Toiminnot
Sivusto
10.12.07
"Kerro, mitä sitten tapahtui?"
"Käytiin taistelu, verinen sellainen mutta lopulta lyhyt. He voittivat teidät. Heidän mahtinsa oli teille liikaa. Te jäitte heidän vangeikseen Tuonelaan. Teitä kidutettiin. Teidän luunne murskattiin ja tahtonne murrettiin. Teidän verenne valutettiin ja annettiin nälkäisten kuolleiden juotavaksi. Lopulta teiltä otettiin kaikki. Ragay, Sadiri ja Shin lakkasivat olemasta. Oli enää Nuhteeton Veronkantaja, Kalastaja Sielujen Merellä ja Sotaleski. He olivat teidän musta kuvajaisenne. Sellaisiksi kuin he, myös te olisitte tulleet. Mustan ylistymisen seurauksena teistä olisi tullut kadotuksen Kuolleiden Jumalten nöyriä orjia; heidän ritareistaan kaikkein kauhistuttavimmat. Te olisitte luonneet kauhun, pimeyden ja ikuisen rauhan valtakunnan, joka olisi haastanut Onyxin ja Coralin, ja lopulta Siunatun Saaren ja sen Tuonen tumman sisaren Styygian. Teidän mahdillanne ei olisi ollut vertaa, ei Ensimmäisellä ajalla, eikä milloinkaan tulevaisuudessa. Mutta lopulta valtakuntanne olisi ollut vain tuhkaa."
Shin ojentautui koko pituuteensa lehvävuoteelle ja pureskeli heinänkortta. Hän sulki silmänsä. Jumalattaren läsnäolo tuntui kaikkialla. Hänen pitkät, vihreät hiuksensa sivelivät miehen jäntevää vartaloa leikkisästi. Kupliva, leikkisä naurahdus puiden lomasta sai Ragayn nostamaan päänsä. Hän haki katseellaan jotakin, joka liikkui lähes liian nopeasti ihmissilmälle; kuin nuori ja jäntevä naaraspeura puiden välissä. Sadiri nousi kuin lähteäkseen, mutta viipyi silti vielä hetken epäröiden, vastausta vailla olevat kysymykset kielenpäässään.
"Mitä meidän sitten tulisi tehdä?"
Saaden vastaukseksi ensin ainoastaan aavistuksenomaisesti pilkallisen naurahduksen, sitten...
"Tehdä? Tehkää, mitä mielitte. En ole kuin puolisoni Valloittamaton Aurinko. Kääntykää hänen puoleensa, mikäli käskyjä noudatettaviksi mielitte. Olen vain näyttänyt teille yhden tulevaisuuden. Sen tulevaisuuden, joka teitä odottaa tuon polun päässä."
Metsän siimeksistä kuului raskaita askelia. Eläimet vaikenivat. Aamun (tai mahdollisesti illan) hämärä väistyi ja tuli kirkasta kuin keskellä päivää.
"Jumalatar, olen tullut pyytämään lupaa etsiä Sinun aarteesi. Jotta voisin ne laskea eteesi ja tehdä niin sinulle suurta kunniaa.
"Oletko valmis maksamaan hinnan niistä, puoliso? Vai haluaisitko mielummin palata Taivaalliseen Kaupunkiin jatkamaan peliäsi."
Jättiläismäinen mies näytti epäröivän. Sitten he katsoi ylistämiensä puoleen ja hymyili.
Mielestäni tässä olisi hyvä paikka miettiä jo ennen peliä, mitä haluamme peliltä. Tuosta nyt helposti voisi saada VA:lta homman hoidettavaksi (ratakisko), VA:lta avoimen mandaatin (fanaattiset solarit) tai räkäistä naurua ja potkun perseelle (takaisin save-pointiin). Mulle käy näistä mikä vain ja nähdäkseni kaikki ovat mielekkäämpiä vaihtoehtoja kuin se, mihin keskiviikkona jäimme. Siitä ajautuu helposti aivan erilaiseen peliin kuin itse kuvittelin pelaavani. Mihin noista mainitsemistani vaihtoehdoista - tai johonkin aivan muuhun - sitten päädytäänkään, näkisin mielelläni jo etusivulla mainittua "hahmot ovat yhteisösidonnaisia eivätkä kierteleviä seikkailijoita". Lisäänpä itselleni pari tällaista suuntaa. -Samuli
Tein saman tempun omille suunnilleni. Noista vaihtoehdoista musta ratakisko ja takaisin save-pointiin on parhaat. Fanaattisissa solareissa mua epäilyttää se, menisikö peli samaan kuin mihin DitV helposti luiskahtaa eli omaan asemaan perustuvaan muiden jyräämiseen. En kuitenkaan suoralta kädeltä sulje sitä pois. Samuli, oliko sulla ajatus mikä tämä save-point käytännössä olisi? -Vermilia
En jaksa uskoa, että kukaan haluaa "Etsikää Jumalattaren aarteet (mitä ikinä ovatkaan)." item-quest -mallista ratakiskoa. Eiks nää nähty jo yläasteikäisinä. Fanaattiset solarit.. echo Hanna. Räkäistä naurua ja potkun perseelle? Mistä Samuli sen luit? En sellaista nähdäkseni ainakin tuohon teksiin ole kirjoittanut. Luen tuon viittauksen yhteiskuntasidonnaisuuteen tarkoittavan, että koet pelin toistaiseksi olleen jotain muuta? Huomionarvoista, että toistaiseksi pelattu kolme peliä, joista kaksi on ollut Hero's Journey -sompailua ja yksi oli sitä yhteisösidonnaista peliä. Aika vaikea vielä noin pienen otannan perusteella sanoa, etteikö kampanja olisi yhteisösidonnainen. -Navdi
Mitä tältä peliltä halutaan? Testata sääntöjä? Optimoida hahmoja? Questata ratakisko-tarinassa, jossa hahmot menevät kuin pässit narussa sinne, minne pelinjohtaja ne vie? Olen ollut havaitsevinani ainakin osan pelaajista kiinnostuksen olevan jossain aivan muualla kuin tarinallisissa elementeissä. Mistä tämä johtuu? Kenties tarinan koetaan olevan niin vähän kiinnostava, että sen ainoaksi funktioksi jää luoda asetelmia, joissa on konflikteja ratkaistaviksi sääntömekaanisin keinoin? Tämänkaltaiseen kampanjatyyliin etukäteen valmiiksi kirjoitettu tarina lienee täysin omiaan. Rikkooko oivallus "Sä vedät näitä juttuja hatusta!" suspension of disbeliefin? Sananen viime pelin etukäteen valmistellusta materiaalista: Oli paikka ja siinä joitain tarkempia scene-setting -paloja. Oli puolisen tusinaa sivuhahmoa, jotka olivat jokseenkin tarkasti määritellyt motiiviensa suhteen. Oli hyvin vähän muuta, mikä pakottaisi tarinaa mihinkään tiettyyn uomaan. "Eihän meillä ollut mitään vaihtoehtoa minne mennä?!" on nähdäkseni mielipide ja tulkinta. Minun mielestäni suuntia olisi ollut huomattavankin paljon. Tilanne, johon hahmot päätyivät (täysin voimakkaan antagonistin armoilla vailla muuta keinoa paeta kuin antautuminen tai tappioon tuomittu taistelu) oli etukäteen spekuloimistani mahdollisista tilanteista (ei siis missään nimessä valmiiksi kirjoittamistani tilanteista) ehkä huonoin mahdollinen. Tietokonepelitermein, osuitte kohtaan Game Over mentyänne tämänhetkiseen voimatasoon liian voimakkaan level bossin strongholdiin. Veronkantaja on toisen kampanjan päävastuksista (Kuolonherran. Se toinen on Pohjanväki.) kenraali ja pääasiallinen toimija alueella. -Navdi
Ei siellä tekstissä mun mielestä ollut kirjoitettuna ratakiskoa tai fanaattisuuttakaan. Hankala laji tämä kirjoittaminen. Yhteiskuntasidonnaisuuteen viittasin siksi, että sitä odotan peliltä. Sanoin, että jatkamalla kuten viimeksi, on vaarana päätyä pelaamaan jotain muuta kuin mitä odotin. Siksi kirjoitin pari suuntaa Hannan esimerkkiä noudattaen. Yksi ainakin itseäni peleissä 2&3 haitannut piirre oli se, etten tiennyt miksi hahmoni on lähtenyt Pajuun - meiltä puuttui järkevä suunta. Esim. toteamalla "olimme matkalla Maranin Voittoon, kun eksyimme" olisi jo autettu ainakin minua paljon. Btw, olin ymmärtänyt Veronkantajan olevan satunnainen Pajua riistävä abyssaali, jolle olisi voinut puhua järkeä. Olin selvästi pahasti väärässä. -Samuli
Abyssaalit sen enempää kuin solaritkaan eivät koskaan ole satunnaisia. Olen ilmeisesti kuvaillut todella huonosti jos ei ollut ilmeistä jo varhaisessa vaiheessa, että tämä nimenomainen uhka ei ole mikään heittopussi. -Navdi
Muotoilen toisin. Pelissä kävi ilmi, ettei Veronkantaja tohtinut käydä 10 miehen kanssa päällemme. Tästä voisi päätellä, ettei hahmo ole ylivoimaisen väkevä. Kalastaja vihjasi, että Veronkantaja oli entinen Piirin jäsen. Ehkä hänelle olisi voinut puhua järkeä. Lisäksi vaikutti siltä, että Kalastaja on Veronkantajaa vastaan, jolloin tilanne olisi ollut kovasti toinen. Muita vihjeitä en muista tai ole tajunnut. Mulle pelaajana ei ollut mitenkään selvää, että tilanne on toivoton. -Samuli
"Rikkooko oivallus "Sä vedät näitä juttuja hatusta!" suspension of disbeliefin?" Ei mun mielestä.
