Pelaajat: FranKc, mosillan, Palkki, Tomahawk, xJx, Devak, JJape

1. Ryhmä

Hahmot: Grub(ranger 1), Hollyeris(wizard 1), Johannes(fighter 1), Ranarius(alchemist 1), Nesteruk(cleric 1)

Sopimus: Perinteinen.

Tavoite: Tuomion Suun valloitus.

Tulos: Kaksi menehtynyt, 2 jäänyt valkohattujen vangiksi, 1 gnollien vangiksi. Ystävälliset kyläläiset lunastivat vangit vapaiksi.

2. Ryhmä

Hahmot: Jack(monk 2), Oolatranna(druid 1), Goruza(bard 1), Sanik(alchemist 1), Wilfred(summoner 1), Pontius(wizard 1)

Sopimus: Perinteinen

Tavoite: Tuomion Suun Valloitus.

Tulos: Onnistunut retki Tuomion suussa ja paluu kotiin voittoisana saaliin kanssa.

Holk 'Grub' Irontong muistelee kokemuksiaan vaeltavan munkin tarjotessa väkijuomaa tavernassa:

"Joo ei tää ala hyvin. Köröttelin tarvikekärryn ja meiän papin kanssa etukäteen paikalle. Ollaan kuultu että vanhoja kaivantoja pullollaan arvoesinettä täällä päin. Vanhan arvoesineen pystyy työstämään ja myymään ihan kelpo katteella ja ties jos vaikka ihan kääpiölaatustakin löytyisi. Malmisuonia on myös helppo paikallistaa jos on valmista käytävää syvemmälle tiätsä. Mähän oon siis meiä kokki. Lähinnä ku oon aika haka löytämään asioita maan alla. *hehe*"

"No joo se retkue... Semmonen kukkakeppi haltia, ihmissotilas kunnollisten panssarien kanssa ja pari puoliörkkiä, joista toinen lutrasi vähän turhan vahvojen tököttien kanssa, mutta toinen oli peräti parantaja. Matka meni perille vaivatta, pidettiin lepotauko hylätyllä mökillä eikä nähty ku yks gnolli kurkkimassa metsänreunalla. Ihan vaivalla sen demonin pään joku sinne on jaksanut kaivertaa, mistä kävellään sisään siis. Portaiden alapäässä oli useita ovia symboleineen ja ansoineen. Pari löyty ja yhteen tiputtiin, semmoseen monttuun. Olin ihan varma ettei siinä kohtia olis mutta sattuuhan sitä viisaammallekki. Siellä oli kivasti salattu ovi johonkin varakäytävään, jota pitkin päästiin aika pitkälle ilman kommervenkkejä."

"Sieltä löyty sit näiden valkosuikkarosvojen pesä ja nehän kävi päälle ja heti! Muutama ruma örkki ja loput ihmisiä. Siinä ei pitkään menny kun tulikin turpiin ja mulla pimeni. Se mukavampi puoliörkki oli hakattu hengiltä, sotilas sai kuonoonsa ja tää tököttitaavetti ja kukkakeppi jätti meidät kuolemaan. Olivat kyläläiset maksaneet lunnaat ja tässä sitä ollaan, ilman mitään varusteita ja veloissaan kun lupasin maksaa takaisin. Tarvii ventata, että tulee pojat perässä jos saisi kottia... Siltä papilta en mene mankumaan, on aika paska jätkä. Suuta kuivaa, saisko vielä kolmannen pullon tätä tärpättiä?"

Jack raportoi tavernassa tuoreimmasta seikkailustaan.

"Tämän kylän löytyminen on selvä merkki. Kuulin eräältä kääpiöltä epäonnisesta käynnistä Tuomion Suuhun ja ilokseni havaitsin jokusen tutun olevan halukas tutkimaan samaista lokaatiota. Oolatranna, Goruza sekä Wilfred eivät palanneet sittenkään sivistyksen pariin. Sedric oli niin pahasti krapulainen, että jätimme miehen potemaan "pyhää tasapainottamisen päivää" kuten hän aamulla jatkuvaa juopotteluaan kuvasi. Tuomion suulle matka kestää vaivaiset pari tuntia lauttakylästä ja kuulimme paikallisilta legendoja vanhoista taisteluista. Ilmeisesti Orkuksen kultti on vastassamme syvemmällä Rappan Athukissa ja saatamme löytää jopa vahvoja liittolaisia."

"Kohtasimme gnollien pesäpaikan eräällä kukkulalla ja päihitimme heidät helposti. Kyläläiset kertoivat heidän kaappaavan matkaajia ja vaativan lunnaita, emme ikävä kyllä löytäneet lunnasrahoja. Olisi vain oikein palauttaa ne kyläläisille, joille lunastetut matkalaiset jäävät velkaa suuria summia. Veimme saaliimme takaisin lauttakylään ja juhlimme hieman."

"Seuraavana päivänä..." Jack säpsähtää kuultuaan jotain ja ryntää käsi miekan kahvalla kohti tuntematonta. (TO BE CONTINUED!)

"Ei se ollutkaan se paha velho, jota jahtaa. Pahoittelut. Nuo iänikuiset puoliörkit ovat vain niin rumia. Seuraavana päivänä jatkoimme samalla ryhmällä takaisin Tuomion Suulle. Löysimme epäkuolleita olentoja, jotka eivät onneksemme olleet erityisen voimakkaita. Yhdellä niistä oli kaunis riipus, joka osoittautui kokonaisen omaisuuden arvoiseksi. Emme jääneet riskeeraamaan elämäämme sen suuremmin vaan palasimme takaisin lauttakylään. Matkamme keskeytyi liki välittömästi satojen koboldien ja näiden johtajan, koppavan peikon tai vastaavat piiritykseen. Varkaitahan nekin olivat, mutta nämä kurjat ryhmämme kukisti nopeasti. Oolatranna, hänen karhunsa sekä minä saimme johtohahmon matalaksi ja muu ryhmämme ajoi koboldit pakokauhun valtaan."

"Tenttasimme henkiinjäänyttä koboldia (Hewurax nimeltään) ja saimme hänet vakuuttuneeksi siitä, että hänen kannattaisi johdattaa koboldiheimojen huomiota mielummin rosvojen kiusaksi kuin seikkailijoiden suuntaan. Olennon silmissä pilkahti selvästi kunnianhimo sekä ymmärrys. Mahdollisesti kuulemme hänestä vielä!"