Peliraportti

Tapahtumat

Kailnin päiväkirjasta:

Hyväksyttyämme, varsin viisaasti, Punaisten Sirkkojen retkikuntatarjouksen – kukapa tuntisi viidakon taudit ja myrkyt heitä paremmin – oli viimeinen etappi ennen matkaa Kalabutoon käydä tapaamassa N’Kechi –nimistä erakkoa, entistä opasta, joka kuulemma tiesi Mwangin viidakon salat kaikkia muita paremmin. Ryhmäni on ollut erityisen taitava hankkimaan näitä eksperttejä matka-avukseen, mikä on sinänsä saavutus kun ajattelee millainen loukko Sargava on. Äärimmäiset olosuhteet vaatinevat äärimmäistä asiantuntemusta..

Olimme siis lähdössä N’Kechin taloon kun vastaamme juoksi kauhistunut väkijoukko, sekalaista porukkaa orjia, paikallisia, aateleita, käsityöläisiä, porvareita, murhaajia, raiskaajia, ja ketä ikinä Sargavassa asustaakaan. Onnistuimme pysäyttämään heistä yhden joka totesi puuskaisten henkäystensä välistä kapinallisten vapauttaneen koiria kaduille. Ryövärinpuukon jälkeen ”koirat” kuulostivat varsin helpoilta vastustajilta, joiksi ne sitten osoittautuivatkin. Jälleen kerran luonto sai oppia aseiden mahdista, joskin yksi niistä vesikauhuisista piskeistä onnistuikin puraisemaan Mogashia. Mitään eroa tämä ei Mwangilaisen käyttäytymiseen tuonut, liekö sitten luonnostaan vastustuskykyinen vai vain onnekas... Jatkettuamme keskustaa kohti koirien tarkoitus selvisi hyvin pian – ne olivat hämäys, tai harhautus, oikealta suunnitelmalta joka kattoi hyvin ikävällä tavalla varastomme Punaisten Sirkkojen talossa sekä aimo annoksen alkemistintulta. Ehdimme kuitenkin nitistää taloa sytyttämässä olleet heimokapinalliset ennen kuin he saivat aikaan pahempaa vauriota talolle tai tavaroillemme. Sammutimme kilvan paloa, Sujiu ja Mogashi käsivoimin, minä ja valtiattareni magian avulla, kunnes Niero hörppäisi liemiään ja kasvoi koossa kaksinkertaiseksi, nosti valtavan sadevesitynnyrin paljain käsin ilmaan ja heitti koko sen sisällön liekkeihin sammuttaen ne kokonaan. Varastomme säilyivät kuin säilyivätkin ehjinä, joskin savunhajuisina. Jostakin syystä prestidigitaatioloitsunikaan ei hälventänyt kitkerää katkua repustani. Mwangilainen puu palaa kovin pahanhajuisena – mikä ei yllätä muuhun löyhkään verrattuna.

Kapinalliset olivat kuitenkin saaneet Sashan käsiinsä ja vieneet hänet kaupungin pohjoisosaan valaanpyytäjien halleille, jonne mekin suuntasimme välittömästi varastoalueen varmistettuamme. Huomautin Shivenalle vielä lähtiessämme kapinallisten yllättävän helposta pääsystä hyvin maineikkaan salamurhakillan taloon, mutta hänen mukaansa kaikki Sirkat ovat lojaaleja ja sattunut tuhopoltto oli vain ikävä sattuma...

