Peliraportti

Tapahtumat

Prologi

Rautanuolet valmistautuvat etenemään toisen maanalaisen kerroksen sisempiin osiin. Rautanuolet eivät tätä itse havaitse, mutta selvästi vaikuttaa siltä, että joku tai jokin saa heidät sortumaan kerta toisensa jälkeen silmittömän julmaan väkivaltaan tai ahneuteen...

Todo

Pelien välillä ei ole downtimea ollenkaan.

Nualia

Lyrien kuulustelu ei tuota juurikaan tulosta. Lyrie on varma, että sanoi hän mitä hyvänsä, hänet tapetaan kuitenkin lopuksi.

Rautanuolet etenevät Ohdakepään katakombien alimmassa kerroksessa. Heidän kimppuunsa hyökkää varjoja, aaveita muistuttavia epäkuolleita olentoja. Varjoja on lähes mahdotonta vahingoittaa, joten ryhmä suorittaa taktisen perääntymisen ("Paetkaa, hullut!" - Durgal) Esonin jäädessä suojaamaan selustaa. Pakoreitti kuitenkin tukitaan Nualian ja kolmen yeth houndin toimesta. Toisesta ulottuvuudesta peräisin olevien rakkien ulvonta saa Durgalin ja Onawan pakenemaan pakokauhun vallaassa, jättäen Crionin ja Shalelun taistelemaan Nualiaa ja rakkeja vastaan. Crion kaatuu kuolettavasti haavoittuneena.

Eson onnistuu päihittämään varjot ja säntää viime hetkellä pelastamaan Crionin. Onawa ja Durgal onnistuvat toipumaan pakokauhustaan ja palaavat taisteluun. Tuiman taistelun jälkeen Esonin napakka nyrkinisku ohimoon viimeistelee Nualian.

Ohdakepään linnake tutkitaan läpikotaisin. "Hiisien jumalaa" ei kuitenkaan löydy. Kaikki arvokas kerätään talteen ja linnake tuikataan tuleen. Rautanuolten lähtiessä ylittämään riippusiltaa mantereelle, jo tajuihinsa tullut mutta sidottu Nualia karkaa Esonin otteesta ja loikkaa sillalta kuolemaansa.

Tämän jälkeen voitokkaat, mutta haavoittuneet ja lopen uupuneet Rautanuolet palaavat Hiekkasärkkään mukanaan vangiksi otettu Lyrie, joka saatetaan Hemlockin hellään huomaan.

Epilogi

Rautanuolet toipuvat Hiekkasärkässä koettelemuksistaan, tekevät kauppaa saalillaan, tutkivat Nualian ja Lyrien muistiinpanoja ja suunnittelevat käyntiä Magnimarissa.

Nualian tarina

Koostettu Nualian muistiinpanoista, sekä aikalaisten haastatteluista.

Nualia oli aasimar, puoliksi taivaallista alkuperää. Hänen todellisista vanhemmistaan emme tiedä mitään, sillä hänen tarinansa alkoi kun Hiekkasärkän silloinen pappi, Isä Ezakien Tobyn, löysi hänet sylivauvana kirkkonsa portailta yli kaksikymmentä vuotta sitten. Isä Tobyn vahti häntä kuin silmäteräänsä ja näki hänen tulevaisuutensa olevan Hyvän palveluksessa. Kylän väki suhtautui häneen pelonsekaisella kunnioituksella. He uskoivat, että hänen hiuksistaan keitetty rohto parantaisi minkä tahansa sairauden. He uskoivat, että Nualiaan koskeminen toisi hyvää onnea. Nualian lapsuus oli yksinäinen ja onneton. Hän tunsi itsensä pikemminkin friikiksi kuin "siunatuksi".

Nualian kasvettua aikuiseksi eräs paikallinen varisialainen nuorukainen nimeltään Delek Viskanti alkoi liehitellä häntä. Nualia rakastui Delekiin intohimoisesti. Nualia tiesi, että Isä Tobyn kieltäisi nuoria tapaamasta toisiaan (Isä Tobyn halusi Nualian pysyvän "viattomana" ja liittyvän johonkin luostariin), joten suhde pidettiin salassa. Nuorukaisten kuhertelupaikaksi valikoitui pian Hiekkasärkän länsipuolella sijaitsevat vanhat salakuljettajien luolat. Pian Nualia huomasi tulleensa raskaaksi. Kun Delek sai tietää raskaudesta, hän paljasti todelliset värinsä. Delek haukkui Nualian portoksi ja pakeni kaupungista välttääkseen Isä Tobynin vihan. Nualian hämmästys ja suru oli suuri, mutta pian se korvautui raivon siemenellä. Isä Tobyn sulki Nualian kirkon uumeniin ja saarnasi hänelle yötä päivää, jotta hänen "syntinsä" saataisiin sovitettua. Isä Tobynin hyvät aikeet saivat Nualian raivon vain kasvamaan.

Kun Vihan Riimulähde Hiekkasärkän alla leimahti täyteen roihuun, se löysi Nualiasta sopivan astian. Nualia joutui suunnattoman raivokohtauksen valtaan. Seurasi keskenmeno. Lapsi syntyi hirviömäisesti epämuodostuneena ruumiina. Kätilö menetti järkensä ja Nualia vajosi koomaan. Kooma kesti seitsemän kuukautta, jona aikana Lamashtun mustat unet turmelivat hänen nuoren mielensä täysin. Nualia vakuuttui siitä, että hänen onneton elämänsä oli Isä Tobynin ja kaikkien muiden Hiekkasärkän asukkaiden vika. Lamasthun johdattamana Nualia telkesi ottoisänsä huoneeseensa, sytytti kirkon tuleen ja pakeni Hiekkasärkästä.

Kirkon palo ja rakastetun Isä Tobynin kuolema olivat kova isku kaupungille. Hiekkasärkän asukkaat olettivat luonnollisesti myös Nualian menehtyneen tulipalossa, mutta sen sijaan Nualia oli paennut Magnimariin. Hän sai yhteyden erääseen paikalliseen salamurhaajien kulttiin, joiden avulla hän jäljitti Delekin ja murhasi tämän. Kultin johtaja näki Nualian potentiaalin ja antoi hänelle lahjaksi Sihedronin medaljongin. Nualian uusi oppi-isä neuvoi Nualiaa palaamaan Hiekkasärkkään, jossa hänellä olisi vielä paljon kostamista tehtävänä. Hiekkasärkän asukkaat saisivat vielä maksaa.

Hiekkasärkässä Nualian unet johdattivat hänet vanhojen salakuljettajien tunnelien kautta umpeen muuratulle seinälle, jonka takaa paljastuivat Riimuvaltias Alaznistin Vihan Katakombit. Nualia löysi myös Eryliumin, toisen Lamashtun seuraajan, jonka alaisuudessa hän opiskeli kuukausien ajan. Nualian unet paljastivat hänelle myös toisen voimakkaan potentiaalisen liittolaisen; Alaznistin armeijoiden kenraalin, vuosituhansia vankina Ohdakepäässä olleen barghestin nimeltään Malfeshnekor. Unet kertoivat Nualialle, että myös Malfeshnekor oli yksi Lamashtun valituista, ja että hänen vapauttamisensa varmistaisi Hiekkasärkän tuhon ja Nualian koston täydellistymisen. Malfeshnekor olisi myös avain Nualian omaan muodonmuutokseen aasimarista mahtavaksi demoniseksi olennoksi...

Thassilonialaisesta taikuudesta

Koostettu velhon ja Lamashtun kultistin Lyrie Akenjen muistiinpanoista ja omien tutkimusten perusteella. --Ilsoari Gandethus

Thassilonian historia ja loiston aika on meille yhä tänä päivänä suuresti hämärän peitossa. Tiedämme vain sen, että Thassiloniassa hallitsivat Riimuvaltiaiksi kutsutut sanoinkuvaamattoman voimakkaat velhot, jotka lopulta ajoivat mahtavan imperiumin rappiolle ja sisällisotaan, joka repi koko Thassilonian kappaleiksi. Riimuvaltiaista tiedämme nyt nimeltä kaksi; Alaznistin, joka tunnettiin nimellä Vihan Valtiatar, sekä Karzougin, joka tunnettiin nimellä Ahneuden Valtias. Hiekkasärkkä sijaitsee noiden kahden riimuvaltiaan muinaisten valtakuntien rajalla ja on syytä olettaa, että koko Varisia, ellei peräti koko Golarion oli heidän sotansa näyttämönä. Thassilonia tuhoutui lopullisesti yli 10'000 vuotta sitten suuressa mullistuksessa, josta myös tiedämme valitettavan vähän. Eräiden esoterisempien tekstien mukaan "taivas paloi ja maa järkkyi ja sylki mustaa tulta, kunnes taivaankansi mustui ja seurasi tuhannen vuotta kestänyt pimeys".

Thassilonialainen yhteiskunta ja kulttuuri, mukaan lukien taikuus pohjasi "Seitsemään ylivertaisen hallitsemisen hyveeseen". Nämä olivat Vauraus, Hedelmällisyys, Hurskas Ylpeys, Yltäkylläisyys, Terve Kilpailu, Oikeamielinen Viha ja Lepo. On syytä olettaa, että nämä Thassilonialaisten "hyveet" korruptoituivat heidän valtakuntansa muassa ja muuttuivat lopulta muotoon, jotka ovat meille tänä päivänä paljon tutumpia seitsemänä kuolemansyntinä: Ahneus, Himo, Ylpeys, Mässäily, Kateus, Viha ja Laiskuus. Nämä seitsemän Thassilonialaista hyvettä korreloivat seitsemään kahdeksasta nykyään tunnetusta taikuuden koulukunnasta. Uskomukseni on, että Thassilonialaiset velhot lukivat Divinaation koulukunnan osaksi generalistista suuntausta, eivätkä siten hyväksyneet sitä osaksi järjestelmäänsä. Riimutaikuus, jota Riimuvaltiaat ammensivat tästä järjestelmästä oli heidän imperiuminsa voiman perusta. Kaikki, mitä riimutaikuudesta tiedän kertoo minulle, että se oli jotain niin voimakasta, että tämän päivän velhous olisi siihen verrattuna kuin kynttilän lepattava liekki roihuavan kulovalkean rinnalla.

Riimulähteet ja Riimuahjo

Koostettu velhon ja Lamashtun kultistin Lyrie Akenjen muistiinpanoista ja omien tutkimusten perusteella. --Ilsoari Gandethus

Mitä tulee näihin nk. Riimulähteisiin ja spekulaatioihin jostain nk. Riimuahjosta, niin minun täytyy tunnustaa, että niiden toimintaperiaatteen ymmärtäminen on täysin vaatimattomien kykyjeni ulkopuolella. Voin tosin esittää hieman oppinutta spekulaatiota. Vaikuttaa silti, että Alaznistin voima kumpusi vihasta, ja hän onnistui mahtinsa aikoina valjastamaan vähäisempien olentojen tunteman vihan. Ajattele, että viha on kuin liekki, joka palvelee jotain tarkoitusta (se lämmittää, se luo valoa). Se on siis energiaa, arkaanisti potenttia voimaa. Riimulähde voisi siis olla jotakin, joka sekä saa kyseessä olevan tunteen (tässä tapauksessa siis viha) manifestoitumaan ympäristössään, että keräisi itseensä manifestaation lopputuotteen (sen kärsimyksen, minkä viha on aikaansaanut). Tätä kerättyä voimaa voitaisiin sitten käyttää erilaisiin arkaanisiin tarkoituksiin, kuten synnyttämään kuvailemienne kaltaisia luonnottomia olentoja tai toimimaan voimanlähteenä erilaisissa sotakoneissa. Olenko kertonut teille erään kolleegani teoriasta, jonka mukaan Vanha Valo ei suinkaan olisi ollut majakka vaan valtava liekkejä ja salamoita sinkoava puolustuslinnake? Mutta takaisin itse aiheeseen, jatkaen spekulaatiota Riimulähteen tarkoituksesta. Oletusarvoisesti näitä olisi useampia ympäri Riimuvaltiaan valtakuntaa ja tämä nk. Riimuahjo olisi jotakin, joka yhdistäisi nämä lähteet toisiinsa, kenties kerätäkseen voimaa yhteen paikkaan erästä, hvyin spesifiä tarkoitusta varten.

Niin. Tämä on omaa spekulaatiotani, johon olen saanut vahvistusta Lyrien muistiinpanoista. Mikäli tämänkaltaisia Riimualähteitä olisi useita ja ne keräisivät voimaa myyttiseksi uskotussa kaupungissa sijaitsevaan Riimuahjoon, niin... Riippumatta siitä, mihin tätä valtavaa määrää energiaa käytettäisiin, en saata mitenkään uskoa, että siitä seuraisi mitään hyvää Golarionille, vaikka minun pitää kyllä myöntää, että pidän Lyrien fantasioita heräämässä olevista muinaisista Riimuvaltiaista silkkana satuna.

Mitä tulee omiin tutkimuksiini koskien Hiekkasärkän alla olevaa Riimulähdettä ja tietoon, mitä olen onnistunut saamaan selville Eryliumia kuulustelemalla, niin vaikuttaa, että tämä nimenomainen Riimulähde muuttui aktiiviseksi melko tasan viisi vuotta sitten, eli samoihin aikoihin kun Hiekkasärkän kirkko paloi ja Paloittelija oli aktiivisimmillaan. Väkivalta ruokkii tätä Riimulähdettä varsin tehokkaasti, mutta en usko, että se on ainakaan vielä niin vaarallinen kuin se voisi olla jos sen annettaisiin jatkaa viha-energian keräämistä. Olen päätellyt Eryliumin joistain kommenteista, sekä näitä tukevista Lyrien muistiinpanoista, että nk. Synnistä Siinneiden synnyttäminen lähteestä heikentää itse lähdettä, ainakin niin kauan kuin lähde on näinkin heikko. Hypoteesini on tämä: Mikäli lähde pysyy aktiivisena, se jatkaa energian keräämistä ja sylkee toisinaan ulos Synnistä Siinneitä, jotka kapuavat maan pinnalle kaapatakseen mukaansa niitä kyläläisiä, jotka parhaiten ruokkisivat lähdettä omalla vihallaan. Kuitenkin, mikäli lähde pakotettaisiin synnyttämään liikaa Synnistä Siinneitä ennen kuin se on täydessä latauksessa, lähde saattaisi sammua kokonaan, täten neutraloiden sen muodostaman uhan.

Peli 5 sivuhahmoja:

  • Nualia, Lamashtun papitar, kultin johtaja ja Hiekkasärkän tuhon arkkitehti, kuollut

Kokemus:

  • 3x Yeth Hounds CR 3
  • Slashing Cage Trap CR 3
  • 3x Shadows CR 3
  • Nualia CR 5
  • Lyrien henkiin jättäminen CR 2 ad hoc
  • Roolipelauslisä CR 3 ad hoc
  • Burnt Offerings päätökseen end of story award 2x CR 4
11800 / 4 = 2950. Hahmoilla nyt kullakin yhteensä 11060 +500 niillä, jotka ovat tehneet lisätehtävät. Levelin 5 raja on 15000.

Muut palkkiot:

  • 300gp Usvan Varjon palauttamisesta
  • +1 Bastard Sword (Nualian)
  • +1 Breastplate (Nualian)
  • Sihedron Medalion (Nualian)

Palaute

Jei. Mulla oli kivaa. Luonnollisesti paria pelikertaa taaemmas muistot ovat haalistuneet, mutta musta tää oli paras pelikerta tähän mennessä. Mulle tää tuli siitä, että mun mielestä nyt puhuttiin hahmojen kesken enemmän, porukka alkaa tuntua porukalta ja sai vihdoin pelätä henkensä edestä (mulle rinta kaarella romppaaminen ilman mahdollisuutta kuolla on melko puuduttavaa). Nualian loikka (seurauksineen) oli siisteintä pelikerralla. Mitäköhän mä nyt unohdin mainita? :) -Samuli

Joo. Tässä oli parhaita juttuja näistä ensimmäisistä pelikerroista. Mulle kohokohdat Burnt Offeringsista olivat: hiisien ensimmäinen hyökkäys, lasitehdas, Erylium ja ekat piinaavat jutut riimuherroista, vanhan valon tapaus, hiisien linnake ja romahtavat rakenteet, Ripnugget, Harck, Lyrien myrkylliset sanat, joissa piili totuuden siemen sekä Nualian syösy kuolemaan. Miinusta liian pitkistä luolastoromppauksista ja spacecrusademaisuudesta välissä taisteluissa. -sope

Mites muuten, oliko siellä alhaalla valoa? Käsittääkseni Eson oli ainoa, joka piti hahmoista mitään valoa. Lisäksi olimme kovin eri tiloissa. Näkivätkö vihut pimeässä? Virallisestihan soihtua/vast. täytyy pitää kädessä, että se valaisee. Fyysisesti tämä on vähän dorkaa, mutta musta dorkampaa on, että kaikkialla näkee, kunhan on vähän valoa. Mieluummin mä etenen pimeissä ja pelottavissa luolissa. Näin aiheesta valaistus, nyt kun aseiden vetäminen ja liikkuminen on saatu jo jauhettua :) -Samuli

Siellä alhaalla oli joissain huoneissa valaistus omasta takaa. Saattoi tosin mennä hieman sekaisin, että missä milloinkin. Vastaisuudessa katsotaan mokomat tarkemmin. Mustakin tää sessio oli toistaiseksi onnistuin. Aloitus in-character mood-setterillä auttoi varmasti. Ja oli tuota keskustelua paljon. Lyrien oli tarkoituskin olla "paholaisen asianajaja". Mekaaniset puoletkin toimivat paremmin kuin vielä toistaiseksi kertaakaan. -Navdi

Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped