Unten tuolla puolen
Suomalainen rekan nuppi on pysäköity vanhan englantilaisen linnan pihaan Vancouverin esikaupunkialueella. Ohi sen, ja sisään ikkunasta...
...Iäkäs herrasmies puhuu joukolle matkalaisia. Hieman tukevampi tyttö nyyhkyttää vasten Hedwigin olkapäätä. Huoneen seinällä lepää Hugo Simbergin tuntemattomaksi jäänyt taulu, jossa kaksi uudisasukasta seisoo keskellä surrealistista näkymää. Toinen heistä on kääntynyt selin katsojiin, raitasukissaan. Ohi huoneen ja sisään taulun tapahtumiin...
...Mies ja nainen keskustelevat kiivaasti. "Aino Jelena Pälkäne. Minulla on sinun nimesi ja syntysi, älä pakota minua vuodattamaan omaa vertani". Huoneen seinät haalistuvat ja muuttuvat harsonomaiseksi. Nuori tyttö piileskelee jauhojen keskellä komerossa. Sen oven avautuessa ollaan toisessa huoneessa ja toisessa ajassa...
...Entisen, blackop CIA-agentin näköinen mies niputtaa vanhemman oloista taiteilijaa asiantuntevan oloisesti vaaleanpunaisella karvamatolla. Talossa on aivan pimeää. Miehen niskaa koristaa viivakoodi. BBC-TS-007. Ohi tästä ja ikkunasta pihalle...
...Valkoinen suurikokoinen rekka ajaa talon pihaan. Perävaunuun kirjoitetut kirjaimet sanovat HealthCanada SAB. Fade to black
Synopsis
OBS. kuten aiemmin. pikakirjoitettu muistin virkistämiseksi. Varsinkin loppupäässä voi olla ajatusvirheitä. Kommentoikaa/korjatkaa jos kirjoitin jotain väärin --V
Tapahtumat lähtivät liikkeelle kadotettujen saapuessa Ordo Vellumin englannista siirrätettyn linnan pihalle Vancouverin esikaupunkialueella. (tässä yhteydessä kannattaa huomata, että OV oli vain ostanut ko. linnan siltä suvulta, joka sen aikoinaan siirrätti.) Sisällä hahmoja odotti melko hämmästyneen oloinen vastaanottovirkailija ja totaalisen överi ja mauton sisustus.
Klubin "Varsinainen puoli" paljastui tiukoilla turvatoimilla vartioiduksi kerhohuoneeksi julkisen kerhohuoneen keittiöön johtavan kapean käytävikön takana. Sisällä kadotettuja odottivat Emilie, Thomas, Jonathan Faust ja yksi nimettömäksi jäänyt hunnunvartija (jonka Niilo oli tavannut vuosia aikaisemmin harmaakarhun hahmossa).
Emilietä ei saatu rauhoittumaan, joten hunnunvartijat toivoivat Kadotettujen saattavan tämän "aitoon tilaan" tai "aidoksi", kuten heidän kirjoituksensa tiesivät Kadotetuista sanoa. (huom. myöhemmin kirjaa vilkuillut Harry pisti merkille sen kirjoittajan kiittävän Väinö Pälkänettä tiedoista koskien kadotettuja)
Kun Emilien painajainen puskettiin pintaan, otti Jonathan Faust tämän hallintaansa käyttäen lyijypainoista heiluria ja suggestiota. Emilie pakotettiin suggestion avulla vastaamaan kaikkiin esitettyihin kysymyksiin - ja pysyttelemään paikoillaan.
Emilie kertoi paenneensa perheen talosta, kun sinne hyökkäsi joku, joka pystyi viemään kadotetun painajaisen voimat. Emilie ei tiennyt mitä muille talon kadotetuille oli tapahtunut.
Emilien tarinan jälkeen leikattiin seinällä näkyvän kuvan kohdilta Hedwigin takaumaan...
...Takautumassa Hedwig oli vielä nuori tyttö, jonka painajainen ei ollut herännyt.
Tapahtumat sijoittuivat erittäin vahvasti kuvitteelliseen versioon Sointulan uudisasukasyhteisöstä. Tarkemmin sanottuna kyse oli Saara tädin matkakodista, jossa asustivat parasta aikaa puolalainen säveltäjä Vladislav ja edellisen keikkansa rahoilla lököttelevä englantilainen konseptitaiteilija Michael.
Kerran Hedwigin ollessa kävelyllä Sointulan kylän sivussa menevän joen rannassa, hän onnistui (pomppimalla tms) rikkomaan joen penkassa menevän laudoitetun tien ja tippumaan alas penkkaa pitkin - kunnes jäi kiinni vanhan kannon juurakkoon. Hän tilanne oli melko hankala, eritoten koska hänen oli valittava pelastumisen ja Mr. Fleecyn pelastumisen väliltä.
Tässä vaiheessa mukaan tuli Waine, jota Hedwig ei ollut vielä tavannut. Wainen kanssa puhuttuaan, Hedwig uskoi tarpeeksi itseensä, ja Mr. Fleecyn apuun - ja pelastautui tilanteesta mahdottoman oloisella tempulla.
Matkalla takaisin talolle, Waine kyseli Hedwigiltä tämän elämästä, ja lupasi opettaa tälle keinon piiloutua vanhempiensa riidoilta.
Samana iltana Waine hengasi talon vieraiden kanssa, ja puhui kaikille - kuin olisi tuntenut heidät jo pitkään. Hän suostutteli Vladislavin opettamaan Hedwigille pianon soittoa. Yön aikana tehtiin selväksi Hedwigin ja Vladislavin välinen piirileikki yöjuoksujen ympärillä (hedwig yritti ansoittaa Vladislavin pääsyä Saaran makuuhuoneeseen).
Seuraavana päivänä Waine näytti Hedwigille tempun, jonka avulla kuka tahansa voi löytää tiensä harsoon, ja sieltä takaisin (olettaen tietyt reunaehdot). Tämä taito tuli tarpeeseen myöhemmin iltapäivällä - kun preludin sisarusriitakohtaus nähtiin hedwigin piileskellessä harson kaapissa.
Sisarusten riidan jälkeen he (Waine ja Alice) erosivat vihaisina - ja Waine vannoi pysäyttävänsä Alicen riippumatta heidän sukulaisuudestaan, jos Alice ei lopettaisi hanketta X.
Tapahtumat jatkuivat muutaman käänteen jälkeen Hedwigin perheen talolla, jossa kaikki ei selkeästi ollut hyvin. Perinteisen britannialaistyylisen tiilitalon ovi oli auki, ja valot olivat päällä. Kukaan ei kuitenkaan ollut tunkeutunut taloon edellisen kävijän -_unettoman_- jälkeen.
Sisään päästyään, Hedwig koki takauman, jossa talossa eläneiden painajaisten kaiut kertoivat hänelle mitä oli tapahtunut. Uneton oli tunkeutunut taloon, ja vienyt siellä asuvien painajaiset kykyineen heti, kun kadotetut olivat erehtyneet kutsumaan painajaisensa esiin muodossa tai toisessa. Uneton kävelytti talosta kiinnisaamansa kaksi kadotettua autoonsa, ja katosi kuvainnollisesti kohden auringonlaskua.
Pian paikalle sattui kaksi Kanadan terveysministeriön palkkalistoilla olevaa henkilöä, jotka eivät selkeästikään tienneet mistä on kysymys. Koska tyypit tulivat sisään liian uhkaavasti, heidät niputettiin varsin vauhdikkaasti.
Hienoisen selvittelyn ja terveysministeriön miesten radion kuuntelun jälkeen auto onnistuttiin paikallistamaan sementtivalimolle, eräällä Vancouverin edustan teollisuusalueista. Kadotetut suuntasivat enempää miettimättä paikan päälle, mukanaan Hunnunvartijoilta aikaisemmin saatu mystinen ase, jollainen oli löytynyt myös F*BÄGin aseistamalta terveysviraston mieheltä.
Sivuhuomautuksena: hunnunvartijoille ko. ase oli erikoinen ja he pitivät siitä erittäin hyvää huolta. Vaikkakin F*BÄG oli pyytänyt heitä hankkimaan takaisin kadotettujen alla kuvattujen tapahtumien aikana käsiinsä saaman gausskiväärin, ei heillä itsellään ole näitä leluja. OV:n pyssy oli pitkälti koko ajan Harry Laakson hallussa uraaniluoteineen - kun taas F*BÄGiltä saadut köyhdytettyä uraania panoksissaan käyttäneet aseet vaihtoivat omistajaa muutaman kerran. Lopputulemana yksi näistä jäi Jaana Koutanan haltuun.
Matkalla soitettiin hunnunvartijoille, jotka lupasivat (F*BÄGinkin samaa pyytäessä) piilottaa tapauksen jäljet. Virallisesti kyseessä oli MI-6 yhteistyönä tehty CIA mokan peittäminen bensa-tankkerin räjähdyksellä valimon pihassa.