Kapinalliset olivat linnoittautuneet hallialueelle, mutta pääsimme helposti sisään, etuovesta, ja surmasimme portilla majailleet vartijat vaivatta. Sisäpihalla jouduimme jo haastavampaan tilanteeseen kun kapinalliset olivat sijoittaneet katoille jousiampujia ja maanpinnan tasossa olleet käyttivät aseinaan tulenarkaa valasöljyä ja palavia soihtuja. Mogashi sai tuta tämän varsin kieron taktiikan, joskaan tuli ei näyttänyt häntä liiemmin hidastavan. Johtunee auringosta, tai sitten tummasta ihostaan. Joka tapauksessa, pääsin itse livahtamaan suurimman hallin katolle jossa kapinallisten johtaja piti jonkinnäköistä palopuhetta toisella puolella kuunnelleelle väkijoukolle. En saanut selvää hänen sanoistaan, polyglot on vielä hallitsemattomissani, mutta asiaa paasauksessaan tuskin oli. Suurempi ongelma muutenkin tuossa tilanteessa oli Sasha jota tämä raakalainen piteli kuristusotteessa veitsi Sashan kurkulla. Olin aikeissa suostutella johtajan sopimukseen kun Mogashi kömpi katolle ja haastoi kapinallisjohtajan kaksintaisteluun sillä seurauksella että tämä viilsi Sashan kurkun auki ja heitti hänet kierimään hyvin vaarallisen näköisesti kohti katon reunaa. Kaikeksi onneksi Niero ilmaantui jostain ja nähdessään Sashan valuvan maata kohti hän säntäsi tämän luo lähes yliluonnollisella vauhdilla, mutta epäonnistui kuitenkin pelastusyrityksessään ja molemmat katosivat näkyvistäni katon reunan yli. Mogashin silmät välähtivät ja Mwangilainen ryntäsi päin kapinallisjohtajaa heittäen heidätkin alas kohti väkijoukkoa. Tässä vaiheessa Sujiukin oli jo saapunut katolle ampumaan viereisessä tornissa piileskelevää jousitarkk’ampujaa, mutta tämä pysyi piilossa kunnes sain hänet nukahtamaan uniloitsullani. Sen teho on hiipunut viime aikoina, toivottavasti löydän itsestäni pian jonkin muun vastaavan taian; uniloitsu oli korvaamattomaksi avuksi Ryövärinpuukon kannibaaleja vastaan.

Mogashi ja Niero onnistuivat alhaalla hakkaamaan, repimään, kuristamaan ja vääntämään kapinallisjohtajan hengiltä ja jollain ihmeen kaupalla Niero oli saanut Sashankin pelastettua. Milanin suopeutta tai vain hyvää onnea, luultavimmin. Raakalaisjohtajan hallusta löytyi kärmeskonsortion tunnusta kantava sinetti, mikä lupaa vaikeuksia tulevalle retkellemme viidakkoon. Kaupungissa he eivät pysty toimimaan täysin avoimesti ja häikäilemättä mutta pelkään että tilanne on toinen kun pääsemme Kalabutosta eteenpäin... Hämmästeltyämme hetken valasta – suurin kala jonka olen koskaan nähnyt, sanokoot muut sitä miksi haluavat, se elää vedessä, se on kala – palasimme takaisin Sirkkojen päämajaan jonne Sasha jäi toipumaan, ja saatuamme Nieron irti hänestä lähdimme vihdoin etsimään N’Kechiä. Hänen luokseen piti, totta kai, kulkea meritse. Kerroinko koskaan miten inhoan purjehtimista...

Monen tunnin yököttävän seilaamisen jälkeen pääsimme vihdoin rannalle jolta erakon luolan piti löytyä. Pienen etsiskelyn jälkeen kipusimme rantatörmää ylös tasanteelle jolla oli suuri kotilo. Mogashi, hienostuneeseen tapaansa, puhalsi sen kapeampaan päähän ja päästi ilmoille valtavan töräytyksen, eikä mitään tapahtunut. Mwangilainen toisti esityksensä vielä kahdesti, jolloin erakkomies viimeinkin vaivautui ulos pesästään kyselemään millä asioilla liikumme ja miksi sen tulisi häntä kiinnostaa. Turhauttavan suostuttelun jälkeen sain hänet vakuuttuneeksi siitä että olemme varmasti oikealla asialla ja N’Kechillekin olisi hyvästä lähteä mukaamme oppaaksi. Tämä ei kuitenkaan vielä käynyt, vaan meidän piti ensin todistaa itsemme Gozrehille, jota tämä palvoi, ja vasta sitten saisimme N’Kechin avun puolellemme. Olin aikeissa luovuttaa ja todeta että selviämme ilman erakkoakin – Valtiattareni oli samaa mieltä – mutta päätimme kuitenkin lähteä etsimään mustaa helmeä ja myrskylinnun sulkaa, jotka sitten todistaisivat arvollisuutemme sekä N’Kechille että Gozrehille.

Lähdettyämme erakon luolalta yritin selittää että mikä tahansa helmi kävisi kyllä, voisin värjätä sen magiallani mustaksi, erakko tuskin huomaisi mitään, olihan hän jo puolikuurokin, mutta Nieron mukaan Gozreh huomaisi vilpin jonka jälkeen kaikki vaiva olisi hukkaan heitettyä. Epäilen että Gozrehia kiinnostaa koko erakko pätkän vertaa mutta menimme kuitenkin etsimään mustaa helmeä, joka piti tietysti sukeltaa syvyyksistä keskeltä merta. Valtiattareni, Niero, ja Mogashi lähtivät noutamaan helmeä jättäen minut kaksin veneeseen Sujiun kanssa. Kokemuksemme aatelitaloista ovat yllättävän samankaltaiset vaikka itse olenkin ollut palvelijana enkä ole koskaan nauttinut samasta asemasta kuin Sujiu – syrjintä on kuitenkin ollut yhtä rampauttavaa meille molemmille. Aloin ymmärtää puolihaltian pakkomiellettä jouseensa ja tämän tarvetta todistaa taitonsa sillä, mutta aihe ei kuitenkaan innoittanut meistä kumpaakaan syvempään keskusteluun.

Tuntien odotuksen päätteeksi pitkälti auringonlaskun jälkeen kolmikko vihdoin saapui takaisin helmi mukanaan. Niero oli ilmeisesti lähtenyt jonkin merinaisen perään (en ymmärrä hänen mieltymyksiään, en sitten millään) minkä takia etsintä oli viivästynyt niin paljon. No, meillä oli nyt kuitenkin musta helmi ja pääsimme takaisin läheiseen Bonwhatin kylään lepäämään. Näin jälleen hyvin, hyvin, kummallisia unia käärmeistä. Sargavan ilmasto ja Mwangin läheisyys ovat lisänneet näiden unien määrää huomattavasti Corentyniin verrattuna. Olen siis mitä ilmeisimmin lähestymässä totuutta taikuuteni alkuperästä.

Aamulla patikoimme usean mailin päähän kylästä rannikolle jossa myrskylinnun pesän piti olla. Se löytyikin sieltä nopeasti, ja taas kerran Niero ja Mogashi lähtivät kiipeämään pesään josta sulka varmasti löytyisi. Ei löytynyt, mutta hetken kuluttua myrskylintu itse saapui paikalle ja kävi heidän kimppuunsa. Odotimme alhaalla kivien suojissa mitä tulisi tapahtumaan – Mogashin verta satoi hiekkaiselle kalliolle – mutta lintu luovuttikin yllättävän nopeasti mwangilaisen ilmeisesti purtua tätä. Niero kompastui kiivetessään alas ja tuli viimeiset kaksikymmentä jalkaa hyvin vauhdikkaasti, mikä yhdistettynä Mogashin saamiin haavoihin oli riittävästi käyttämään valtiattareni parannustaikuuden tuolta päivältä. Ainakaan kukaan ei menettänyt tajuntaansa tällä kertaa...

Matkalla N’Kechin luolalle tapasimme joukon paikallisia puolivillejä jotka olivat magialleni immuuneja. Heidän mukaansa olimme satuttaneet lintua – jossa he olivat oikeassa, mutta se otus hyökkäsi ensin – ja meidän tuli painia heidän kanssaan hyvittääksemme tekomme. Perinteet ovat hyvin kummallisia täällä päin. Mogashi asettui villien johtajaa vastaan ja heidän melko tovin painittuaan sai kaadettua tämän alleen ja voitti kamppailun. Villit poistuivat ja pääsimme takaisin N’Kechin luo. Tällä kertaa erakko kutsui meidät sisälle luolaansa ja tarjoili meille outoja yrttejä jotta ”pääsisimme paremmin yhteyteen Gozrehin kanssa”. Silmissäni sumeni, ja kun tokenin, olin muuttunut käärmeeksi.

En ehtinyt ihmetellä kauaa kun vierelleni ilmestyivät Sujiu-leopardi, Mogashi-apina, Niero-herhiläinen sekä N’Kechi – erakkorapu, joka kertoi meidän olevan nyt henkieläintemme muodossa ja että nyt pystyisimme lentämään Mwangin lakeuden ylitse jossa näkisimme tulevan reittimme. Viidakosta löytyi Saventh-Yin temppeli josta nousi kummaa savua, joka hetken päästä tiivistyi valtavan kokoiseksi mustaksi käärmeeksi joka hyökkäsi kimppuumme. Henkimaailmassa taikuuteni ei toiminut eivätkä käärmemuotoni hampaat tehonneet tuohon jättiläislieroon, mutta se onneksi kukistui nopeasti muiden henkieläintovereideni iskuihin ja luikersi takaisin temppeliinsä. N’Kechin mukaan tämä oli merkki Gozrehilta, viidakossa on jotain vialla ja hänen on ehdottomasti tultava mukaamme. Olisimme olleet jo monta päivää matkalla ilman ”Gozrehin testejä”, mutta erakko vaikutti nyt paljon ystävällisemmältä joten annoin asian olla. Pesulle miehen voisi kuitenkin opastaa...

Lähdimme takaisin Elederiin, meritse, harmikseni, josta toivoakseni löydämme vielä Sirkkojen retkikunnan ja Shivenan – olemme kolme päivää myöhässä ja on mahdollista että he ovat lähteneet jo ilman meitä. Juokseminen viidakossa ei kiinnostaisi, joten toivon parasta ja Milanin siunausta jotta retkikuntamme olisi vielä lähtökuopissaan kun pääsemme takaisin.

Päivämäärät

Abadiuksen 10.-14. päivä, 4709 AR.

Sivuhahmoja

  • Sasha Nevah, iloluontoinen ja äkkipikainen mediogaltilainen
  • Chivane, Punaisten sirkkojen retkikunnan johtaja
  • Nkechi, kärttyinen Gozrehin pyhä erakko

Palkkiot

  • 2880 xp
  • +1 kukri -Sujiu
  • amulet of natural armor +1 -Malje
  • masterwork breastplate, myyntiarvo 175 gp
  • masterwork kukri, myyntiarvo 154 gp
  • hopeinen sormus, johon on asetettu tuliopaali, arvo 1200 gp
  • lajitelma hetulasta, luusta, simpukankuorista ja helmistä tehtyjä koruja, arvo yht. 800 gp

Ois tuo lopputulos juttujen myymisestä sitten 465 gp 8 sp per lärvi.

Palaute

No mutta, varsin mainiota menoa ja otettiin kiinni kolonialistivitseissä oikein urakalla. Tykkäsin erityisesti Sasha pelastuksesta, vaikka Mogashi tyrikin sen totaalisesti ja sitten se piti pelastaa siltä isolta äijältä.

Käytin oikeastaan jokaista loitsulistani loitsua ja kaikista oli vielä jotain hyötyäkin! Hyvin menee. Muser

Niin päädyttiin hullun äijän pompoteltaviksi. Maljen mielestä se oli todella syvältä ("Tuhlattiin kolme päivää, vaikka oli kiire, ja sitten Karvaherra Lannevaate toteaa itsekin jonkun ihmeen huumenäyn perusteella, että on kyse vakavasta asiasta! Voihan Asmodeuksen sarven kautta!") mutta pelaajalla oli hauskaa. :D Painimatsit olivat legendaarisia (pitäisköhän Mogashin jo ottaa se Improved grapple?) ja Niero lähti taas ties minkä leväkasan perään, heh heh. ~Veltzeh

Jeh. Tossa Improved Grapplessa on vaan se vika että siinä on prerequisite Improved Unarmed Strike, millä Mogashi ei tee yhtikäs mitään kun sillä on jo natural attack, joka on parempi. -NiTessine

Mutta Improved Overrun ja Elephant Stomp voisi toimia sen sijaan! Muser

Voiko noi rahamäärät nyt pistää suoraan oman hahmon taskuun, kun ollaan kaupungissa ja kaikkee? Ja voiko kaupungista muuten ostaa toisen Efficient Quiverin?

