Toiminnot
Sivusto
Korvessa linna, pioneeriväestöä puolustaaArodus 28. Vuosi 4707 AR
Mysteeri laiva, joka näytti katkenneen pian keulan jälkeen jyhkeänä suohon kiilamaisen painuneena hämmästytti Whitewillowin kalman utuisella suolla. Rahtiruuma oli pimeä, mutta sen syvyyksissä näytti olevan.. erikoisia möykkyjä, joista yhden silmät kiiluivat aavistuksen epämiellyttävästi. Samalla Rufus ja Valerie kiipelivät sammaleisen nousun perähytille, jonka puoliksi kiinni jumittuneen oven takaa paljastui kenties kerran vaikuttava kapteeninsali - luurankomaisen kapteenin edelleen istuessa vaikuttavan pöytänsä, muun kalustuksen ollessa hujan hajan - tosin sammalta kasvavan kapteenin eteen oli kuin hienosti aseteltu hopeinen opaalein koristeltu vaikuttava pikari, sekä tahrattomissa valkoisissa kääreissä sointukirja. Ennen tarkempia tutkimuksia, kapteeni kuitenkin animoitui märästi narskuen huudahtaen matalasti: "Miehistö, merirosvot ovat nousseet laivaan. Hälyytys!" Rufuksella ja Valeriella oli täysyi työ pysäyttää kapteeni, joka vapautti suljettuun hyttiin sitkeän myrkkypilven - ja kapteenin kaaduttuakin Rufus kouristeli kohtalokkaan myrkyn kanssa. Alhaalla tilanne ei ollut sen parempi,mystiset leijuvat sammalnäreet syöksyivät ruumastio kohti Zledurkkia, Hukkaa ja Lehteä, saaden omalla ominaiskorruptiollaan Lehden vatsan pahemmalla tavalla sekaisin. Tämä tasito voitettiin, kun keksittiin että sammalnäreet voitiin lopullisesti surmata liberaalilla happoannoksella. Lehti ehti "auttamaan" vielä Rufuksenkin pahimman myrkytyksen ohi, miehen jo luovutettua kaikesta toivosta.
Hengen tasaantuessa, ja parannustikun iskiessä Valerie löysi hetken opetella muukalaismaista serenaadia mystisestä sävelvihkosta, kuitenkin niin että esitys ei päässyt täyteen lentoonsa. Rufus kapusi uudelleen taivaalle osoittavaan laivan perään, nyt tähystellen kalmanutuista maisemaa. Vaikka nyt monet oudot valot näyttivät kadonneen rytminen morsetus lopulta erottui kaakosta. Oli aika jatkaa turhauttavaa kulkua läpi kosteiden näreiden ja syvien suonsilmien, kunnes noustiin leppäiselle kukkulalle. Lehti huomasi suurimmasta puusta pilkottavan surullisen runnellun olennon - dryad Helena oli kaikesta toivosta luopunut, mutta Valerien rohkeat parantavat kosketukset saivat sen takaisin sielun voimiin. Se kertoi ilkeän ihmismiehen korruptoineen valtiatar Myrianan, ja nyt tämän valtakunta joka aikaisemmin oli suojeltu ja vihanta muuttui hetkihetkeltä surkeammaksi ja kuolleemmaksi. Dryad kertoi valtattaren pajulehdon olevan lähellä lounaassa, ja hän tarjoutui jopa saattamaan joukkion lähelle. Tovin raskaan taivalluksen jälkeen, alkoi erottua maaginen vollotus joka tuntui psukevan tuosta valttiattaren pajulehdosta ulospäin. Helena kehotti olemaan katsomatta Myrianaa, sillä hänen kauneutensa pystyi sokeuttamaan kenet tahansa. Miesrakastajan surmaaminen saisi varmasti valtiattaren takasin järkiinsä ja voimiinsa.. sen kerrottuaan Helena kääntyi, tahtomatta todistaa valtiattarensa tilaa omin silmin..
