“Satoja vuosia sitten eli nekromantikko nimeltä Kemmler. Hänet tunnettiin myös nimellä Noitamestari. Kemmler halaji ikuista elämää, mutta hän ei halunnut menettää elämän kosketusta itsestään, jonka takia kalmomaagin tie ei kelvannut hänelle. Kaikessa hiljaisuudessa Kemmler kehitti kammottavan loitsun nimeltä Noitamestarin Kirous; loitsun avulla hän imisi elävien sielut itseensä, antaen hänelle käytännössä ikuisen elämän. Kemmler teki myös loitsusta sellaisen, että vain hän voisi tehdä sen, sitoen loitsun kaavan kolmeen artefaktiin; nämä olivat Harmajan Sormus, Harmajan Sauva ja Harmajan Kaavut. Kemmler loitsi hirvittävän kirouksensa ja imi kokonaisen kylän tyhjäksi elämästä. Kemmler kuitenkin kaadettiin, kiitos ritarin nimeltä Kataphranes, jonka kotikaupungin taika-esineet suojelivat häntä ja tämän tovereita Noitamestarin Kiroukselta. Samaa ei voitu sanoa tuon nyt jo unohdetun kylän asukkaista, sillä kirous ehti olla voimassa liian kauan ja yhteys kehon ja sielun välillä ehti katketa lopullisesti. Harmajan Aarteita ei kuitenkaan voitu tuhota, ja niinpä he piilottivat ne ympäri Faerunia, pyyhkien kaiken mahdollisen tiedon Kemmleristä ja Harmajan Aarteista jonka he vain löysivät.”