Muinainen pahuus

Pohjoinen vartioasema

Kelmarane on vapautettu Kulldiksen heimosta mutta retkikunta tietää, että pohjoisessa sijaitsevalla vartioasemalla on gnolleja odottamassa, loput Kolmen Leuan heimosta. Almah kertoo kolmikolle kirkon alle vangitusta pahuudesta ja ehdottaa, että he hoitavat ensin gnollit pois päiväjärjestyksestä ja sen jälkeen Almah antaa avaimen kirkon alla olevaan oveen. Malak, Will ja Wincent suuntaavat kohti pohjoista vartioasemaa.

Matkalla he päättävät käydä vesiputouksella, jossa he joutuvat vesihengen kiusaamaksi. Olento lumoaa Malakin ja tekee pientä kiusaa muille läsnäolijoille, kunnes nämä jättävät hänen lampensa rauhaan. Kolmikko antaa hengen olla rauhassa, ainakin vielä.

Vartioasema on korkea torni, jota ympäröi matalat muurit. He päättävät lähestyä ilman suojaa, toivoen voivansa puhua itsensä sisään ja joko huijata gnollit pois alueelta tai yllättää heidät. Kuitenkin heidän lähestymisensä keskeyttää muutama ammuttu nuoli ja pian tornin ympäristö muuttuu taistelukentäksi. Kolmikko ryntää tornin aseman pihalle kohtaamaan Nargin, Kolmen Leuan heimon päällikön ja tämän joukot. Gnollit kaatuvat melko nopeasti, Narg onnistuu tosin haavoittamaan Williä pahasti kummallisella taikuudella, joka kestää tosin vain pienen hetken. Yksi gnolleista herätellään ja päästetään lähtemään varoittamaan muita, ettei Kelmaraneen ole enää asiaa kellään. Gnollien vallassa ollut vartioasema päätetään tutkia kunnolla.

Vartioaseman alla

Malak löytää salaoven vartioaseman alle. Jo ensimmäisessä huoneessa he tajuavat, että asiat eivät ole kunnossa kun hirviömäinen yökkösen, ihmisen ja epäkuolleen ristisiitos käy heidän kimppuunsa! Se kutsuu myös avukseen raadonsyöjiä, ghuulit tuovat oman haasteensa taisteluun kun Wincent jähmettyy niiden kosketuksesta paikalleen. Kuitenkin yökköshirviö ja ghuulit saadaan lyötyä maahan. He löytävät yökkösen pesästä erikoisen taikaesineen, salamanteri-patsaan joka luo joka yö lähes 20 litraa vettä tyhjästä.

He löytävät takatien Vaskivuorille, pakoreitin vartioasemalta erämaahan. Palattuaan takaisin tutkimaan huoneita, he kuulevat avunhuudon läheisestä tilasta: Malak ja Wincent jäävät lumouksen vangiksi ja ryntäävät apuun. Huoneessa heidän kimppuunsa käy erikoinen olento, valtavan kokoinen mäyränpäinen olento, jolla on kuitenkin antiloopin jalat ja roteva keskiruumis. Leucrotalla ei kuitenkaan ole juuri mahdollisuuksia kolmikkoa vastaan, vaikka isona olentona saakin pahaa jälkeä aikaan puremillaan. Kolmikko päättää palata yöpymään luostarille ja tutkia alueen loppuun seuraavana päivänä.

Matka jatkuu syvemmälle maanalaisiin tunneleihin. Siellä he kohtavaat yhden isomman raadonsyöjän, ghastin, joka onnistuu jähmettämään jo useamman kulkijan mutta kaatuu myös lopulta. Toisaalta löydetään sieniä, jotka jätetään vielä rauhaa. Luolaston loppupäästä löydetään kappeli, joka on muutettu raadonsyöjien ruokasaliksi, kolme raadonsyöjää ja näiden ghul-isäntä. Raadonsyöjät loikkaavat taisteluun, Will leikkaa yhden kappaleiksi samantien ja valmistautuu kohtaamaan ghulin, mustan punertavan savunomaisen epäkuolleen, joka luiset kynnet repivät lihan verekselle. Raadonsyöjät eivät saa ketään jähmettymään tällä kertaa joten ne kohtaavat loppunsa melko nopeasti. Ghul jää pian yksin ja sen epämääräiset huudot hylkäämästään komentajasta ja muusta jäävät kaikumaan saleihin.

Kirkon alle

Vartioasema on tyhjennetty ja on tullut aika hoitaa myös kirkon alle vangittu pahuus. Kolmikko ottaa mukaansa Andruksen, Sarenraen pyhän miehen läsnäolo tuskin on pahitteeksi. Samoin mukaan lähtee Haleen, ylimääräinen miekka on myös varmasti tarpeen koko kylän kaaoksen 20 vuotta sitten ajaneen pahuuden kukistamisessa.

Taiallinen sinetti avautuu Almahilta saadulla avaimella ja portaat johtavat heidät uuteen saliin, jossa on kaivo, lukon ovi eteenpäin ja gongi. Wincent soittaa gongia ja paikalle pelmahtaa kaksi palavaa naista, jotka tosin hyökkäävät heidän kimppuunnsa! Taistelu on lyhyt ja tulenhenget ajetaan takaisin omalle maailmantasolleen. Reittiä eteenpäin etsitään tomerasti, lukoton ovi aukeaa avaustiun äänellä, mutta sen takaa löytyy vain hautaholveja ja kirkon aarteistoa, johon Andrus ei anna heidän koskea. Will tutkii kaivoa kengillään ja toteaa sen olevan pohjattoman tuntuinen, mutta piilotettu sivukäytävä löytyy. Lopulta reitti aukeaa, kun Wincent soittaa gongia toistamiseen.

Alakäytävä aukeaa ja pian joukko löytää itsensä uudesta osasta kirkkoa, käytävästä jossa on myös haudattuja vainajia. Käytävää kulkiessaan osa näistä herää kuitenkin eloo ja käy hyökkäykseen! Nämä eivät kuitenkaan ole tavanomaisia epäkuolleita vaan hautajaisriittien keskenjäämisen vuoksi vainottuja sieluja, jotka ottaessaan vahvan osuman hajoavat kappaleiksi mutta nousevat taas uudestaan, aiheuttaen tällä pelkoa vihollisiinsa. Malak pysyy taistelussa vain Andruksen taikuuden ansiosta, Will ja Wincent haluavat paeta taistelusta nähdessään jo tuhoutuneen epäkuolleen kokoavan itsensä kasaan. Kuitenkin Malak, Andrus ja Haleen hoitavat taistelun voitoksi.

Xulthos, pahuus Kelmaranen alla

Sarenraeta esittävän kuvan halki joukko siirtyy luolaan, ei enää käsityöllä tehtyyn tilaan vaan luonnon luolaan. Siellä, kallion nokassa istuu Kardswann! Tämä puhuttelee heitä varmalla äänellä, kiittäen heitä "punaisten miesten" tekemän lukon poistamisesta, nyt hänen on mahdollisuus vapautua. Kuitenkin hän aikoo ottaa yhden joukosta orjakseen ja tappaa muut, kuka mahtaa ottaa orjan paikan? Kardswann käy hyökkäykseen, loitsimalla kirveestään punaisia palloja, jotka lumoavat niin Willin kuin Haleenin.

Malak kohtaa Kardswannin yksin, tämä kuitenkin muuttuu sirkkamaiseksi olennoksi, jolla on pitkä skorpionin häntä, oman hyökkäyksensä kesken, näin näyttäen todellisen muotonsa. Mahtavilla saksillaan ja leuoillaan olento alkaa repiä Malakia kappaleiksi, ei kuitenkaan ilman osumia itseensä. Wincent yrittää herättää Haleenia, samoin Andrus Williä. Kuitenkin vasta loitsun loppuminen vapauttaa kohteensa, jolloin Will ryntää raivoissaan hyönteisdemonin kimppuun, iskien kuitenkin Myrskytuulella ohitse. Xulthoksen temput eivät kuitenkaan lopu, vaan se päästä siivillään korkean äänen joka sekoittaa kuulijoidensa ajatukset, aiheuttaen kaaosta. Vain Malak ja Andrus vastustavat hyökkäystä ja pian Wincent ja Haleen aloittavat toisiaan vastaan taistelun.

Seinän läpi paikalle saapuu myös oikea Kardswann, joka kohottaa kirveensä ja lyö Williä, joka taas kääntää 'Myrskytuulen'' jo toista kertaa Ritaria vastaan. Kaksikko taistelee Malakin ja Andruksen kohdatessa Xulthoksen, joka ottaa melkoisia iskuja sylphin nyrkeistä. Will iskee Kardswannin julman näköisellä iskulla maahan, tällä kertaa kuolettavalla haavalla.

Xulthos päättää jättää joukon omaan arvoonsa, kun Malakin iskut eivät vain ota loppuakseen. Xulthos lentää pakoon, kohti vapauttaan. Malak päättää olla erimieltä, toisen maailmantason hirviö ei pääse häneltä pakoon. Andruksen loitsiman Sarenraen siunauksen johtamana sylphisoturi juoksee lentävän hirviön kiinni, loikkaa ja yhdellä potkulla murskaa sen selkäkitiinit ja tappaa 20 vuotta vankina olleen olennon. Samaan aikaan Kardswann vuotaa kuiviin ja menehtyy myös.

Taistelu kirkon alla päättyy kaksijakoisissa tunnelmissa. Hirviö toisesta maailmasta on tapettu ja kaupunki on vapaa mutta myös yksi Viiden Tuulen Ritari on kuollut.

Epilogi

On tullut aika laittaa Kelmarane kuntoon. Retkikunta muuttuu jälleenrakentajiksi ja myös kolme kulkijaa Solkusta saavat itselleen kodin, satamamestarin kartanon. Almah nimittää heidät myös Kelmranen Ritarisuojelijoiksi, lyhyesti Kelmaranen Ritareiksi.