Pettyneet suuntasivat pajulehdon reunalle, nyt varomatonkin katse sen keskustassa olevaa hahmoa kohden pystyi polttamaan katseeseen tämän traagisen surussaan kyyristelevän, paloiksi revityn astraalihahmon joka tuntui toimivan kaiken tämän surun ja epäelämän lähteenä, jonka istu ja parku levitti kaikkialle ympäristöön, kerran lumotun kauniille suolle. Lehden kilven takana koko joukko eteni lähemmäs.. ja lähemmäs pajukon sisäpuoliselle aukealle. Kun Myrianan traaginen hahmo oli jo miltei vieressä, tajusi neito vihdoin surussaan joukon: "Tuotteko rakkaani mukananne? Pyydän, minun on nähtävä hänet vielä viimeisen kerran". "Ei, mutta me kannamme hänen kirjeitään", julisti Rufus joka luki kaikki kauniit ja osin eroottissävytteisetkin tekstit teatraalisesti ansaiten Myrianan täyden huomion, niin täydellisesti että sekä antielämän channelointi että sokeisevan kauneuden aura väistyi.. Traaginen olento kertoi, että ehkä vuosi sitten, ken tietää.. viimeksi kun Lamatar saapui lehtoon ilahduttamaan suon valtiatarta.. heidän herkän hetkensä pilasi lauma ogreja, jotka ottivat painiotteella Lamatarin mukaansa, samalla kun muut repivät Myrianaa kappaleiksi. "Palauttakaa rakkaani viimeisen kerran lehtoon, minä anelen. Minä.. en pysty unohtamaan. Minä tuhoan surullani kaiken, jota aina rakastin. Hänen sielunsa on sidottu minuun. Minä pyydän.. tuokaa rakkaani takaisin.." Rufu toimitti Lamatrain kirjeet, mutta olemattomat kädet eivät pystyneet niitä enää tavoittamaan. Pettyneet valoivat suorittavansa valtiattaren pyynnön, ja vetäytyivät kilven suojassa lehdon ulkopuolelle. Nyt päätettiin jättää suo pikaisesti taakse, ja Lehden suunnitukksella pian päädyttiin Pajujoelle ja vielä pienen patikan jälkeen rannalle, josta konnanselkälautturi tulisi aamulla joukon hakemaan. Unet jäivät lyhyiksi mutta Vaerien loitsu antoi eteerisen lämpimän suojan ja Lehti paljasti hellässä puheessa shoanti tosinimensä - Kashka.
Aamu tuli liian aikaisin, mutta nyt valo paljasti sateet Storval tasangon päällä ja lauttuirin tekevän jo siirtymää noutamaan Viattomia. Lautturointi kului lupsakkaasti, unihiekkoja pois hieroen.. kunnes Valerie kuuli etäisen jymähdyksen, ja pian sen jälkeen isompi joukko veden rynnistävän pitkin kalloa jokea.. kohti Konunselänlauttaa... konnanselänlauttaa Viattomien alla. Kiitos lautturin ilmiömäisen melonnan, Lehden ja Zledurkin tarettuessa vara-airoihin ja Valerien ratkaistessa satumaisen Valkoisen sonaatin soinnin bardisen musiikkinsa soinnilla saatiin lautta syvälle kylän suojaiseen niemeen - valtavan vesimäärän huuhtoessa kolmanneksen kylää alleen. Lautturia autettiin nopeasti vetämään lauttaa, edes tovin kiinteälle maalle, tämän jäädessä varmistaaman asiaa solmuin, kun VIattomat ryntäsivät kohti vesimasosja vastaan tasitelevaa kylää. Rakennuksia, puita ja ihmisiä katosi Savipohja järveen, joen mustan sedimenttisen vesimassan mukana. Avun huutoja saarekkeiski kuuluvista rakennuksista.. mutta jotain pahempaa oli tapahtumassa lännessä. Torilla vastaan ryntäsivät Kasadei, Lyrie ja Mustasulat valmiina katastrofiin ja yhtenä joukkona rynnättiin nyt jo aavistuksen laantuvan tulvaden rajalle. Irolohkareita, valtavia puita alkoi erottua veden pinnan alta, mutta yhdessä korttelissa pyristeli jättimäinen snapper kilpikonna ahdistellen kokonaista koululuokkaa.. mutta eteläisemmässä korttelöissa tempoi ja tuhosi rakennuksia, ihmisiä napaten vielä sitäkin giganttisempi lonkero hirviö - Musta Magga! Huusivat jotkut selviytyjät. Mustasulkien joukko hylkäsi ajatuksen Maggasta, ja yhdessä tuumin ryntäsi pelastamaan koululuokkaa konnalta. Viattomien tehtäväksi jäi siis Magga... Rufus ja Valerie, loikkivat ja tasapainoilivat kuin parhaat shingles juoksijat pitkin kattoja, kun taas raskas jalkainen kolmikko kiipeili pitkin paljastuvia julkisivuja kohti kammotusta. Magga näytti poimivan ihmisiä lonkeroillaan rakennuksista, jokusen kadotessa vastustamattomasti sen kitaan. Valerien ja Rufuksen päättäväinen lähestyminen, herätti kuitenkin Storval Deepin ikuisen asukin huomion - musta smiasmapilvi levisi pettämästtömästi puolen korttelin niskaan, ja yskän puuskan jälkeen kaksikko sekä tusina siviiliä tulivat esiin.. hullun kiilto silmissään
Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped
