Toiminnot
Sivusto
Korvessa linna, pioneeriväestöä puolustaaArodus 26. Vuosi 4707 AR
Tuomarineuvoston ja lord-mayor Grobaraksen tiukan neuvottelun jälkeen, Ironbriarirn surman osallisten kotiarestoi muutettiin pormestarin palvelukseen astumiseksi. Grobaras kutsui VIattomat illalla saapumaan hulppealle Defiant Garden kartanolleen. Kartano, joka oli jopa Magnimari upeuden rinnalla jotain uskomatonta, loputtomasti koristeltu kahdeksankerroksinen hacienda tai linna keskellä upeaa väreissä rönsyilevää yksityispuistoa. Lord-mayor Grobaras oli ehtinyt kylpyläosastolta yhteen illalishuoneistaan, jossa tuo pyöreä mies makasi ylellisillä tyynyillä palvelusväen tarjotessa notkuvalta pöydältä mitä eksoottisempia mässyttlyn hyviä herkkuja. Viattomat saapuivat paikalle Grobaraksen määrätietoisen asistentin Valanni Krinstin saatossa, ja Grobaraksen asenne oli kylmä palkkamiekkokohtaan. Vain pieni kukkaro luvattiin vaivan palkaksi, kunhan Xaneshan mahdollinen sisko ja kaikki uhka Grobarasta kohtaan torjuttaisiin määrätietoisesti - aina Konnunselänlutalle asti, ja jos villien Mustasulkien selusta tulisi suojattua, vielä parempi! Poistuttaessa, Valanni avasi hieman enemmän pormestarin itsekeskeistä sielunelämää ja valotti olosuhteita Konnunselänlautalla, joka oli kovien ja hitaasti lämpeävien pioneeriväestön koti, yhden heistä ollesssa Valannin tomakka tätipuoli. Valanni myös epähuomiossa ojensi lord-mayorin henkilökohtaisesta pankista epähuomiossa säkillisen platinaa, kullan sijaan, sekä lupasi selvittää jos Onnekas Jenny lautta olisi saatavilla, poistaen pari-kolme päivää jokimatka-ajasta, kiitos maagisen moottorinsa. Tämä taas salli Viattomille riittävät lepopäivät huolehtia varustelusta ja noutaa Lehden uusi maaginen miekka enchanttauksesta
Samana iltana kyllä keskityttiin vielä Ameikoon joka ehdotti Magnimarin uusimpien muotien seuraamiseen, niin bardimusiikin kuin juomienkin saralla. Seurueessa viihtyi karvaasti myös Shalelu, selkeästi pitäen huolta niin Ameikosta jonka suvun epäonni oli nyt toivottavasti hetkeksi takana. Seuraavna aamuna Ameiko saatettiin kotimatkalle, uusi Kaijutsun kartanon 500gp/vuosi vuokrasopimus solmittuna VIattomien iloksi... jos joskus rauha påalaisi ja he palaisivat Hiekkasärkkään kotiin. Shalelu ilmoitti kaupunkikokemuksen raisttamana sattavansa Ameikoa hyvän matkaa ja sen jälkeen partioidakseen Magnimarin lähialueita uteliaisuudetsa ja siitä ilosta että aika Magnimarissa jäisi vähäiseksi. Sovittiin kuitenkin jokimatkalle lähtöpäivä, sillä Onnekas Jenny oli todellakin palannut satamaan ja kiitos Valannin ja pormestarin loputtoman kirstun seuraava matka oli varattu VIattomille ja muille Konnuselänlauttaan karkotetuille. Heidän joukkoon ilmeistyi Rufuksen iloksi ja muiden yllätykseksi Lyrie, pakotetun Kasadein ja jostain syystä määrätietoisen Shalelun jatkoksi..
Valmistelut etenivät aikataulussa ja Viattomat sijoiittivat myös murhakultilta kapitalisoidut varat hyviin varusteisiin. Onnekasta Jennyä kipparoi Othlo Janke, sekä kolmen muun puolituismiehen miehistö. Jokilaiva oli pitkulainen ja kabiinit puolityuiskoossa, kapteenin varoittaessa jyrkästi sisällä nukkuvia pitämään huolen varvashygieniastaan, muutoin kulku keskikäytävällä olisi hengenvaarallista yöaikaan! Hukkaa tämä vaahtosammuttimen kokoinen mies lähti suoraan vatsasta rapsuttelemaan ja lähinnä kehotti tätä pysymään keulassa purhejuhdeksen ajan, jota vauhditti ainostaan tässä aluksessa outovesipyörä, sen vasemmassa kyljessä - todellakin mahdollistaen hurjan vauhdin jopa ylävirtaan ilman rannalla olevaa vetoaasia. Othlo huomautti miehistön olevan innokkaita uhkapelaajia ja toisaalta Syrantula järven jälkeen veden olleen poikkeuksellisen korkealla, edelleen poistaen muutamat virtaus ja kapeikkokohdat tehokkaasti tältä reissulta.
Jokiristeily alkoi mereltä, jossa tämä aavistuksen pieni paatti tälle väkimäärälle tuntui hyvin kiikkeriltä aalloilla, mutta kun matka alkoi edeta Yondibakar jokea ylävirtaan lautta osoitti kykeneväisyytensä puskea tasaisen nopeasti ja pehmeästi joen vastavirrasta huolimatta. Matka eteni ongelmitta, mutta poikkeuksellisesti tämä alus pysähtyi yöksi mahdollistaen levon ja poistaen riskit navigointi virheistä pimeydessä. Huonopuoli oli etelässä levittäytyvä loputon suoalue Musfhens.. jossa kapteeni tiesi asuvan julmia boggard sammakkomiehiä, lukemattomia päivä kantavia hydroja sekä katseella kivettäviä meduusoja. Lautta siis ankuroitiin ja sidottiin pohjoiselle jykevämmälle vastarannalle, mahdollisaten myös pienen iltakävelyn ja puskapissat.
Yöllä Shalelu vietti aikansa kabiinin katolla, haltiatranssissa ulkoilmasta nauttien. Valerie oli ottanut massiivisen haasteen ja alkoi luoda sidettä keihääsen jonka hän aika lailla rakensi komponenteista aina hyvin henkilökohtaiseen enchanttaukseen asti ja hän yksinkertaisesti unohti mennä nukkumaan. Samaten Hukka ja Lehti olivat ottaneet keulan pesäkseen. Aamuyön tunteina Hukka heräsi koiranunestaan, nuuskien ja kuulostellen virtausta. SYvä murina herätti Lehden ja Shalelun, hälyytys huudettiin kun Lehden miekan loiste paljasti joessa uivan joukon sammokkomiehiä jo kohta nousemassa veneeseen. Alkoi taisto jossa boggardeja oli kohta veneessä koko joukko. Kannen kolmikko väisteli luunuijien iskuja, vaihtaen niitä sammakonreisiä leikkaaviin! Peräkannella kuului Shalelun ja Kasadein taistelu, ilmeisesti Lyrien tukiessa cabiinin puolelta. Miehistö taisteli lähinnä tikoin, samaten cabiinin suojasta. Kun Zledurk ja Rufus ryntäsivät etukannelle, alkoi boggardeja tippua hurjaa vauhtia. Ei kuitenkaan ennen kuin jo valmiiksi väsynyt Valerie joutui sekä kuolevan traagisesti kurnahtavan sammakkomiehen, pahaa silmää näyttävän papin ja vielä tahmean kielen uhriksi. Muut olivat kuitenkin inspiraationsa saaneet ja boggardeille ei annettu armoa.. heistä viimeinen shamaani, ammuuttiin vielä Lhden toimesta kuoliaaksi jokeen.. tämän ensin kumautettua Zledurkkia poikkeuksellisella vimmalla. Rufus lassosi ruumiin joesta eeppisesti, kiitos näppärän reppunsa ja oivallisen heittokätensä. Otuksen yltä löydettiinkin aartehia..
Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped
