Toiminnot
Sivusto
(Otteet Jearisin päiväkirjasta)
Rovan 14. päivä, 4707 AR.
... [vielä jotain valitusta kuolemisesta] ...
Menimme aamulla temppeliin parannettavaksi, ja kuulimme, että seriffi Hemlock oli tullut takaisin Magnimarista nostoväen kanssa. Hän toi mukanaan myös kenttäpapin Michiell "Kajon", joka lähti mukaamme. Pahuksen seriffi ei selvästi osannut tulla takaisin edellisenä aamuna ja siten estää Nieron kuoleman. Katkeraa.
Uuden jousen valmisteltuani lähdimme takaisin veneelle, jonka jätimme metsään. En ollut erityisen yllättynyt löytäessämme sen rikottuna. Kolme airoa oli jäljellä. Onneksi Kajo sai korjattua veneen uskonsa voimalla, vaikka siitä ei aivan entistä tullut.
Kiersimme veneellä aukolle linnakesaaressa. Etenimme varovasti, mutta lopulta selvisi, että linnake oli hylätty. Velhovankimme oli tapettu ja pää hävitetty. Linnakkeen tutkimattomasta osasta löytyi aarteita, valeaarteita, varjo-olento, jättirapu ja maanalainen tunneli mereen.
Dairhe seurasi Nualian verisiä jalanjälkiä Nieron luota riippusillalle, mutta toisella puolella ei ollut enää jälkiä. Sen sijaan paikalta, jossa veneemme rikottiin, löytyy sitäkin enemmän jälkiä.
Dairhe jäljitti Nualian kulun tielle and sieltä Sammalmetsään, jossa Shalelun mukaan asuu Gugmut Iso, jonka äiti oli kuulemma suurhiisi ja isä villikarju. Jos tämä huhu on totta, arvelen jonkun sekopäävelhon tai -druidin jossain olevan hyvin tyytyväinen saavutuksiinsa.
Tapasimme Gugmutin hyvin pian. Hän käski meitä häipymään, mutta saimme hänet vakuutettua siitä, että menemme sitä nopeammin pois mitä nopeammin hän vastaa meille. Olin tyytyväinen, että edes joku hiisi kuunteli järkipuhetta. Nualia oli käynyt siellä, mutta hänet oli käännytetty pois. Gugmut ei tosin halunnut kertoa, minne hän oli mennyt, ja olin jo aikonut uhkailla tappaa heidät, kun Kajo sai puhuttua heidät ympäri. Toimihan se näinkin.
Nualia oli kuulemma mennyt Paholaisenlautaselle, jossa asustaa Linnunjärsijöiden heimo ja Hiekkasärkän paholainen. Kiivettyämme kukkuloille löysimme taisteluareenan, jossa oli Nualian tunteja sitten surmaamia hiisiä. Seurasimme jälkiä useiden maamerkkien ohi: Näätäpuron lähde, Kuoppa ja Toiveiden kaivo, joka hirviöiden valloittama torni ja jossa kuulemma on yllättävän pitkä pudotus.
Nualian jäljet laskeutuivat Peltomaille ja jatkuivat suoraan Tuhkanousua päin. Matkalla sinne vasemmalle jäi Eganin metsä ja joku lähde. Löysimme Nualian leiripaikan. Sää näytti uhkaavan sateiselta. Joku huopahattu huuteli meille kävellessämme pelloilla. Hän esittäytyi joksikin Maester Grumpiksi ja kertoi, että ihmisnainen ja lentävä koira olivat menneet ohi joku tunti sitten. Jatkoimme Märkää jokea pitkin suolle.
Päästyämme suolle alkoi sataa, ja jäljittämisestä tuli viheliäistä puuhaa. Istuimme epämukavasti lammikossa ihmettelemässä, minne jäljet katosivat, kun huomasimme yhden suonharmaan hiiden väijyvän meitä. Hän oli ilmeisestikin Vorka, kannibaalihiisi, ja käski meidän häipyä suolta. Neuvotteleminen ei auta, joten annamme väkivallan puhua. Vorkan purukalusto oli omaa luokkaansa, vaikka ei vetänytkään vertoja Skrymin miekalle.
Jäljet alkoivat jo kadota, ja seuraavaksi meidät yllätti ugothol, jokin muotoa muuttava hirveä olio, jonka saimme kuitenkin hengiltä. Ne vain kuulemma yleensä oleilivat ryhmissä. Dairhe löysi vielä yhden selkeän Nualian jäljen, joka oli hyvin tuore.
Pian kuulimme tuttua ulvontaa, joka lähetti Dairhen ja Rufuksen pakoon parkuen ja äitiä huutaen. Skrym, Kajo ja minä saimme sen tapettua sillä aikaa kun Dairhe ja Rufus kokosivat itsensä ja palasivat. Taistelun juuri loputtua Nualia juokis ryteiköstä ja huusi:
"Te tapoitte mun hiiteni! Te tapoitte mun koirani!"
Hän oli selvästi jatkamassa aiheesta, mutta minä ehdin ensin ja huusin: "Ja me tapetaan sutkin!" ja olin tyytyväinen itseeni.
Nualia uhkaili Lamashtun nimeen, iski Skrymiä ja onnistui jotenkin kasvattamaan shoantin otsaan sarven. Saimme kuitenkin hänetkin tapettua.
Lähdimme takaisin Hiekkasärkkää päin kantaen Nualian ruumista. Ehdimme huolehtia ja vitsailla Skrymin sarvesta, mutta se katosi tunnissa.
Hiekkasärkässä veimme Nualian ruumiin temppeliin, jossa isä Abstalar otti sen vastaan sateenkaaren värisessä pyjamassaan. Menimme nukkumaan.
Rovan 15. päivä, 4707 AR.
Belor Hemlock tuli antamaan meille palkkion jo ennen kukonlaulua, mitä en voi kutsua hyviksi tavoiksi. Päivällä haimme Nieron ruumiin haudattavaksi ja loput aarteet Ohdakelinnakkeesta.
Nieron varusteet:
Party (ylläolevat lisätty):
This medallion hangs on a leather cord, a silver disc inscribed with a seven-pointed star. While worn, a Sihedron medallion grants its wearer a +1 resistance bonus on all saving throws. Once per day, it may be commanded to bestow the effects of false life on the wearer. Activating this function is a free action. Placed on the neck of a dead body, the Sihedron medallion preserves the body indefinitely via a gentle repose effect.
Pidin, pidin paljon. Kajoa on hauska pelata, jokaisella hahmolla oli joku roti tekemisiinsä, juteltiin in-character, Dairhe loisti druidaamisellaan ja maaseutuvaellus oli mielenkiintoinen ja, vaikkakin pitkä, sisälsi vaikka mitä. Yhteispeli sujui oivasti ja metapelaamisen määrä on vähentynyt. Yhteenvetona siis: olihan mainiota. Toinen asia, Nieron varusteet ovat noukittavissa, mutta Gavrina vie kuolinpesänä ketjupaidan, perinnehuivin, säilän ja edesmenneen nuorukaisen vaatteet. Toisinsanoen, repun saatte, ruumis viedään Magnimariin gentle repose päällä ja lasketaan Brandtin pieneen sukuhautaan. Koin myös osakseni selvittää vähän tilannetta ja pistin kamoja jo niitä yoinkkineille hahmoille. Skenaariokronikka tulee Michiellin raportista Sarenraen kirkolle, jahka allekirjoittanut raportoi rästejä yliopistolle ensin. -Muser
Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped
