpi, tai repii tiensä läpi!
V: Selkeästi paikalliset osaavat käyttää repeämiä liikkumiseen...
Metallisen valituksen ohella kuuluu sirkkelin kimeä vinkuna. Keskeltä kyläläisten massaa nousee noin sadan metrin korkeuteen hopeasulka... toinen... kolmas...
SIT ampuu repeämiin.
M alkaa viskoa mongoleja portille maalaattojen päällä heimo kerrallaan (A7).
V tarkkailee tilannetta ja huomaa, että paikalla on saksiolentoja, jotka leikkaavat reikiä isommaksi. V lähtee hakkaamaan näitä (A3).
SIT:n jousiammuskelu ei vaikuta kovin hyödylliseltä. SIT turhautuu ja vaihtaa jumalamoodiin, ollen taivaalla myyttisten eläimien hahmossa ja tarttuen enkelinsulkiin.
Käy niin dramaattisesti, että sulat kuitenkin lävistävät SIT:n; SIT palautuu takaisin ihmismuotoonsa ja on lävistettynä yhden sulista päässä.
M näyttää järkyttyneeltä! Viskaa saman tien sulkaa vuorenkappaleella, mutta se vain halkeaa kahtia.
V näyttää avoimen huolestuneelta.
Tapahtuu jonkinlainen maailmavääristymä, taustalle ilmaantuu uhkaava metallinen syke. Värit katoavat hetkellisesti, sen jälkeen kaikki näyttää jotenkin kierolta, poltetulta...
Vidyara leikkaa hätäisesti yhden saksiolennon saksen irti ja tekee siitä Miraculous Anchorin (T6). Sen jälkeen hän käyttää sen voimaa T8:n ihmeenä (+ 5 pistettä läpäisyä) leikatakseen enkelinsulan katki.
Kaikki vielä lähistöllä olevat ihmiset sokaistuvat valonvälähdyksessä.
Sulka kaatuu; kuuluu sirkkeliääni vielä entistäkin raastavampana, ja muut sulat lähtevät vetäytymään.
V huutaa Matsuakille: Pelasta SIT!
M nappaa SIT:n sulan päästä ennen kuin sulka rojahtaa maahan. Sit on ollut jähmettyneenä lävistymisasentoon, ja hänessä on kuolettava haava, joka tekee... jotain?
SIT hohtaa heikosti jumalallista voimaa ja käyttää viimeiset energianrippeensä ollakseen olematta jähmettynyt.
M yrittää viskata SIT:n maapalasen kanssa portille, mutta SIT kierähtää alas.
Rei’istä taivaalla työntyy läpi käsi.
Valonvälähdys (taas).
Kuuluu valtaisa ääni: Minä olen Veruach Hashem, Yehiyeh Asher Yehiyehin puhuja! Valon feeniksin lapset, pidätelkää aseitanne! Me emme ole vihollisianne!
Taivaalle on ilmestynyt ihmisenkokoinen mekaaninen enkeli, jolla on naamio. V muistaa nähneensä sen aikaisemmin Maankäräjillä.
Pienempi enkeli puhuu isommalle kieltä, jota vallat eivät ymmärrä. Iso enkeli vetäytyy.
VH: Miksi olette tunkeutuneet pyhään maahan, liittolaisemme?
V: On yleisesti tunnettua, että tämä maailma on kuulunut T-A-e-N:lle, joka on liittolaisemme, mutta te olette täällä saattamatta meille tiedoksi tarkoitustanne ja sitä, kenen nimessä toimitte.
VH: Syrjäytetylle käärmeelle on ilmoitettu jälkeläisten tulo, mutta hän ei tunnusta jälkeläisten tehtävää. Valon aika on päättynyt ja valon käärme muuttuu muutoksen mukana tai jää muutoksen jalkoihin.
SIT yrittää kömpiä pystyyn ja näyttää kohtuullisen vihaiselta.
M: Ja te julistatte tämän maailman ja kaiken täällä olevan omaksenne?
VH: Tämä maailma on jälkeläisten ja tänne istutetaan rauhan siemen. (Kääntyy Vidyaraan päin.) VN, sinä et ole kansanne ensimmäinen, ja tämä ei ole ensimmäinen kansa.
V: En ole kansamme ensimmäinen, mutta valtiattareni on asettanut minut vastuuseen tästä maailmasta.
SIT kiroaa.
M yrittää hillitä ystäväänsä kädellä olkapäälle, mutta SIT huutaa kuitenkin: Sinä huoran poika olet kykenevä ratsastamaan vain lehmällä! Tämä on minun maailmani! (Kääntyy M:n puoleen.) Et voi sanoa, että aiot puhua näiden hirviöiden ja varkaiden kanssa!
M: Minä aion parhaan kykyni mukaan tehdä sen, mitä tulimme tänne tekemään.
SIT: SUUNNITELMA ON MUUTTUNUT! ME HEITÄMME NUO PERKELEEN POJAT ULOS TÄSTÄ MAAILMASTA!
M katsoo SIT:sta: SIT, ystäväni, hevosesi ei jaksa juosta enää mailiakaan, ja...
SIT lyö Matsuakia.
M kaatuu maahan, mutta torjuu luonnollisella Martial Arts 5:llä seuraavat iskut. SIT yrittää lyödä kovempaa, mutta M käyttää pisteen auktoritakseen.
SIT: Koska pelastit henkeni, en lyö sinua kuoliaaksi, mutta... (uhkaa ikuisella vihalla jne., jos M ei ryhdy sotimaan.)
M vastaa kuopaisemalla maata SIT:n jalkojen alta ja heittämällä tämän portille.
V: Mihin jäimmekään? Valtiattareni edustajana tulin tutkimaan tätä maailmaa, missä kunnossa se on kansallemme, mutta löysimme vain olentoja, jotka eivät julistaneet itseään meille. Oletimme luonnollisesti, että liittolaisemme tulisivat tervehtimään meitä riemuiten saapuessamme tähän maailmaan.
VH: Levittäjämme kimppuun hyökättiin. (Miettii hetken.) Teidän ei ollut tarkoitus tulla vielä. Maailma ei ole valmis. (Laskeutuu M:n ja V:n eteen.)
V: Me olemme vain valtiattaremme tahdon instrumentteja.
VH: Hyvä on, tulitte tarkastamaan maailman. Voimme samalla solmia viralliset suhteet, mutta emme voi käydä Tuhoajaa vastaan vielä.
V nyökkää ymmärtäväisenä: Puhujamme tulee solmimaan viralliset suhteet kanssanne.
VH: Hyvä. Onhan liittolaisuutemme jo julistettu. (Kääntyy M:n puoleen, sävy on jotenkin pahoitteleva.) Valon muutoksen lapset tulevat perimään Luomakunnan.
M nyökkää.
V: Osa tarkoitustamme oli hakea Valon käärmeen kansa pois olemasta tästä maailmasta. Olemme nyt saaneet sen päätökseen, joten olemme tyytyväisiä.
VH (näyttäen siltä, että aikoi sanoa jotain muuta): Hyvä on. Heille tarjottiin mahdollisuutta ja he kieltäytyivät siitä.
V: Valtiattaremme elää ehkä vielä toivossa Valon käärmeen suhteen.
VH: Jos Valon käärme liittyy valon muutokseen, hän on veljemme. Mutta mitä tulitte näkemään?
V: Valtiattaremme toivoi, että näkisimme tämän maailman valmistelut, jotta ymmärtäisimme, mitä on tuleva.
VH: Näette kuvion, jota valmistamme; se on vielä kesken. Torni on valmis. Kansanne on oleva hyvissä käsissä... jälkeläiset suojelevat heitä.
V levittää kätensä ja hymyilee tyytyväisen näköisenä: Voimme siis poistua tästä maailmasta tietäen, että kaikki on hyvin... vaikkakin sydämeni pakahtuu halusta nähdä itse torni.
VH osoittaa yhtä repeämistä ja lähtee johdattamaan, jos M ja V haluavat seurata.