Toiminnot
Sivusto
TAG! Peliraportti,Prologi ja Rautamantteli
Täällä Pohjantähden alla, korkeimmalla kukkulalla
Katson kauas kaukaisuuteen, tulet uniin uudestaan.
Täällä Pohjantähden alla, taivas täyttyy purppuralla
siitä suojakseni peiton minä itselleni saan-
--Turkka Malin
Syksy oli kääntymässä talveksi. Lasten iloksi vähäisimmät katujen lammikoista olivat peittyneet ohueen jääkerrokseen, jonka rikkoutuessa kuuluu terävä kilahdus. Türin suurtorin myyjät värjöttelivät aamukasteen ja yön jättämän huuran kimalluksen valaiseman torin laidoilla. Eläinkauppiaat ovat jo vetäytyneet kauppahalliin ja torin kesäisin niin vilkas keskusta ammottaa autiona. Parempi näin. Temppeliherra Calvin Nürilainen olisi muutamaa askelta nopeammin takaisin Uudessakaupungissa lämpimän oluen ääressä. Olisi, ilman tummapukuista miestä, joka ohittaa hänet torin keskellä viiden askeleen päästä, ja pistää hänet kylmäksi.
Intro-peli tapahtui siten, että siinä on mukana ainakin yksi päähahmo. Aluksi päähahmoista kenelläkään ei ollut vielä tiedossa Pimeyden nousu, ja tapahtumat lähtivät liikkeelle vasta intron aikana.
Seuraavalla pelikerralla kaikki päähahmot ovat jo tietoisia siitä että jokin on vialla, ja päähahmojen ekat voimat ovat aktivoituneet.
Eli Toukon sanoin, ei ruveta pelaamaan "embracea" kaikille, mutta yksi kerta voisi vielä olla ihan ok.
Tehtiin päähahmot Toukolle, Timolle ja Sopelle. Tehtiin Sopen hahmolle kaksi kätyriä.
Ensimmäinen peli seurasi maitriitti Malachiuksen seikkailuja (aatelismies) Zachariaksen ja (desertööri) Fritzin kanssa. Malachius seurueineen todisti Lady Caumbrian saapumisen kaupunkiin Calvin Nürilaisen murhaa edeltäneenä aamuyönä.
Lyhyen Lars Larsonin pojan kuulustelun ja melko tehokkaan kiinnioton jälkeen Malachius päätti suunnata suoraan vuoristoon, ottaakseen kiinni kerettiläisen Johannes Niemenläisen.
Matka vuorilla kesti noin kaksi viikkoa. Alkumatkan, ja paluumatkan aikana Malachiuksen seuruetta seurattiin näkymättömien sissien tai "käkättäjien" toimesta. "Käkättäjistä" yksi nähtiin ensimmäisenä yönä nuotion valossa alkeellisessa röllipuvussa, erittäin onnistuneen hämäyksen johdosta.
Seuraavana päivänä serue nukkui auringon valossa ennen matkan jatkamista iltapäivällä. Illansuussa seurue saapui Johanneksen ensimmäiselle leiripaikalle, jonka kimppuun oli hyökännyt jokin tuntematon olento tai voima korkealta ja kovaa.
Leiripaikalta matka jatkui jalan, seuraten tapahtumia paenneen Johanneksen jälkiä vuoristossa. Ensimmäinen yö vietettiin aivan lähistöllä piilotellen mahdolliselta hyökkäjältä. Aamuyöstä Malachiuksen noidaksi tunnistama olento ujelsi leiripaikalle ja kuulusteli kuolleita. Olento lensi aivan seikkailijoidemme piilon yli, mutta ei havainnut seikkailijoita.
Kolmantena päivänä (lähtö, yö, lepopäivä ja leiri, yö, matka jatkuu) matkaa jatkettiin syvälle vuoriston uumeniin. Kivikkoinen reitti vie seikkalijamme kapeaan luolaan, joka vaikutti oivalta suojapaikalta öistä noitaa vastaan. Tehtiin työpäätelmä, noita liikkuu vain öisin.
Kapeasta luolasta löytyneet sidetarpeet vihjasivat seuraavan päivän löydöstä. Puolen päivän matkan päässä luolasta löytyi Johanneksen jalkansa satuttanut opas. Nopeasti todettiin oppaan mätivän jalan kuolion olevan sen verran aluillaan - että voitaisiin pelastaa hänet takaisintullessa. Oppaalle jätettiin riittävästi ruokaa pariksi päiväksi.
Malachias aisti oppaassa olevan "otettavissa olevaa voimaa" ja lähetti muut edeltä käsin matkaan. Malachias liittyi Fritzin ja Zachariaksen matkaan hoideltuaan oppaan ja otettuaan tälle annetut ruuat takaisin.
Välittömästi oppaan itseuhrauksen luoman suojakehän murruttua, yöllinen noita kutsui sateen vuorelle ja lähti matkaan kohden seikkailijoita. Fritzin piiloitustemppu onnistui taas, mutta hävisi melko kokonaisvaltaisesti noidan kutsuessa satoja lintuja etsimään seikkailijoita.
Seurasi melko tsh-eeppinen taistelu sormusaaveita vastaan - tai jotain sinne päin, jonka seurauksena Malachias päätyi käyttämään noitavoimia noidan kukistamiseksi ja leikkasi lumotun Zachariaksen miekkakäden irti.
Retken viimeisenä päivänä (ennen paluuta) seurue törmäsi vielä Johanneksen palvelijaan, joka höpötti sekavia jumalten joukosta ja Maitrinen vähäisyydestä. Palvelija oli repinyt silmät päästään, ja ainakin oman tarinansa mukaan räjäyttänyt umpeen sen luolan, jota Johannes oli etsinyt. Retkueemme ei uskonut pystyvänsä paikallistamaan luolaa, joten oppaan vahvistaessa Johanneksen kuoleman, päätettiin palata takaisin sivistykseen.
Vera Türing kestittää pakanallista Johannes Niemenläistä. Olisi korkea aika suorittaa puhdistus. Huhujen mukaan hän on lähtenyt vuoristoon. Kerään miehet kasaan.
Yön aikana talomme pihalle saapi vankkurit. Äiti Helena ajoi minut sängystä.
Kalakauppiaan pakanapoika puukotti temppeliritarin hengiltä. Noitavoimat estivät miekan käytön. Sidoimme pojan. Menetin tajuntani noitavoimista
Tiedän jotenkin, missä Hans ja Augustus ovat.
Pakanapoika vangittiin. Temppeliritarit päättävät jatkosta.
Vuorille Niemenläisen perään. Poltimme pakananaisen talon. Sissit seuraavat. Yksi kävi nuotiolla. Valvoimme yön peläten. Niemenläisen leirin väki teurastettu. Emme löydä luolaa yöksi. Jäämme varuillamme yöksi rinteseen. Fritz laittaa meidät suojaan. Noita kiertää taivaalla ja etsii meitä. Selvisimme.
Löysimme jäljet. Tapoin niemenläisen taaksejättämän haavoituneen pakanaoppaan. Noitasnainen tuli yöllä lähelle ja puhui mustille linnuille. Sain voiman immiltä voiman, jolla surmasin noidan. Zacharias menetti kätensä.
Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped