Lupaus

Mirtul-kuun 16 päivä, ote Yadis Arrakiksen päiväkirjasta

Kirjoitan tätä osuutta muinaisen kirjaston hiljaisuudessa. Viimeiset kaksi päivää ovat olleet täynnä tapahtumaa.

Eilisestä alkaen on rankkasade piinannut meitä. Kukaan ei tuntunut perustuvan siitä, paitsi ehkä Rin joka katoilee alati sen vetisen verhon taakse. Liera arvioi että löytäisimme tiemme Mezron rauniokaupunkiin illasta. Näimme Mezron kuitenkin paljon aikaisemmin- upea neliosainen, lahden keskellä oleva rauniokaupunki. Alarak bongasi leirin merkkejä kaupungin pohjoispuolella, sillä välin kun on Rin kävi etsimässä tietä lahden ylitse. Päätimme lopulta kiertää pohjoisen kautta kohti leiriä. Tämä maksoi aikaa, ja mietin että jos olisimme viivytelleet kauemmin joella, missä tilanteessa olisimmekaan nyt?

Pimeyden alkaessa laskeutua, sateen raivotessa ympärillämme, päädyimme auttamaan viidakossa oleksivia palkkasotureita epäkuolleita vastaan- palkkasotureita, jotka kuuluivat Liekehtivän Nyrkin komppaniaan. Rin epäröi kumman paljon heidän auttamistaan. minulle ei ollut kysymystäkään siitä mitä tekisimme. Vaikka ghuulit hyökkäsivätkin raivolla, auttoi Ilmaterin mahti minua häätämään raadonsyöjät pois ritarien kimpusta. Komppanian päällikkö, nainen nimeltä Kess Valdro, oli kiitollinen ja johdatti meidät Mezron laidalla olevaan Liekehtivän Nyrkin leiriin nimeltä Lupaus. Heillä oli jopa majatalo sielä!

Myönnän nyt, arvon lukija, että en muista paljoa edellisestä illasta sillä Onni & Kunnian viini oli vahvaa ja sitä oli paljon. Täytin kuitenkin lupaukseni, ja palautin löytämäni kypärän Kessille. Hän vaikutti surulliselta, eikä ihme- kuolonkirous kalvasi hänen kehoaan. Tänään aamulla (kevyesti huonovointisena- alan vanheta!) menimme tapaamaan Nyrkkien "Lieskaa"- Yindala "Rikkitynnyri" Harkarthia. Jäyhä goljatti Yindala arvosti tehtäväämme, mutta oli hyvin ankara ja jämerä. Me emme saisi mennä Mezroon, etenkään Mezron kirjastoon. Rin oli menettää kaiken vähäisen malttinsa, ja itseänikin alkoi sapettamaan. Kess kertoi meille että Yindala ei ole ollut ihan oma itsensä sen jälkene kun he olivat itse tutkineet Mezron, pitäen sitä "omanaan" ja vahtien sitä lohikäärmeen ahneudella. Vaikka en halua rikkoa meitä auttaneiden lakeja, hänen selkeä huono tilansa vaati sitä että harrastamme kansalaistottelemattomuutta. Mezron historia suurena Chultin kaupunkina ja jumala Ubtaon kättenjälkenä tekee siitä liian hyvän missata. Kessin kehittelemän salajuonen turvin livahdimme yöllä Mezron kirjastoon tutkimaan kaupungin salaisuudet.

En pidä siitä kuinka helposti suostuttelin itseni rikkomaan isäntiemme lakeja.

Mutta selvästi Mezrossa asiat eivät ole muutenkaan hyvin. Tunnen kuinka kaupungin yllä leijuu ilmapiiri, kuin se hetken hiljaisuus ennen ukkosen jyrähdystä, odottaen sitä alati. Kuulin...ääniä Lupauksessa, ja todellisuuden verho on ohut täällä. En halua olla täällä kauempaa kuin on pakko. Mutta tämä työ on tehtävä. Rin äksyilee koko ajan. Hän ja Liera omaavat selkeästi historiaa Liekehtivän Nyrkin kanssa. Jos he jakaisivat näitä muistoja, niin voisin ehkä auttaa.

Mezro on todellakin muinainen, ja olisi kovasti halunnut nähdä sen loistossaan. Kirjasto, jossa kirjoitan tätä nyt, on uskomattoman näköinen, ja täynnä tietoa. Vain Alarak osaaa lukea näitä tekstejä.

Sielunsyöjä nakertaa
Maanpakoon ajettu Nsi kääriytyy käärmeisiin
Kuolonkirous kurittaa maata
Kielletyn kaupungin alta