Eikö jossain vaiheessa käyty ingame-keskustelu, mihin hahmot lähtevät? Mulle ei jäänyt selkeää mielikuvaa - pariakin kohdetta palloteltiin. Asiat tuppaavat unohtumaan pelien välillä ja mietin, että auttaisiko jatkossa tuollaisten kaikkia koskevien asioiden kirjaaminen ylös, siis mitä, minne ja miksi, jos myöhemmin tulee tarvetta kerrata.
Musta aika selkeästi eksyimme Pajuun matkalla muualle. Okei, mäkin kuvittelin että Veronkantaja olisi ollut helpommin voitettavissa, ehkä juurikin tämän Samulin mainitseman 10 miehen esimerkin vuoksi. Tähän huonoimpaan mahdolliseen tilanteeseen taidettiin päätyä ihan pelaajien toimesta, sen ääneen lausumattoman oletuksen pohjalta, että kun kostoa on vannottu kyläläisten puolesta, niin se mennään nyt heti saman tien toteuttamaan. Ainakin itse vein hahmoani kohti konfliktia juuri tämän ajatuksen perusteella. (Voisiko se mennä sen piikkiin, että vasta ylistyneellä hahmolla on liian suuret luulot omista voimistaan?)
Tilanne, johon peli jäi, veisi sitä tosiaan aika odottamattomaan suuntaan. Musta on kuitenkin oleellisempaa miettiä mihin siitä jatkamme, kuin miksi siihen päädyimme. Onko ihan poissuljettua, että yksi tie ulos tilanteesta voisi olla ylivoimaisen vihollisen nöyryyttämäksi tuleminen? ("Kuvittelitte voivanne noin vain tulla tappaamaan minut. En edes viitsi tappaa teitä - menkää kotiinne kasvamaan.") Tuollainen nöyryytys alkaa olla jo kuolemaa pahempi. Se luo myös tulevaisuudessa mahdollisen tavoitteen palata kostamaan nöyryytys. Tai jotain tuon tapaista.
Komppaan Samulia siinä, että odotan yhteisösidonnaisuutta peliltä. Musta nimittäin ekassa pelissä oli siistiä juuri se yhteisöllisyys. Tähtäimeen voisi ottaa uuden yhteisön löytämisen ja siihen sopeutumisen, kun Katajaan ei toistaiseksi ole asiaa. Nähdäkseni hahmojen erityisyys tulee parhaiten esiin tavallisista ihmisistä koostuvaa yhteisöä vasten.
Mitäkö tältä peliltä halutaan? Tästä näyttäisi olevan tulossa kiinnostava tarina. Hahmot historioineen ja tavoitteineen ovat sellaisia, joiden kohtalo kiinnostaa. Itse laittaisin sääntömekaniikan sivummalle. Siihen tutustumisessa on puolensa, mutten asettaisi sitä valokeilaan. -Vermilia
Avaanpa hieman, miten tuota yllä olevaa tekstiä voi käyttää. 1) Se on metatasoa, jolloin se ei ratkaise mitään suoraan liittyen hahmojen vallitsevaan tilanteeseen. 2) Se on aktuaalinen "mitä sitten tapahtui" -kuvaus. Nämä tapahtumat sijoittuivat kuitenkin rinnakkaismaailmaan. Hahmojen "oikea" tarina jatkuu siitä, mihin peli 1 päättyi. Siinä tarinassa hahmot eivät koskaan menneet lähellekään Valkoisen Pajun kylää. 3) Se on tarina, jonka Gaia kertoi hahmoille juuri ennen heidän menoaan Valkoisen Pajun kylään. Tällöin pelisessiot 1 ja 2 olisivat kokonaisuudessaan osa tätä tarinaa. Tämä tarina oli joko muotoa a) uni tai b) se tapahtui oikeasti juuri noin. -Navdi
Itse fanitan versiota, jossa hahmot kohtaavat Gaian ja VA:n juuri ennen Valkoista Pajua. He kuuntelevat tarinan ja päättävät toimia Valkoisen Pajun suhteen toisin. Tämä kohtaaminen oli unenomainen, mutta oliko se totta vai unta? Who knows. Ja onko sillä väliä. Se mitä tapahtui, tapahtui, mutta unessa (joka on käytännössä sama asia kuin rinnakkainen maailma multiversumissa), josta syystä hahmot voivat "muistaa" tapahtumia, joita ei ole vielä tapahtunut eikä myöskään enää tapahdu (elleivät hahmot päätä sittenkin tehdä juuri niinkuin tekivät jo kerran) tai edes voi enää tapahtua, sillä hahmojen tieto siitä mitä tapahtui käytännössä estää heitä toimimasta täsmälleen samalla tavalla toistamiseen. Mitä Gaia ja VA tuossa itse asiassa kertovat? Mitä he viestivät? Että hahmojen tahto on heidän omansa. Gaia on leikkisällä tuulella. Hän ei ole Kuoleman Äiti eikä Sodan Korppi, vaan Kukkien Neito, Kevät, joka symboloi mm. uusia alkuja. Valloittamaton Aurinko kaikessa totisuudessaan näyttää hänen rinnallaan lähes liian totiselta, siinä määrin, että hän muuttuu parodiaksi itsestään. Hän pelaisi mielummin omaa peliään Taivaallisessa Kaupungissa kuin antaisi lahjoja puolisolleen ja valtiattarelleen. Mihin aarteisiin hän viittaa? Epäilemättä aseisiin, jotka ovat jo hänen Gaian armosta; Kuun Säilään, Auringon Keihääseen, Alukseen Joka Purjehtii Taivaankannen Halki, Kohtaloiden Pyörään tai Laakerilehtiseen Kruunuun. Kaikki myyttien aseita, jotka ovat tarinoissa harmillisen huonosti määriteltyjä. Tai sitten johonkin aivan muihin aarteisiin. Kuka tietää näistä Jumalista. -Navdi
Eli peli 4 alkaisi täsmälleen samasta kohtaa kuin peli 3? Käy mulle, mutta skippaisin mieluusti viikon tai pari. Tyyliin reset exaltoitumiseen, mausoleumin loottaus, keskustelu seuraavasta suunnasta, ja fast-forward siihen suuntaan. Tämä vain ideana. Mulle käy aika moni muukin tulkinta. -Samuli
Sopii mulle. -Vermilia
Editoin hieman. Tulin tulokseen, että sopivin reset-kohta olisi tuo yö, joka vietettiin Valkoisen Pajun kylässä Kalastajan kohtaamisen, haudan löytymisen, taistelun Kalastajaa vastaan ja paluun kylää jälkeen. Aamulla auringon ensi säteiden paistaessa Lotan tuvan ikkunan raoista hahmot heräävät ja muistavat jokainen hyvin elävästi nähneensä unen lopusta pelisession 3 tapahtumia pidennettynä ylläolevan tekstin veroisesti. Joo, tiedän vallan hyvin, että yleensä kaikenlaisissa tarinoissa "se oli vain unta" on auttamattoman tyhmää ja rasittavaa. Exaltediin se minusta kuitenkin voisi sopiakin. -Navdi
Noniin, musta tämä peli oli toistaiseksi pelatuista kaikkein onnistuin. Vaikuttaa siltä, että Exalted on sitä parempi peli mitä vähemmän käytetään (minusta) melko huonoa mekaniikkaa. Mentiin siihen suuntaan, minne pitikin, eli tehtiin pelistä yhteisöllisempää ja samalla tarinallisempaa ilman, että oli tarpeen sortua kirjoittamaan kömpelöä ratakiskoa. Kaksi charmia lisää ja kuusi kokemuspistettä kullekin.
Loistava peli. Tää oli just sitä yhteisöllisyyttä, mikä oli ekassa pelissä hyvää. Saan tosta Sadirin kuningattaruudesta niin paljon irti. -Vermilia
Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped