Peliraportti

Tapahtumat

Prologi

Kotkakaartin kunniajäsenet

Esonin ollessa yhä teillä tietymättömillä muu ryhmä toipuu koettelemuksistaan Magnimarissa. Crion ahkeroi Rotilian salakielisen kirjan kääntämisen kanssa, Onawa kuntoutuu ankaralla fyysisellä rääkillä ja treenillä ja Durgal ja Barthus tutustuvat Magnimarilaiseen yöelämään. Muutama päivä vierähtää. Crion saa lopulta murrettua Rotilian salakirjoituksen. Kirjasta selviää kultin koko katala suunnitelma salamurhata kymmeniä Magnimarilaisia silmäätekeviä, näiden joukossa mm. kaupungin pormestari Haldmer Grobalas. Tappolistalla ovat myös useat Hiekkasärkän aateliset ja kauppiaat. Ainoana yhdistävänä piirteenä kaikilla uhreilla tuntuu olevan, että he ovat varakkaita ja enemmän tai vähemmän ahneen tai saidan maineessa. Saman päivän iltana Rautanuolet saavat vieraikseen joukon Magnimarin kaartilaisia vahvistettuna hornanritareilla. Pakeneminen osoittautuu mahdottomaksi tai vähintään kuolemanvaaralliseksi, joten Rautanuolille ei jää muita vaihtoehtoja kuin antautua. Tarkan vartioinnin alaiset Rautanuolet viedään suorinta tietä pormestari Grobalasin luokse.

Rautanuolille selviää, että Rotilian hiiltynyt ruumis on löydetty sahan raunioista ja että viranomaiset ovat onnistuneet selvittämään divinaatiotaikuudella melko tarkkaan, mitä kaikkea on tapahtunut. Rautanuolet puolustautuvat kuitenkin parhaansa mukaan mahdollisilta syytöksiltä mm. vetoamalla siihen, että Rotilia oli läpensä korruptoitunut murhan jumalan pappi. Rotilian salakielinen lokikirja on tässä suureksi avuksi. Lopulta Grobalas saadaan vakuutettua siitä, että Rautanuolet ovat itse asiassa onnistuneet pysäyttämään vaarallisen kultin, siten pelastaen mm. itsensä Grobalasin hengen. Divinaatiot ja Grobalasin omien velhojen suorittamat tutkimukset vahvistavat tämän kaiken, jonka jälkeen Rautanuolia tuomitsemisen sijaan palkitaan avokätisesti. Grobalas nimittää Rautanuolet Magnimarin kuuluisan Kotkakaartin kunniajäseniksi ja lahjoittaa heille yhteensä 30'000 kultarahaa, sekä erinäisiä linnan kätköistä löytyviä taikesineitä.

Ensimmäisenä toimeksiantonaan Magnimarin Ylipormestarin henkivartiokaartin jäseninä, Rautanuolet saavat tehtäväkseen selvittää, onko kaupungissa vielä muita Norgorberin kultin jäseniä. Vapaaksi päästetyt kirjekyyhkyt johdattavat Rautanuolet suoraa tietä Irespanin varjossa sijaitsevalla puoliksi sortuneelle kellotornille. Raunioista ei löydy enää ketään. Vaikuttaa, että sortuminen on tapahtunut melko vastikään. Rauniot kuitenkin tutkitaan läpikotaisin. Löydetään mm. aatelisnaisen vaatteita ja muuta omaisuutta, sekä joitain kirjeitä, jotka yhdistävät kellotornin Rotiliaan ja kulttiin. Kellarikerrokseen asti romahtaneen valtavan kuparisen kellon alta löytyy kaksi ruumista. Toinen näistä on Esonin. Toinen on pitkällä mädäntymisen tilassa olevan Harckin, jonka kuolleet sormet ovat yhä puristuksissa Esonin murskautuneen henkitorven ympärillä. Vaikuttaa vahvasti siltä, että Lucrecia ja tämän hirviömäinen palvelija ovat paenneet Magnimarista jo jonkun aikaa sitten.

Esonin ruumis kiidätetään viipymättä Abadarin temppeliin henkiin herättämistä varten...

Paluu elävien kirjoihin

Eson vaeltaa vehreässä metsässä. Auringosta näkyy enää kajastus vuorten takaa, tähdet alkavat syttyä. Eson ei kulje yksin. Äiti on tullut noutamaan poikaansa Desnan valtakuntaan, tähtien tarhaan. Havahtuen läsnäoloon Eson vilkaisee käsiään etsien äitinsä sormusta, mutta hänen kätensä ovat tyhjät. Hänet kalvaa epäilys, ettei nainen hänen rinnallaan olekaan äitinsä, vaan Desnan lähettämä. Syeira huomaa poikansa epäröinnin ja kohauttaa surumielisesti olkiaan. Hän lupaa palata kahdeksantena yönä. Hetkessä Syeura kiitää yötaivaan halki muiden tähtien joukkoon. Eson ei ole yksin. Mies hänen vierellään on vanha, mutta elämänsä kunnossa. Hänellä on Esonille samanlainen vaatimaton hiuksista punottu kaulaketju kuin itsellään. Hän johdattaa Esonin kohti vuoria, vaaleaan temppeliin, itsetutkiskelun ensimmäiseen huoneeseen. Mies selittää uskossaan vankkumattomien pääsevän suoraan Irorin tykö. Nuorella iällä menehtyneellä Esonilla on vielä monta temppeliä läpikäymättä ennen sitä. Mies jättää Esonin tutkimaan itseään. Iltaisin Eson painuu päivän harjoituksista uupuneena olkipatjalle. Hän näkee sijaltaan auringon laskevan vuorten taakse, ensin sen korkeimman, jolla Irori asuu. Eson odottaa, että tähdet syttyvät korkealle korkeimman vuoren yläpuolelle. Jossain siellä Syeira odottaa, ja laskee. Eson nukahtaa hänen ääneensä.

Kahdeksantena päivänä temppelin olemus herättää Esonin. Esonin valtaa ymmärrys, että kerran astuttuaan Irorin valtakuntaan, hän ei voi poistua sieltä. On vain yksi reitti pois Irorin luota, ja niin kuuluu olla. Esonille on saapunut vieras Abadarin kammioista ja hän kantaa kääröä. Se levittyy loppumattomaksi poluksi takaisin materian maailmaan. Jos Eson niin haluaa, hän on vapaa palaamaan eläviin - muuten hän on iäti Irorin. Aamun viimeiset tähdet vastaavat Esonin kohotettuun katseeseen hänen astuessaan polulle.

Lucrecian on löydyttävä!

Vierähtää reilu kuukausi ja syksy alkaa taittua talveksi. Henkiin herätetyt Onawa ja Eson, sekä Crion ja Durgal viettävät aikaa Hiekkasärkässä ja Magnimarissa. Tänä ajanjaksona sankarimme lepäävät, harjoittelevat, kunnostavat Rautanuolten tukikohtaa´ja värväävät ja kouluttavat uusia jäseniä Rautanuoliin. Lucrecian pakeneminen on kuitenkin jäänyt vaivaamaan, josta syystä Shalelun, Eandon ja Magnimarin viranomaisten resurssit ja tietlähteet on valjastettu palvelemaan yhtä hyvin spesifiä tarkoitusta: Lucrecian on löydyttävä!

Todo

  • jahdataan Lucreciaa -Samuli
  • laajennetaan ja kunnostetaan nykyistä Rautanuolten rakennusta kylän väen avulla -Samuli
  • rekrytoidaan Arn Rautanuoliin -Samuli
  • Shayliss -Samuli

Tuoka minulle Lucrecia Ivrian pää!

On vierähtänyt reilu kuukausi jona aikana hahmot ovat treenanneet ja toipuneet Hiekkasärkässä, sekä selvittäneet Lucrecian liikkeitä. Tiennäyttäjä Eando Kline tietää kertoa, että Lucrecia-niminen punahiuksinen nainen omisti jossain vaiheessa kelluvan kasinon Claybottom-järvellä lähellä Turtleback Ferryn ja Whitewillow:n kyliä. Shalelu Andosana on saanut selville, että Sanos-metsän itäpuolella Coal-järven rannalla sijaitsevan Bitter Hollow:n kylän Paroni Halvor Ivrialla on uusi vaimo: Cressida –niminen kaunis punahiuksinen nainen, joka on tiettävästi muuttanut vastikään Magnimarista. Tämä Coal-järvi sijaitsee n. 10 mailin päässä Claybottomista. Tämän informaation lisäksi Magnimarin Ylipormestari Haldmer Grobalas on lähettänyt kirjeen, jossa hän pyytää uskollisia kotkakaartilaisiaan matkustamaan Turtlebackin kylään ja siitä eteenpäin Rannickin linnakkeeseen, josta ei ole kuulunut halaistua sanaa pitkään aikaan. Grobalas epäilee linnakkeen asukkaille, Mustat Nuolet -nimiselle ryhmälle samoojia sattuneen jotain ikävää.

Rautanuolet pakkaavat matkavarusteensa ja suuntaavat ensin etelään Yondakari-joelle, josta he saavat kyydin yläjuoksulle Otho-nimisen puolituisen jokiveneellä. Syrantula-järven rannalta Whistledownin kylästä matka jatkuu jalan kohti pohjoista. Yhteensä n. kahden viikon matkanteon jälkeen Rautanuolet saapuvat Turtlebackin kylään.

Kreeg-hai!

Kylässä alkaa pian selvitä outoja asioita. Vaikuttaa, että yhdelle ja mahdollisesti useammallakin kyläläisellä on tatuoituna Sihedronin riimu. Saadaan myös selville, että Mustista Nuolista ei olla täälläkään kuultu aikoihin, ja että lähiseudun hirmut ovat muuttunut paljon tavallista rohkeammiksi ja vaarallisemmiksi (jos mahdollista). Pitkällisen pohdinnan jälkeen Rautanuolet päättävät suunnata ensin kohti Rannickin linnaketta ja vasta sitten kohti Lucrecia oletettua piilopaikka Bitter Hollow:ssa.

Matkan varrella löydetään karhunrautoihin kiinni jäänyt valtava mustakarhu. Karhu on selvästi tavallista älykkäämpi ja kookkaampi ja sankarimme päättelevätkin pian, että eläin on joko samoojan tai druidin kumppani. Pian metsästä alkaa kuulua koirien haukuntaa ja epävireistä laulua. Rautanuolet perääntyvät takaisin Kallo-joelle ja järjestävät ansan asettajalle väijytyksen.

Ansaan astelee kummallisen näköinen epämuodostunut olento, joka tunnistetaan hirmulaiseksi; oikean hirmun ja ihmisen ristisiitokseksi. Otus surmataan ilman sen suurempia ongelmia ja matka jatkuu karhun osoittamaan suuntaan. Vajaan kahden kilometrin metsämarssin jälkeen Rautanuolet saapuvat ränsistyneen maatilan pihapiiriin. Heidän kimppuunsa hyökkää jälleen hirmulainen, joka saa tuta veljensä kohtalon. Pihapiirin kahdesta rakennuksesta lato päätetään tutkia ensin.

Ladossa haisee kuvottavasti pilaantuneelle lihalle, sonnalle ja kuselle, mutta tämä on vielä pientä verrattuna sisällä olevien hirmulaisten luonnottomien toimien todistamisen rinnalla. Vatsanpohjaansa myöten kauhistuneet Rautanuolet käyvät hyökkäykseen. Nämäkin hirmulaiset voitetaan nopean ja helpon oloisesti. Syvemmältä ladosta löytyvä jättiläismäinen hämähäkki osoittautuu aavistuksen kovemmaksi palaksi. Onawaa purraan kolmesti ja myrkky saa hänet pian kaatumaan kanveesiin. Hämähäkki voitetaan kuitenkin lopulta ja huoneessa vankina olevat (mitä ilmeisimmin viimeiset) kolme Mustien Nuolten jäsentä saadaan vapautettua. Taistelu on ottanut sen verran koville, että hirmulaisten tilan päärakennus päätetään jättää tutkimatta. Koko joukko palaa sen sijaan Turtlebackiin nuolemaan haavojaan.

Rannickin viimeinen taistelu

Turtlebackissa Rautanuolille selviää Rannickin linnakkeen hirvittävä kohtalo. Kaikki oli saanut alkunsa partion Mustia Nuolia havaittua Rautanuolilta Kreeg-heimon hirmujen mailta nousevia paksuja savupatsaita. Partio oli mennyt lähemmäksi tiedustelemaan ja päässyt todistamaan massiivista varustautumisoperaatiossa, jossa hirmut uurastivat hiki hatussa valtavan kokoisen kivijätin komennossa. Partio oli pian joutunut ongelmiin ja vain yksi miehistä oli selvinnyt elossa kertomaan tarinansa.

Vain muutama päivä ehti vierähtää viimeisen eloonjääneen paluusta, kun Rannickin linnakkeeseen hyökättiin. Hyökkääjät olivat hirmuja, joskin poikkeuksellisen järjestäytyneitä. Samoojat yllätettiin kirjaimellisesti housut kintuissa. Lähes kaikki saivat surmansa. Eloonjääneet pakenivat etelään, mutta törmäsivät pian hirmulaisiin ja jäivät vangeiksi.

Keskustelun aikana Eson ja Onawa sattuvat havaitsemaan, että yhdellä Mustista Nuolista, Kavenilla, on samanlainen Sihedron-tatuointi, kuin usealla kyläläiselläkin. Kaven viedään syrjemmäksi kuulusteltavaksi. Pienen kovistelun ja käsikähmän jälkeen selviää, että Kavenin tatuointi on tunnus kuulumisesta Lucrecian kelluvan kasinon vip-klubiin. Kaven tunnustaa lopulta myös olevansa korviaan myöten rakastunut Lucreciaan, ja että on sänkykammaripuheidensa lomassa mm. kertonut Lucrecialle aivan kaiken Rannickin puolustuksista. Lucrecialla vaikuttaa olevan näppinsä usemmassakin piiraassa, josta syystä Rautanuolet päättävätkin hirmulaisten tilalle palaamisen sijaan suunnata seuraavaksi kohti Bitter Hollowta.

Bitter Hollow

Matka Turtlebackistä Bitter Hollow:iin taittuu alle päivässä. Perillä sankarimme todistavat mestauslavan rakentamista. Pienen urkinnan jälkeen selviää, että seuraavana päivänä ollaan mestaamassa nainen, jota syytetään paronin pojan murhaamisesta. Rautanuolet epäilevät (aivan oikein!), että jonnekin on koira haudattuna. Paikasta, josta pojan ruumis löytyi Rautanuolet löytävät jättimäisen jalanjäljen, jonka kengän urista on irronnut jyviä. Tästä päätellään, että murhaaja on sama hirviömäinen olento, johon törmättiin Magnimarissa, ja että olento piileskelee todennäköisesti läheisessä myllyssä. Piilopaikasta olevasta pienestä lippaasta löytyy medaljonki, jonka sisällä on kuva Lucreciasta, punainen hiussuortuva, sekä sinettisormus, jossa on Bitter Hollow:n paronin vaakuna. Todistusaineisto vaikuttaa kiistattomalta. Samassa ovi narahtaa ja valtavan kokoinen olento astuu sisään. Rautanuolet siirtyvät väijytysasemiin ja aloittavat vihaisen tulituksen. Olento haavoittuu vakavasti goleminsurmaaja-nuolista, mutta onnistuu silti haavoittamaan Durgalia ennen kaatumistan.

Ennen kuin Rautanuolet ehtivät punomaan sen tarkempia suunnitelmia jatkosta, myllyn ovet lennähtävät auki. Ovensuussa seisoo ryhmä kylän vartiokaartilaisia pertuskat tanassa...

Epilogi

"Mitäs helvettiä täällä tapahtuu!", huuto kajahtaa kaartin kapteenin suusta. Kookas, arpinaamainen mies vaikuttaa päällisin puolin enemmän maantierosvolta kuin minkäänlaiselta esivallan edustajalta. Miehen katse osuu maassa makaavaan epämuodostuneeseen olentoon, jonka kuolleet sormet yhä puristavat valtavaa viikatetta. Hän viittilöi miehiään astumaan sisään myllyyn. Viimeinen miehistä sulkee oven perässään. Durgal vilkuilee muita Rautanuolia hieman epäuskoinen ilme kasvoillaan. Onawa puristaa moukarinsa punottua kahvaa niin, että sileäksi hioutunut nahka narisee. Hän kurkustaan pääsee matala, uhkaava murahdus.

Kaartin kapteeni kohottaa kuitenkin kätensa rauhoittavaan eleeseen ja ojentaa pertuskansa oikealla puolellaan seisovalle miehelle: "Rauhassa. En aio pidättää teitä. Tiedän keitä olette. Rautanuolet, eikö totta? Teidän maineenne on kirinyt jopa tänne Rautahuippujen varjoon. Minä olen Ratchak, aina viimeaikaisiin tapahtumiin saakka Paroni Halvorin kaartin kapteeni, tätä nykyä lainsuojaton. Nämä miehet ovat myös entisiä kaartinsotilaita. Olemme seuranneet tuota olentoa jo jonkun aikaa, aina siitä asti kun näimme sen saapuvaan kaupunkiin paronin uuden vaimon seurassa. Kuten olette varmasti jo päätelleetkin, kaikki ei todellakaan ole hyvin Bitter Hollow:ssa. Välittömästi saavuttuaan tämä "Cressida" ja hänen väkensä vangitutti lähes kaikki, jotka kuuluivat paronin lähipiiriin. Osa kaartista nousi vastarintaan; näette heistä eloonjääneet nyt tässä edessänne. Nykyinen kaarti koostuu selkärangattomista vätyksistä ja Cressidan mukanaan tuomista palkkasotureista, ja paroni itse on voimaton ja vuoteenomana tuntemattoman sairauden runnellessa hänen ruumiistaan. Emme tiedä mitä tuo noita suunnittelee, mutta olen varma, että mitä hyvänsä se onkaan, siitä ei seuraa mitään hyvää Bitter Hollow:lle ja sen asukkaille. Teidät tunnetaan urhoollisina ja väkevinä sotureina. Bitter Hollow tarvitsee kipeästi teidän apuanne. No, miten on? Olemmeko liittolaisia vai ryhdymmekö miekkasille?"

Peli 12 sivuhahmoja:

  • Rukus, Crowfood, Hograth, Jeppo ja Sugar Graul, hirmulaisia. Kohtasivat ansaitun väkivaltaisen loppunsa.
  • Jakadros Sovark, Mustien Nuolten viimeinen kapteeni.
  • Vale Temros, Mustanuoli, väkevä Shoanti-soturi.
  • Kaven Windstrike, Mustanuoli, katala petturi.

Kokemus:

  • Matka Turtlebackiin
  • Rukus, Crowfood, Hograth, Jeppo ja Sugar Graul, hirmulaisia.
  • Biggun', jättiläishämähäkki
  • Viimeisten Mustien Nuolten pelastaminen
  • Salapoliisityö Bitter Hollowssa
  • Scarecrow
30'000 / 4 = 7'500 Hahmoilla nyt kullakin yhteensä 35'700 +1000 Esonilla, Durgalilla ja Crionilla. Hahmot nousevat tasolle seitsemän. Tasolle kahdeksan tarvitaan 51'000.

Muut palkkiot:

  • Rukus Graulin Belt of Giant Strength +2
  • Crowfoodin Ring of Protection +1
  • Crowfoodin Amulet of Natural Armor +1
  • Scarecrown Large Scythe +1
  • Scarecrown Cloak of Elvenkind

Palaute

Yksi parhaista pelikerroista. Tai sitten oli vain niin hauska pelata Durgalia uutena versiona. Hyviä vivahteita parista leffasta. Golem-tappelussa oli jännitys pinnassa, vaikka se olikin lopulta helppo. Jäi hyvään kohtaan. -sope

Kiva kuulla. Mitä tykkäsitte Othosta ja puolituisista, kylän juoposta Bitter Hollow:ssa, murhamysteeri-juonesta ja mahdollisuuksista järjestää väijytykset sekä golemia että kahta hirmulaista vastaan? Tässä oli koetettu ottaa kritiikkiä huomioon ja sallia hieman enemmän liikkumavaraa, joskin osa tuosta tulee kyllä ihan modulista itsestään. -Navdi

Musta puolituiset olivat vähän rasittavia :) Tappelut rokkasivat, vaikkakin jäi kunnon väijytys tekemättä, siinä mielessä että saatiin varoitus rundia ennen. Surprise rundin jälkeenhän muut vain boostailivat (turhaan) pl. Durgal. Mua vähän häiritsi, että lähdettiin ensin (mun mielestä) selvästi väärään suuntaan, kun luulin puhutun, että mennään Lucrecian perään. Hirmulaiset olivat ihan huippuja, ihanan häiriintyneitä. Ja se tatskojen löytyminen oli ihan parhautta. Mun mielestä se oli onnistuneinta kauhua tähän mennessä. -Samuli

Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped