Kolmas Osa. Vuosi 503. Kampanjan vuosi 18.

Muutama vuosi takaperin tasankolaisheimot yhdistyivät ensimmäistä kertaa vuosisatoihin ja uhkasivat vyöryä keisarikunnan läpi ryöstäen ja tuhoten sivistynyttä maailmaa. Legioonalaisten urheuden ja pienessä määrin myös prinssi Marcelluksen hankkiman Rodealaisen Titaanin turvin kuitenkin hyökkäysarmeija murskattiin. Keisarikunnan silmissä tapahtuma kuitenkin oli vain sivuhuomio historian kirjoissa kaiken kiinnostuksen keskittyessä Lännen Suureen Kapinaan, minkä Luthor Tindragon oli aloittanut kostaakseen poikansa kuoleman ja vapauttaakseen Jordeinian kansan keisarillisesta ikeestä. Kruununprinssi Lucellius Maximus johti keisarillisia armeijoita hyvin tasaisessa tilanteessa pitkään Luthoria vastaan kunnes Titaanin saapuminen muutti tasapainon ja johti Jordeinialaisten joukkojen murskaantumiseen. Tämän jälkeen Tindragonin tukijat kaikkosivat hyvinkin nopeasti ja keisarillinen valta palasi länteen entistä rautaisemmalla otteella.

Pari vuotta on kulunut nyt verisistä sodista ja mitä ilmeisemmin kaksi vuotta rauhaa on aivan tarpeeksi. Senaatti on viimein päättänyt vastata tasankolaisten hyökkäykseen ja määrännyt Prinssi Marcelluksen johtamaan Armeija palauttamaan Itäiset Tasangot järjestykseen ja tuomaan Keisarillinen valta sekä sivistys takaisin alueelle.

Prinssillä on annettuna käyttöönsä kaksi legioonaa, joka Senaatin mielestä on riittävästi taisteluun barbaareja vastaan. Tasankolaisia on kuitenkin yhteensä satoja tuhansia hyvin hajautetulla alueella ja prinssin leirissä ei itsevarmuus ole aivan huipussaan. Näinä aikoina taas Marcelluksen vanhoja tuttavia vuosien takaa on kuitenkin kulkeutunut Aureliapolikseen ja kenties heidän avullansa sotaretki saadaan vielä kääntymään parempaan suuntaan..