Toiminnot
Sivusto
Missä kalmot vartiovat ikuisestiDesnus 6. Vuosi 4708 AR
Toinen päivä Scarnawallissa alkoi paluulla Sotatorniin, jonka kellarin valtiatar Risibeth - traaginen verenimijä oli päätetty tuhota. Näkömättömyys kuitenkin petti ja Risibeth ilahtui joukkion hiiippailusta takaisin "Vain pieni lipaisu :D". Tappokäsky Pettyneiden toimesta masensi julman verenimijän vain hetkeksi, sen aineettomien palvelijoiden syöksyessä Pettyneiden niskaan. Niiden sotaonni oli kuitenkin surkea, mutta Risibeth onnistui dominoimaan Sudesta ovistopperin - tämä kääntyi pysäyttämään ystävänsä, Risibethin piilotellessa kammionsa perällä pöytänsä takana ja viimeisen palvelusväen haamun vetäytyessä läpi seinien. Kiitos Zeranin - kirous kuitenkin torjuttiin Suden niskasta ja Risibethin loppu oli julma! Sotaruhtinaan aarrekammio paljastui pääosin pilaantuneeksi, mutta muutama maaginen ase kaivettiin esiin - ilo oli lyhytaikainen sillä Milezza aisti lyhyt keihäästä backstäpper kirouksen ja koko erä hylättiin kirotun neidän asekammioon.
Scarnwallin tutkimuksia jatkettiin päälinnan alakerroksesta ja .. keittiöstä. Sen lämmin tunnelma ja suuret uunit pitivät Pettyneet kaukana, ja he sukelsivat kapeaan käytävään, josta pystyi puolustamaan keskilinnan sisääntulo käytävää. Keskilinnassa näytti makaavan tuoreet ruumiit, kun taas veri oli muuttunut maassa tomuksi - taistelijat olivat olleet Mandraivuksen harvalukuinen joukko, ja yli oli hyökynyt ylivoimainen määrä örkkejä. Tässä käytävässä taas näytti olleen Mandraivuksen jousimiehiä ja ilma täynnä keltaista kaasua joka näytti heräävän eloon! Samassa sekunnissa myös jousimies zombeja nousi ja näkymä pimeni keltaiseen utuun. Epäkuolleet jousimiehet olivat pieni harmi, mutta ilma söi sankareita vauhdilla ja alkoi epämääräinen poikkoilu - osa löysi tiensä keittiöön kun taas Susi ja Zeran taistelivat pilvessä, sen polttaessa ihoa. Lopulta silmitön räiskiminen surmasi keltarokkapilven ja zombit oli sen jälkeen noepasti käsitelty. Päädyttiin länsisiipeen, josta löydettiin epäonnisen pakoa yrittäneen puolituisen muisto sekä vahtikomentajan Lashtonin rakastavan vaimon medaljonki.
Käännyttiin takaisin keskikäytävään, ja tuoreiden ruumiiden sijaan löydettiin halli jonka ovet oli teljetty ja maassa murentuneita ruumiita ja seinää vasten nojaava mahtava mithralin valkea raskas panssari muinaisine ylväästi kaatuneine kantajineen. Huone vaan oli kirottu ja viimeisen taiston painajaismaisuus iski kuin tuhat volttia - täällä Mandaraivus Kazavonin turma, oli kaatunut Belkzenin örkkien hyökyyn! Susi sekosi ja Mandraivuksen musta haamu heräsi raivoon kaikkea elävää kohtaan - iskien Majikin sieluun. Susi kuitenkin taas saatiin järkiinsä ja tämän valtava miekka herätti Mandraivuksessa muiston: "Serathiel on ikuisesti minun, kärsi varas!" Nyt magia ja räjähdykset iskivät piinattua henkeä eikä sen raivo riittänyt kaatamaan Sutta. Viimein Mandraivuksen henki oli vapaa - sekunnin - kunnes linna vei kiviinsi tämän mahtavan soturin synkkiin kiviinsä. Mandraivuksen taivaallinen panssari puettiin hämmentyneen Suden hartioille ja jatkettiin alakertaa itäsiipeen, josta löydettiin lisää komentajien kammioita, Aerilaya maguksen päivä- ja loitsukirja sekä taas yksi henkikävelijä örkin ruumis verisine varoituksineen Ukwarista!
Läheltä sisäpihaa paikannettiin uusi kammio, joka oli ansoitettu avautuvilla pulloillaan, karmeine aineettomine kourineen - ne hoidettiin vaikka Susi oli komean panssarinsa sisällä verinen raunio mutta vielä löytyi maaginen suur'parannus. Se olikin hyvä sillä salin ympäriltä löytyi uskomaton viinikellari, raput ylös sekä apua parkuva vangittu puolituisnainen Alimae. Puolituinen esiintyi lohikäärmeen kaappaamana herbalistina joka oli nyt mahtavan noidan vankina, joka oli nyt helposti yllätettävänä yläkerrassa salissaaan. Tarina ei mennyt kyllä ihan täydestä, Zeran huomasi neidin pahastuvan kun huoneessa olevat siulusäiliöät lipastettiin Zeranin reppuun ja kun Milezza alkoi tutkia tämän kaulakäädyssä olevaa mustaa jalokiveä - joka paljastui yö haagin riipukseksi! Häg julmasti nauraen muutti muotonsa kammottavaksi unien rienaajaksi, ja kertoi nimekseen Malatrothe. Nyt kun oli selvää että hän ei ollut löytänyt tampioita hän päättii olla rehellinen ja hyödyntää linnaan tulijoita, pyytäen apua yhden Mihrodarin, sielujen vartijan ketjutetuista linkeistä nappaamiseksi. Milezza ei sietänyt kieroa hagia silmissään, vaan käski Suden hyökkäämään! Mies teki työtä käskettyä ja iski Malatrohea vakavasti. Noita kiljui karjui loitsi näkymättömyyden ja pakeni, vältti Suden ryntäyksen ohi rapuissa, tuli Milezzan tähtipölyn kirjomaksi ja sokaisemaksi, sekä huusi apuun tukijansa yläkerrassa. Paikalle laukkasi tulinen helvetin ratsu hönkien rappuun savua ja iskien kipinää Suden uudesta panssarista, heikottaen savullaan ei-ketään mutta peittäen alueen savupilveen. Majik koki henkien reinaukset linnassa ja heitti kolomannen pomminsa ohi, sen kieriessä savusta alas lystikkäästi - sitten pamahtaen pienin vaurioin. Zeran iski Malatrothen vaisuksi, kun taas ylhäällä Susi vammautti ratsun, itse taas ottaen uuden oudun kalpean hiippalijan iskun lihaansa..
https://docs.google.com/spreadsheets/d/18ccyaIjw22jYXTX04IdQhxXajzTR0Z1IEpHahefvsgQ/edit?usp=sharing
Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped
