Isä Leon Tunnustukset, Kappale 5

Lukija hyvä. Vaikka emme tunne, ja vaikka saatat lukea näitä köyhiä kirjoitelmiani vuosisatojen kuluttua muistoni häilymisestä, toivon nöyrimmin Sinun ymmärtävän yhden asian: Vaikka osani Kapinassa käynnistyi muiden juonittelun tuloksena, syyt ja päätökset ja Suostumus mukaan lähtemisestä oli yksin minun.

Olen aina opettanut, ettei sotilas ei voi piiloutua esimiehensä käskyn taakse. Inkvisiittori ja Sielunpaimen ei myöskään voi piilotella Kirkon käskyjen takana. Jokainen päätös noudattaa käskyä on itse tehty päätös. Niin oli myös minun päätökseni noudattaa ylempää tullutta määräystä siirtyä Komarrille leimauttamaan kapinaa täyteen liekkiin. Tehtävänäni oli antaa Arcin sisaruksille se tuki minkä nämä tarvitsevat kapinansa käynnistämiseen, ja minkä tuen annoinkaan…

Kyllä, Rakas lukijani. Voin nöyrin ja murheellisin sydämin tunnustaa laskeneeni kerosiinia kapinan liekkeihin sen kriittisinä päivinä. Syynä hubrikseeni oli vapauden tunne, mahdollisuus vaikuttaa johonkin! Miten vähän tiesinkään. Voi lukijani, toivon, että kykenet silmissäsi ymmärtämään paitsi katumukseni veritöistä joita toimittamani ja neuvottelemani rahoitus tuotti, myös sen – ja tässä nöyrä, langennut sielunpaimen pyytää nöyrästi anteeksi sanavalintojaan varmasti hyveellisemmältä lukijaltaan – ylpeyden ja tarpeellisuuden tunteen jota yhä koen näistä toimistani. Tunnustan avoimin sydämin langenneeni tuolla matkalla syntien saloihin täydestä sydämestäni – kohtasinhan Komarrilla ihastuttavan kersantti Kaulbarsin (Katso Liite A: Elämäni ja haaveideni enkelit), ja lihan himot ovat synti johon lankeamista en osaa vieläkään välttää, enkä haluakaan osata; paranna minut synneistä, paitsi tästä yhdestä, josta niin kovin nautin!

Tiedän aiheuttaneeni paljon pahaa Arcin sisarusten kautta erityisesti Komarrilla, mutta toivon sen tuottaman hyvän korvaavan pahat työni – tarkoituksen on pakko pyhittää keinot, ja jonkun täytyy uhrautua niiden syntien tekijäksi joilla meidät lunastetaan. Kuten kirjoitin muistiinpanoihini sinä kohtalokkaana iltana kun sukkulani lähti:

”Komarr palaa. Sieluni murtuu, mutta tein sen, mikä on pakko.”