Valimolla hahmoja odotti terveysministeriön logoja kantanut F*BÄGin rekka, ja lohduton vana menehtyneitä F*BÄGin siviili (nukkuja) ja aktiiviagentteja. Vanaa seuraamalla hahmot pääsivät valimon torniin johtaviin portaisiin, joissa Hedwig yritti käyttää kadotetun aistejaan.
Tässä vaiheessa uneton veti Hedwigin harsoon ja yritti ottaa tämän varjon hallintaansa. Hedwig onnistui paeta aiemmin takautumassa nähdyllä keinolla.
Kadotetut tiesivät tässä vaiheessa unettoman tietävän heistä, ja päättivät kiirehtiä. He kiipesivät valimon tornin huipulle. Huipun tasanteella heitä odotti yhteensä 5 kadotettua klassisessa "terroristinkuljetuspaketissa" - siis rullatuolissa ja huumattuina. Ilmeisesti uneton tarvitsi kadotettunsa elävinä, lainatakseen näiden painajaisia.
Kadotetut siirsivät rullatuoleissa olevat ystävänsä isoon teollisuushissiin tasanteella, ja yrittivät ehtiä pois paikalta, ennen unettoman paluuta. Tämä ei suuremman draaman lain mukaan onnistunut - joten he ehtivät juurikin liian lähelle maanpintaa, kun uneton saapui autolla paikalle.
Seurasi tulitaistelu, jossa lähes kaikki kadotetut pääsivät vahingoittamaan unetonta. Sillä erotuksella, että Niilo teilasi kaksi tuntemattomampaa rullatuolitapausta - jotta niiden voimista päästäisiin.
Dramaattisen taistelun jälkeen hahmot palasivat alussa nähtyyn hunnunvartijain kartanoon, palauttamaan lainaamansa esineet - ja hakemaan Emilietä. (Emilie oli suljettu "oman turvallisuutensa takia" vesialtaaseen märkäpuvussa ja side silmillä.) Jakso päätettiin huumattujen kadotettujen heräillessä vaihdettuihin lauseisiin hunnunvartijain kanssa.
Ennen peliä
Tehtävät
- Reissuvihko:
- Kolmas peli sisälsi huomattavan määrän kohtaamia yliluonnollisen maailman kanssa. Haluatko yliluonnollisia elementtejä enemmän, vähemmän vai samoissa määrin?
- Kuka pelaajahahmoista, on sinun hahmosi mielestä possen johtaja. (tämän hahmon painajaisen katsotaan hallitsevan tilannetta, kun painajaisten yhteistä voimaa käytetään.
- Niilo Särkijärvelle lisättiin kyky: "Can deal with the Devil (and win)" - Ehdotus uudeksi säröksi Niilolle.
- (Ei koske Sonjaa tai Hannaa) Hahmosi on Saara Palganen taitelijaystävä, tai sellaisen lapsi. Asut 1990-luvun alkupuolella täällä. Luo hahmon konsepti valmiiksi.
- (koskee Sonjaa ja Hannaa) Jos ~12 vuotiaalla Hedwigillä on toistuvia painajaisia - mitä ne käsittelevät?
- Lisätehtävä 1: Voiko kadotettu muuttua noidaksi, ja jos voi, niin mitä tämän pitäisi mielestäsi vaatia
- Lisätehtävä 2: Jos haluat, tuo mukanasi jokin pelaamastasi painajaisesta muistuttava esine, kuva tms.
- vili
Hahmojen päivitys
- vili
Synopsis
- vili
Prologi
- vili Taustaraita kaikkineen tänne, last.fmmään, spotifyyn tms.
- Koska spotifystä ei näytä löytyvän puoliakaan kappaleista - ei ainakaan sinne. --V
Luettavat
Vastaukset
1. yliluonnollinen
- Mun mielestä oli sopivasti. --Sonja
- Yliluonnollisten elementtien määrä on mielestäni sopiva, viime jaksoon ne sopivat hyvin, olimmehan oudoilla mailla. Kauko Röyhkä lauloi aikanaan että "Maa on voimaa", shamaaniteema ja mystisyys sopivat synkeähköön metsään kuin voisilmä puuroon. Mahdollisissa kaupunkiepisodeissa yliluonnollisuus ei mielestäni ole itsetarkoitus, vaan niissä voitaisiin enemmän käsitellä hahmojen taustoja ja heidän välisiä suhteitaan (ei niinkään painajaisten). FootBAG:n teknokratia, salaseurat yms voisi toimia enemmän jännitteenä ja/tai pelotteena urbaanissa ympäristössä. --Timppa
- Yliluonnollisista: Minusta on hyvä, että yliluonnollisten kohtaamisten määrä vaihtelee - jos niitä olisi koko ajan, peli menisi ainakin minulta helposti Ctulhuksi, jos niitä ei olisi ollenkaan, unohtaisin sen puolen kokonaan. Komppaan Timpan ajatusta siitä, että kaupunkiympäristössä ylilunnollinen puoli tulisi esiin peitellysti ja kierron kautta esim. juuri näiden salaseurojen tms. kautta. Toisaalta kaupunkiympäristöön siirtyminen voisi tuoda uusia mahdollisuuksia myös hahmon ja varjominän välisen jännitteen pelaamiseen. Mutta tätä minä ja Sonja päästään pelaamaan ensi jaksossa varmaan joka tapauksessa ;) -Hanna
- Hyvää vaihtelua yliluonnollisen määrän kanssa. Ja toisaalta asetelmaan sopii aika hyvin jossain määrin tapahtuva yliluonnollisen määrän eskaloituminen. -A
2. possen johtaja
- Hedwig pitänee Niiloa porukan johtajana. Jaana on siihen liian epävarma, Harry taas liian nuori. Hedwig ehkä haluaisi itse johtaa porukkaa ja näkisi, että hänellä olisi siihen myös oikeus, sillä Waine on mielestään hänelle läheisin ja tärkein, koska hän on sukulainen. Hedwig ei kuitenkaan ole välttämättä tarpeeksi itsevarma tavoitellakseen johtajan paikkaa Niilolta, joka on sen selvästi ottanut itselleen, eikä Hedwigillä välttämättä olisi siihen myöskään riittäviä taitoja, sillä hänhän on loppujen lopuksi viettänyt suuren osan elämästään yksinäisyydessä, eikä hänellä ole ollut mahdollisuutta opetella johtajaksi. --Sonja
- "Everybody wants to rule the world". Harry arvostaa vapautta yli kaiken, joten ei pidä ketään varsinaisesti johtajana, mutta on valmis seuraamaan muita niin kauan kuin ne sopivat hänen omiin tarkoitusperiinsä. Varjoista puhuttaessa asia voi olla sitten toinen, mutta minäpä en pelaakaan omaa varjoani. Pelaamani Jaanan varjon mielestä hän on tietysti uuden ajan airut ja oikeutettu johtotähti!
- Tämä on Jaanan ja hänen varjonsa kohdalla herkullinen kysymys, johon vastaaminen riippuu siitä, missä määrin hahmo ja varjo ovat toisilleen tuttuja ja kokevat jakavansa jotakin, missä määrin taas ovat toinen toistensa anti-minuuksia. Näkisin tilanteen suurin piirtein näin: Jaanankin mielestä Niilo on johtaja silloin kun hahmojen "normaali"minä on niskan päällä - Jaana itsehän säröineen pikemminkin välttelee johtajaksi joutumista. Kuitenkin Jaana lienee 20 vuoden aikana oppinut tuntemaan varjoaan sen verran, että tietää tämän vallanjanon, mikä tekee johtajuuskysymyksestä varjojen puolella vähän kinkkisemmän ja tilanteesta ristiriitaisen. Tämä voisi näkyä esimerkiksi siten, että Niilon varjon johtajuutta Jaana ei ihan purematta niele ja suorien käskyjen ottaminen Niilolta ilman selkeää perustelua niiden järkevyydelle voi tuottaa hankaluuksia. -Hanna
- Niilohan tuota tilannetta taitaa ihmispuolista viedä, vaikkakin hiukan epäillen ettei ehkä haluaisi olla siinä asemassa. Harryn painajaisen mielestä ihan sama kuka possea vie, olkoon vaikka Jaanan painajainen, kun sitä selvästi haluaa. -A
3. Niilon särö
- Tuohon sopiva särö on tietysti ettei voi kieltäytyä lyömästä vetoa jos joku semmosta ehdottaa! --Timppa
- Joo, Timpan keksimä särö sopii kuin nenä päähän :) -Hanna
4. Sointula
- Ehdotan seuraavaa: Luomisvaikeuksista kärsivä puolalaissyntyinen säveltäjä, joka on muutanut keskelle ei-mitään löytääkseen uudelleen inspiraation Kanadan luonnon koskemattomasta kauneudesta. -- Timppa
- Englantilainen konseptitaiteilija, joka on Sointulassa lomalla. Juuri saanut valmiiksi jollekkin yritykselle tehdyn rahakkaan tilaustyön.-A
5. Hedwigin toistuva painajainen
Ja anonymisoitu keskustelu seuraa:
- ...Hedwigillä olisi ollut lapsena suosikkipehmolelu, vanha ja virttynyt pupu nimeltä Mr. Fleecy. Se on ollut hänellä syntymästä saakka ja alkaa olla harmaantunut ja kulunut (alkuperäinen väri vaaleanpunainen). Se on myös Hedwigin unilelu, ja muutenkin aina mukana kaikessa. Semmonen turvaa tuova juttu. Hedwigillä voisi olla sellainen toistuva painajainen, että Mr. Fleecy häviää, eikä hän löydä sitä mistään. H. etsii joka paikasta, mutta pupua ei vain löydy. Sitten jokin kamala hirviö hyökkää kimppuun, juuri silloin kun Mr. Fleecy ei ole auttamassa...
- ...vapauttaja/tuhoaja-teeman pohjalta sellainen aika peruspainajainen, jossa Hedwigin kotiin on tunkeutunut joukko Niitä, ajattelin että Ne olis sellaisia zombien kaltaisia öliseviä rappioihmisiä (Niillä vois olla vanhempien ryyppykavereiden kasvot), joita Hedwig yrittää karkuun muttei pääse, samalla kun sieltä kodista löytyy uusia ovia, huoneita ja käytäviä jonne Hedwig itsekin juoksee vähän hämmästyneenä. Kunnes lopulta Hedwig päätyy piiritetyksi umpikujaan, alkaa ensin kiljua ja lopulta hätääntyy niin että jotakin tapahtuu. Katto romahtaa Niiden päälle, seinistä irtoaa teräviä kivensiruja ja lävistää Ne kuoliaiksi, tms. Jotakin aika Nopeaa ja Likaista...
- ...Molemmissa varjon herääminen ratkaisee tilanteen ja painajainen tavallaan päättyy hyvin vaikka onkin ahdistava. Molemmissa tapauksissa painajainen olisi ehkä alkuvaiheessa ollut sellaista muotoa, jossa tilanne ei vielä ratkea, vaan Hedwig aina herää pakahduttavaan tunteeseen ja siihen kuin hänen sisällään jokin kamppailisi pintaan...
- ...Näitä kahta on helppo yhdistää. Katsos kun ne humalaiset voi varsin komiasti varastaa sen Herra Fleecyn ja...
- ...Eli painajainen alkaa siitä havainnosta, että Mr. Fleecy on kateissa, eikä sitä löydy mistään. Sitten alkaa kuulua uhkaavia ääniä, huoli ja paniikki kasvaa, Hedwig yrittää löytää Mr. Fleecyn ajoissa ja päästä karkuun, muttei pääse: löytyy uusia huoneita, uusia käytäviä, ja äänet lähenevät, eikä Mr. Fleecyä vain löydy. Lopulta äänet saavuttavat Hedwigin ja esittelevät "panttivankinsa", minkä vuoksi tilanne ei voi ratketa paolla vaan suoralla konfrontaatiolla. Painajaisessa rakentuu siis pitkään intensiivistyvää ahdistusta, joka sitten lopulta aiheutta jonkinlaisen "repeämisen" eli raivon nousun pintaan Hedwigissä. Näinkö?
6. Noidat
- Ainakin paljon enemmän tietämystä kuin meidän hahmoillamme on. Jokin keino päihittää/irrottaa/syödä varjonsa. Tai sulautua sen kanssa yhdeksi, yliminän ja aliminän Miltonilainen (Crowleylainen?) avioliitto. Tällaista tematiikkaahan oli joskus Kuolleen Jumalan Varjo-kampanjassa, voisiko niitä ideoita käyttää tässä? Se miten käytännössä tuollainen saavutetaan onkin toinen kysymys kokonaan, onko siihen jokin yksi oikea 12 askeleen polku vai jokaisella yksilöllinen gnostilainen keino yhteyden saavuttamiseksi, tms. --Timppa
- Timpan kirjoittaman pohjalta jatkaen: joo, tietämystä pitää ehdottomasti olla enemmän. Ehkä täälläkin voi käydä niin, että jos yrittää liikaa liian varhain, voi käydä todella huonosti? Varjon ja minän irtautuminen voisi olla nimenomaan "leikkaamista" (muistelen sitä irrotusliikettä, jonka Waine teki Niilon hahmolle pari sessiota sitten), mutta se kumpi sen jälkeen tai prosessin aikana päihittää kumman, tuottaa ehkä erilaisen lopputuloksen. Noidaksi pääsemiseen voisi minusta hyvin olla eri reittejä, mennä "oppipojaksi" jollekin ja jäljitellä tämän tietä, tai sitten löytää keinot ja toteuttaa "leikkaus" ihan itsekseen omalla tyylillä. -Hanna