Onko pelisysteemissä olemassa mekanismia sellaselle toiminnalle, että jousella ampuessa ei tee letaalia damagee? Tai ei ainakaan tapa, esim. ampuu jalkaan, tms.? Jäi mietityttään sen yhen insurgentin ampuminen. -Gastogh

Eiköhän toi nonletaalin vahingon aiheuttaminen peliteknisesti ole ihan se normaali -4:n hyökkäysheittoihin otto á la Coren combat-osio. Näemmä APG.ssa on tylppäkärkiset nuolet, joilla tota voi harrastaa - >tässä.

Sen sijaan miten se ilmenee pelimaailmassa on kai gm:n ja pelaajan välinen juttu. Tylpillä kärjillä tottakai tainnutetaan. Voisin kuvitella Manyshotatun rapid shot-ryppään nuolia iskevän normaaliprolen, kuten nyt tuon levottoman natiivin, jonka Sujiu teurasti, aika mallikkaasti kanttu vei.

Tajusin just, Mogashihan voi ostaa haarniskaansa piikit ja tehdä niillä kaikki iteratiivisensa, minkä jälkeen siirtyä kynsimiseen ja sarvilla puskemiseen. Tottakai vanhat hyökkäykset ovat silloin sekundaarisia naturaleja, mutta Multiattack-featin jälkeen niiden miinukset ovat vain -2. Vähän kuin pelaisi hamatulaa!

Ajatus tähän tylyyteen lähti siitä, että unarmed strikenhän voi tehdä millä tahansa osalla vartaloaan, joten potkiva, taklaava, kynsivä ja pureva rankkuri on ihan mahdollinen. Samoin ne piikit jättävät kämmenet ja pään vapaaksi muille hyökkäysmuodoille. Seitsemän hyökkäystä tasolla 16? It's more likely than you think! -Muser

Jooh, jousella nonlethalin tekeminen vaatii noi blunt arrow't. Heitin noppaa; Elederissä ei ole toista efficient quiveria. -NiTessine

"Ajatus tähän tylyyteen lähti siitä, että unarmed strikenhän voi tehdä millä tahansa osalla vartaloaan, joten potkiva, taklaava, kynsivä ja pureva rankkuri on ihan mahdollinen. Samoin ne piikit jättävät kämmenet ja pään vapaaksi muille hyökkäysmuodoille." Jumaliste, alko just se improved unarmed strike kuulostaa vähän houkuttelevammalta.. Tosin ongelmaks jää se et secondary natural attackeihin puolitetaan str ja power attack bonus. Kyl toi silti vois olla ihan varteenotettava valinta. -Korgull

Juu, sit kun kolmesta naturalista aika jättää. Yhdentoista-kolmentoista babin kohdalla. Ja Greater Magic Fanghän toimii koko vartaloon, joten... -Muser

Jepjep, huomasin tässä samalla, että tylpät nuolet teköö bludgeoning-damagea. Tän kun ois äkänny sillon luurankoja ammuttaessa, hiiohop. Sujiulla alkaa olemaan aika koominen läjä noita nuolia merrassa. -Gastogh

Toisaalta, sitten kun puskee niitä jousesta noin seitsemisen per vuoro, niin kyllä niitä kuluukin. -Muser

Käärmeen Kallo

Hahmot

Entiset

Seikkailut:
Sieluja Ryövärinpuukolle

Kilvan kohti kuolemaa

Seitsemän keihään kaupunki

Hulluuden holvit

Syvät salit suomuisat

Käärmejumalan kaikkein pyhin

Maailma

Muuta

Mekanismiin

edit SideBar

Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped