Toiminnot
Sivusto
(MUZAKS)
Mikälie päivä Kuthonaa, vuonna 4708 Arodeninlaskua
Muistelen keskisen Varisian suvia aina jonkinlaisella rakkaudella. Ystäväni Michiell katsoi asiakseen, sen kerran kun näitä rustauksiani hänelle näytin, todeta, että purppurakielinen sydäntäraastava toisinto milloin mistäkin kohtaamastamme auringonlaskusta tai sumuisesta notkosta jonka päässä hohti seuraavan kylän valot, ei parantanut tekstiä sitten yhtään. Kajo piti faktoista ja vähäisestä panettelusta, tykkäsi juoda rauhassa ja tuppasi saamaan itsetyytyväisyyden kohtauksia, jossa osoitti oman tekopyhyytensä tekemällä kaiken päinvastoin kuin saarnasi. Kerran kaivoin hänet Sudenkorvan raitilla paikallisten puoliveristen massan alta, kun se tolvana oli taas nuolaissut ennen kuin
Jaa, Varisian suvista piti kertomani. Niistäpä juuri. Kymmenen kesää sitten, ennen Sarenraen kirkkoa, ennen kuin Halibur pimahti ja uskoi milloin minkäkin voiman johdatukseen, ennen koko Thassilon-jupakkaa, kun Kajoa vielä näki jossain, vietin aikaa isäukon ja Gavrinan kanssa heidän matkatessaan golemkillan karavaaneilla Magnimarista aina koilliselle ylängölle. Orsinin suku oli tehnyt sopimuksen ylängön shoantiheimojen kanssa erään arkeologisen kaivauksen oikeuksista ja koska rauniot eivät olleet villeille tabu, herranjestas niillä muuten oli tabuja, golemkilta vei joka kesä varaosia ja uusia konstrukteja kentälle. Muistaakseni Cyrusian thassilonialaistyyliä edustaneet kaivaukset olivat oikeastaan melko tyhjiä, paria lamiaa lukuunottamatta, mutta keväiset mutavyöryt verottivat aikoinaan työläisiä sitä tahtia, että lihasmassan vaihto kiveksi ja magiaksi oli viisas ratkaisu. Tyhmään nuoreen päähäni ei jäänyt kaivauksista muuta kuin innostuneet arkeologien kasvot ja Gavrinan miekkailutreenit tylsyyden keskellä. Mutta se kesäilma! Ne hohtavat aamut ja mudan peseminen hiuksista Sanoksen kylmissä puroissa! Kontrasteja, rajatiloja joissa kumpikin tuntemus vain korostuu. Elämää viattomimmillaan, ilman kohtaloa tai kalvavaa menetystä Täällä saarella ainut tila on trooppinen pätsi.
Muistelin Haliburia eilen, kun istuin vahdissa leirin reunalla ja katselin Sujiun suorittavan jotakin monimutkaista lihasharjoittelua, johon kuului melko groteskilla tavalla kiehtova kämmenillä kävely. Ystäväni Halibur Meandras. Parhaimmilla hetkillään, ennen kuin Magnimariin saapui tieto Urglinissa vaihtuneen heimopäällikön ja Verikiven klaanin vyöryneen yli tasangon jättäen jälkeensä kuolemaa ja harmaaihoisia äpäröitä, niin parhaimmilla hetkillään Halibur muistutti kovasti Sujiuta. Tietenkin Sujiussa ei ole puoltakaan siitä ruumiillista uhasta, jota ystäväni huokui, kun makasimme jossakin mutakuopassa keskellä metsää Galdurian puhdistuksen aikoihin.
Haliburin virnistyksessä haisi kuolema ja kirkko tuppasi lähettämään miehen mainitsemattomille teille aina kun puolhaltian maanisuus palasi pinnalle, mutta hän oli ennen kaikkea kohtelias ja pragmaattinen. Sujiukin tahtoo olla paras siinä mitä sattuu tekemäänkään. Omistautuminen, peräänantamaton dedikaatio ja niin edespäin. Samoin Haliburista muistuttaa tietty häikäilemättömyys puolihaltian käynnissä. En kirjoita Sujiun tekoa majakassa mihinkään muistiin, jos joku näitä muisteluita sattuu joskus lukemaan, mutta tavallaan tuen hänen valintaansa. Ali-ihmisyydestä tuskin olisi ollut paluuta heimon jäsenille ja täällä, no, järjestyksen ja vallan lait eivät ylety tähän kuumaan syöveriin.
Saimme kuin saimmekin majakan lopulta haltuumme. Rouva tietää mitä näimme sen ympärille kasatun kylän varjoissa. Vieras kylmyys tarttui jokaisen kurkkuun, kun avasimme milloin minkäkin ruokavaraston tai teurashuoneen oven. Aikoinaan saarelle haaksirikkoutuneen armeijaosaston kurista ja oikeamielisyydestä ei ollut ripettäkään jäljellä niissä köyryselkäisissä lopun lähettiläissä, jotka rynnivät päällemme hökkeleiden lomasta.
Punatukkainen jättiläinen juoksi kiljuen vastaan ja hetken taistelun jälkeen se hirviö puri minua kaulaan! Puri kaulaani kuin olisin pelkkää lihaa, se vastenmielinen epäluoma! Herättyäni katselin hetken ympärilleni ja huomasin villin sapelin olleen yltäpäältä veressäni, kun hänen ruuminsa hiljakseen kylmeni vieressä nurmella. Punahiuksisesta päälliköstä oli tullut samanlaista massaa Mogashin käsittelyssä kuin mitä meistä olisi varmasti tullut heimon käsissä, jos emme olisi torjuneet eilistä hyökkäystä kunnialla. Tunnistin maagisen parannuksen jäljet rinnassani, ohut vaalea juova joka pilkotti haarniskan verisestä lovesta. Suussa parannusjuoman liiankin tuttu neilikkaöljyn maku. Päiväkirjani, olin taas vähällä jäädä pois seikkailusta, jos tällaista hikistä verilöylyä voi kutsua niin romanttisella nimellä. Kiitin uusia ystäviäni. Niin aivan, ystäviäni.
Löysin kannibaalien äidin, tuon kuihtuneen noidan, juurikin sen Thrunenhampaan, tavaroista alkemistin työvälineet ja tilaa työskennellä, joskin makuuhuoneen lemun takia aion siirtää tavarat ilmavampaan tilaan, yhteen nyt tyhjistä ruokavarastoista. Upotan itseni työhön, mutta en usko, että majakan aikaisempien asukkaiden läsnäolon tuntu häviää täältä koskaan. Maa on heistä sairas ja vaikka henkilökohtaisesti raahasin Asmodeuksen pyhäkkönä palvelleen pirullisen keulakuvan jyrkänteen reunalle ja tein sille varisialaiset, niin eltaantuneen lian ja verisen ahdistuksen sävyt ovat puiden syissä ja jokaisen kylään hyökänneen mielissä.
Tahtoisin saarelta pois nyt entistäkin nopeammin, mutta majakasta löytämämme kapteenin tavarat ja selvittämättömät mysteerit ajavat meidät vielä johonkin entistäkin synkempään soppeen. Tunnen tilanteemme liiankin hyvin. Joukko nuoria ja viekkaita, tyhmänylpeitä ja varomattomia metsäkissoja, joiden katseissa kiiltää ahneuden ja tunnustuksen hohde. Tuntematon alue, jossa tasapainoillaan karvaan kohtalon ja voiton hurmoksen rajalla. Lupaus rikkauksista ja hyvän, sekä pahan selkeä dikotomia, jossa relativismilla ei ole tilaa ja jonka symboliikasta filosofi Hosseter löisi päätään lähimpään seinään. Kyllä, rakas päiväkirjani, olen taas sellainen seikkailija.
Enkä muuten osaa käyttää majakan valoa. Vielä. Näillä korteilla minun on siis pelattava.
lIlIl
Ja tässä lisää: http://www.fanfiction.net/s/6752754/2/Welcome_to_the_Jungle
Nethin 18.-30. ja Kuthonan 1.-4. päivä, 4708 AR.
HUOM: ÄLKÄÄ OTTAKO TÄLTÄ LISTALTA ENÄÄ MITÄÄN MUUTA KUIN EXPAA, VAAN HAKEKAA SUORAAN 'TUKIKOHTA'-SIVULTA, JOTTEI TARVII PITÄÄ SILMÄLLÄ USEEMPAA SIVUA. KUNKIN OMA RAHAOSUUS ON LASKETTU 'PALAUTTEESSA'
What adversity! What courage! What plunder!
Nieromme pyytää nyt henkilökohtaisesti anteeksi kannibaalipäällikön kanssa toilailua, mutta punatukalla kävi tuuri ja hänellä taas ei. Vastaisuudessa hän keskittää tutkimuksensa kikkailun sijaista raakaan(ja vekkulin ovelaankin) voimaan, jotta tuloksia syntyisi heti, eivätkä konfliktit venyisi tappavasti. Katsotaan mitä tuleman pitää.
Niero vei myös noita alkemiaroinia melko paljon. Omnomnom. -Muser
Kruunaa seikkailijanelämäsi retkellä Kelminkeklulle! Koe haaksirikkoja, ryövää hautoja ja kohtaa raivoisat, villiintyneet uusalkuasukaskannibaalit! Raivaa matalaotsaiset epäihmiset tieltäsi ja tyhjennä koko saari! Tilaa matkasi nyt, ja saat kaupan päälle yks-ykkösen heimopäällikön kanssa!
Hur hur hur.
Asiasta toiseen, onko tossa saaliissa laskettuna vaan uudet kamat, vai myös vanhat (esim. ne edelliset punaset helminauhat)? Kun rahat jaetaan, tulee lärviä kohti 24 gp ja 480 sp, jakojäännöstä jää 4 gp. Voisko tuonne ite asiassa perustaa jonkun "Party loot"-sivupalkin tms., ettei tarttis jonkun aina tarkistella pelilogihistoriaa katsoakseen, että paljonko mistäkin sessiosta jäi mitäkin kamaa yli? -Gastogh
Viimeinkin päästiin majakalle! Maljesta ei kyllä juuri ole hyötyä viidakossa ja muutenkin oli hieman tylsää hahmon kannalta. Päästiin sairastumaankin viimein kunnolla, ainoa haittapuoli on vain, että se mokoma Gelik ei kuollut siihen tautiinsa. Heh heh. ~Veltzeh
Kannatan lootti-osiota. Tai vaihtoehtoisesti vanhaa kunnon "Tukikohta"-osiota. Sinne vain kaikki "lol joku hopeatikari"t ja "mistä tää edes tuli mukaan?"-kartat. -Muser
Siellä on. Saa suorittaa. Tossa on vain tän session kaulanauhat - te viivasitte niitä barbaareja aika reippahasti. -NiTessine
Them lines! They's reals!
Ensi kerralla muistelen sitten sairauksia. Nyt teki mieli kirjoittaa sankarifantasiaa taas.-Muser
The man muses like a boss!
Korsi to da keko: http://www.fanfiction.net/s/6752754/2/Welcome_to_the_Jungle -Gastogh
Korsi is da bomb! Minen ole ihan varma, että mitä kaikkea siellä sanottiin, mutta hyvin olet kuvaillut ajatustenvaihtoa. Nyt kun tämä porukka vielä pysyisi kaikki hengissä kampanjan ajan, ni avot. Jokainen ehtisi kehittyä ja tulla todella tutuksi, ilman että yhtäkkiä esim. Mogashi potkaisee tyhjää ja sitten pelaajan motivaatio lähtee syöksylaskuun, koska uusi hahmo tulee ihan puskasta ja jokainen tuttavuus on pelattava uutena.
Sitäpaitsi, hyvin todennäkoisesti hahmon kuollessa pelaaja valitsisi luokkansa uudelleen, mikä sekoittaisi taktiikkapakan uudelleen. Okei, itse tekisin varmasti jonkinlaisen älykkään taitomarakatin(inquisitor, bard, oracle of lore, magus, rogue/master spy, etc) jokaisesta seuraavasta hahmostani tässä kampanjassa(cavalier ja 14+ Intkin tai rankkuri kävisi), mutta kuvittele, että vaihdettaisiin joku taistelijoista esimerkiksi conjureriksi. Yhtäkkiä etulinjassa aletaan helistä, koska loput taistelijat ottavat kuolleen taakan kannettavaksi.
Tactics, schmactics. -Muser
Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped